tiistai 19. syyskuuta 2017

Syrjähyppy Kefaloniaan


Joko kävit tutustumassa Zakynthoksen saareen, josta kerroin edellisessä postauksessa (klik-klik)? Eihän meille tietenkään yksi Kreikan saari riittänyt tällä reissulla, joten buukkasimme päiväretken naapurisaarelle Kefaloniaan. Saari sijaitsee 1,5 tunnin lauttamatkan päässä Zakynthokselta. Lauttamatka meni molempiin suuntiin varsin rattoisasti auringosta nautiskellen. Saarella kuljimme bussilla. Retkioppaamme kertoi sujuvalla englanninkielellä mielenkiintoisia tarinoita saaren historiasta, uskonnosta ja tietenkin kauniista paikoista, joissa pääsimme vierailemaan. Kuudessa tunnissa saaresta sai toki vain pienen pintaraapaisun ja retki tuntui hiukan läpijuoksemiselta (tai ajamiselta). Muutamia ihania paikkoja kuitenkin bongattiin ja pari kertaa sai taas ihastuksesta huokailla.


Myrtos Beach

Tämä ranta tuli kuuluisaksi elokuvassa Kapteeni Corellin mandoliini. Eipä ihme, että ranta on päätynyt elokuvaan, onhan se ihan mielettömän kaunis! Me pääsimme ihailemaan rantaa vain matkan päästä kukkulan päältä. Oppaamme mukaan kaksikerrosbussimme ei selviäisi matkasta rannalle... Rannan yläpuolelle sattui juuri sopivasti yksinäinen varjoliitelijä, joka näytti selvästi nauttivan huomiosta ja teki komeita kaarroksia meidän räpsiessä kuvia.







Agios Gerasimoksen luostari

Kyllähän joka maassa pitää edes kerran kirkossa käydä! Me teimme pikastopin Gerasimoksen luostariin. Itse luostariin en päässyt sisälle liian lyhyesä mekossani (eikä siellä olisi saanut kuvata), joten tyydyin ihailemaan kirkkoa, joka oli kyllä varsin vaikuttavan näköinen erityisesti sisältä. Kirkossa oli parhaillaan menossa ristiäiset, hieman tungettelevalta tuntui käydä kuokkimassa perheen tärkeässä juhlassa. Mutta kirkko oli avoin kaikille, joten kauniit seinä- ja kattomaalaukset tuli ikuistettua seremoniasta huolimatta.







Agia Effimia

Lounastauolle pysähdyimme pikkuiseen Agia Effimian kalastajakylään. Keskikesällä kylän satama kuulema täyttyy purjeveneistä. Nyt kausi oli selvästi jo loppusuoralla ja purjeveneet paria lukuunottamatta kaikonneet. Lounaan jälkeen meillä oli hetki aikaa tutustua kylään. Löysin aivan sataman tuntumasta pikkuruisen rannan ja kauniita valkoisia "ranskanpastillikiviä". Ellen olisi jo nauttinut lounaaksi kreikkalaista salaattia, olisin saattanut maistella noita herkullisen näköisiä pikkukiviä...








Melissanin luolajärvi

Yksi päivän kohokohdista oli vierailu salaisella järvellä, Melissanin luolajärvellä. Kirkasvetinen pieni järvi on piilossa maantason alapuolella, jyrkät seinämät kohoavat joka puolella ja auringonvalo kajastaa kauniisti suuresta aukosta sisään. Järvi on jopa 20-30 metriä syvä. Järveen pääsee tutustumaan noin 10 minuutin kestoisella veneretkellä. 





Ennen sataamaan paluuta piipahdimme vielä juomatauolla saaren pääkaupungissa Argostolissa ja ihastelimme merikilpikonnien vesitanssia satama-altaassa. Kuvat jäi valitettavasti ottamatta näistä veijareista. Kotimatkalla saimme vielä katsella kauniita ja vehreitä maisemia lautan kannelta ja ihailla laskevaa aurinkoa. Neljäntoista tunnin retkipäivän jälkeen ei tarvinnut kovin pitkään unta odotella. 






Kymmenes Kreikan reissu on nyt onnellisesti paketissa. On nuo Kreikan saaret vaan niin kauniita, että voin melko varmasti sanoa ettei tämä ollut viimeinen kerta. Oletko sinä ihastunut Kreikkaan?

Seuraavaksi blogissa palataan taas USA:n kansallispuistoihin ja suurkaupunkeihin. Siihen asti MOI MOI!!


