perjantai 27. helmikuuta 2015

Lammassaareen pitkospuin


Tämä satunnaisten auringonsäteiden kirkastama perjantaipäivä alkoi parin tunnin ulkoilulla Helsingin Lammassaaressa hyvän ystävän seurassa. En ollut tiennytkään tällaisesta paikasta ennen tätä päivää. Kauniita, karun talvisia ja lähes lumettomia maisemia melkein keskellä Helsinkiä. Näppärästi lyhyen bussimatkan päässä kotoani, vaikka asunkin Vantaalla (tosin vain n. 150-200 metriä Helsingin rajasta). Suuntasimme Lammassaareen Vanhankaupunginkoskelta pitkospuita pitkin. Pitkää keltaista heinikkoa/kaislikkoa, hoikkia ja pitkiä koivuja, lintutorneja, sulavia joentapaisia, horisontissa kaupungin kattoja ja savupiippuja, lintujen sirkutusta, hiljaisuutta.   

Kaverini muisteli, että Lammassaaresta on laulettu, joku kesärenkutus se taisi olla. No niinhän se oli.















Kesäyössä, vaeltaa, lupauksein mun rinnallain.
Taluttaa mua mukanaan, saatan olla saatilla.
Kesäyössä, vaeltaa, Lammassaareen pitkospuin.
Sanottuu en saa sanaakaan, saatan olla saatilla.

-Elokuu: Saatilla-


Ei ole kesä enkä ollut saatilla, mutta Lammassaaressa kuitenkin. Ja ihan varmasti käyn siellä myös kesällä. Jos se oli kaunis paikka näin karunakin vuodenaikana, mitä se onkaan kun puut vihertää! Vierailemisen arvoinen paikka mikäli asut pääkaupunkiseudulla (voi toki tulla kauempaakin!).

Näissä pirteissä perjantaitunnelmissa toivottelen sinulle mukavaa viikonloppua!


*AnuElina



torstai 26. helmikuuta 2015

Sohvalla









Tänään on sohvapäivä. Otan mukavan  löhöasennon, oikaisen jalat. Katselen TV:tä, luen lehtiä. Keittelen teetä, katselen ikkunasta lumetonta maisemaa. Olen todella huono sohvaperuna, aika harvoin tulee vain löhöiltyä. Mukamas pitää olla koko ajan niin tehokas ja puuhata jotain. No, kotona on aina puuhaa, joten eipä sitä löhöaikaa paljon ole ellei sitä ota. Tänään teen sen hyvällä omallatunnolla. Yöputki on jälleen kerran takana ja nyt on lupa huilata. Itseni tuntien, taidan löhöuhoamisesta huolimatta hoidella pikaisesti kevyen viikkosiivouksen ja käydä haistelemassa raitista ilmaa ulkona. Sen jälkeen minut tavoittaa sohvalta! 

Rentoa tai reipasta torstaita! Valitse itse. :)

*AnuElina


tiistai 24. helmikuuta 2015

Makuuhuoneen kevät ja maalaussuunnitelmia












Harmaata tiistai-iltapäivää! 

Täällä olokin on vähän harmaa, töhnäinen, tokkurainen ja väsynyt. Sitä se yön valvominen (24h) teettää. Harmaus tosin sopii tähän postaukseen oikein hyvin, joten eikun asiaan.

Makuuhuoneeseen on tullut pieniä muutoksia sitten viime näkemän. Valkoinen, muhkea, päiväpeiton virka toimittanut tuplapeitto sai lähtöpassit, koska liiallinen valkoinen alkoi riittää. Kaivoin sängylle takaisin vanhan tummanharmaan päiväpeiton, joka tuo mukavasti kaipaamaani kontrastia. Sänkyyn on pedattu HM Homen valkoiset pellavalakanat ja koristetyynyt ovat Annon mallistosta. Pellavalakanat on yksi fiksuimmista sisustusostoksistani aikoihin. Näiden ihanien valkoisten lisäksi minulta löytyy myös vaaleanharmaat pellavalakanat, muita en oikein osaa enää sänkyyni laittaakaan. Vanhan Ikean ryppypeiton heitin rennosti sängyn kulmalle tuomaan pehmeää ilmettä. Vuodenvaihteessa ostamani matot olivat nappivalinta makkariin, lisäpisteet ne saa käännettävyydestä (toinen puoli tummanharmaa).

