Kiireetön pääsiäinen

Heräsin tähän pitkäperjantaiaamuun yhdessä auringon kanssa. Eiliseen harmaaseen ja lumiseen maiseman verrattuna tämä kirkas (ja lumeton) pakkasaamu oli varsin  mukavaa vaihtelua. Rauhallinen hidas aamu, ei kiirettä minnekään. Tosin viime aikoina kiirettä ei ole minun huushollisa tavattukaan. 

Minun pääsiäinen menee rennosti kotoillessa. Paitsi jos tulee keikkakutsu töihin. Olen ilmoittatunut vapaaehtoiseksi, jos tarvitsevat lisäkäsiä ex-työpaikallani. Kiireetön pääsiäinen saattaa siis ykskaks vaihtua hulinaan. Sitä odotellessa nautin kuntoilusta, sohvailusta ja toivottavasti myös aurinngonpaisteesta. Pitäisi myös hiljalleen alkaa valmistautua tulevaan matkaan. Jos sen aloittaisi vaikka reissugarderobia suunnittelemalla. Siispä biksut ja vaelluskamat esiin!

Kiireetöntä ja onnellista pääsiäisen aikaa kaikille lukijoilleni!

*Anu

Oi, kuusipuu!

Niin siinä sitten kävi, että eipäs-juupas-väittely kuusen hankinnasta kääntyi "juupaksen" voitoksi ja nyt olkkarin nurkassa tönöttää itseni pituinen aito metsäkuusi. Latvasta harva ja vyötäröltä pönäkkä niinkuin omistajansa. Ihan luvallisesti Bauhausin kuusitorilta kävin sen hakemassa huokeaan 15 euron hintaan. Ei ole kuusi ainakaan hinnalla pilattu ja kestänee varmasti neulasineen joulunpyhien yli. Kuusi kotiutui eilisaamuna ja hätäpäissäni ennen iltavuoroon suunnistamista kaivelin koristelaatikosta vanhat koristeet ja ripustelin ne puolihuolimattomasti kuusen oksille. Vaikka koristelu on tyyliltään sellainen jouluun sopiva sekametelisoppa, niin onneksi värimaailma on turvallinen musta-valkoinen. 

Oksilla keikkuvat sulassa sovussa itse virkatut (joo, olen joskus osannut!) ja tärkätyt (vasta viime viikolla) lumihiutaleet, kennopaperipallot, paperitähdet ja -hiutaleet sekä jokunen perinteinen pallerokin. Kuusenkynttilöitä en ole koskaan omistanut, joten valaistuspuolen hoitaa ihan tavalliset jouluvalot, jotka on nähty välillä niin taulujen ympärillä, ikkunassa kuin lasipulloihin sullottuinakin. Varsin monikäyttöiset ja vanhat valot toimivat edelleen. Kun kuusi oli valmis ja kuusenjalka täytetty vedellä niin tajusin, että olisihan joku kuusenalusmattokin ollut kiva. No, ilman mattoa mennään nyt, onpahan helpompi imuroida varisseet neulaset. 

Nyt täällä kotona näyttää vihdoin jouluiselta. Kyllä se kunnon joulu kuusen vaatii! Kun muuten olen aika hillitty joulukoristelujen kanssa (kukat, kynttilät ja valot), niin kuusi tuo joulutunnelman takuuvarmasti tuoksuineen päivineen. Tulipa tuossa innostuksissani heitettyä myös pari jouluista tyynyä sohvalle ja nojatuoliin. Nyt mun joulukoti on valmis.

Rentoa aatonaatonaattoa!

*Anu

Monikäyttöiset sisustustikkaat

Taas on uusi viikko aluillaan ja uudet kujeet mielessä. No, ei nyt sentään mitään kovin ihmeellisiä kujeita, ihan vaan yötöitä ja tulevien vapaapäivien odottelua. Rentoutumista, hierontaa, urheilua ja ruokavalion keventelyä liiallisen lipsumisen jälkeen. Kaamosväsymystä näyttäisi olevan ilmassa, veto tuntuu olevan aika nollissa ja se vaikuttaa vähän kaikkeen arkiseen olemiseen ja tekemiseen. Valoisista päivistä ja lumen tuomasta puhtaudesta otetaan kaikki irti ja henkisesti toki jo valmistaudutaan lauhtuvaan säähän ja vesisateisiin. Suomen talvi, ahhh niin vaihteleva ja yllätyksellinen!

