tiistai 20. kesäkuuta 2017

Western USA Road Trip




Ihan ensiksi pahoittelut siitä, että olette joutuneet odottamaan USA:n matkan postauksia ihan liian kauan. Johan siitä on kulunut neljä viikkoa, kun palasin elämäni upeimmalta matkalta. Kuvien karsiminen, muokkaaminen ja valitseminen on ottanut aikansa, samoin ajatusten jäsentely ja vähän on pitänyt myös miettiä, mistä kaikesta haluan kertoa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että postauksia on tulossa useita, odotus siis palkitaan viimein! 

Aloitetaan tämä USA-postaussarja koko reissun kohokohdalla, kahden viikon road tripillä. Alunperin ajatuksena oli toteuttaa road trip itse ajaen, mutta reissukaverin puutteen vuoksi päädyin varaamaan G Adventures'in järjestämän road tripin. Reissu starttasi San Franciscosta ja päättyi Los Angelesiin. Kahden viikon aikana näiden kaupunkien väliin mahtui lukuisia kansallispuistoja ja pari muuta suurkaupunkia. Nyt keskityn lähinnä yleisiin asioihin, fiiliksiin ja kokemuksiin, joita tällainen reissu tarjoaa. Myöhemmin on luvassa juttuja itse kohteista, joissa pääsin käymään. 






Tapasin 12 reissukaveriani ja oppaamme/kuskimme Shelbyn lähtöä edeltävänä iltana San Franciscossa. Sekalainen joukko eri-ikäisiä (21-50v) maailmanmatkaajia joka puolelta maailmaa (Eurooppa, Australia, Aasia), kaikki yhtä innoissaan tulevasta matkasta. Seuraavana aamuna tapasimme pikkubussimme (van) Barbaran. 15-paikkainen maantiekiitäjä oli parin viikona ajan luottoystävämme Yhdysvaltojen pitkillä ja laveilla valtateillä. Perässä Barbara veti pientä perävaunua, joka piti huolta matkatavaroistamme. 

Tämä road trip keskittyi pääosin kansallispuistoihin (NP- National Park), mutta välissä saimme karistella puistojen pölyt vaatteistamme ja nauttia myös kaupunkien sykkeestä. Tässä reittimme kokonaisuudessaan: San Francisco- Yosemite NP- Death Valley NP- Las Vegas- Zion NP- Bryce Canyon NP- Monument Valley- Antelope Canyon- Horseshoe Bend- Grand Canyon NP- Route66- Lake Havasu City- Joshua Tree NP- San Diego- Los Angeles. Matkan tahti oli todella tiivis. Joka päivä vietimme auton penkkejä kulutellen 3-9 tuntia. Osa päivistä oli pelkästään siirtymistä paikasta toiseen, välimatkat kun ovat aika hurjia. Matkanteko taittui kuitenkin yllättävän hyvin, sillä maisemat olivat upeita ja taukoja oli riittävästi. Pitemmät ajomatkat tuntuivat kyllä päivän päätteeksi niin takalistossa, selässä kuin turvonneina jalkoina. 






Majoituimme keskitasoisissa hotelleissa, motelleissa ja mökeissä. Minun kämppiksenä oli Australiassa asuva malesialaisnainen Corinne. Tulimme juttuun erinomaisesti ja pidämme taatusti yhteyttä jatkossakin. Vaihdoimme paikkaa lähes joka päivä, joten päivittäin sai purkaa ja pakata laukkunsa aina uudelleen ja uudelleen. Ainoastaan kolmessa paikassa viivyimme kahden yön verran. Se tuntui luksukselta! Ns. omaa aikaa ei juurikaan ollut. Saavuimme majapaikkaan yleensä klo 17.30-18 ja illalliselle menimme klo 19. Siinä välissä ehti juuri käydä suihkussa ja laittautua iltaa varten. Illalliselta palasimme yleensä  klo 21-21.30. Siinä sitten pikaiset "sometukset", laukun pakkaaminen seuraavaa retkipäivää varten ja nopeasti nukkumaan, että jaksoi taas herätä aamulla klo 6-7.30. Tällaiselle reissulle on siis turha ottaa mukaan mitään ajanvietettä, kuten kirjoja. Eikä toivoakaan, että ehtisi bloggaamaan tien päältä. Onneksi en ottanut läppäriä edes mukaan. Mutta eipä se oma aika olekaan reissun tarkoitus, vaan se, että pääsee joka päivä näkemään jotain uskomattoman upeaa!

