USA Road Trip - Suuri ja mahtava Grand Canyon

Yksi viime keväisen Yhdysvaltojen matkani tärkeimmistä etapeista oli päästä ihailemaan Grand Canyonia. Road tripillä tästä haaveesta tuli totta. Ensikosketus tähän suureen ja mahtavaan oli ikimuistoinen. Retkikuntamme opas oli keksinyt hienon tavan paljastaa meille tämä luonnonihme. Laitoimme paperipussit päähämme ja oppaan johdolla kuljimme sokkona parkkipaikalta (josta ei kanjonille nähnyt) kanjonin reunalle. Sitten 3-2-1 ja tsadaa! Pussit pois päästä yhtäaikaa ja samalla eteemme avautui ihan mielettömän huikea maisema. 

Grand Canyonin vierailulla meillä kävi tuuri, sillä sää oli ihanan aurinkoinen. Patikoimme jonkin matkaa kanjonia alas Ooh Aah-nimiselle näköalapaikalle. Paikka on nimensä veroinen, maisemat ovat kertakaikkisen upeat. Siellä piti sitten tietenkin leikkiä uhkarohkeaa ja kiivetä kallionkielekkeelle levittelemään siipiään. Huih! Porukasta reippaimmat jatkoivat matkaa vielä hieman alemmas, minulle riitti Ooh Aah. Jos haluaisi patikoida aivan kanjonin pohjalle, pitäisi patikointiin varata pari päivää eli toisin sanoen retki vaatisi yöpymisen (ja kovaa kuntoa, muona- ja vesivarastot, ym.).

Grand Canyonin vierailun kohokohta oli ehdottomasti auringonlaskun ihailu kanjonin reunalla. Yksi 14- henkisen ryhmämme jäsenistä juhli kyseisenä päivänä syntymäpäiväänsä, joten juhlan kunniaksi virittelimme juhlatötteröhatut päähämme, lauloimme onnittelulaulun ja nautimme "take away"- pizzaa ja samalla huokailimme kun aurinko alkoi pudota alemmas. Auringonlasku oli taianomainen, jotenkin ihan epätodellinen fiilis. Tästä kokemuksesta kuulema moni haaveilee. And I did it!!

Vietimme kanjonilla vain yhden päivän, seuraavana aamuna jatkoimme jo matkaa. Lähtöaamuna olisi ollut mahdollisuus osallistua helikopterilennolle kanjonin yllä. Minä en asiasta innostunut suolaisen hinnan vuoksi. Sinänsä onni, koska aamu oli todella sateinen ja lento peruttiin. Ja arvaapas mitä satoi? Räntää! Lämpömittari näytti +1 astetta! Sattuipa samalle huonon onnen aamulle myös reissumme ainoa kommellus, sillä automme vetokoukku varastettiin. Milläs se meidän matkatavaratraileri sitten vedetään eteenpäin? No, onneksi nokkelalla oppaallamme oli "plan B", homma hoitui ja matkamme jatkui parin tunnin viivästyksen jälkeen onnekkaasti.

Oletko haaveillut Grand Canyonille pääsystä? Vai kenties käynytkin? 

*Anu

Kun kaksi viikkoa lomaa ei riitä

Kuten kaikki jo tietävät, RAKASTAN reissaamista! Lähes kaikki lomani olen viettänyt viime vuosina ulkomailla, välillä lähempänä Euroopassa, välillä kaukana Aasiassa ja Australiassa asti. Kaikki ns. "ylimääräinen raha" minulla menee reissaamiseen ja olen pitänyt huolen siitä, että rahanpuute ei saa olla koskaan syy siihen etten pääsisi matkustamaan. Tingin mieluummin kaikesta muusta. Säästötili on mun reissutili. Useimmiten syy matkahaaveiden kariutumiseen on ollut reissukaverin ja/tai loman puute. Tosin viime vuosina en ole tuon reissukaverin puutteenkaan antanut estää minua. Suurin haasteeni on oikeastaan ollut aika, lomien lyhyys ja vähyys. Nyt on onneksi tuossa muutos siihenkin asiaan. 