*Anu


sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Postikorttimaisemia Zakynthokselta



Suomen kesä petti tänä(kin) vuonna. Ei tullut yllätyksenä. Olen aurinko- ja helleaddikti, joten ei tässä taas muu auttanut kuin buukata itsensä takuuvarmaan lämpöön D-vitamiinia tankkaamaan. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun piti löytää itseni Kroatiasta ja Sloveniasta, mutta kappas vaan, lento laskeutuikin turkooseista vesistään tutulle Zakynthoksen saarelle Kreikkaan. Tällä kertaa mentiin sieltä missä aita on matalin eli otettiin perinteinen pakettiloma. 

Majoituimme saaren kaakkoisosassa lähellä Laganasin "turistihelvettiä". Onneksi parin kilometrin välimatka piti meidät turvallisen etäisyyden päässä pahimmasta hulinasta. Käytimme lähikylän palveluita ainoastaan kahtena iltana nälän kurniessa vatsassa. Läheinen Kalamakin kylä oli huomattavasti rauhallisempi. Vietimme Kalamakin rannalla pari päivää ja söimme reissumme parhaan illallisen yhdessä kylän lukuisista ravintoloista.

Lähikylät eivät kuitenkaan ollut se pääpointti matkallamme. Halusimme nähdä saarta enemmän, joten vuokrasimme auton kahdeksi päiväksi. Kreikan pikku saarilla ajaminen on helppoa ja mukavaa. Jopa minun ei tarvinnut liiemmin jännitää, vaikka ajankin autoa Suomessa ehkä kerran pari vuodessa. Hyppää kyytiin niin näytän saaren parhaat palat!


Ensimmäinen etappimme oli saaren eteläkärjessä sijaitseva Kerin majakka ja itse Kerin kylä. Majakalle emme päässeet (portit lukittu), mutta maisemat olivat todella upeat. Kerin kylä oli pikkuruinen ja varsin sympaattinen. Turisteja näkyi vain kourallinen, katujen varsia sai tutkailla ihan rauhassa. 










Seuraava stoppimme oli saaren länsirannalla sijaitseva Porto Limnionas. Tämä paikka on kuuluisa kirkkaasta turkoosista vedestään ja se houkutteleekin ihmisiä uimaan pieneen poukamaan. Harmiksemme taivast vetäytyi paksuun pilveen emmekä nähneet paikkaa täydessä loistossaan. Eikä kukaan meistä uskaltautunut edes uimaan. Suomalaiset arkajalat!






Ensimmäisen autoilupäivän ehdoton ykkönen oli postikorteistakin tuttu, saaren pohjoisosassa sijaitseva Navagio "Shipwreck" Beach. Emme suinkaan ajaneet rannalle, vaan huikealle näköalapaikalle, josta rannan näkee kaikessa kauneudessaan lintuperspektiivistä. Rannalle pääsee ainoastaan veneellä, mutta valitettavasti itse ranta jäi meiltä kokematta, koska varaamamme veneretki peruttiin rajun tuulen vuoksi. Mutta nämä maisemat olivat ihan huikean täydelliset! Muutaman kerran jouduttiin huokailemaan ja ehkä pari ylimääräistä kuvaakin tuli räpsittyä ihan vaan varmuuden vuoksi.









Toisena autoilupäivänä pysyttelimme saaren itä- ja kaakkoispuolella. Aloitimme päivän tutustumalla saaren pääkaupunkiin Zakinthokseen. Kaupunki ei ole kovin suuri ja erityisesti turistien suosiossa oleva alue on varsin nopeasti kävelty läpi. Lounastimme tavernassa ja jatkoimme matkaa Gerakasin rannalle, jota opas oli meille suositellut. Ranta ei tehnyt meihin vaikutusta ja suhteellisen pilvinen sääkin nakersi vähän fiilistä. 








Rannalta päätimme ajella katsomaan vielä yhtä postikorttimaisemaa, Cameo Islandille vievää kaunista puista kävelysiltaa. No, olihan se kaunis! Silta taitaa olla myös aika monen hääkuvassa, sillä mekin saimme todistaa kreikkalaismorsiamen keikarointia kameran edessä.