Tällainen valmiiksi räätälöity kiertomatka on aivan loistava tapa nähdä mahdollisimman paljon lyhyehkössä ajassa. Se on loistava matkustustapa yksin matkaavalle, huoleton ja helppo! Reissussa tutustut muihin yksin reissaaviin ihmisiin maailman eri kolkista ja saat jakaa upeat elämykset heti jonkun kanssa. Toki tämä toimiin myös esim. kaveruksille tai pariskunnille, mikäli ei halua itse nähdä vaivaa matkan suunnittelussa. Kaikki on valmiina, senkun hyppäät kyytiin (ja tyhjennät tilisi...). Jos sinua kiinnostaa enemmän mm. matkan hinta ja mitä siihen kuuluu, käy kurkkaamassa firman nettisivut. Tämä ei ole yhteistyöpostaus, joten en käy nyt sen enempää mainostamaan firmaa, vaikka hyvin hoitikin hommansa ja olen todella tyytyväinen. Tämä oli ehdottomasti elämäni upein (ja fyysisesti raskain) matka! Ikinä koskaan "never ever" en ole ollut niin haltioitunut näkemästäni, koskaan en ole huokaillut ihastuksesta niin paljon kuin nyt. En ole koskaan nähnyt ja kokenut yhtä paljon kahdessa viikossa. Välillä oli ihan pakko nipistää itseään todetakseen, että "kyllä, minä todellakin olen täällä!"





Road trip yhteenveto:

* 13 kokonaista päivää
* neljä osavaltiota (Kalifornia, Utah, Nevada, Arizona)
* 4300 kilometriä
* lämpötilero +1 - +42
* säätila auringonpaisteesta lumisateeseen
* neljä suurkaupunkia (SF, LV, SD, LA)
* lukuisia kansallispuistoja
* metsiä, järviä, lumihuippuisia vuoria, vesiputouksia, kanjoneita, erämaita
* kasinoita, huvipuistoja, hiekkarantoja, pikkukyliä, bensa-asemia

GA-Road Tripin plussat:

* helppo, huoleton
* paljon kiinnostavia kohteita
* monipuolisuus
* ei tarvitse itse suunnitella, varailla hotelleja, ajaa jne.
* hyvää seuraa, uusia ystäviä
* mahtava opas/kuski
* kansainvälinen ryhmä


GA- Road Tripin miinukset:
* tiukka aikataulu
* ei omatoimisen road tripin sallimaa vapautta esim. viipyä pidempään kiinnostavissa kohteissa
* hinta (tosin matkan jälkeen ymmärtää mistä kulut koostuvat...ja se on sen väärti!)






Annan mielelläni lisää vinkkejä, kysy kommenttiboxissa! Toivottavasti viihdyit tällä nojatuolimatkalla, lisää reissujuttuja luvassa pitkin kesää!

Rentoa tiistai-iltaa!


*Anu



torstai 15. kesäkuuta 2017

Epävakaa 6-vuotias







Mitä tehdä 6-vuotiaalle, joka on epävakaa ja kärsii jonkinasteisesta maanis-depressiivisyydestä? Viimeisen vuoden ajan (ehkä jopa pidempäänkin) olen yrittänyt päästä selvyyteen onko se lintu vai kala. Olen miettinyt mikä se haluaa loppujen lopuksi olla. Onko sillä riittävästi voimia rämpiä eteenpäin vai joko sen pitäisi luovuttaa? Välillä se vetäytyy hiljaisuuteen, välillä se taas herää eloon intoa puhkuen. Toisinaan sille joutuu antamaan tekohengitystä, että se jaksaa taas sinnitellä. Tykkääköhän siitä enää kukaan, kun se on niin oikukas? Jääköhän kukaan kaipaamaan, jos sitä ei enää ole?

Ehkä jo arvasitkin kenestä puhun. Kyllä, tästä omasta luomuksestani, blogistani, joka syntyi hetken mielijohteesta tasan kuusi vuotta sitten. K U U S I  V U O T T A !! Alussa blogi oli myötähäpeää aiheuttava räpellys pienine kuvineen ja tekstitkin kuin viidesluokkalaisen kynästä. Siitä huolimatta se sai jo heti alussa muutaman uskollisen lukijan, jotka ovat pysyneet matkassa koko tämän matkan (kiitos Seija, Jenni ja Eija!). Vuosien mittaan pientä kehitystäkin tapahtui, kuvat suurenivat ja laatukin parani mm. uusien kamerahankintojen myötä. Kai sitä on jonkin verran kehittynyt myös kirjoittajana. Lukijamääräkin kasvoi kivasti ensimmäisten vuosien aikana (kiitos teille kaikille!). Se mikä on pysynyt samana kaikki nämä vuodet on blogin aihepiiri. Iloinen sekamelska ja aika kattava läpileikkaus arjestani: sisustusta, kokkailua, kuntoilua, luontoa, retkiä ja matkoja. 

