maanantai 24. huhtikuuta 2017

Just for your information - Sisältää paljastuksia!





Pari kuukautta joutenoloa kotona on nyt ohi ja on taas aika lähteä seikkailemaan. Kyllä tätä on taas odotettukin! Odottavan aika on toooodella pitkä! Olisin voinut livahtaa täältä blogistaniasta karkuun vaivihkaa, mutta eihän se olisi reilua. Tulin siis huikkaamaan heipat, sillä blogini hiljenee kuukauden ajaksi. Se tarkoittaa sitä, että pidän ansaittua lomaa blogihommista ja kuukauden kuluttua olen taatusti pihalla myös siitä, mitä teille kuuluu. 

Seikkailujani voitte seurata Instagramissa (anuelina76), se päivittyy taatusti päivittäin ja parhaimmillaan monta kertaa päivässä. Lisäksi Facebook-ystäväni pääsevät matkatunnelmiin (jopa) päivittäisten kuulumisten myötä. Blogiin palaan kertomaan reissujuttuja sitten touko-kesäkuun vaihteessa.




Vähän olen jo vinkkaillutkin tässä puolen vuoden aikana (lennot ostin jo lokakuussa), minne matkani tällä kertaa suuntautuu. Nyt lennetään länteen, tarkemmin sanoen Kaliforniaan! Aloitan neljän viikon seikkailuni San Franciscosta, missä vietän ensimmäiset neljä päivää. Sitten hyppään mukaan kahden viikon pienryhmäkiertomatkalle, joka vie meidät Yosemiten kansallispuiston kautta Sierra Nevadaan ja Death Valley'iin. Luonnon keskeltä poikkeamme pariksi yöksi Las Vegasin värivalojen loisteeseen. Sieltä matka jatkuu Zionin kansallispuistoon, Bryce Canyonille ja Lake Powellille. Eikä tässä vielä kaikki, toki näen myös huikean Grand Canyonin ja Monument Valleyn. Lake Havasu Citystä kurvaamme Joshua Treen kautta San Diegoon ja sieltä kierroksen päätepisteeseen eli Los Angelesiin. Tuleehan tuossa siis koluttua vähän muitakin osavaltioita kuin Kaliforniaa. Reissun lopuksi vietän reilun viikon L.A.:ssa rakkaan ystäväni M:n luona. Edellisestä visiitistä L.A.:iin onkin ehtinyt vierähtää melkein 15 vuotta!

Tässä siis teillekin vähän esimakua siitä, missä maailman kolkissa kurvailen seuraavan kuukauden ajan. Luvassa paljon kuvaterveisiä upeista luontokohteista, aurinkoisista palmurannoista ja suurkaupunkien hulinasta! Kannattaa pysyä kuulolla!

Ihanaa kevättä lukijoilleni tänne koti-Suomeen! Palataan linjoille sitten, kun kesä on jo ovella!


*Anu



sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Viikonloppufiiliksiä ja nousevaa matkakuumetta














Jälleen on vietetty jokakeväiset Bloggers' Inspiration Day- ja Indiedays Blog Awards-tapahtumat oikein mukavissa fiiliksissä Kattilahallissa Suvilahdessa. Varsin mainio tila tällaisten tapahtumien järjestämiseen, niin valoisaa ja avaraa. Järjestelyt eivät pettäneet tälläkään kertaa. Päivätapahtumassa oli mielenkiintoisia esittelypisteitä ja tietoiskuja, joista sai ammentaa inspiraatioita. Eikä kylmäksi jättänyt tarjoilupuolikaan. Meitä hemmoteltiin todella maistuvalla kasvisruualla, herkullisilla raakakakuilla ja raikkailla juomilla. Parasta koko päivässä oli tietenkin ihanien blogisiskojen tapaaminen. Aikamoisen iso blogiperhe meistä on näiden Indiedays-vuosien aikana muodostunut. Kiitos jokaiselle, jonka kanssa sain vaihtaa kuulumisia, hassutella, herkutella ja poseerata! Pus pus!