Muutama päivä sitten kurkistin melkein jo unohdetulle parvekkeelle. Pelargoniat olivat mennyttä. No ei ihmekään etteivät selvinneet yli 10 asteen pakkasista. Haudattuani pelargoniat sain kuningasidean: Kukkatelineenä toimineet sisustustikkaat ( klik ) saivat siirron sisälle. Kieputtelin huolettomasti tunnelmavalot tikkaiden ympärille, ripustin yhden paperitähden ja annoin parvekekukan virkaa toimittaneen muratin jäädä roikkumaan niille sijoilleen. Ja kas, siinäpä minun pre-joulupuu! Kovin karsitussa asussa tällä hetkellä, hetken mielijohteesta syntynyt. Kunhan ehdin muhittelemaan visioitani, tikkaista saattaa tulla olohuoneen katseenvangitsija. Jouluinen sellainen. Mutta ihan kiva se on noinkin, tunnelmavalot on tämän vuodenajan juttu ja näyttävät hyvältä oikeastaan missä tahansa. Aika moneen nuo sisustustikkaat taipuu!

Nyt ruokakauppaan pähkäilemään mitä tällä viikolla syötäisiin ja postiin noutamaan kovin odotettu paketti. Paketin sisällön paljastan teillekin jossain vaiheessa. 

Mukavaa maanantaita! Pus pus!

*Anu

Pääsiäinen

Pitkäperjantaihuomenet!

Minun pääsiäinen starttaa nyt: Töiden merkeissä niinkuin usein ennenkin. Töiden lisäksi pääsiäiseni koostuu mustavalkoisista koristemunista, niistä vanhoista DIY-munista ja uusista keraamisista. Helmililjoista ja ruukkunarsisseista. Mämmistä ja rahkapiirakasta. Salitreeneistä ja juoksulenkeistä. Siinäpä se. Pidemmitä puheitta:

 I H A N A A   P Ä Ä S I Ä I S T Ä !

*Anu

Palmusunnuntai

Kevät otti vähän takapakia, kun perjantaiaamuna herättiin täällä etelässä lumivalkoiseen maisemaan. No, onhan maaliskuu vielä kevättalvea, joten sallittakoon pieni peruutus. Kevät tuntuu ja näkyy kuitenkin lisääntyneenä valona, positiivisempina ajatuksina ja vireyden lisääntymisenä. Kevät näkyy lisääntyvästi myös täällä kotona. Kevätkukista ja parvekkeen laitosta olen jo alkanut haaveilemaan. Pikku pakkanen estää sen vielä, mutta onneksi kevätkukista voi nauttia sisälläkin. 

Palmusunnuntai on merkki pääsiäisen lähestymisestä. Sen kunniaksi laitoin jo pientä pääsiäiskoristelua kotiin. Ruukkunarsissi keraamisten munien kera tuo juuri sopivasti keväistä pääsiäistunnelmaa. Näiden lisäksi rairuohot on kylvetty ja huomasinkin eilen, että ruoho on alkanut itää. Ehkä ensi viikolla vihertää! Näiden lisäksi aion hakea pajunoksia ja siinäpä se sitten onkin. Less is more.

Seuraavaksi ohjelmassa olisi piiiitkä (70min) juoksulenkki. Arkeani ja elämääni rytmittää nyt ahkera juokseminen, sillä puolimaratontreenit on aloitettu! Odottelen hetken että aamupuuro laskeutuu ja sitten lenkkarit jalkaan. Voi kun aurinko tulisi esiin pilvien takaa... Toivottavasti mahdolliset virpojat käyvät ovellani lenkin aikana, sillä minulla ei ole munan munaa palkaksi annettavaksi. 

Iloista palmusunnuntaita!

*Anu

Ensimmäinen adventti

Ensimmäinen adventti tuli ihan yllättäen. Se kertonee jotain siitä, että joulu tulee tänä vuonna kotiini (ja mieleeni) jotenkin paljon hitaammin kuin aiempina vuosina. Katsellessani viime vuosien kuvia marraskuulta, kotona on ollut ihan täysi joulutohina päällä. Ensimmäiset tortut syötynä, riisipuurot keitettynä ja koti jouluasussa. Tänä vuonna kaikki tapahtuu kuin hidastetussa filmissä. Johtuuko se siitä, että ei ole edes talven tuntua vielä? Ei lunta eikä pakkasta. Tortuista olen vasta haaveillut, pipareita ei tee edes mieli. Riisipuuron sijaan mieli tekisi mannapuuroa. Jouluvalot (tähtiä lukuunottamatta) on vielä varastossa, samoin kaikki joulukoristeet. Kynttilöitä olen sentään ripotellut sinne tänne ja joka päivä niitä polttelenkin. Glögiäkin on tullut juotua jo useampi purkki.

