keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Kotiangstia, kesätöitä ja reissukuvasekasortoa







Heiiiiiii! 

Täällä ollaan taas, ihan elossa, pää ja sydän täynnä ihania muistoja! Palasin järjettömän upealta Länsi-USA:n matkalta viime tiistaina. Viikko on vierähtänyt jetlagista toipuessa ja kotielämään totutellessa. Jetlagista olen toipunut paremmin kuin osasin uskoakaan, mutta kotiinpaluu ja arkielämään sopeutuminen onkin ollut vähän nihkeämpää. Reissussa en potenut minkäänlaista koti-ikävää enkä olisi halunnut vielä tulla kotiin. Jotenkin näissä kotiympyröissä kaikki vanhat harmituksen aiheet valtaavat mielen ja tunnen olevani vähän jumissa. Mutta täällä ollaan ja eiköhän se kotifiiliskin sieltä löydy ajallaan.

Arki on käynnistynyt tällä viikolla oikein konkreettisesti, sillä aloitin maanantaina kesäduunin entisellä työmaallani. No, kyseessä on vain neljän viikon pesti (omasta toiveesta ei yhtään sen pidempi) ja teen ainoastaan 78% -työaikaa. Vähän kesärahaa, you know?! Kerrankin minulla on mahdollisuus päättää milloin pidän "kesälomaa", joten päätin pitää koko heinä- ja elokuun. Vähintäänkin. Luultavasti tulen kyllä keikkailemaan töissä kesän mittaan, jos on tarvetta, mutta muuten aion nauttia kesästä ja rennosta menosta.

Kesäsuunnitelmia ei vielä juurikaan ole. Pari matkahaavetta kutkuttelee takaraivossa, mutta mitään en ole vielä varannut. Ensin täytyy kartoittaa löytäisinkö matkaseuraa jostain. Heinäkuu olisi ensisijaisesti tarkoitus viettää ihan täällä kotikulmilla, joten reissut ajoittuisivat sitten kesä- ja elokuulle. Tässä kesän mittaan pitäisi myös vähän miettiä tulevaisuutta ja sitä mikä minusta voisi tulla isona. Asunnon myynti on myös mielessä, mutta sitä ennen pitäisi päättää missä haluaisin asua seuraavaksi. Suuria kysymyksiä, liikaa vaihtoehtoja ja pää ihan sekaisin!

Sekaisin ovat myöskin ajatukset viimeisimästä reissusta. Lupaan, että blogiinkin tulee muutama USA-reissupostaus, mutta ensin minun täytyy selvittää valokuvasekasorto. Noin 1500 kuvaa (1000 kuvaa jo karsittu!) odottelee käsittelyä, lajittelua ja viimeistä karsintaa.  Ja jotenkin täytyisi saada myös tarinat jäsenneltyä omassa päässä ennenkuin ne pääsevät julkaisuun. Tällä hetkellä tuntuu, että se vasta aikaa ottaakin, joten odotelkaahan rauhassa. 

Siinäpä nyt päällimmäisiä fiiliksiä ja kuulumisia reilun kuukauden blogihiljaisuuden jälkeen. Mitä sulle kuuluu?

Aurinkoista keskiviikkoiltaa!


*Anu