Tämä sunnuntaipäivä on mennyt aivan toisenlaisissa merkeissä. Ensinnäkin herätessäni kauhistuin, kun maa oli TAAS valkoisena. Ei enää huhtikuun lopulla, pliiiiss!! Aamun pidennetyn vetkuiluhetken jälkeen olen viimeistellyt pakkailuja ja lyhentänyt To Do-listaani. Hyvältä alkaa näyttää ja viimeiset yöt kotosalla voin ehkä nukkua rauhassa miettimättä näitä juttuja. Matkakuume huitelee nyt jo varmaan 39:ssä ja kuumemmaksi vielä käy! Tulen vielä huikkaamaan heipat ennen lähtöä, pysyttelehän kuulolla!

Rentoa sunnuntai-iltaa kamut!


*Anu


Ps. Viimeinen kuva by Henri Ilanen



lauantai 22. huhtikuuta 2017

Keväisen värikäs tex-mex-salaatti







Olen yksinkertaisen, terveellisen ja värikkään kotiruuan puolestapuhuja. Yksineläjänä en halua/jaksa käyttää ruuanlaittoon tolkuttoman paljon aikaa, siksi menen sieltä mistä aita on matalin. Keittiössäni valmistuu päivittäin terveellistä, kasvispainotteista, suhteellisen kevyttä ja nopeasti valmistuvaa ruokaa. Suosin keittoja, salaatteja ja uuniruokia. Olen sekasyöjä, mutta pääpaino on kasviksilla. Proteiinin saannista yritän ptiää huolta lisäämällä ruokaan broileria, vähärasvaista naudanlihaa (jauhelihaa), kananmunia tai kalaa. 

Useimmiten lautaseltani löytyy salaattia eri variaatioina. Ympäri vuoden, kauden vihanneksia ja juureksia hyväksi käyttäen. Pyrin tekemään salaateistani mahdollisimman monipuolisia ja värikkäitä. Yritän kartella sitä kaikkien perinteisintä (ja tylsintä) vihersalaatti-tomaatti-kurkku-yhdistelmää. Sen sijaan käytän paljon porkkanaa, paprikaa, ituja, versoja, avokadoa ja muita hedelmiä. Ruokaisampiin salaatteihin laitan mukaan papuja, uunijuureksia (mm. bataatti), pastaa tai quinoaa. Jokaisesta salaatista löytyy tietenkin myös joku proteiininlähde.  Salaatin päälle heitän usein pähkinöitä, siemeniä tai ja/tai yrttejä. Salaatinkastikkeena käytän nykyisin lähinnä sitruunanmakuista oliiviöljyä, tuorepuristettua limeä ja ruususuolaa.

Tämä keväisen värikäs tex-mex-salaatti on yksi suosikeistani. Tex-mex-mausteella maustettu broilerin jauheliha, avokado, lime ja korianteri vievät makumatkalle Meksikoon. Salaattipohjana tässä toimii se minun "perinteinen" jääsalaatti-porkkana-verso-sekoitus. Ihanan  runsas, maukas ja terveellinen lounas!

Mitä sinun värikkäältä salaattilautaselta löytyy?


Nyt singahdan lenkille ja sitten täytyykin alkaa valmistautumaan kauan odotettuun päivään. Tänään juhlitaan nimittäin BID:n ja IBA:n merkeissä, ihanaa nähdä blogisiskoja ja inspiroitua kaikesta uudesta!


*Anu



torstai 20. huhtikuuta 2017

Matkalaukkuelämää ja pakkaamisrutiineja




Se on kuulkaa taas edessä, yksi matkavalmistelujen kohokohdista, murheenkryyneistä ja päänvaivan aiheuttajista. Ristiriitaisista ajatuksista huolimatta voin jopa sanoa tykkääväni siitä. Nyt puhutaan pakkaamisesta! Kerron nyt omista pakkaamisrutiineistani. Poimi parhaat vinkit päältä tai naureskele minun pakkaustyylilleni. Feel free!


Millainen pakkaaja olen

Olen varmasti yksi surkeimmista pakkaajista, mitä tulee tavaran määrään. En osaa pakata kevyesti. Tähän mennessä olen selvinnyt käsimatkatavaralla ainoastaan parin yön visiiteistä naapurimaihin. Pakkaan mukaan aina liikaa vaatteita. Laukusta pitää löytyä riittävästi valinnanvaraa mahdollisia vaatekriisejä varten. Muuta tilpehööriä löytyy myös joka lähtöön. Olen varautunut ihan kaikkeen: sähkökatkoksiin, kaatosateeseen, helleaaltoon, sairastumiseen, tylsiin hetkiin...