Tänään innostuin joulusta vähän enemmän, olisiko se sitten tämän adventin aikaansaannosta. Tein pieniä jouluisia asetelmia kynttilöistä ja hyasinteista, ripustin ikunaan pari tähteä lisää. Ja lämmitin taas sitä glögiä. Pikkukuusi tuo joulun tuntua, ehkä sen oksille voisi jonkun pienen korsteenkin ripustaa. Huomenna taidan hakea jouluvalot varastosta ja virittelen vähän lisää jouluista tunnelmaa. Sohva kaipaisi vaaleampia tyynyjä tummien tilalle. Ja kohta kolme kuukautta eteisen nurkassa odottanut valkoinen sohvanpäällinenkin pitäisi viritellä. Se vaan ei ole ihan niin helppo projekti, koska se vaatii sohvan purkamisen osiin (Hei Ikea, mikä älynväläys tämä on ollut?!). Ehkäpä ensi viikonloppuna tulee paistettua ja syötyä ne ensimmäiset joulutortukin. Kyllä se joulufiilis sieltä tulee vaikka vähän jälkijunassa ollankin. 

Vaikuttaa siltä että monella muullakin on joulufiilis vähän hukassa. Miten paljon sinua jouluttaa näin ensimmäisenä adventtina? 

Rentoa ja tunnelmallista adventtia!

*Anu

Ps. Täällä Vantaalla nähtiin pieni väläys aurinkoa aamupäivällä... ja kamera pääsi sen ansiosta vihdoin töihin!

Uusi mahdollisuus

Aurinkoista torstaihuomenta sinne ruudun toiselle puolelle! Tällä puolella onkin ruutua tuijotettu viime päivinä oikein urakalla, kun flunssa on pitänyt aktiivisen ja liikkuvaisen naisen tiiviisti neljän seinän sisällä. Onneksi tauti ei vienyt päiviksi sängyn pohjalle, vaan olen jaksanut satojen niistämiskertojen ja aivastusten välissä näpytellä koneella ja räpsiä jopa muutamia kuvia. Kiitos flunssan, blogissakin on taas eloa!

Ennenkuin tauti ehti iskeä kunnolla päälle tein olohuoneessa pienen muutoksen. Annoin uuden mahdollisuuden Yumi-pöydille, jotka alunperin ostin tähän kotiin viime syksynä, mutta hylkäsin ne varastoon aika nopeasti, kun kaipasinkin toisenlaista pöytää. No, Ikean PS-pöytä jouti nyt puolestaan varastoon ja toin nämä mustat sirot kaunottaret takaisin käyttöön. Oli se onni etten hätäpäissäni kirppisinnostuksessani mennyt myymään näitä, koska nämä pöydäthän sopivat olkkariini ihan täydellisesti. Mitä mahdoinkaan ajatella viime syksynä kun ne hylkäsin? Pöydät yhdistävät kivasti mustan nojatuolin ja rahin yhtenäiseksi kokonaisuudeksi ja tuovat sopivasti kontrastia. 

Lupailivat vielä aurinkoa tähän päivään ja kuulema sitten alkaa ne oikeat syyssäät sateineen. Ajattelin uskaltautua pienelle happihypylle (lue: ruokakauppaan), koska tämä sisällä oleskelu alkaa jo nyppiä. Tuskinpa flunssa siitä pahastuu, kun hissukseen hiipii nuo muutaman metrit kaupan suuntaan. Ajattelinpa olla jopa niin rohkea, että kokeilen tänään töihin paluuta yhden yövuoron verran... sitten olisi vapaa viikonloppu edessä ja voi jatkaa sairastelua. Näillä hurjilla suunnitelmilla sukelletaan tähän torstaipäivään! Mitä hurjaa sinä ajattelit tehdä?

Aurinkoa päivään!

*Anu

Karusti kaunista

Tänään aamuna töistä lähtiessäni tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että talvi tulee. Mittari lähenteli nollaa, maa oli kuurassa, hengitys höyrysi. Kaunista oli, myönnetään. Mutta kyllä minä olen sen verran vastarannan kiiski, että en halua ajatella talvea vielä lokakuun alussa! Lumen tuloa saadaan toivottavasti odotella vähintäänkin marraskuulle, kuivia juoksukelejä kaipaisin vielä pitkälle myöhäissyksyyn.

