perjantai 29. joulukuuta 2017

Postikortteja Penangista







Heipä hei! Pipahdetaanpa vielä viimeisen kerran Malesiassa, suosikikseni nousseessa Penangin kaupungissa. Hyppää virtuaaliriksan kyytiin ja lähde mukaan kaupunkikierrokselle!

En tiedä mitä ajattelin, kun buukkasin seitsemän yötä Malesian Penangiin. Onhan se aika pitkä aika mihin tahansa kaupunkiin! No, näin kuitenkin tein, koska reissuväsymys oli iskenyt enkä jaksanut jakaa tuota viikkoa kahteen eri paikkaan. Miten ihmeessä sain aikani kulumaan kaupungissa, joka on kuuluisa vain katutaiteestaan ja ruuastaan? 

Päätin ottaa rennosti, sillä minullahan ei ollut kiire minnekään. En tiennyt kaupungista etukäteen juuri mitään, joten päätin ottaa vastaan sen mitä eteen tulee. Pari ensimmäistä päivää haahuilin Georgetownin kaduilla. Bongailin kaunista katutaidetta (klik), ihailin Little Indian värikkäitä kauppoja, kävelin vanhaa aikaa henkivillä kaduilla ja kujilla. Pysähdyin kuvaamaan kauniita puisia ovia, ruostuneita polkupyöriä ja kirkkaan värisiä kiinalaistemppeleitä. Haistelin katukeittiöiden aromeja, ostin hedelmiä paikalliselta torilta, kurkistelin sisään pajoihin ja puoteihin.









Olin kuullut, että Penangin saaren rannat eivät ole kummoiset. Päätin kuitenkin lähteä katsomaan, millaista rantaelämää saarelta löytyy. Noin 45 minuutin bussimatkan (meno-paluu 1,10e) päästä löytyy Batu Feringgin kylä ja ranta. Eihän se kauneudellaan vedä vertoja Thaimaan hiekkarannoille, mutta oli ihana päästä kaupungin kuumuudesta meren ääreen ja vähentää hieman vaatetusta. Piti vaan olla tarkkana ettei parkkeeraa itseään pikkupikkubikineissä burkhaan pukeutuneen musliminaisen viereen...





Tavoilleni uskollisena minun oli tietenkin pakko kiivetä Penangin saaren korkeimpaan torniin. Komtar-tornin huipulla 68. kerroksessa on The Top- näköalatasanne ja baari. Hissikyyti ylös kustansi 14e ja otin ilon irti koko rahalla, sillä menin torniin valoisan aikaan ja poistuin vasta auringonlaskun jälkeen. Kaupunkimaisema oli kaunis illan hämärtyessä ja auringon laskiessa Penangin kukkuloiden taakse. Komtar-rakennuksesta löytyy myös muuta ajanvietettä erityisesti lapsiperheille, näihin aktiviteetteihin en tutustunut tarkemmin. Samasta rakenuskompleksissa on myös ostoskeskus 1st Avenue, missä oli kiva käydä välillä viilentymässä ja hörppäämässä Starbucksin Caramel Frappuccino.






Viimeisenä päivänä alkoi jo tuntua etten jaksa mitään, odotin vaan kuumeisesti lentoa Thaimaan puolelle. Onneksi pakottauduin liikkeelle ja lähdin katsomaan kehuttua Kek Lok Si -temppeliä. Puolen tunnin bussimatkan päässä minua odotti todellakin näkemisen arvoinen temppeli. Aivan toisenlainen kuin mitä olin tähän mennessä nähnyt. Niin värikäs ja kaunis! Pari tuntia vierähti helposti temppelialuetta tutkaillessa.







Ja sitten se ruoka, mitä niin kovasti ylistetään. No, minä söin ehkä ihan väärissä paikoissa, sillä en kokenut, että Penangin ruoka olisi eronnut esimerkiksi Kuala Lumpurissa tarjotusta ruuasta. Myönnän kyllä etten paneutunut asiaan sen enempää. Kaupungissa on useita katuruokatoreja, mutta en eksynyt niistä yhteenkään. Kai mun pitäisi olla nyt vähän nolona etten jaksanut nähdä ruokani eteen enempää vaivaa... Mutta sen verran voin kertoa, että malesialaisen ruuan ykkösherkuiksi nousivat Nasi Lemak kanankoivella (kookosriisi, anjovis-chilikastike, kuivattu anjovis, maapähkinät, kananmuna, kurkku) ja Curry Laksa (kookos-currykeitto). Lurps!







Penangista (siis Georgetownista) jäi varsin hyvä fiilis. Keskusta on käveltävän kokoinen ja joka nurkalta löytyy jotain kiinnostavaa tutkittavaa, paljon sellaista mistä en nyt edes maininnut. Vanhan kaupungin tunnelman aistii koko ajan ja vilkkaan turismin lisäksi myös paikallisten ihmisten arki on koko ajan lähellä ja läsnä. Olisin kovasti halunnut patikoimaan Penangin kukkuloille (Peneng Hill), mutta marraskuussa saarta riepotelleen myrskyn vuoksi kukkulalle vievä hissi oli pois käytöstä. Harmin paikka!

No, oliko viikko Penangissa sopiva, liian pitkä vai liian lyhyt? Sanoisin, että vähemmälläkin pärjää. Ehkäpä 4-5 päivää olisi aika passeli, etenkin jos halua nauttia myös rannalla loikoilusta. Mutta helpostihan tuo 6,5 päivääkin meni, kun otti tarpeeksi rennon asenteen ja tahdin.

Iloa vuoden viimeisiin päiviin!


*Anu



1 kommentti:

  1. Kiitos tästä postauksesta, tuli täydelliseen saumaan! Kivaltahan tuolla näyttää ja hyvä niin, koska oma matka on jo ihan nurkan takana. Varasimme Penangille neljä yötä ja kuulostaa siltä, että se on varsin sopiva aika. Odotan jo innolla!

    VastaaPoista