Olen aina haaveillut, että voisin lähteä reissuun vähän pitemmäksi aikaa. Jotenkin nuo 1-3 viikon reissut tuntuvat aina liian lyhyiltä ja niistä tulee useimmiten sellaisia "pikajuoksulomia", jolloin on pakko nähdä ja kokea mahdollisimman paljon lyhyessä ajassa. En myöskään pääse täysin irtautumaan arjen kuvioista lyhyellä lomalla ja paluu lomalta arkeen ahdistaa joka kerta. Olen jopa todennut potevani kulttuurishokkia kotiin palatessani. Pisin lomani on tähän mennessä ollut kolme viikkoa, sen vietin Australiassa kolme vuotta sitten. Silloin alkoi jo vähän tuntua siltä, että nyt ollaan kunnolla lomalla, mutta valitettavasti loma loppui vähän turhan lyhyeen silloinkin.

Edessäni oleva elämänmuutos irtisanoutumisen myötä mahdollistaa minulle tämän pitkäaikaisen haaveen toteuttamisen. Aasia on minulle maanosista kaikista rakkain, joten sinnehän minä suuntaan elämäni pisimmälle reissulle. Reppureissulle!! Juu, minä joka vannoin joskus, että en koskaan reppureissaa, olen lähdössä rinkka selässä Aasiaan! Kyllä se eka kerta voi olla nelikymppisenäkin, vaikka suurin osa aloittaa tällaiset reissut jo puolet nuorempana. Pakkailut on jo aloitettu, sillä starttaan matkalle jo viikonloppuna! Siitä alkaa seitsemän viikon seikkailuni Thaimaassa, Kambodzassa ja Vietnamissa. Reitti on jo selvä, lentoja varattu sinne sun tänne ja suuri osa hotelliöistäkin buukattu. Lähden reissuun jällen kerran yksin. Yritin kyllä huhuilla seuraa, mutta aika laihoin tuloksin. Onneksi ei sentään tarvitse koko reissua hengailla yksin, sillä Vietnamissa tapaan ystäväni perheineen muutamana päivänä ja Thaimaassa saan seuraa reiluksi viikoksi  yhdestä uudesta tuttavuudesta, jonka tapasin netin avulla. Ja sosiaalisena tyyppinä koitan tietysti tutustua ihmisiin joka paikassa! 

Helmikuun lopulla minulla on paluulippu Helsinkiin, mutta onneksi hankin muutoskelpoisen lipun, joten voin hautessani siirtää paluupäivää maaliskuun puolelle. Tällä hetkellä toivon todella etten tunne koti-ikävää helmikuun lopussa ja haluan jäädä vielä reissunpäälle. Tämä katsotaan sitten fiiliksen mukaan, mutta voi olla että reissu pidentyy vielä parilla viikolla. Ja jos näin käy, niin taidan poiketa Malesian puolelle. Onneksi on tämä ihana vapaus, voi tehdä asioita ja päätöksiä sen mukaan miltä tuntuu. Kunhan nyt maltan palata kotiin pääsiäiseen mennessä, sillä huhtikuun lopulla lennän aivan toiseen suuntaan. Kevät aurinkoisessa Kaliforniassa odottaa! Vapaaehtoiset saavat ilmoittautua matkaseuraksi, mm. Los Angeles- San Francisco- road trip suunnitelmissa! 

Aiemmilla matkoilla en ole bloggaillut reaaliajassa (vasta matkan jälkeen), mutta nyt aion tehdä niin aina, kun toimiva nettiyhteys löytyy. Myös Instagram päivittyy ahkerasti. Sinne koitan saada terveisiä jopa päivittäin, yhteyksistä riippuen. Kannattaa siis seurailla näitä molempia kanavia!

En voi uskoa, että tästä suuresta unelmsta tulee totta. Sen toteuttaminen on vaatinut rohkeutta ja (uhka)rohkeaa heittäytymistä, mutta se taatusti kannattaa! Olkaa rohkeita, tehkää omista unelmistanne totta!

// WHEN TWO WEEKS HOLIDAY IS NOT ENOUGH: One of my biggest dreams is becoming true, thanks to quitting permanent job! This weekend I am heading to Asia (Thailand, Cambodia, Vietnam) for the longest trip ever. Seven weeks of traveling around. So excited! Be brave and make your dreams come true! //

*Anu


Ps. Sorry for my mediocre English... I'm trying to learn more!

Huipulla

Nyt on viimeisen Madeira-postauksen vuoro. Olethan pysynyt matkassa tähän asti? Jos et niin käy kurkkaamassa edelliset postaukset täältä ja täältä! 

