torstai 2. helmikuuta 2017

Riisipellolta hiekkarannalle - Mitä tehdä Hoi Anissa?


Viimeksi kirjoittelin ihanasta pikkukaupungista nimeltään Hoi An (klik). Tämä pikkuinen Vietnamin kaupunki on matkailijoiden suosiossa monestakin syystä. Tärkein  syy tänne matkustamiseen lienee maine Vietnamin kauneimpana kaupunkina. Moni tulee tänne varmasti myös kaupungin monipuolisuuden vuoksi. Samalla saa palasen kulttuuria ja historiaa, mutta myös kauniita retkikohteita ja rantaelämää. Kaupunki tarjoaa monenlaista harrastetta ja puuhaa monenlaiseen makuun. Täältä löytyy aktiivisille pyöräretkiä ja herkkusuille lukuisia kokkauskursseja. Hurjimmat hyppäävät mopon/moottoripyörän selkään ja lähtevät seikkailemaan mutkaisille rantateille.  Minusta ei ole moottoripyörän selkään, joten valitsin hieman verkkaisemman tavan edetä eli vuokrasin polkupyörän.

Hoi Anin kaupunkia ympäröi rauhallinen maaseutu riisipeltoineen ja vihannesviljelmineen. Polkupyöräretkellä vastaan tulee pellolla käyskenteleviä lehmiä ja riisinviljelijämummoja. Kaupungin ulkopuolella on varsin mukava pyöräillä, sillä liikenne on huomattavasti vähäisempää ja rauhallisempaa kaupungin vilinään verrattuna.  Pyöräily täällä on helppoa, sillä maasto on todella tasaista. Hyvin siis pärjää ihan vaihteettomalla mummomankelilla. Eikä vuorokausivuokrakaan päätä huimaa, maksoin kahdesta päivästä 6e.

Peltojen yli poljettuani saavuin rannalle. Kylläpä oli ihana nähdä meri ensimmäistä kertaa tällä reissulla. Hoi Anin rannat eivät ole ehkä jokaisen mieleen, sillä paikoittain ne ovat todella roskaisia. Ravintoloiden kohdalla rannat ovat siistimpiä ja sieltä saa vuokrattua rantatuolejakin. Rannalla sijaitsevilla hotelleilla on usein oma siisti rantansa. Päärantoja ovat An Bang ja Cua Dai. Molemmilta rannoilta löytyy paljon palveluja ja toki sen vuoksi myös paljon porukkaa. Rauhallisempia alueita löytyy näiden yleisten rantojen väliltä. Täällä meri ei ole kaikkein "ystävällisin", sillä aallokko on varsin hurja. Itse en uskaltautunut mereen ollenkaan (kylmää!), mutta kivahan sitä aallokkoa oli katsella ja kuunnella.

Tähän väliin sopiikin sananen Hoi Anin säästä. Täällä on tällä hetkellä (tammi-helmikuu) kevät ja paikalliset ovat vielä vähän viluissaan. Meille pohjoismaalaisille tämä on kuin hyvä kesäsää kotona. Päivällä lämpötila on +23-27'C ja iltaisin +18-20'C tienoilla. Sää on vielä hieman epävakaista, välillä tulee vettä taivaan täydeltä, välillä paistaa. Olen saanut kokea molemmat. Pari ensimmäistä päivää täällä satoi lähes taukoamatta, sitten sain nauttia neljä päivää ihanasta auringonpaisteesta. Nyt sää on taas ollut epävakaista ja sateista parin päivän ajan. Kovin kotoisa meininki siis sään suhteen.














Olen ottanut elon täällä Hoi Anissa erittäin rennosti. Aluksi suunnittelin tekeväni retkiä sinne ja tänne, mutta luovuin ajatuksesta, sillä mikään retki ei kiinnostanut niin paljon. Ja ajatushan tällä lomalla on se, ettei tarvitse suorittaa. Siispä tyydyin vaan rentoiluun ja hengailuun. To do-listallani oli kuitenkin yksi asia, jonka halusin ehdottomasti kokea: Vietnamilaisen ruuan kokkauskurssi. Niitä täällä onneksi järjestetään todella paljon, joten kurssille pääseminen oli takuuvarmaa. Katsoin Trip Advisorista (matkailijan pelastus!) suositukset ja valitsin Thuan Tinh Island Cooking Tourin. Halusin ehdottomasti kokkailemaan maaseudulle enkä kaupungilla olevaan ravintolaan (niitäkin on tarjolla runsaasti). Minut noudettiin hotellilta aamulla ja lyhyen auto- ja venematkan päässä meitä odotti ulkoilmakeittiö. Meitä oli 10 hengen ryhmä ja vietnamilaisen kokin opastuksella loihdimme neljä ihanaa ruokalajia.