Kontrastista puheen ollen... Olen muutosta asti (puoli vuotta jo) suunnitellut maalaavani makuuhuoneen pitkän seinän  (tuon sängynpäätyseinän) harmaaksi. Asia on välillä unohtunut, mutta nyt se on jälleen pinnalla ja ennen kesää täällä heiluu maalisuti ihan varmasti. Haaveissa olisi joku keskiharmaa sävy, mielellään matta, ehkä vähän rouhea, mitä ikinä se maaliasioissa tarkoittaakaan. Maalikaupoille pitäisi siis suunnata pikapuoliin katsomaan millaisia vaihtoehtoja on tarjolla. Maalaamisesta minulla ei ole minkäänlaista kokemusta (ellei pienesineiden spray-maalausta ja koirankopin maalaamista 25 vuotta sitten lasketa), mutta olen innokas tarttumaan pensseliin ja telaan! Otan myös mielellään vinkkejä vastaan teiltä lukijoilta, osaatte varmasti kertoa suosituksia maaleista. 

Suunnittelin jälleen kerran ottavani sisustukseen jotain keväisiä tehostevärejä. No, aika köyhältä näyttää. Makuuhuoneeseen  tuo hillitysti lisäväriä hempeä roosa, jota näkyy Hemtexin kauniissa rasioissa (toinen ei näy näissä kuvissa), jotka hankin jo viime vuoden puolella alesta. Lisäksi samaa väriä löytyy orkideasta, joka kotiutui edelliseltä Ikean reissulta. Ei siis tämän enempää, ei kannata, koska tiedän että liiallinen värien roiskinta alkaa pian tökkiä. Olohuoneessa tehostevärin kanssa kävi "vanhanaikaisesti", siitä kerron lisää myöhemmin. 

Nyt on aika toivotella kaikille iloa harmauden ja vesisateen keskelle!

*AnuElina



sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Tajunnanräjäyttävä herkkuvoileipä






Herkuttelu kuuluu viikonloppuun yhtälailla kuin lottoarvonta lauantai-iltaan. Omalla kohdallani se tarkoittaa nykyisin terveellistä herkuttelua. Unohdetaan siis sipsit, karkit, pullat ja jäätelöt. Terveellisen herkun ei tarvitse olla kuitenkaan mikään kompromissi, vaan se voi hivellä makunystyröitä ja räjäyttää tajunnan samalla tavalla kuin edellämainitut. Eilen illalla herkkuhetkeeni kuului herkulliset voileivät ja vähemmän terveellinen Sol-olut.


Näihin herkkuleipiin laitoin:

kaksi palaa kauraleipää
salaatinlehtiä
kylmäsavukinkkua
maustekurkkua
paprikaa
rucolaa
piparjuurimajoneesia


Koko komeuden salaisuus on tuo ihana Felixin piparjuurimajoneesi. Se ei tietenkään ole kevyttä eikä niin terveellistäkään, mutta pieni turaus ei tee leivästä epäterveellistä Ja tämä voileipä on taatusti kevyempi viikonloppuherkku kuin berliininmunkki tai sipsipussi dippeineen! Olen totaalisen ihastunut tähän majoneesiin. Se on loistavaa mm. uunijuuresten dippinä (juurekset juuri uunissa, nam nam). Kannattaa kokeilla!

Millä sinä olet herkutellut tänä viikonloppuna?

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa!


*AnuElina


Ps. Oluttakaan ei ole tapana lipittää viikoittain. Tuo pullo oli jäänyt jääkaappiin alkusyksyltä ja ajattelin tuhota sen ennenkuin menee pilalle (pilaantuuko olut?). 
(Niin, ja tämä ei ollut maksettu Felix-mainos!)

lauantai 21. helmikuuta 2015

Viikonloppuaamiainen


Vapaapäivinä, erityisesti viikonloppuisin, on kiva kattaa itselleen vähän parempi aamiainen ja nauttia se rauhallisesti heräillen. Miksei jopa sängyssä! Tänä aamuna värkkäsin maistuvan ja värikkään aamiaisen ja kannoin tarjottimen sänkyyn (en sotkenut!). Aamiaiseeni kuului tällä kertaa kauraleipä kalkkunalla, avokadolla ja tomaatilla, luonnonjogurttia mustikoilla, banaanilla ja hunajalla höystettynä, puolikas greippi ja kiivi sekä juomaksi tuoremehua ja teetä.  Perinteisesti aloitan aamuni (arkisin) smoothiella tai kaurapuurolla, joten tällainen aamiainen on ihan luksusta. 