Blogillani on ollut elämänsä aikana peräti kolme nimeä (Unelmia Elämästä, Pieniä Unelmia - Elämän Murusia, Kulkemattomia Polkuja), jonkinlainen identiteettikriisi kai sekin. Tai ihan vaan muuoksen halua. Viimeisin muutos tapahtui viime vuoden vaihteessa, kun koko elämäni koki muutoksen. Viimeisimmän muutoksen myötä päätin myös panostaa enemmän matkailuaiheisiin teksteihin. Ajattelin että tämä muutos saisi aikaan myös uuden innostuksen bloggaamisen suhteen. Samalla elättelin toiveita, että lukijat löytäisivät taas blogini. Muutos ei kuitenkaan tuonut sitä mitä toivoin ja moni on varmaan huomannut, että tahti on hiipunut entisestään tämän vuoden aikana.

Tuskin tulee yllätyksenä, mutta täällä on kamppailtu  viime viikkoina sen tutuksi tulleen ja vaikean kysymyksen edessä: Jatkanko bloggaamista vai onko jo aika laittaa pillit pussiin? Moni minua seurannut tietää, että olen paininut tämän kysymyksen kanssa jo pari vuotta, eikä minulla ole vieläkään vastausta. Toisaalta halu jatkaa on kova, mutta mistä löytää motivaatio, kun lukijoita ei ole kahteen vuoteen tullut lisää ainuttakaan (muutama jopa lähtenyt) ja kommenttien määrä vähentyy postaus postaukselta? Myönnän että se on ollut osasyy innon hiipumiseen. Toistaalta voin vain katsoa peiliin ja syyttää itseäni. Tästä samasta aiheesta kirjoitti myös Esmeralda's -blogin Essi pari päivää sitten. Allkirjoitan hänen ajatuksensa täysin!

No, mitäs nyt sitten tehdään? Monta päivää jahkailtuani olen päättänyt antaa rakkaalle lapselleni vielä yhden mahdollisuuden. Synttäreiden kunniaksi. Ja ihan vaan siksi, että en pysty lopettamaan juuri nyt. Tahti pysyy rauhallisena ja toivon, että pysyt mukana, vaikka postaisin vain kerran kuussa!

Kiitos että olet siellä! Toivottavasti jaksat heittää myös kommentteja, sillä niiden voimalla jaksan jatkaa! Te olette mun parhaimpia motivaattoreita!

IHANAA AURINKOISTA LOPPUVIIKKOA!


*Anu


keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Kotiangstia, kesätöitä ja reissukuvasekasortoa







Heiiiiiii! 

Täällä ollaan taas, ihan elossa, pää ja sydän täynnä ihania muistoja! Palasin järjettömän upealta Länsi-USA:n matkalta viime tiistaina. Viikko on vierähtänyt jetlagista toipuessa ja kotielämään totutellessa. Jetlagista olen toipunut paremmin kuin osasin uskoakaan, mutta kotiinpaluu ja arkielämään sopeutuminen onkin ollut vähän nihkeämpää. Reissussa en potenut minkäänlaista koti-ikävää enkä olisi halunnut vielä tulla kotiin. Jotenkin näissä kotiympyröissä kaikki vanhat harmituksen aiheet valtaavat mielen ja tunnen olevani vähän jumissa. Mutta täällä ollaan ja eiköhän se kotifiiliskin sieltä löydy ajallaan.

Arki on käynnistynyt tällä viikolla oikein konkreettisesti, sillä aloitin maanantaina kesäduunin entisellä työmaallani. No, kyseessä on vain neljän viikon pesti (omasta toiveesta ei yhtään sen pidempi) ja teen ainoastaan 78% -työaikaa. Vähän kesärahaa, you know?! Kerrankin minulla on mahdollisuus päättää milloin pidän "kesälomaa", joten päätin pitää koko heinä- ja elokuun. Vähintäänkin. Luultavasti tulen kyllä keikkailemaan töissä kesän mittaan, jos on tarvetta, mutta muuten aion nauttia kesästä ja rennosta menosta.

Kesäsuunnitelmia ei vielä juurikaan ole. Pari matkahaavetta kutkuttelee takaraivossa, mutta mitään en ole vielä varannut. Ensin täytyy kartoittaa löytäisinkö matkaseuraa jostain. Heinäkuu olisi ensisijaisesti tarkoitus viettää ihan täällä kotikulmilla, joten reissut ajoittuisivat sitten kesä- ja elokuulle. Tässä kesän mittaan pitäisi myös vähän miettiä tulevaisuutta ja sitä mikä minusta voisi tulla isona. Asunnon myynti on myös mielessä, mutta sitä ennen pitäisi päättää missä haluaisin asua seuraavaksi. Suuria kysymyksiä, liikaa vaihtoehtoja ja pää ihan sekaisin!