Madeiran lomalla ehdottomasti parasta antia olivat vaellukset niinkuin aiemmin jo hehkutin. Toinen koko päivän vaelluksemme suuntautui huipulle, Madeiran korkeimmalle vuorelle Pico Ruivolle. Aamulla ajelimme saaren toiseksi korkeimmalle huipulle, Pico do Arieirolle (1818m). Sieltä lähdimme valumaan ensin alaspäin, sitten ylös, taas alas, ylös, alas ja ylös. Reilun kolmen tunnin kiipeämisen ja laskeutumisen, monen mutkan ja tunnelin jälkeen häämötti huippu, Pico Ruivo 1862 metrin korkeudessa. 

Vaellusreitti oli todella upea, maisemat sanomattoman kauniit. Karua ja vehreää vuorotellen, välillä kirkkaassa auringonpaisteessa hikoillen, välillä pilvessä iho kananlihalla. Oli jyrkkiä portaita, kapeita vuorenreunuksia, pimeitä tunneleita. Välillä kieli keskellä suuta taiteilua, ettei jalka lipsahda. Huokailua ja ihastelua. 

Huipulla olimme valitettavasti pilvessä, joten maisemat jäivät näkemättä sieltä käsin. Pieni harmitus kyllä, mutta onneksi se hymy irtosi siitä huolimatta (viimeinen kuva). Huipulla pidimme evästauon ja sieltä matka jatkui vielä tunnin verran hieman alaspäin, missä retkibussimme odotteli. Patikointiin kului aikaa noin 4,5 tuntia, matkaa kertyi n. 10-11 kilometriä ja korkeussuunnassa 800-900 metriä. Aika mahtava treeni vielä mahtavammissa maisemissa!

Nämä kaikki vaellukset teimme opastettuna isossa ryhmässä (15-20 henkeä). Kaikki vaellukset olisi helppo tehdä myös omatoimisesti, mutta suurimmaksi ongelmaksi tulisi tällöin kuljetukset. Monille vaelluspaikoille ei pääse julkisilla ja taksimatka tulisi kovin kalliiksi. Vuokra-auto on hyvä vaihtoehto, mutta silloin vaellusreitit täytyisi kävellä edestakaisin, reitit eivät nimittäin ole "rinkulamaisia" vaan kohteesta A kohteeseen B. Valmiilla retkillä on se etu, että bussi tuo lähtöpisteeseen ja siirtyy sitten päätepisteeseen odottamaan vaeltajia. Omatoimisilla retkillä olisi toki etuna se, että voit kulkea omaan tahtiin, pysähtyä silloin kun haluat jne. Voit valita ei-niin-ruuhkaisen ajankohdan, vältellä isoja vaellusporukoita ja tutkia vähemmän kuljettuja reittejä. Puolensa siis kummassakin retkeilytavassa. Me valitsimme ensimmäisellä reissullamme tuon helpomman, joskin hieman liian "turistimaisen" vaihtoehdon.

Toivottavasti viihdyit Madeiran sohvamatkalla ja ehkä sait myös vaelluskipinän! Joitain ihania kuvia on vielä jemmassa, ne julkaisen kyllä ehdottomasti täällä blogissa jossain välissä, mutta tällä erää reissu oli tässä! Seuraavaksi palataan arkisempiin aiheisiin, mitä ne sitten ovatkaan, sillä kamera on tällä hetkellä lomalla.

Mukavaa torstaita ja lähestyvää viikonloppua!

*Anu

Kauneuden kahdet kasvot

Nyt luvassa lisää Madeiraa! Ensimmäisessä postauksessa pyörittiin pääkaupungissa Funchalissa, nyt mennään metsään. Vaellukset olivat ehdottomasti matkan parasta antia, nyt pääset mukaan niistä yhdelle.

Ensimmäiselle koko päivän (klo 9-17) vaellukselle lähdimme saaren länsiosiin. Rabacal-Risco- 25 Fontes-vaellus kulki vihreiden vuoristomaastojen reunamilla. Reitti kulki levadan (kastelukanavajärjestelmä) varrella niinkuin moni muukin Madeiran vaellusreiteistä. Kulkureitti oli paikoin vain 30cm leveä, joten varmajalkaisuutta tarvittiin eikä korkeanpaikankammosta kannattanut kärsiä. Ensimmäinen stoppimme oli Riscon vesiputouksella ja lounasbreikin pidimme lammella, johon laskee 25 lähdettä. Satumaisia maisemia! 