Kokki näytti meille ensin miten kukin ruokalaji tehdään ja sitten me teimme ruokalaji kerrallaan ohjeen mukaan ja söimme annokset sitä mukaa kun ne valmistuivat. Aluksi teimme tuoreita kevätkääryleitä katkaraputäytteellä, jota dippasimme pähkinäkastikkeeseen (sekin itsetehtyä). Seuraavaksi paistoimme riisipannukakun possu-katkaraputäytteellä ja sen dippasimme chili-valkosipulikastikkeeseen. Kolmantena ruokalajina oli makoisa naudanliha-nuudelisalaatti ja lopuksi vielä teimme pho-keittoa naudanlihalla. Täytyy sanoa, että tämä oli kyllä ehdottomasti paras ateriani tällä Vietnamissa. Ravintoloiden ruuat ovat olleet välillä vähän pettymys... Tälle lystille kertyi hintaa 32e verran. Mukaan saimme reseptit, joten näitä herkkuja tulee varmasti kokeiltua myös kotona.









Vietnam-turnee alkaa olla nyt ohi. Kaksi viikkoa vierähti nopeasti varsin erilaisissa ja monipuolisissa maisemissa. Ho Chi Minh Cityn vilinästä Hoi Anin rannoille rauhoittumaan. Paljon näin, mutta vielä enemmän jäi näkemättä. Onpahan joskus syy tulla takaisin. Kyllä minun pitäisi joskus vielä nähdä Pohjois-Vietnam... Nyt kuitenkin pakkaan taas rinkkani ja suuntaan kolmeksi viikoksi Thaimaan hiekkarannoille. Mitäs muutakaan kuin r e n t o u t u m a a n !

Kiitos että olet kulkenut matkassani tämän Kambodza-Vietnam-osuuden matkastani, toivottavasti jaksat vielä matkata kanssani Thaimaahan.


*Anu



tiistai 31. tammikuuta 2017

Oi, ihana Hoi An!



















Terveisiä kauniista pienestä Hoi Anin kaupungista keski-Vietnamista! Täällä on vierähtänyt jo tasan viikko rentoillessa. Tulin Hoi Aniin lukemieni suositusten perusteella. Olin kuullut, että tämä on Vietnamin kaunein kaupunki, pieni helmi maan itärannikolla. Kyllä, allekirjoitan nämä kehut täysin. Kaupunki, joka ennen tunnettiin nimella Faifoo, pääsi UNESCOn maailmanperintölistalle vuonna 1999, eikä suotta. Vanha ja tärkeä satamakaupunki (1500-luvulta 1900-luvulle) on säilynyt erittäin hyvin ja menneen ajan tunnelma on edellen käsinkosketeltavissa vanhan kaupungin kaduilla. Kauniit, pääosin keltaiset talot ovat säilyttäneet vanhan aidon tyylinsä. Ne kätkevät sisälleen nykyisin lukemattoman määrän kahviloita, ravintoloita, matkatoimistoja ja pikku putiikkeja. Kun yrittää sulkea silmänsä siltä, että kaupunki on "tehty" meitä turisteja varten, niin kaupungissa voi todellakin tuntea menneensä ajassa muutaman sata vuotta taaksepäin. Turismilla on valitettavasti aina myös kääntöpuolensa. Siitä huolimatta ihastuin kaupunkiin kovasti, niin upea kuvauksellinen kaupunki! Ihanat vanhat talot puisine ikkunaluukuineen ja hiljaiset sammaloituneet kujat, ahh!

Katuja kulkiessa vastaan tulee temppeleitä, perinnemuseoita ja kaunis japanilainen katettu silta. Kadulla törmäät  koreista hedelmiä myyviin naisiin, munkki- ja pannukakkukojuihin, katugrilleistä nouseviin herkullisiin tuoksuihin ja veneretkiä tarjoaviin setiin. Vanhan kaupungin itäpäädyssä on ihmisiä kuhiseva paikallinen tori, missä poukkoilevat sulassa sovussa niin paikalliset ruokaostoksillaan kuin turistit kameroiden kanssa ihmetellen. Ja kyllä, niitä mopoja on torillakin!  Kaupunkia halkoo joki, jonka yli pääsee kulkemaan useampaa siltaa pitkin. Joen toisella puolella on myös paljon ravintoloita ja majoituspaikkoja matkalaisille. Löytyypä sieltä myös iltatori, mistä saa hankittua mukaansa "pakolliset" matkamuistot ja lyhdyt, joista tämä kaunis kaupunki on tunnettu. 