Sekaisin ovat myöskin ajatukset viimeisimästä reissusta. Lupaan, että blogiinkin tulee muutama USA-reissupostaus, mutta ensin minun täytyy selvittää valokuvasekasorto. Noin 1500 kuvaa (1000 kuvaa jo karsittu!) odottelee käsittelyä, lajittelua ja viimeistä karsintaa.  Ja jotenkin täytyisi saada myös tarinat jäsenneltyä omassa päässä ennenkuin ne pääsevät julkaisuun. Tällä hetkellä tuntuu, että se vasta aikaa ottaakin, joten odotelkaahan rauhassa. 

Siinäpä nyt päällimmäisiä fiiliksiä ja kuulumisia reilun kuukauden blogihiljaisuuden jälkeen. Mitä sulle kuuluu?

Aurinkoista keskiviikkoiltaa!


*Anu


maanantai 24. huhtikuuta 2017

Just for your information - Sisältää paljastuksia!





Pari kuukautta joutenoloa kotona on nyt ohi ja on taas aika lähteä seikkailemaan. Kyllä tätä on taas odotettukin! Odottavan aika on toooodella pitkä! Olisin voinut livahtaa täältä blogistaniasta karkuun vaivihkaa, mutta eihän se olisi reilua. Tulin siis huikkaamaan heipat, sillä blogini hiljenee kuukauden ajaksi. Se tarkoittaa sitä, että pidän ansaittua lomaa blogihommista ja kuukauden kuluttua olen taatusti pihalla myös siitä, mitä teille kuuluu. 

Seikkailujani voitte seurata Instagramissa (anuelina76), se päivittyy taatusti päivittäin ja parhaimmillaan monta kertaa päivässä. Lisäksi Facebook-ystäväni pääsevät matkatunnelmiin (jopa) päivittäisten kuulumisten myötä. Blogiin palaan kertomaan reissujuttuja sitten touko-kesäkuun vaihteessa.




Vähän olen jo vinkkaillutkin tässä puolen vuoden aikana (lennot ostin jo lokakuussa), minne matkani tällä kertaa suuntautuu. Nyt lennetään länteen, tarkemmin sanoen Kaliforniaan! Aloitan neljän viikon seikkailuni San Franciscosta, missä vietän ensimmäiset neljä päivää. Sitten hyppään mukaan kahden viikon pienryhmäkiertomatkalle, joka vie meidät Yosemiten kansallispuiston kautta Sierra Nevadaan ja Death Valley'iin. Luonnon keskeltä poikkeamme pariksi yöksi Las Vegasin värivalojen loisteeseen. Sieltä matka jatkuu Zionin kansallispuistoon, Bryce Canyonille ja Lake Powellille. Eikä tässä vielä kaikki, toki näen myös huikean Grand Canyonin ja Monument Valleyn. Lake Havasu Citystä kurvaamme Joshua Treen kautta San Diegoon ja sieltä kierroksen päätepisteeseen eli Los Angelesiin. Tuleehan tuossa siis koluttua vähän muitakin osavaltioita kuin Kaliforniaa. Reissun lopuksi vietän reilun viikon L.A.:ssa rakkaan ystäväni M:n luona. Edellisestä visiitistä L.A.:iin onkin ehtinyt vierähtää melkein 15 vuotta!

Tässä siis teillekin vähän esimakua siitä, missä maailman kolkissa kurvailen seuraavan kuukauden ajan. Luvassa paljon kuvaterveisiä upeista luontokohteista, aurinkoisista palmurannoista ja suurkaupunkien hulinasta! Kannattaa pysyä kuulolla!

Ihanaa kevättä lukijoilleni tänne koti-Suomeen! Palataan linjoille sitten, kun kesä on jo ovella!


*Anu



sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Viikonloppufiiliksiä ja nousevaa matkakuumetta














Jälleen on vietetty jokakeväiset Bloggers' Inspiration Day- ja Indiedays Blog Awards-tapahtumat oikein mukavissa fiiliksissä Kattilahallissa Suvilahdessa. Varsin mainio tila tällaisten tapahtumien järjestämiseen, niin valoisaa ja avaraa. Järjestelyt eivät pettäneet tälläkään kertaa. Päivätapahtumassa oli mielenkiintoisia esittelypisteitä ja tietoiskuja, joista sai ammentaa inspiraatioita. Eikä kylmäksi jättänyt tarjoilupuolikaan. Meitä hemmoteltiin todella maistuvalla kasvisruualla, herkullisilla raakakakuilla ja raikkailla juomilla. Parasta koko päivässä oli tietenkin ihanien blogisiskojen tapaaminen. Aikamoisen iso blogiperhe meistä on näiden Indiedays-vuosien aikana muodostunut. Kiitos jokaiselle, jonka kanssa sain vaihtaa kuulumisia, hassutella, herkutella ja poseerata! Pus pus!