Päivän päätteeksi ajoimme muutaman ylimääräisen mutkan kautta (kiitos karttaoppaan, joka käskee ajamaan yksisuuntaisia teitä... ei ajettu ja eksyttiin!) ylös Bochalin kukkulalle. Kukkulalta avautuu kaunis maisema pääkaupungin yli merelle. Auringon laskettua istahdimme pieneen tavernaan illalliselle ja sivusilmällä seurailimme viereisen kirkon pihalla käyskentelevää ristiäisjuhlaseuruetta.




Zakynthos on oikein sopiva kohde viikon mittaiselle pyrähdykselle. Sopivasti nähtävää ja tekemistä, upeita rantoja ja maisemia, ihanaa ruokaa ja tietenkin sitä paahtavaa armasta aurinkoa. Saaren koillis- ja pohjoisosa jäi tällä reissulla koluamatta ja peruuntunut merimatka jäi vähän kaivelemaan. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka eksyisikin saarelle uudestaan. 

Seuraavassa postauksessa kerron päivän mittaisesta syrjähypystä naapurisaarelle. Stay tuned!

Reipasta uutta viikkoa!


*Anu





tiistai 5. syyskuuta 2017

Syksyn suuret ajatukset x 5





Tämä vuosi on ollut ja tulee olemaan suurten muutosten vuosi. Blogini seuraajat tietävätkin, että irtisanouduin töistä vuodenvaihteessa ja nyt olen elellyt kahdeksan kuukautta vapaalla jalalla elämästä ja erityisesti matkustelusta nautiskellen. Tämä loppu vuosi menee myös muutosten myllerryksessä. Mielessä pyörii tänä syksynä suuria ajatuksia ja jossain vaiheessa olisi tehtävä lisää isoja päätöksiä. Täällä elellään siis aika jännittäviä aikoja. Elämässä pysyvää on vain jatkuva muutos! Tässäpä muutama pinnalla oleva asia elämästäni juuri nyt:


1. Kodin myynti

Kyllä, vuoden verran sitä suunnittelin ja nyt on pyörät laitettu pyörimään. Tämä on kaikin puolin suurten muutosten vuosi, joten miksipä en luopuisi myös ensimmäisestä omasta (tai siis pankin kanssa yhteisestä) kodistani. Koti tulee myyntiin näillä näppäimillä ja toivon hartaasti, että kaupat tehdään pikavauhtia. Itse ajattelin pakata kimpsut ja kampsut lokakuun lopussa. Toivottavasti uusi omistaja kantaa tavaransa sisään pian sen jälkeen.


2. Työ

En suinkaan ole palaamassa työelämään vielä kokopäiväisesti. Tässä loppukesästä olen tehnyt muutaman keikan edelliseen työpaikkaani ja syys-lokakuun aikana lupauduin tekemään neljän viikon sijaisuuspätkän. Se onkin sitten viimeinen pätkä, jonka kyseisessä talossa teen, sillä lokakuun lopulla sen hometalon alle pistetään pommi...tai jotain. Lyhyt paluu työelämään tekee hyvää ja kartuttaa myös hieman reissutiliä.




3. Matkasuunnitelmat

Koska pysyvämpi töihinpaluu saa vielä odottaa muutamia kuukausia, aion nauttia vapaasta vuodestani loppuun asti. Kun koti on pantu pakettiin, pakkaan rinkkani ja suuntaan jälleen Aasiaan. Tällä kertaa olen suunnitellut olevani matkalla hieman pidempään kuin viime talvena. Nyt on tarkoitus ostaa ainoastaan menolippu ja katsoa sitten fiiliksen (ja rahatilanteen) mukaan milloin haluan palata Suomeen. Matkan suunnittelu on nyt kovassa vauhdissa ja reitin olen jo melkein päättänyt. Seuraavaksi siis tuumasta toimeen ja lentoja sekä hotelleja varailemaan. Näistä suunnitelmista kerron lisää sitten ensi kuussa.


4. Tulevaisuus

Kovasti mielessä pyörii myös lähitulevaisuus eli vuosi 2018. Jossain vaiheessa alkuvuodesta on pesänrakennuksen aika. Toistaiseksi minulla ei ole hajuakaan, missa haluan asua ja mitä haluan tehdä. Alanko opiskelemaan, palaanko oman alan hommiin, kokeilenko siipiäni jossain muissa hommissa? Pysynkö pääkaupunkiseudulla vai lähdenkö katselemaan maisemia Kehä III:n ulkopuolelle? Pidän mielen ja kaikki ovet avoimena, annan elämän kuljettaa. Uskon vahvasti, että löydän paikkani kun sen aika koittaa.