Mitä pakkaan

Rakastan erilaisten listojen tekemistä, joten ei tule varmasti yllätyksenä, että minulla on myös pakkauslista. Lista on loogisesti jaoteltu vaatteisiin, kosmetiikkaan, lääkkeisiin, elektroniikkaan, pikkutilpehööriin (kynä, taskulamppu, lukko jne) ja tärkeimpiin tavaroihin (passi, rahat, liput jne.). Vuosien varrella lista on muokkaantunut aina vaan kattavammaksi, päivitän sitä aina, kun huomaan jonkun olennaisen asian puuttuvan. Lista on tallennettuna sähköpostiini ja printtailen sieltä lisää paperiversioita tarpeen mukaan. Lista kertoo, mitä pitää pakata. Toki matkakohde ja matkan tyyli sanelee laukun sisällön, listä elää sen mukaan. Listan avulla pysyn kärryllä mitä pitää vielä pakata ja mitä olen jo pakannut (yliviivaussysteemi, you know?!). Mitään olennaista ei ole koskaan unohtunut matkasta. 

Miten pakkaan

Vaatteita pakatessani suosin karsimistekniikkaa. Otan ensin esiin vaatteet, joita voisin harkita pakkaavani. Sitten suoritan sovituksen ja sen perusteella teen uuden karsinnan. Seuraavaksi asettelen vaatteet pinoihin sängylle ja katson onko ylä- ja alaosien määrät sopivassa suhteessa ja löytyykö vielä jotain, mistä voisi karsia. Viimeisen karsinnan, ns. paniikkikarsinnan teen siinä tapauksessa, jos matkalaukku ei meinaa mennä kiinni tai kilorajat paukkuu. Suosin yhteneväistä värimaailmaa, jotta vaatteet ovat helposti yhdisteltävissä.

Pakkaan vaatteet minigrip-pusseihin. Yhteen housut, toiseen paidat jne. Näin vaatteet pysyvät siisteinä ja järjestyksessä ja minun on helppo löytää se, mitä etsin. Pussitekniikalla pystyn myös pitämään toisistaan erossa puhtaat, puoliksi käytetyt ja likaiset vaatteet. Pakkaan aina myös pienen pussillisen hätävaravaatteita käsimatkatavaroihin siltä varalta, että matkalaukku ei saavu perille yhtäaikaa kanssani. 

Mihin pakkaan

Suosin pakkaamisessa matkalaukkuja niiden helpon kuljettamisen, turvallisuuden ja käytännöllisyyden vuoksi. Omistan kaksi eri kokoista, suurta, kovakuorista Samsonite-laukkua. Pienempi on passeli noin viikon matkalle, suuremmalla pärjää jopa useamman viikon. Tänä talvena hankin myös 60-litraisen rinkan, joka oli neitsytmatkallaan Kaakkois-Aasiassa kuluneena talvena. Matkalaukussa vaatteet saa säilytettyä siistimmin ja laukun saa myös halutessaan lukittua, joten se toimii myös semi-turvallisena tallelokerona. Käsimatkatavaraksi otan useimmiten repun tai kangaskassin silloin, kun ruumaan menee iso laukku. Pelkällä käsimatkatavaralla matkustaessani pakkaan tavarat perässä vedettävään, sallitun kokoiseen trolley'iin.

Milloin pakkaan

Aikaavievästä karsimisopeaatiosta johtuen aloitan pakkaamisen hyvissä ajoin ennen matkaa. Parin päivän reissulle pakkaan yleensä edellisenä- tai lähtöpäivänä, pidemmille matkoille alan pakkaamaan (tai valmistelemaan pakkaamista) jopa viikkoa aikaisemmin.


***



Vuoden vaihteessa pakatessani seitsemän viikon Aasia-rundille ajattelin, että se oli haastavin pakkaaminen ikinä. No, siihen mennessä se olikin, mutta nyt olen toista mieltä. Tulevalle matkalle minua on ohjeistettu pakkaamaan kevyesti. Mutta kysynpä vaan miten se onnistuu, kun lämpötilavaihtelua on 0- +30'c, aktiviteetit vaihtelevat Grand Canyonin patikkareiteiltä Las Vegasin kasinoihin ja San Franciscon kaduilta Los Angelesin rannoille? Ja kaiken lisäksi kyseessä on lähes kuukauden mittainen reissu! No, täällä on otettu härkää sarvista ja vaatteiden osalta aletaan olla jo voiton puolella. Siitä paniikkikarsintavaihetta odotellessa...!