Tämä sunnuntaipäivä on mennyt aivan toisenlaisissa merkeissä. Ensinnäkin herätessäni kauhistuin, kun maa oli TAAS valkoisena. Ei enää huhtikuun lopulla, pliiiiss!! Aamun pidennetyn vetkuiluhetken jälkeen olen viimeistellyt pakkailuja ja lyhentänyt To Do-listaani. Hyvältä alkaa näyttää ja viimeiset yöt kotosalla voin ehkä nukkua rauhassa miettimättä näitä juttuja. Matkakuume huitelee nyt jo varmaan 39:ssä ja kuumemmaksi vielä käy! Tulen vielä huikkaamaan heipat ennen lähtöä, pysyttelehän kuulolla!

Rentoa sunnuntai-iltaa kamut!


*Anu


Ps. Viimeinen kuva by Henri Ilanen



lauantai 22. huhtikuuta 2017

Keväisen värikäs tex-mex-salaatti







Olen yksinkertaisen, terveellisen ja värikkään kotiruuan puolestapuhuja. Yksineläjänä en halua/jaksa käyttää ruuanlaittoon tolkuttoman paljon aikaa, siksi menen sieltä mistä aita on matalin. Keittiössäni valmistuu päivittäin terveellistä, kasvispainotteista, suhteellisen kevyttä ja nopeasti valmistuvaa ruokaa. Suosin keittoja, salaatteja ja uuniruokia. Olen sekasyöjä, mutta pääpaino on kasviksilla. Proteiinin saannista yritän ptiää huolta lisäämällä ruokaan broileria, vähärasvaista naudanlihaa (jauhelihaa), kananmunia tai kalaa. 

Useimmiten lautaseltani löytyy salaattia eri variaatioina. Ympäri vuoden, kauden vihanneksia ja juureksia hyväksi käyttäen. Pyrin tekemään salaateistani mahdollisimman monipuolisia ja värikkäitä. Yritän kartella sitä kaikkien perinteisintä (ja tylsintä) vihersalaatti-tomaatti-kurkku-yhdistelmää. Sen sijaan käytän paljon porkkanaa, paprikaa, ituja, versoja, avokadoa ja muita hedelmiä. Ruokaisampiin salaatteihin laitan mukaan papuja, uunijuureksia (mm. bataatti), pastaa tai quinoaa. Jokaisesta salaatista löytyy tietenkin myös joku proteiininlähde.  Salaatin päälle heitän usein pähkinöitä, siemeniä tai ja/tai yrttejä. Salaatinkastikkeena käytän nykyisin lähinnä sitruunanmakuista oliiviöljyä, tuorepuristettua limeä ja ruususuolaa.

Tämä keväisen värikäs tex-mex-salaatti on yksi suosikeistani. Tex-mex-mausteella maustettu broilerin jauheliha, avokado, lime ja korianteri vievät makumatkalle Meksikoon. Salaattipohjana tässä toimii se minun "perinteinen" jääsalaatti-porkkana-verso-sekoitus. Ihanan  runsas, maukas ja terveellinen lounas!

Mitä sinun värikkäältä salaattilautaselta löytyy?


Nyt singahdan lenkille ja sitten täytyykin alkaa valmistautumaan kauan odotettuun päivään. Tänään juhlitaan nimittäin BID:n ja IBA:n merkeissä, ihanaa nähdä blogisiskoja ja inspiroitua kaikesta uudesta!


*Anu



torstai 20. huhtikuuta 2017

Matkalaukkuelämää ja pakkaamisrutiineja




Se on kuulkaa taas edessä, yksi matkavalmistelujen kohokohdista, murheenkryyneistä ja päänvaivan aiheuttajista. Ristiriitaisista ajatuksista huolimatta voin jopa sanoa tykkääväni siitä. Nyt puhutaan pakkaamisesta! Kerron nyt omista pakkaamisrutiineistani. Poimi parhaat vinkit päältä tai naureskele minun pakkaustyylilleni. Feel free!