Iltaisin kaupunki muuttuu lyhtyjen valaisemaksi satukaupungiksi. Lyhtyjä on viritelty katujen ylle, ravintoloihin ja putiikkeihin. Lyhdyt hehkuvat kaikissa sateenkaaren väreissä. Joen ylittävällä kävelysillalla mummelit myyvät pieniä kynttilälyhtyjä, jotka lasketaan joen virran vietäväksi. Kaunis näky iltahämärässä. Iltaisin kaupungin kadut kuhisevat elämää. Satuin kaupunkiin kiinalaisen uudenvuoden aikaan, joten kaupunki on ollut tavallista ruuhkaisempi. Muutamina iltoina liikkuminen on ollut jo aika hankalaa suurien ihmismassojen vuoksi ja ravintolatkin ovat olleet tupaten täynnä. Paikalliset juhlivat uutta vuottaan viikon verran, joten turistien lisäksi kaupungin on valannut myös paikallinen juhlakansa. Minulta jäi vuoden vaihtuminen väliin, sillä en jaksanut valvoa niin myöhään. Kukon vuosi alkoi siis minun osaltani hotellin vällyjen välissä. Kuulin tosin jälkeenpäin etten missannut mitään. Ilotulitteet olivat olleet enemmänkin sellaista papattien paukuttelua.

Hoi An on monipuolinen pikkukaupunki, sillä tämä sopii kulttuurimatkailun lisäksi hyvin myös rantalomailuun. Vanhasta kaupungista on rannalle matkaa noin viisi kilometriä. Kerronkin ihan omassa postauksessa seuraavaksi vähän Hoi Anin maaseudusta ja rannoista. Ehkä päästään kurkkaamaan myös mitä opin kokkauskurssilla.

Oikein mukavaa tiistaita!


|| Greetings from the beautiful town of Hoi An! People say that this is the most beautiful town in Vietnam... I agree! Amazing ancient town with its narrow alleys and charming yellow houses. In the evening this town looks like it is from a fairytale, thousands of colorful lanterns light up your way. ||


*Anu



perjantai 27. tammikuuta 2017

Temppelihyppelyä Ho Chi Minh Cityssä





Vielä kerran kurkataan Ho Chi Minh Cityn kujille ja kortteleihin. Kolmantena ja viimeisenä päivänä pääsin mopokyydillä temppelikierrokselle. Luulin jo olleeni aivan täynnä temppeleitä Kambodzan Angkorin (klik) jälkeen, mutta näköjään en ollutkaan. Pointti olikin siinä, että pääsin katsomaan taas täysin erilaisia temppeleitä.  Kuskini halusi näyttää minulle erityisesti kiinalaisia (taolais- ja buddhalais- ) temppeleitä, joten pyörimme myös Chinatownissa. Mopokierroksen jälkeen "eksyin" sattumalta vielä hindutemppeliin, joten varsin uskontopainotteinen tuosta päivästä tuli.

Olen todella vaikuttunut siitä, miten uskonnolleen omistautuneita nämä paikalliset ihmiset ovat. Varmasti löytyy paljon niitäkin, joille uskonto ei merkkaa mitään. Mutta ihailen suunnattomasti näiden erilaisten uskontojen tapoja, rituaaleja ja kunnioitusta. Jumalille viedään ruokaa ja juomaa, uhrataan lintuja ja kilpikonnia (siis eläviä, niitä ei tapeta), sytytetään kynttilöitä ja suitsukkeita, kumarrellaan ja rukoillaan. Vanhemmat opettavat lapsiaan, perheet käyvät temppeleissä monesti yhdessä.

Temppeleissä on ihanan rauhallinen ja harras tunnelma. Turistina siellä tuntee olonsa välillä tunkeilijaksi ja tuntuu vähän epäkohteliaalta räpsiä kuvia. Kuvauskieltoa ei kuitenkaan ole. Yritän tehdä sen kuitenkin häiritsemättä toisten hengellistä hetkeä. Suitsukkeiden tuoksu ja savu on välillä niin sakeaa, että silmiä kirvelee, mutta jotenkin olen oppinut tykkäämään siitäkin. Näissä temppeleissä ei tarvinnut riisua kenkiä ovelle niin kuin monissa buddhalaistemppeleissä mm. Thaimaassa. Temppeleihin ei ole pääsymaksua.