5. Lomaa vapaasta arjesta

Tällä hetkellä päällimmäisenä on mielessä ihana lepoloma auringossa. Kyllähän tämmöinen vapaa taivaanrannan maalarikin kaipaa arjestaan lomaa. Tulevan viikon vietän horiatikia, stifadoa ja syöden ja turkoosista vedestä sekä lämpimästä merituulesta nauttien Kreikan Zakynthoksella. Siellä koitan tyhjentää pääni ja keskityn ainoastaan rentoutumiseen. Tämän vuoden reissut ovat olleet suhteellisen aktiivisia ja ohjelmoituja, joten nyt on paikallaan tällainen "aivot narikkaan"-loma. Ainoa varjo tämän reissun yllä on orastava flunssa... heräsin aamulla valtava kaktusrykelmä kurkussa. Auts!




Seurailehan Kreikan lomaani Instagramissa ja palataan sitten uusien reissujuttujen myötä blogiin reilun viikon kuluttua. Alkuun kirjoittelen varmasti lomaterveisiä Kreikasta ja sitten vielä useamman postauksen verran viimekeväisestä USA:n reissustani.

Nyt lepoa, kuumaa juomaa ja matkavalmisteluja! Palataan!


*Anu


maanantai 4. syyskuuta 2017

USA Road Trip - Suuri ja mahtava Grand Canyon













Yksi viime keväisen Yhdysvaltojen matkani tärkeimmistä etapeista oli päästä ihailemaan Grand Canyonia. Road tripillä tästä haaveesta tuli totta. Ensikosketus tähän suureen ja mahtavaan oli ikimuistoinen. Retkikuntamme opas oli keksinyt hienon tavan paljastaa meille tämä luonnonihme. Laitoimme paperipussit päähämme ja oppaan johdolla kuljimme sokkona parkkipaikalta (josta ei kanjonille nähnyt) kanjonin reunalle. Sitten 3-2-1 ja tsadaa! Pussit pois päästä yhtäaikaa ja samalla eteemme avautui ihan mielettömän huikea maisema. 

Grand Canyonin vierailulla meillä kävi tuuri, sillä sää oli ihanan aurinkoinen. Patikoimme jonkin matkaa kanjonia alas Ooh Aah-nimiselle näköalapaikalle. Paikka on nimensä veroinen, maisemat ovat kertakaikkisen upeat. Siellä piti sitten tietenkin leikkiä uhkarohkeaa ja kiivetä kallionkielekkeelle levittelemään siipiään. Huih! Porukasta reippaimmat jatkoivat matkaa vielä hieman alemmas, minulle riitti Ooh Aah. Jos haluaisi patikoida aivan kanjonin pohjalle, pitäisi patikointiin varata pari päivää eli toisin sanoen retki vaatisi yöpymisen (ja kovaa kuntoa, muona- ja vesivarastot, ym.).

Grand Canyonin vierailun kohokohta oli ehdottomasti auringonlaskun ihailu kanjonin reunalla. Yksi 14- henkisen ryhmämme jäsenistä juhli kyseisenä päivänä syntymäpäiväänsä, joten juhlan kunniaksi virittelimme juhlatötteröhatut päähämme, lauloimme onnittelulaulun ja nautimme "take away"- pizzaa ja samalla huokailimme kun aurinko alkoi pudota alemmas. Auringonlasku oli taianomainen, jotenkin ihan epätodellinen fiilis. Tästä kokemuksesta kuulema moni haaveilee. And I did it!!

Vietimme kanjonilla vain yhden päivän, seuraavana aamuna jatkoimme jo matkaa. Lähtöaamuna olisi ollut mahdollisuus osallistua helikopterilennolle kanjonin yllä. Minä en asiasta innostunut suolaisen hinnan vuoksi. Sinänsä onni, koska aamu oli todella sateinen ja lento peruttiin. Ja arvaapas mitä satoi? Räntää! Lämpömittari näytti +1 astetta! Sattuipa samalle huonon onnen aamulle myös reissumme ainoa kommellus, sillä automme vetokoukku varastettiin. Milläs se meidän matkatavaratraileri sitten vedetään eteenpäin? No, onneksi nokkelalla oppaallamme oli "plan B", homma hoitui ja matkamme jatkui parin tunnin viivästyksen jälkeen onnekkaasti.

Oletko haaveillut Grand Canyonille pääsystä? Vai kenties käynytkin? 


*Anu