Millainen pakkaaja sinä olet? Jaa parhaat pakkaamisvinkkisi kommenttiboxiin!


Nyt lähden heittämään pikaisen yhden yön visiitin veljen perheen luo. Pakko nähdä vielä niitä elämäni rakkaimpia tyyppejä ennen matkaa... ja täytyy meidän varmaan kilistellä tänään pikkuveljeni 39v-synttäreiden kunniaksi!

Kivaa päivää sulle!


*Anu


maanantai 17. huhtikuuta 2017

Parasta pääsiäisessä on se, että se on ohi!




Mikä helpotus, pääsiäinen alkaa olla tältä vuodelta paketissa! Huokaan helpotuksesta siitä syystä, että tämä pääsiäinen ei mennyt ihan niinkuin olin toivonut. Ei tähän mitään darmatiikkaa sisältynyt, mutta ei mitään muutakaan. Varmaan tylsin pääsiäinen ikinä. 

En suunnitellut pääsiäiseksi  mitään ihmeempää ohjelmaa, koska halusin olla valmiudessa työkeikkoja varten. Olin ihan varma, että keikkaa pukkaa enemmän kuin jaksaa tehdä. No, kuinka kävi? Puhelin ei soinut kertaakaan. Täällä kotona olen siis päivystänyt. Ihan turhaan. Tästä seuraa tietenkin se, että käyttötilin saldo alkaa näyttää tosi huonolta (arkikuluihin en haluaisi käyttää matkakassaani). Mutta eihän tälle mitään voi, keikkoja ei voi ennustaa. Tämän kun olisin arvannut, niin olisin voinut viettää pääsiäisen toisin...

Huomaan nyt pieniä pitkästymisen ja tylsistymisen merkkejä tässä vapaassa arjessa. Päivät ovat kyllä menneet nopeasti, mutta nyt kaipaisin jo jotain muutakin sisältöä elämääni urheilun ja rentoilun lisäksi. Yksinäisyydestä olen kärsinyt tavallista enemmän. Töihin en kyllä vielä kaipaa (keikkoja lukuunottamatta). Pari kuukautta on mennyt kotona hengaillessa täytyy myöntää, että harmittelen ettei tullut buukattua mitään reissua maalis-huhtikuulle. Olisi pitänyt, koska nyt oli mahdollisuus

Voi blaah, nyt tästä tuli ihan valitusvirsi, vaikka asiat on oikeesti tosi hyvin. Kunhan nyt tuli taas pohdittua ääneen näitä vapauden kääntöpuolia. Ja on tässä pääsiäisessä ollut jotain hyvääkin: auringonpaiste joka päivä, hyviä treenejä, ihana keltainen pääsiäiskimppu ja lounas/kahvitteluhetki ystävien kanssa. Ja mikä parasta, nyt voin sanoa, että ensi viikolla lennetään! :)

Miten sun pääsiäinen meni? 

Aurinkoista maanantaita!


*Anu


perjantai 14. huhtikuuta 2017

Kiireetön pääsiäinen





Heräsin tähän pitkäperjantaiaamuun yhdessä auringon kanssa. Eiliseen harmaaseen ja lumiseen maiseman verrattuna tämä kirkas (ja lumeton) pakkasaamu oli varsin  mukavaa vaihtelua. Rauhallinen hidas aamu, ei kiirettä minnekään. Tosin viime aikoina kiirettä ei ole minun huushollisa tavattukaan. 

Minun pääsiäinen menee rennosti kotoillessa. Paitsi jos tulee keikkakutsu töihin. Olen ilmoittatunut vapaaehtoiseksi, jos tarvitsevat lisäkäsiä ex-työpaikallani. Kiireetön pääsiäinen saattaa siis ykskaks vaihtua hulinaan. Sitä odotellessa nautin kuntoilusta, sohvailusta ja toivottavasti myös aurinngonpaisteesta. Pitäisi myös hiljalleen alkaa valmistautua tulevaan matkaan. Jos sen aloittaisi vaikka reissugarderobia suunnittelemalla. Siispä biksut ja vaelluskamat esiin!

Kiireetöntä ja onnellista pääsiäisen aikaa kaikille lukijoilleni!