Mutta faktahan se on, että syksy on täällä, kesä meni jo. Syksy on hiljalleen hiipinyt myös kotiini. Mitään suurta ei sisustusrintamalla tapahdu (edelleenkään), koska tykkään kodistani tällaisena. Jotain pientä piristystä kuitenkin aina kaipaan. Tykkään kovasti karun kauniista asioista, siksipä uuteen Annon maljakkoon päätyivät mustuneet ja kuivuneet koiranputket. Kovin varisevia ovat, parempi olla tönimättä niitä. Mutta varsin kauniita kyllä. Sittemmin maljakko on siirtynyt jo ruokapöydälle, missä ne ovat pois pahimmalta vaaravyöhykkeeltä ja pysyvät siten paremmassa kunnossa. 

Vaikka kovasti haraankin talven tuloa vastaan niin täytyy myöntää, että on tässä syksyssä jotain aika ihanaa. Kirpeät aurinkoiset päivät, kuura maassa, kynttilät, villasukat, karu luonto, kutominen, höyryävä teekuppi, ruska, vilttiin kääriytyminen... Jokaisessa päivässä on jotain kaunista ja nautittavaa! Nauti sinäkin!

*Anu

Munia, munia!

Tervehdys pääsiäispäivän iltaan!

Miten sinun pääsiäinen on sujunut tähän mennessä? Onko tullut syötyä munia, mämmiä ja pashaa? Paljon ulkoilua ja yhdessäoloa perheen kanssa? Oletko onnistunut bongaamaan auringon?

Täällä pääsiäinen on sujunut kuin mikä tahansa arkinen työviikko. Kolme yövuoroa takana, kaksi edessä. Yöt töissä, päivät nukkuen ja illat hujahtaa huomaamattoman nopeasti. Mämmiä söin, yksi rove oli vähän liikaa. Pashaakin maistoin, kun työkaveri oli tehnyt sellaista salsisella mummun reseptillä. Munat on syömättä, mutta niitä olen ihaillut koristeiden muodossa pajun oksilla ja ruokapöydällä kulhossa. Pari juokuslenkkiä on hölkötelty ja salilla treenattu niin, että lihakset huutaa hoosiannaa (vai mitä ne pääsiäisenä huutaa?). Itsekseni olen pyhät (siis ne muutamat valveillaolotunnit kotona) viettänyt. Ylisosiaalisen työn vuoksi en aina kaipaakaan seuraa työputken aikana, on vaan ihana olla hiljaa itsekseen muutama tunti päivässä. Vapaapäivinä voi sitten olla sosiaalisempi.

Nyt happihypylle (siis juoksemaan) hakemaan virtaa seuraavan yöhön!

Toivottavasti ole saanut nauttia pääisäisestä kaikilla aisteilla! Rentoa sunnuntain jatkoa!

*AnuElina

Ps. Kuvien munat on viime vuonna omin kätösin tuunattuja muovimunia. Aina ei tarvitse hankkia uutta. Kivestä tehty helmikana on ostettu Keniasta 1980-90-lukujen taitteessa, sopii kivasti musta-valkoiseen pääsiäiseen. Pienen Uashmama-pussin sain Seijalta (Stella Vanilja-blogi) ylläripaketin mukana. :)

Skipataan pääsiäinen?

Hei siellä, mitä kuuluu?

Minä palasin eilen illalla keväisestä Istanbulista tänne harmaaseen vesisateeseen. No, kai mun on välillä elettävä taas normiarkeakin ja taottava euroja seuravaa matkaa varten. Pääsiäinenkin taitaa olla edessä, mutta minä voisin skipata sen kokonaan. Tänään aloitan nimittäin pääsiäisen "juhlimisen" kevyesti 12 tunnin yövuorolla. Ja siihen perää vielä neljä normipituista (10h) yötä. Siinähän se pääsiäinen meneekin puurtaessa ja nukkuessa. Urheilua unohtamatta!

Pääsiäiskoristelujen kanssa menen sieltä mistä aita on matalin eli kaivoin laatikosta viimevuotiset DIY-munat ja ripustin ne pajun oksille kissojen ja höyhenten sekaan. Pajun oksat kävin hakemassa joenvarresta jo viime viikolla. Näiden lisäksi viimevuotisia munia löytyy kulhosta keittiön pöydältä (ehkä vilautan niitäkin joku päivä). Ohrakin jäi tänä vuonna kylvämättä, koska  reissun aikana se ei olisi taatusti edes itänyt ilman kastelua. Ja nyt on jo liian myöhäistä. Siispä hyvin väritön ja niukka pääsiäinen tänä vuonna. Niukalla linjalla mennään pääsiäisherkkujenkin suhteen. Jääkaapissa pääsiäisestä muistuttaa vain mämmirove. Suklaamunia ei löydy ainuttakaan! 