Millainen pakkaaja olen

Olen varmasti yksi surkeimmista pakkaajista, mitä tulee tavaran määrään. En osaa pakata kevyesti. Tähän mennessä olen selvinnyt käsimatkatavaralla ainoastaan parin yön visiiteistä naapurimaihin. Pakkaan mukaan aina liikaa vaatteita. Laukusta pitää löytyä riittävästi valinnanvaraa mahdollisia vaatekriisejä varten. Muuta tilpehööriä löytyy myös joka lähtöön. Olen varautunut ihan kaikkeen: sähkökatkoksiin, kaatosateeseen, helleaaltoon, sairastumiseen, tylsiin hetkiin...

Mitä pakkaan

Rakastan erilaisten listojen tekemistä, joten ei tule varmasti yllätyksenä, että minulla on myös pakkauslista. Lista on loogisesti jaoteltu vaatteisiin, kosmetiikkaan, lääkkeisiin, elektroniikkaan, pikkutilpehööriin (kynä, taskulamppu, lukko jne) ja tärkeimpiin tavaroihin (passi, rahat, liput jne.). Vuosien varrella lista on muokkaantunut aina vaan kattavammaksi, päivitän sitä aina, kun huomaan jonkun olennaisen asian puuttuvan. Lista on tallennettuna sähköpostiini ja printtailen sieltä lisää paperiversioita tarpeen mukaan. Lista kertoo, mitä pitää pakata. Toki matkakohde ja matkan tyyli sanelee laukun sisällön, listä elää sen mukaan. Listan avulla pysyn kärryllä mitä pitää vielä pakata ja mitä olen jo pakannut (yliviivaussysteemi, you know?!). Mitään olennaista ei ole koskaan unohtunut matkasta. 

Miten pakkaan

Vaatteita pakatessani suosin karsimistekniikkaa. Otan ensin esiin vaatteet, joita voisin harkita pakkaavani. Sitten suoritan sovituksen ja sen perusteella teen uuden karsinnan. Seuraavaksi asettelen vaatteet pinoihin sängylle ja katson onko ylä- ja alaosien määrät sopivassa suhteessa ja löytyykö vielä jotain, mistä voisi karsia. Viimeisen karsinnan, ns. paniikkikarsinnan teen siinä tapauksessa, jos matkalaukku ei meinaa mennä kiinni tai kilorajat paukkuu. Suosin yhteneväistä värimaailmaa, jotta vaatteet ovat helposti yhdisteltävissä.

Pakkaan vaatteet minigrip-pusseihin. Yhteen housut, toiseen paidat jne. Näin vaatteet pysyvät siisteinä ja järjestyksessä ja minun on helppo löytää se, mitä etsin. Pussitekniikalla pystyn myös pitämään toisistaan erossa puhtaat, puoliksi käytetyt ja likaiset vaatteet. Pakkaan aina myös pienen pussillisen hätävaravaatteita käsimatkatavaroihin siltä varalta, että matkalaukku ei saavu perille yhtäaikaa kanssani. 

Mihin pakkaan

Suosin pakkaamisessa matkalaukkuja niiden helpon kuljettamisen, turvallisuuden ja käytännöllisyyden vuoksi. Omistan kaksi eri kokoista, suurta, kovakuorista Samsonite-laukkua. Pienempi on passeli noin viikon matkalle, suuremmalla pärjää jopa useamman viikon. Tänä talvena hankin myös 60-litraisen rinkan, joka oli neitsytmatkallaan Kaakkois-Aasiassa kuluneena talvena. Matkalaukussa vaatteet saa säilytettyä siistimmin ja laukun saa myös halutessaan lukittua, joten se toimii myös semi-turvallisena tallelokerona. Käsimatkatavaraksi otan useimmiten repun tai kangaskassin silloin, kun ruumaan menee iso laukku. Pelkällä käsimatkatavaralla matkustaessani pakkaan tavarat perässä vedettävään, sallitun kokoiseen trolley'iin.

Milloin pakkaan

Aikaavievästä karsimisopeaatiosta johtuen aloitan pakkaamisen hyvissä ajoin ennen matkaa. Parin päivän reissulle pakkaan yleensä edellisenä- tai lähtöpäivänä, pidemmille matkoille alan pakkaamaan (tai valmistelemaan pakkaamista) jopa viikkoa aikaisemmin.


***



Vuoden vaihteessa pakatessani seitsemän viikon Aasia-rundille ajattelin, että se oli haastavin pakkaaminen ikinä. No, siihen mennessä se olikin, mutta nyt olen toista mieltä. Tulevalle matkalle minua on ohjeistettu pakkaamaan kevyesti. Mutta kysynpä vaan miten se onnistuu, kun lämpötilavaihtelua on 0- +30'c, aktiviteetit vaihtelevat Grand Canyonin patikkareiteiltä Las Vegasin kasinoihin ja San Franciscon kaduilta Los Angelesin rannoille? Ja kaiken lisäksi kyseessä on lähes kuukauden mittainen reissu! No, täällä on otettu härkää sarvista ja vaatteiden osalta aletaan olla jo voiton puolella. Siitä paniikkikarsintavaihetta odotellessa...!