Vatsa on nyt ihan pullollaan herkkuaamiaisesta. Tästä on hyvä jatkaa päivän puuhia. Ajattelin pyörähtää läheisessä kauppakeskuksessa. Toiveena olisi löytää pari takkia, joista en löytänyt oma kokoani eilisellä Itiksen reissulla. Shoppailun jälkeen olisi vuorossa, yllätys-yllätys, salilla urakointia! Ilta luultavasti kotisohvalla... Villiksi on käynyt tämä keski-ikäistyvän sinkkunaisen elämä! ;)

Eroaako sinun viikonloppuaamiainen arkiaamuista? Millainen on aamiaissuosikkisi? 

Mukavaa lauantaipäivää!

*AnuElina



perjantai 20. helmikuuta 2015

Temppelissä


Täällä kotimaassa on jälleen niin harmaata ja hämärää ettei kotona kuvaamisesta tule mitään. Monta postausaihetta olisi plakkarissa, mutta ei niitä ilman kuvia voi julkaista. Niinpä pääsette tänään jälleen kerran nojatuolimatkalle Thaimaahan. Tällä kertaa kurkistetaan buddhalaisiin temppeleihin, joita löytyy Thaimaasta joka kylästä ja kymmenittäin (ellei sadoittain) isommista kaupungeista. Nämä temppelikuvat ovat Chiang Maista, Chiang Raista ja Bangkokista. Upeita, erilaisia, valkoisia, kultaisia. Kiekuroita, värejä, kimallusta ja koreutta. 

Chiang Raista löytyy koko Thaimaan reissuni (ja ehkä koko Thaimaan?) upein temppeli Wat Rong Khun, The White Temple. Temppeli on kauttaaltaan valkoinen (paitsi sisältä, missä ei saanut kuvata) ja hohtaa kauniisti sinistä taivasta vasten. Koristeelliset yksityiskohdat ovat mielettömän taitavasti tehtyjä, katseltavaa ja ihmeteltävää riittää. 






Chiang Main tunnetuin temppeli on Doi Suthep-vuorella sijaitseva Wat Phrathat Doi Suthep. Temppelille vievä tie kiemurtelee vuorenrinteillä, sinne on noin 15 kilometrin matka Chiang Maista. Temppelin pihalta on upeat maisemat kaupunkiin päin. Temppeli näytti olevan paikallisten palvojien suosiossa.








Wat Phra Singh temppeli sijaitsee Chiang Main keskustassa. Kaunis ja iso temppelialue vetää puoleensa niin paikallisia kuin turisteja. Temppelin puiston puihin on kiinnitetty elämänviisaustauluja. Ajattelemisen aihetta meille kaikille.






Wat Ket Karam-temppeliin (Chiang Maissa) "eksyin" samalla reissulla, kun kävin ihanassa Woo Cafessa (klik). Temppelin piha oli todella kauniiksi laitettu, paljon kukkia ja vihreää. Tämä temppeli on sen verran syrjässä turistikeskustasta, joten täällä sain seikkailla melkein yksin, pari muuta valkonaamaa ja paikallista oli minun lisäksi.






Bangkokin suurin ja ehkä tunnetuin temppelialue (Wat Phra Kaeo ja Suuri Palatsi) on tullut minulle jo tutuksi edellisillä Thaimaan reissuilla, joten tällä kertaa suuntasin Chao Phraya-joen toiselle puolelle. Wat Arun, Temple of Dawn on Bangkokin vierailijalle yksi ehdottomista käyntikohteista (minä mattimyöhäinen kävin siellä vasta nyt!). Temppeli on hieman erinäköinen kuin perinteiset buddhalaistemppelit Thaimaassa. Temppelin keskustorni on 67 metriä korkea ja se on verhoiltu merisimpukankuorilla ja rikkinäisillä posliininpalasilla. Torniin pääsee kiipeämään jyrkkiä portaita pitkin. Varsinkin alastulo oli ihan pikkuisen (kääk!) jännittävää sandaalit jalassa... ja hiki virtasi 35-asteen helteessä!








Siinäpä taas muhkea kuvapläjäys perjantai-illan ratoksi. Mikä näistä temppeleistä oli suosikkisi? Vielä olisi ainakin yksi Thaimaa-aiheinen postaus tulossa. Vieläkö jaksatte näitä vai tuleeko jo ähky? Jotain aivan erilaista olisi seuraavaksi tarjolla... Mutta jos nyt väliin saisin taas jotain sisustusaiheitakin. Toivotaan siis kirkkaampia kuvauspäiviä!

Mukavaa perjantai-iltaa ja viikonloppua!

*AnuElina