*Anu


torstai 13. huhtikuuta 2017

Maidottomat kauravohvelit






Pääsiäinen on jo ihan ovella. Kotona pääsiäisestä muistuttavat pajunoksat, koristemunat ja höyhenet. Jääkaapista ei sen sijaan löydy mitään pääsiäiseen viittaavaa. Tiistaina söin mämmiä ja koko seuraavan yön töissä juostessani muistin mitä oli tullut syötyä. Päätin, että tänä vuonna mämmit jää siihen yhteen annokseen. Haastetta pääsiäisherkutteluun tuo tämä ongelmavatsani, joka ei tunnu sietävän maitoa, sokeria, vehnää, ruista ja ja ja... Niinpä mämmin, pashan, rahkapiirakan ja suklaamunien sijaan täällä nautitaan toisenlaisia herkkuja.

Olen törmännyt blogeissa ja Instagramissa kauravohveleihin, mutta en ole muistanut kokeilla. Tänään herkkuhammasta alkoi kolottaa, joten päätin kokeilla vohveleita. En edes vaivautunut katsomaan mitään reseptiä, vaan sovelsin itse. 

Maidottomat kauravohvelit (4 kpl)

2 kananmunaa
1,5 dl mantelimaitoa
1 dl kaurahiutaleita (tehosekoittimessa jauhoiksi)
n. 0,5-1 rkl öljyä
0,5 tl suolaa




Resepti on tosi helppo ja vohvelit oniistuivat oikein hyvin. Paistoaika on hieman pidempi kuin normaaleilla vohveleilla, jotta saa kivan kultaisen värin. Ihan sellaisenaan vohvelit ovat aika mauttomia, mutta erilaisilla höysteillä niistä saa herkkua. Koska taikinassa ei ole sokeria, vohvelit sopivat myös suolaisten päällisten kanssa. Minä herkuttelin vohvelini tänään kauravaniljavaahdon ja vadelmien kera. Vaniljakastikkeessa on valitettavasti sokeria, mutta jotain riskejä elämässä on otettava...

Pakko myöntää, että vaikka tämä ruokavalion kanssa kikkailu on toisinaan aika rasittavaa, minusta on kuitenkin todella hauskaa keksiä ja bongailla korvaavia reseptejä ja kokeilla kaikenlaista uutta. Onhan tässä kevään mittaan tulleet tutummiksi mm. soija- kaura- ja mantelimaidot ja niiden eri variaatiot. Kaupassa osaan jo aika hyvin kävellä maitohyllyjen ohi. Jäätelöpakastimet tuottavat vielä aikamoisia vaikeuksia...

Mitkä herkut kuuluvat sinun pääsiäiseen?

Herkullista kiirastorstaita!


*Anu




tiistai 11. huhtikuuta 2017

Kyl Raum o ain Raum - Kevätretki Raumalle











Pääsiäisviikko on käynnistynyt mukavissa tunnelmissa. Mielessä on tuoreet muistot keväiseltä viikonloppureissulta. Pyrähdin perjantaina Onnibussin kyydissä länsirannikolle Raumalle ystävääni moikkaamaan. Hän muutti Raumalle viime kesänä ja tämä oli jo toinen reissuni hänen luo tuohon kauniiseen merenrantakaupunkiin. Länsirannikko on tämmöiselle Itä-Suomessa ja maailman äärissä varttuneelle aika vierasta seutua, joten nyt on ollut kiva tutustua myös vähän vieraampaan  Suomen kolkkaan.

Parasta Raumassa on (ystäväni lisäksi) tietenkin Vanha Rauma. Ihana pala vanhaa Suomea! Suhteellisen suuri vanhakaupunki on kaunis sekoitus hyvin säilyneitä (ja säilytettyjä), värikkäitä vanhoja puutaloja, mukulakivikatuja, kivijalkaliikkeitä, ihania kahviloita ja ravintoloita. Silmänruokaa ja ihasteltavaa löytyy joka kadun kulmasta, pieniin putiikkeihin on kiva poiketa tutkimusmatkalle (ja shoppilemaan...). 

Viikonloppu oli varsin onnistunut, myös sää suosi meitä ja saimme nauttia auringosta niin vanhan kaupungin kujilla kuin lenkkipoluilla. Ystäväni kotikeittiö ja kaupungin ravitsemusliikkeet pitivät huolen, että vyötärönympärys kasvoi taas monta senttiä. Mutta mikäs sen parempaa kuin elämästä nauttiminen kaikilla aisteilla hyvän ystävän seurassa. 