Millainen pakkaaja sinä olet? Jaa parhaat pakkaamisvinkkisi kommenttiboxiin!


Nyt lähden heittämään pikaisen yhden yön visiitin veljen perheen luo. Pakko nähdä vielä niitä elämäni rakkaimpia tyyppejä ennen matkaa... ja täytyy meidän varmaan kilistellä tänään pikkuveljeni 39v-synttäreiden kunniaksi!

Kivaa päivää sulle!


*Anu


maanantai 17. huhtikuuta 2017

Parasta pääsiäisessä on se, että se on ohi!




Mikä helpotus, pääsiäinen alkaa olla tältä vuodelta paketissa! Huokaan helpotuksesta siitä syystä, että tämä pääsiäinen ei mennyt ihan niinkuin olin toivonut. Ei tähän mitään darmatiikkaa sisältynyt, mutta ei mitään muutakaan. Varmaan tylsin pääsiäinen ikinä. 

En suunnitellut pääsiäiseksi  mitään ihmeempää ohjelmaa, koska halusin olla valmiudessa työkeikkoja varten. Olin ihan varma, että keikkaa pukkaa enemmän kuin jaksaa tehdä. No, kuinka kävi? Puhelin ei soinut kertaakaan. Täällä kotona olen siis päivystänyt. Ihan turhaan. Tästä seuraa tietenkin se, että käyttötilin saldo alkaa näyttää tosi huonolta (arkikuluihin en haluaisi käyttää matkakassaani). Mutta eihän tälle mitään voi, keikkoja ei voi ennustaa. Tämän kun olisin arvannut, niin olisin voinut viettää pääsiäisen toisin...

Huomaan nyt pieniä pitkästymisen ja tylsistymisen merkkejä tässä vapaassa arjessa. Päivät ovat kyllä menneet nopeasti, mutta nyt kaipaisin jo jotain muutakin sisältöä elämääni urheilun ja rentoilun lisäksi. Yksinäisyydestä olen kärsinyt tavallista enemmän. Töihin en kyllä vielä kaipaa (keikkoja lukuunottamatta). Pari kuukautta on mennyt kotona hengaillessa täytyy myöntää, että harmittelen ettei tullut buukattua mitään reissua maalis-huhtikuulle. Olisi pitänyt, koska nyt oli mahdollisuus

Voi blaah, nyt tästä tuli ihan valitusvirsi, vaikka asiat on oikeesti tosi hyvin. Kunhan nyt tuli taas pohdittua ääneen näitä vapauden kääntöpuolia. Ja on tässä pääsiäisessä ollut jotain hyvääkin: auringonpaiste joka päivä, hyviä treenejä, ihana keltainen pääsiäiskimppu ja lounas/kahvitteluhetki ystävien kanssa. Ja mikä parasta, nyt voin sanoa, että ensi viikolla lennetään! :)

Miten sun pääsiäinen meni? 

Aurinkoista maanantaita!


*Anu


perjantai 14. huhtikuuta 2017

Kiireetön pääsiäinen





Heräsin tähän pitkäperjantaiaamuun yhdessä auringon kanssa. Eiliseen harmaaseen ja lumiseen maiseman verrattuna tämä kirkas (ja lumeton) pakkasaamu oli varsin  mukavaa vaihtelua. Rauhallinen hidas aamu, ei kiirettä minnekään. Tosin viime aikoina kiirettä ei ole minun huushollisa tavattukaan. 

Minun pääsiäinen menee rennosti kotoillessa. Paitsi jos tulee keikkakutsu töihin. Olen ilmoittatunut vapaaehtoiseksi, jos tarvitsevat lisäkäsiä ex-työpaikallani. Kiireetön pääsiäinen saattaa siis ykskaks vaihtua hulinaan. Sitä odotellessa nautin kuntoilusta, sohvailusta ja toivottavasti myös aurinngonpaisteesta. Pitäisi myös hiljalleen alkaa valmistautua tulevaan matkaan. Jos sen aloittaisi vaikka reissugarderobia suunnittelemalla. Siispä biksut ja vaelluskamat esiin!

Kiireetöntä ja onnellista pääsiäisen aikaa kaikille lukijoilleni!