Chua Ba Thien Hau Pagodalle saapuessamme sen pihalla oli mahdoton kuhina päällä. Nuoret pojat harjoittelivat (vai kenties ihan esiintyivät?) lohikäärme-esitystään. Liekö treenanneet tulevan uuden vuodenjuhlia varten... Kun he sitten asettuivat ryhmäkuvaan virallista valokuvaajaa varten niin kyllä siinä samalla räpsyivät myös paikalle sattuneiden turistien kamerat. Olipa hauska nähdä tuollainen show! Itse tempeleistä en nyt sen enempää kertoile, kuvat alla kertokoon oma tarinaansa.


Chua Quan Am






Chua Ba Thien Hau Pagoda









Jade Emperor Pagoda







Sri Thenday Yutthapani Temple





Pakko kertoa vielä tuosta moporetkestä enemmän. Edellisenä päivänä kadulla minut pysäytti iäkkämpi mies (myöhemmin iäksi paljastui 59v), joka tarjosi moporetkeä nähtävyyksille. Herra luetteli minne kaikkialle voi mopollaan viedä ja kertoi hinnaksi 8e. Hetki meni empiessä, mutta lopulta suostuin. Luin herran "turistivihkosta" muiden turistien kertomuksia retkistään ja olin vakuuttunut. Herra tuli seuravana aamuna hakemaan minut sovitusti hotellilta. Potta päähän ja menoksi. Teimme kierroksen temppeleillä ja lopuksi menimme riippumattokahvilaan rentoutumaan hetkeksi. Kirjoitin herran "turistivihkoon" ylistävät kommentit, miten kivaa oli ollut ja kannatti lähteä. Sitten tuli maksun aika. Yhtäkkiä hinta olikin pompannut 60 euroon. Uskomatonta! Setä selitti että kierros oli niin pitkä ettei 8e riitä ja alkoi vaatia lisää. Minähän tästä suutuin ja sanoin, että on törkeää huijata tällä tavalla. Annoin hänelle 4e lisää, jotta vie minut hotellille (sinne oli usean kilometrin matka). Sanoin antavani lisää vasta sitten, kun olen päässyt turvallisesti hotellille. No, enhän minä näihin huijausyrityksiin lähde mukaan. Hotellin kulmille päästyäni hyppäsin mopon kyydistä ja en todellakaan maksanut enää latin latia huijarimiehelle. Sanoin siinä muiden ihmisten läsnäollessa kovaan ääneen etten anna huijareille mitään arvoa enkä todellakaan maksa lisää. Häneltä sain sitten kiitokseksi kauniit sanat "Fuck you stupid lady" ja sitten hän karautti kiukuspäissään pois. Hänen toimintansa oli todella laskelmoitua, tajusin sen jälkeenpäin. Hän haluaa palautteen ensin ja sitten alkaa huijaus hinnasta. Kuinkahan monelle on käynyt samoin? Kuinka moni on (paniikissa) maksanut herran vaatiman moninkertaisen summan? Mitä tästä siis opimme: Minuahan ei kuseteta, en ole mikään helppo nakki! Taisi ukko valita nyt väärän kohteen! Hih! ;)

Nyt on HCMC koluttu melkein läpikotaisin kahviloista temppeleihin ja vähän siitä väliltäkin. Kurkkaa edelliset postaukset ellet ole vielä niitä bongannut. Tällä hetkellä pidän majaani Hoi Anin pikkukaupungissa keski-Vietnamissa. Täällä huilaan kaupunkiväsymystäni pois viikon verran. Ensimmäiset pari vuorokautta taivaalta tuli vettä enemmän ja vähemmän,  lähes tauotta. Eilen saimme jo nauttia ihanasta säästä (aurinkoa, +27, kiva tuuli) ja minä heiluin tietenkin kameran kanssa kylillä monta tuntia. Hoi Anista sanotaan, että se on Vietnamin kaunein kaupunki. Uskon sen kyllä ja kohta uskotte tekin. Olkaahan siis kuulolla!


*Anu


Ps. Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille. Ihanaa että teitä reissupostauksista tykkääjiäkin löytyy. :)