Aurinkoista tiistaita!

*Anu


Ps. Opin tuon yhden lauseen Rauman murretta... on se vaan hauskan kuuloista! :)


sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Virvon varvon - Hillittyä pääsiäiskoristelua








Pääsiäinen lähestyy ja tämäkin vastarannan kiiski käänsi kelkkansa jälleen kerran. Lähes joka vuosi suunnittelen skippaavani pääsiäisen Päätän etten ainakaan mitään koristeita ala virittelemään. Mutta kuinkas siinä aina käy? Kyllähän ne munat ja höyhenet on aina kaivettava esiin ja muutama pajunoksa käytävä hakemassa pöpeliköstä. 

Tämän vuoden oksat kävin hakemassa jo lähes kuukausi sitten, mutta tuossa ne vielä on hyvissä voimissa (säilyvät kun ei laita veteen). Muutama päivä sitten kiinnitin oksiin höyhenet samaan tapaa kuin pari vuotta sitten (linkki tuossa yllä) ja lisäsin oksille muutaman uuden koristemunan. Yksinkertainen on kaunista ja vähemmän on enemmän. Da-da-da. Tämän enempää en taida pääsiäiskotiani koristellakaan. Tai no, parvekkeella on pari helmililjaa paleltumassa ja muutama keraaminen muna pöydällä pyörimässä. Keltaista ei minun pääsiäisessä nyt näy eikä sen enempää myöskään pupuja tai tipuja. 

Joko sinä olet koristellut kotisi pääsiäisasuun?

Leppoisaa palmusunnuntaita!


*Anu


perjantai 7. huhtikuuta 2017

Ihanan vihreät avokado-siemenleivät







Instagram-tilini seuraajat ovatkin jo varmaan bonganneet "feedistäni" jotain raikkaan vihreää. Kyllä, kevät näkyy myös lautasellani ja lasissani varsin herkullisissa väreissä. Eikä liene yllätys, että juuri vihreä on tämän kevään hittiväri ( muistat varmaan tämän ). Vihreä tuo mieleen kevään, kesän, elämän, heräämisen. Vihreä on rauhoittava, terveellinen ja elinvoimainen väri. Vai oletko eri mieltä?

Myönnän olevani suuri avokadofani. Muistan ensimmäisen kohtaamiseni avokadon kanssa olleen joskus 80-luvun lopulla, kun asuimme Tansaniassa. Siellä avokadosta ja banaanista tehtiin sosetta pikkulapsille... ja kyllähän sitä söi vähän isommatkin lapset. Varsin tuhti välipala, huh! Kultaisella 80-luvulla avokadoa syötiin myös sellaisenaan puolittuna, ja siemenkuoppaan laitettiin limemehua, sitruunapippuria ja ripaus sokeria. Sitten vaan lusikoitiin suuhun. Aaahh! Nykyarjessani avokadoa kuluu lähes päivittäin, vähintäänkin viikoittain. Avokadoa laitan pääasiassa salaattiin ja leivälle.

Aiemmin olen laittanut avokadon leivälle tomaatin kanssa, se on nimittäin täydellinen kombo. Alkuviikosta kuitenkin keksin laittaa avokadon päälle siemen- ja versosekoitusta. Päälle ripaus ruususuolaa myllystä ja avot. Uusi suosikki, tai ainakin kova kilpailija avokado-tomaattileivälle, on syntynyt! Avokadon pehmeys, ruoskuvat siemenet, raikkaat versot ja suola toimivat yhdessä erinomaisen hyvin. Kokeile ihmeessä! Tässä laitoin päällysteen kauraleivälle, mutta sama toimii myös esim. riisikakun päällä ja taatusti myös ruisleivällä (en pysty itse syömään). Seuraavalla kerralla taidan laittaa päälle myös rucolaa, se tuo taatusti kivan, vähän tujakamman maun. 

Tykkäätkö avokadosta? Mikä on avokadoreseptisuosikkisi?

Mä aloitan viikonlopun vieton just nyt. Ensin lounastreffit ystävän kanssa keskustassa ja sitten neljän tunnin OnniBus-matka länsirannikolle ystävän luo. Toivotaan että sää suosii maan sillä laidalla, toiveissa olisi päästä ulkoilemaan ja nauttimaan kauniin kaupungin kaduista. 