Mitäs ihania pääsiäissuunnitelmia sinulla on? Mikä tahansa voittaa varmasti minun pääsiäisen...

TOIVON SINULLE OIKEIN MUKAVAA JA RENTOUTTAVAA PÄÄSIÄISEN AIKAA!

*AnuElina

Ps. Koitan tässä pääsiäisen aikana koota jonkinlaista postausta Istanbulin matkalta. Jäähän kuulolle jos keväiset terveiset kiinnostavat...

#19 Joulupuu on rakennettu

Eihän se oikea joulu tule ilman kuusen tuoksua ja kuusen koristelua. Eihän? Niinpä minunkin oli haettava kuusi tuomaan perinteistä joulutunnelmaa kotiin. Täytyyhän uuden kodin ensimmäistä joulua juhlistaa kaikin mahdollisin keinoin (kinkkua en kyllä paista!). Hain kuusen tiistai-iltana, löysin kauniin metsäkuusen huokeaan hintaan. 

Ensimmäisen vuorokauden kuusi seisoi jalassaan ja joi ja joi ja joi. Aika juoppo kuusi! Keskiviikkoiltana puin sen jouluasuun. Tänä jouluna koristelin kuusen niin uusilla kuin vanhoilla koristeilla. Oksille pääsivät hopeanharmaat pallot, jotka minulla on ollut jo vuosia, mutta muistelisin etteivät ne ole koskaan päässeet kuusen oksille. Lisäksi ripustin kuuseen vanhat hopeiset tähdet ja valkoiset lasilinnut. Uusista koristeista oksille pääsivät Indiskan ihanat eläinpallot ja Annon valko-harmaat kuviolliset pallot. Latvaan kiinnitin paperitähden. Se on aika massiivinen, mutta tuo kuuseen ryhtiä ja näköä, sillä muuten koristus on aika maltillinen ja hillitty.

Kuusen alle en halunnut laittaa mattoa, jotta neulasten lakaisu on helpompaa. Maton sijaan laitoin kuusen alle/viereen kaksi hurrikaania kynttilöineen ja kaksi isoa paperikennopalloa (joille en ole keksinyt käyttöä aiemmin). Tuossa kuusen vieressä ne näyttävät ihan jättiläislumipalloilta ja piilottavat hyvin kuusenjalan, joka ei ole sieltä kauneimmasta päästä.

Joulukoti on nyt koristeltu, hillitysti vihreällä, tähdillä, kynttilöillä ja valoilla. Vielä pitäisi käydä hakemassa tuoreet joulukukat (hyasintit ja/tai jouluruusu) niin sitten on valmista. Tykkään hurjasti tämän joulun vaaleasta ja rauhallisesta tunnelmasta. Toivottavasti saadaan vielä lunta...

Minä heittäydyn nyt omille jouluvapaille ja nautiskelen rennosta elosta ja jouluisista jutuista aatonaattoiltaan asti, jolloin aloitan joulun työrupeaman.

Oikein ihanaa perjantaita ja viimeistä adventtiviikonloppua! Joulu se tulla jollottelee... ;)

*AnuElina


Ps. Ja minä kun kuvittelin että päivänvalossa saa kauniita kuvia! Taas on niin harmaata, että kuvista tulee keltasävyistä pikselimössöä. :( Kuusi ei pääse nyt todellakaan oikeuksiin näissä kuvissa. Voi surku!

#17 Kuusikossa

Olen aivan ihastunut Marimekon "kuusikossa"-kuosiin. Viime talven alesta ostin kuvassa näkyvän kuusikoristeen ja se odotteli koko pitkän vuoden esille pääsyä. Nyt se roikkuu jääkaapin ovessa. Seurakseen se sai kuusikortin, jonka löysin vasta viime viikolla lähimarketin korttitelineestä. Nyt näihin iski himo. Googlailin jo mitä kaikkea tässä kuosissa saisikaan. Tyynynpäällinen olisi ihan "must". Onkohan minun lähdettävä vielä uudestaan joululahjaostoksille?

Kuusesta puheen ollen, eilen kävin hakemassa tuohon olkkarin nurkkaan ihan oikean ja tuoksuvan metsäkuusen. Se on kaunis! Nyt se odottaa vielä koristelua. Enpä kyllä yhtään tiedä millaiseen asuun sen puen, vaihtoehtoja olisi mielessä muutama. Katsellaan tueeko lasista, hopeista vai valkoista...

KIVAA KESKIVIIKKOILTAA SINULLE!

*AnuElina