*Anu


torstai 13. huhtikuuta 2017

Maidottomat kauravohvelit






Pääsiäinen on jo ihan ovella. Kotona pääsiäisestä muistuttavat pajunoksat, koristemunat ja höyhenet. Jääkaapista ei sen sijaan löydy mitään pääsiäiseen viittaavaa. Tiistaina söin mämmiä ja koko seuraavan yön töissä juostessani muistin mitä oli tullut syötyä. Päätin, että tänä vuonna mämmit jää siihen yhteen annokseen. Haastetta pääsiäisherkutteluun tuo tämä ongelmavatsani, joka ei tunnu sietävän maitoa, sokeria, vehnää, ruista ja ja ja... Niinpä mämmin, pashan, rahkapiirakan ja suklaamunien sijaan täällä nautitaan toisenlaisia herkkuja.

Olen törmännyt blogeissa ja Instagramissa kauravohveleihin, mutta en ole muistanut kokeilla. Tänään herkkuhammasta alkoi kolottaa, joten päätin kokeilla vohveleita. En edes vaivautunut katsomaan mitään reseptiä, vaan sovelsin itse. 

Maidottomat kauravohvelit (4 kpl)

2 kananmunaa
1,5 dl mantelimaitoa
1 dl kaurahiutaleita (tehosekoittimessa jauhoiksi)
n. 0,5-1 rkl öljyä
0,5 tl suolaa




Resepti on tosi helppo ja vohvelit oniistuivat oikein hyvin. Paistoaika on hieman pidempi kuin normaaleilla vohveleilla, jotta saa kivan kultaisen värin. Ihan sellaisenaan vohvelit ovat aika mauttomia, mutta erilaisilla höysteillä niistä saa herkkua. Koska taikinassa ei ole sokeria, vohvelit sopivat myös suolaisten päällisten kanssa. Minä herkuttelin vohvelini tänään kauravaniljavaahdon ja vadelmien kera. Vaniljakastikkeessa on valitettavasti sokeria, mutta jotain riskejä elämässä on otettava...

Pakko myöntää, että vaikka tämä ruokavalion kanssa kikkailu on toisinaan aika rasittavaa, minusta on kuitenkin todella hauskaa keksiä ja bongailla korvaavia reseptejä ja kokeilla kaikenlaista uutta. Onhan tässä kevään mittaan tulleet tutummiksi mm. soija- kaura- ja mantelimaidot ja niiden eri variaatiot. Kaupassa osaan jo aika hyvin kävellä maitohyllyjen ohi. Jäätelöpakastimet tuottavat vielä aikamoisia vaikeuksia...

Mitkä herkut kuuluvat sinun pääsiäiseen?

Herkullista kiirastorstaita!


*Anu




tiistai 11. huhtikuuta 2017

Kyl Raum o ain Raum - Kevätretki Raumalle











Pääsiäisviikko on käynnistynyt mukavissa tunnelmissa. Mielessä on tuoreet muistot keväiseltä viikonloppureissulta. Pyrähdin perjantaina Onnibussin kyydissä länsirannikolle Raumalle ystävääni moikkaamaan. Hän muutti Raumalle viime kesänä ja tämä oli jo toinen reissuni hänen luo tuohon kauniiseen merenrantakaupunkiin. Länsirannikko on tämmöiselle Itä-Suomessa ja maailman äärissä varttuneelle aika vierasta seutua, joten nyt on ollut kiva tutustua myös vähän vieraampaan  Suomen kolkkaan.

Parasta Raumassa on (ystäväni lisäksi) tietenkin Vanha Rauma. Ihana pala vanhaa Suomea! Suhteellisen suuri vanhakaupunki on kaunis sekoitus hyvin säilyneitä (ja säilytettyjä), värikkäitä vanhoja puutaloja, mukulakivikatuja, kivijalkaliikkeitä, ihania kahviloita ja ravintoloita. Silmänruokaa ja ihasteltavaa löytyy joka kadun kulmasta, pieniin putiikkeihin on kiva poiketa tutkimusmatkalle (ja shoppilemaan...). 

Viikonloppu oli varsin onnistunut, myös sää suosi meitä ja saimme nauttia auringosta niin vanhan kaupungin kujilla kuin lenkkipoluilla. Ystäväni kotikeittiö ja kaupungin ravitsemusliikkeet pitivät huolen, että vyötärönympärys kasvoi taas monta senttiä. Mutta mikäs sen parempaa kuin elämästä nauttiminen kaikilla aisteilla hyvän ystävän seurassa. 

Aurinkoista tiistaita!

*Anu


Ps. Opin tuon yhden lauseen Rauman murretta... on se vaan hauskan kuuloista! :)