Mukavaa viikonloppua!

*Anu


keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Heräteostoksia - Musta on ihan "must"






Tällä viikolla Helsingin kadut täyttyvät kirkkaan keltaisia kasseja kantavista kansalaisista. Tänään nimittäin alkoivat Stockmannin Hullut Päivät ja sinnehän minäkin eksyin heti ensimmäisten joukossa (koska loppuviikosta en pääse). En mennyt etsimään mitään erityistä, bongailin ainoastaan heräteostoksia. Varsin harvoin käyn noilla shoppailumaniapäivillä etsimässä mitään tiettyä tuotetta, pääasiassa vaan hengaillen ja nappaan mukaan vain todellisia löytöjä tai sitä mitä (ehkä) tarvitsen. Niin kävi tänäänkin. 

Nappasin ovelta mukaan keltaisen kirjasen, jota kävellessäni selailin. Kaksi tuotetta päätin käydä hakemassa. Tämän päivän tärppinä oli mustikan tuoksuinen musta5101- käsitiskiaine ja saman tuoteperheen musta, luonnonjouhesta tehty tiskiharja. Näitä olen hypistellyt eri myyntipisteissä jo varmaan parin vuoden ajan, mutta vasta nyt päätin, että minun keittiöni ehdottomasti kaipaa mustaa piristystä. No niinpä just. Eihän tätä nyt voi mitenkään itselleen perustella järkevästi, minä vaan halusin nuo kun halvalla sai. Juuri näitä heräteostoksia mun pitäisi nyt välttää, kun tulot on kovin minimaaliset. Mutta onhan ne aika hienot, eikö? Pitäisi varmaan jättää kertomatta, mutta ostin vahingossa myös mustat farkut ja musta-valkoraidallisen mekon. Ja ihan pakollisen tarpeellisia nekin... 

Joko sinä kävit hulluttelemassa? Käytkö yleensä shoppailemassa jotain tiettyjä tärppejä vai meneekö sinunkin rahat useimmiten heräteostoksiin? 

Aurinkoista iltaa!


*Anu - toivoton tapaus


tiistai 4. huhtikuuta 2017

Pieniä arjen helmiä







Huomenta!

Arki maistuu tällä hetkellä todella ihanalta, jokaiseen uuteen päivään on mukava herätä. Mutta se ei tarkoita sitä etteikö siihen mukavaan arkeen voisi ripauttaa jotan vielä mukavampaa, parempaa ja maistuvampaa. Pieniä arjen helmiä, joista jää hyvä mieli ja mukavat muistot.

Eilen tapasin kälyni kaupungilla varhaisen ravintolaillallisen merkeissä. Tällä hetkellä lukuisissa Helsingin ravintoloissa saa maittavan aterian kympillä, joten käytimme tilaisuuden hyväksi ja saimme lautaselle lohta hollandaisekastikkeella. Illan vietimme mukavasti kotisohvalla viiniä maistellen, tarinoiden ja naureskellen hulluille jutuille. 

Tänä aamuna ennen kälyni töihin lähtöä katoin meille pöytään vähän paremman aamiaisen: chiavanukasta mansikoilla ja päärynällä, kauraleipää avokadolla ja tomaatilla höystettynä, kananmunia ja raikasta appelsiinia. Sekin on minulle luksusta, että pöytä on katettu kauniimmilla astioilla. Silmänruokaa, tiedäthän?! Ja mikä parasta, minusta on tosi kiva nauttia ruuasta hyvässä seurassa. Olosuhteiden pakosta suurin osa aterioista tulee syötyä yksin, siksi nautin näistä yhteisistä ruokahetkistä aivan valtavasti. Tästä on hyvä aloittaa uusi päivä!

Kivaa tiistaita sulle!


*Anu


Ps. Kiitos sinulle ihana kälyseni! <3



perjantai 31. maaliskuuta 2017

Poimintoja työnvieroksujan arjesta





Kuten suurin osa lukijoistani tietääkin, irtisanouduin vakituisesta työstä viime vuoden lopussa. Oravanpyörästä poishyppäämisen tarkoitus oli saada tuntea, mitä on vapaus. Miltä tuntuu, kun ei tarvitse hyppiä toisten laatimien aikataulujen mukaan. Kaipasin kunnollista breikkiä, että voin nauttia lisääntyneestä vapaa-ajasta, tehdä asioita joihin ennen ei ollut riittävästi aikaa. Halusin ottaa aikaa itsestäni huolehtimiseen ja rentoutumiseen. Kolme kuukautta on nyt mennyt ja voin sanoa, että irtisanoutuminen oli elämäni paras päätös ja ehdottomasti kannattavin veto oman elämänlaadun parantamiseksi ja rentoutumisen maksimoimiseksi. Kertaakaan en ole katunut.