Paluumatkalla kuljimme tunnelin läpi erään vuoren toiselle puolelle, missä kohtasemme aivan toisenlaisen maiseman. Elokuussa Madeiralla roihusivat valtavat metsäpalot, jotka tuhosivat muistaakseni lähes 10% saaresta. Palot olivat kuulema tahallaan sytytettyjä. Ihmiset ovat todellisia idiootteja, kun haluavat kostaa kaunojaan naapurin maanviljelijälle tai valtiolle polttamalla kaunista luontoa. Saarella oli nähtävissä myös vuosia sitten palaneita alueita, jotka eivät vieläkään ole toipuneet. Kestää siis todella kauan, että luonto toipuu näiden ajattelemattomien ihmisten tekosista. Kaikesta karuudestaan ja kamaluudestaan huolimatta palaneet eukalyptusmetsät olivat sumuisessa iltapäivässä jotenkin todella kauniita. Ja lohdullisia olivat ne pienet saniaisen taimet, jotka puskivat tuhkaisesta maasta.

Näitä vaellusretkiä pystyi helposti varaamaan paikallisista retkitoimistoissa, homma toimi kuin rasvattu. Nouto aamulla hotellilta ja palautus iltapäivällä samaan paikkaan. Pikkubussilla (n. 16 paikkaa) kuljetus toimi moitteettomasti, opas piti huolen siitä, että retki oli turvallinen ja saimme paljon tietoa saaresta, reitistä jne. Mukaan piti pakata omat eväät, sillä ravintoloita (eikä vessoja!) ollut reitin varsilla, ainoastaan reitin alussa/lopussa saattoi olla pysähdys pienessä kahvilassa/ravintolassa. Tähän vaellukseen (kävelyosuuteen) meni aikaa noin 4 tuntia, matkanteko on rauhallista ja maisemiakin ehti välissä ihastelemaan. Seuraavassa postauksessa kerron lisää näistä vaelluksista yleensäkin ja sitten pääsette mukaan myös huippuretkelle!

Reipasta sunnuntaita sulle, mä suuntaan salille!

*Anu

Valloittava Madeira

Bom dia! 

Terveisiä ihanalta Madeiran saarelta! Kesälomani kakkososan ensimmäinen viikko vierähti mukavasti Atlantin ympäröimällä vehreällä saarella. Olin kuullut Madeirasta vain hyvää, mutta saaren kauneus ylitti kaikki odotukseni. Loma oli tarkoitus viettää aktiivisesti saarta tutkiskellen ja niin siinä myös kävi. Ainoastaan viimeinen päivä (puolikas) vietettiin hotellin altaalla lekotellen. 

Loman ensimmäisenä päivänä (ja parina iltana) tutustuimme saaren pääkaupunkiin Funchaliin, missä myös majoituimme. Funchal sijaitsee rannalla vuorten ympäröimässä laaksossa. Kaupunki on kompaktin kokoinen, keskusta on helposti käveltävissä muutamassa tunnissa (jopa parissa). Kaupungin vanha puoli oli todella viehättävä kaduille levittäytyvine ravintoloineen. Kauniiden talojen ovet ja seinät oli maalatu taidokkaasti ja ihanan värikkäästi. Mukavat kahvilat houkuttelivat kakkukahville ja jäätelölle ja torin värikkäät hedelmäkeot olisi voinut kahmia mukaansa. Vihreissä puistoissa oli mukava hengähtää ja nuuhkia upeita kukkia. Auringon laskiessa maisema oli utuinen ja merituuli lempeä, pimenevässä yössä vuoren rinteille levittäytyvät talot loistivat valoineen kuin pienet timantit. 

Reissun parasta antia olivat ehdottomasti vaellusretket, joita teimme neljänä päivänä. Kahdesta upeimmasta vaellusretkestä haluan kertoa tarkemmin omissa postauksissaan. Niitä siis luvassa seuraavaksi. Kerrottavaa olisi vaikka kuinka paljon, ehkä jopa oman matkaopaskirjan verran, mutta säästän teidät turhan tarkalta matkaselostukselta. Kommenttiboxissa saa kysyä, vastaan mielelläni! 

Tämä toinen lomaviikko on vierähtänyt jo loppupuolelle ihan täällä kotikulmilla hengaillen. Treeniä ja kotihommia, jalkahoitoa ja hierontaa. Huomenna lähden sukuloimaan suosikki-ihmisten luo. Ja Mauno-mäyris saa taas paljon rapsutuksia!

Rentoa torstai-iltaa!

*Anu

Ps. Kesäloma on tarkoittanut myös blogilomaa...ehkä olette huomanneetkin sen... ;)