Vapauteni kaksi ensimmäistä kuukautta matkustelin Kaakkois-Aasiassa. Ihana ja ikimuistoinen reissu! Sydäntalvi meni auringosta, lämmöstä ja uusista kokemuksista nauttiessa. Tämän kuluneen maaliskuun olen hengaillut kotona. Aluksi mietin, miten saan ajan kulumaan, tylsistynkö tai pitkästynkö. No, en todellakaan! Aika on lentänyt eikä minulla ole ollut minkäänlaisia ajankuluongelmia. Olen nukkunut ihanan pitkiä unia ja säännöllinen elämänrytmi on tuonut lisää virtaa arkeen. Olen päässyt hiljalleen eroon suorittamisesta. Nyt jaksan urheilla ja olla sosiaalinen ihan eri tavalla. Salilla sekä lenkkipoluilla on tullutkin hikoiltua lähes joka päivä. Olen tavannut kavereita ja perhettäni, nauttinut rauhallisista hetkistä kahviloissa ja maailmaa parantavista keskusteluista. Olen opetellut laiskottelemaan ja nauttimaan siitä ilman syyllisyyden tuntoa. Olen tyhjentänyt kotiani turhista tavaroista ja laittanut ne kiertoon kirppiksillä. Olen tajunnut pärjääväni vähemmällä. Olen testaillut uusia aamu- ja välipalareseptejä. Olen opetellut kuuntelemaan itseäni ja sitä, mikä on minulle hyväksi. Olen suunnitellut tulevaa matkaa ja haaveillut jo seuraavistakin. Minulla on ollut aikaa miettiä, mikä elämässä on tärkeää ja mikä tekee minut onnelliseksi.





Nautin suunnattomasti siitä, että minä olen nyt oman elämäni pomo. Minä laadin aikataulun kalenteriini. Minä päätän mitä jaksan ja mitä haluan. Olen tehnyt muutaman yövuorokeikan entiselle työpaikalleni. Tuntuu ihanalta, että nyt minä saan päättää kuinka usein käyn töissä tai mitä vuoroja haluan tehdä. Pari vuoroa viikossa on tuntunut sopivalta. Ja työntekokin on maistunut paremmalta, kun päätösvalta  on itsellä. Saan keskittyä ainoastaan oikeaan työhön eikä minun tarvitse välittää ympärillä vellovista muutoksista ja ongelmista. Uskon olevani nyt parempi hoitaja. Tällä hetkellä minua houkuttelee ajatus keikkatyön jatkamisesta ehkä jopa vuoden loppuun asti. Saisin säilyttää vapauden ja päätösvallan itselläni. Ei kuulosta hassummalta, eihän?!

Huomenna alkava huhtikuu on lupaus keväästä (vaikka tänään satoikin lunta!) ja täynnä mukavia asioita. Työnvieroksujan arki jatkuu samaan tapaan rennosti nautiskellen ja omaa itseä kuunnellen. Luvassa on viikonloppuvisiitti ystävän luo länsirannikolle, kälyn yökyläilyvisiitti, juoksulenkkejä ja salitreenejä, kampaajakäynti (luuhaketukka kuntoon!), pääsiäishippaloita, keikkatöitä, matkasuunnitelmia ja -valmisteluja sekä yhdet vuoden odotetuimmista bileistä (näenhän sinutkin siellä?). Sitten onkin aika lentää länteen. Ihana kuukausi edessä!

Millä mielellä sinä aloittelet huhtikuuta?


*Anu


Ps. En kutsu itseäni työttömäksi, koska päätös jättäytyä pois töistä oli ihan oma valintani. Kutsun itseäni työnvieroksujaksi. Tai "downshiftaajaksi". Tai vaihtoehtoisesti sanon olevani sapattivapaalla tai "omalla lomalla". En myöskään nauti elämästäni veronmaksajien kustannuksella, vaan jokainen roponen on omasta pussistani.