Syrjähyppy Kefaloniaan

Joko kävit tutustumassa Zakynthoksen saareen, josta kerroin edellisessä postauksessa (klik-klik)? Eihän meille tietenkään yksi Kreikan saari riittänyt tällä reissulla, joten buukkasimme päiväretken naapurisaarelle Kefaloniaan. Saari sijaitsee 1,5 tunnin lauttamatkan päässä Zakynthokselta. Lauttamatka meni molempiin suuntiin varsin rattoisasti auringosta nautiskellen. Saarella kuljimme bussilla. Retkioppaamme kertoi sujuvalla englanninkielellä mielenkiintoisia tarinoita saaren historiasta, uskonnosta ja tietenkin kauniista paikoista, joissa pääsimme vierailemaan. Kuudessa tunnissa saaresta sai toki vain pienen pintaraapaisun ja retki tuntui hiukan läpijuoksemiselta (tai ajamiselta). Muutamia ihania paikkoja kuitenkin bongattiin ja pari kertaa sai taas ihastuksesta huokailla.

Myrtos Beach

Tämä ranta tuli kuuluisaksi elokuvassa Kapteeni Corellin mandoliini. Eipä ihme, että ranta on päätynyt elokuvaan, onhan se ihan mielettömän kaunis! Me pääsimme ihailemaan rantaa vain matkan päästä kukkulan päältä. Oppaamme mukaan kaksikerrosbussimme ei selviäisi matkasta rannalle... Rannan yläpuolelle sattui juuri sopivasti yksinäinen varjoliitelijä, joka näytti selvästi nauttivan huomiosta ja teki komeita kaarroksia meidän räpsiessä kuvia.

Agios Gerasimoksen luostari

Kyllähän joka maassa pitää edes kerran kirkossa käydä! Me teimme pikastopin Gerasimoksen luostariin. Itse luostariin en päässyt sisälle liian lyhyesä mekossani (eikä siellä olisi saanut kuvata), joten tyydyin ihailemaan kirkkoa, joka oli kyllä varsin vaikuttavan näköinen erityisesti sisältä. Kirkossa oli parhaillaan menossa ristiäiset, hieman tungettelevalta tuntui käydä kuokkimassa perheen tärkeässä juhlassa. Mutta kirkko oli avoin kaikille, joten kauniit seinä- ja kattomaalaukset tuli ikuistettua seremoniasta huolimatta.

Agia Effimia

Lounastauolle pysähdyimme pikkuiseen Agia Effimian kalastajakylään. Keskikesällä kylän satama kuulema täyttyy purjeveneistä. Nyt kausi oli selvästi jo loppusuoralla ja purjeveneet paria lukuunottamatta kaikonneet. Lounaan jälkeen meillä oli hetki aikaa tutustua kylään. Löysin aivan sataman tuntumasta pikkuruisen rannan ja kauniita valkoisia "ranskanpastillikiviä". Ellen olisi jo nauttinut lounaaksi kreikkalaista salaattia, olisin saattanut maistella noita herkullisen näköisiä pikkukiviä...

Melissanin luolajärvi

Yksi päivän kohokohdista oli vierailu salaisella järvellä, Melissanin luolajärvellä. Kirkasvetinen pieni järvi on piilossa maantason alapuolella, jyrkät seinämät kohoavat joka puolella ja auringonvalo kajastaa kauniisti suuresta aukosta sisään. Järvi on jopa 20-30 metriä syvä. Järveen pääsee tutustumaan noin 10 minuutin kestoisella veneretkellä. 

Ennen sataamaan paluuta piipahdimme vielä juomatauolla saaren pääkaupungissa Argostolissa ja ihastelimme merikilpikonnien vesitanssia satama-altaassa. Kuvat jäi valitettavasti ottamatta näistä veijareista. Kotimatkalla saimme vielä katsella kauniita ja vehreitä maisemia lautan kannelta ja ihailla laskevaa aurinkoa. Neljäntoista tunnin retkipäivän jälkeen ei tarvinnut kovin pitkään unta odotella. 

Kymmenes Kreikan reissu on nyt onnellisesti paketissa. On nuo Kreikan saaret vaan niin kauniita, että voin melko varmasti sanoa ettei tämä ollut viimeinen kerta. Oletko sinä ihastunut Kreikkaan?

Seuraavaksi blogissa palataan taas USA:n kansallispuistoihin ja suurkaupunkeihin. Siihen asti MOI MOI!!

*Anu

Huipulla

Nyt on viimeisen Madeira-postauksen vuoro. Olethan pysynyt matkassa tähän asti? Jos et niin käy kurkkaamassa edelliset postaukset täältä ja täältä! 

Madeiran lomalla ehdottomasti parasta antia olivat vaellukset niinkuin aiemmin jo hehkutin. Toinen koko päivän vaelluksemme suuntautui huipulle, Madeiran korkeimmalle vuorelle Pico Ruivolle. Aamulla ajelimme saaren toiseksi korkeimmalle huipulle, Pico do Arieirolle (1818m). Sieltä lähdimme valumaan ensin alaspäin, sitten ylös, taas alas, ylös, alas ja ylös. Reilun kolmen tunnin kiipeämisen ja laskeutumisen, monen mutkan ja tunnelin jälkeen häämötti huippu, Pico Ruivo 1862 metrin korkeudessa. 

Vaellusreitti oli todella upea, maisemat sanomattoman kauniit. Karua ja vehreää vuorotellen, välillä kirkkaassa auringonpaisteessa hikoillen, välillä pilvessä iho kananlihalla. Oli jyrkkiä portaita, kapeita vuorenreunuksia, pimeitä tunneleita. Välillä kieli keskellä suuta taiteilua, ettei jalka lipsahda. Huokailua ja ihastelua. 

Huipulla olimme valitettavasti pilvessä, joten maisemat jäivät näkemättä sieltä käsin. Pieni harmitus kyllä, mutta onneksi se hymy irtosi siitä huolimatta (viimeinen kuva). Huipulla pidimme evästauon ja sieltä matka jatkui vielä tunnin verran hieman alaspäin, missä retkibussimme odotteli. Patikointiin kului aikaa noin 4,5 tuntia, matkaa kertyi n. 10-11 kilometriä ja korkeussuunnassa 800-900 metriä. Aika mahtava treeni vielä mahtavammissa maisemissa!

Nämä kaikki vaellukset teimme opastettuna isossa ryhmässä (15-20 henkeä). Kaikki vaellukset olisi helppo tehdä myös omatoimisesti, mutta suurimmaksi ongelmaksi tulisi tällöin kuljetukset. Monille vaelluspaikoille ei pääse julkisilla ja taksimatka tulisi kovin kalliiksi. Vuokra-auto on hyvä vaihtoehto, mutta silloin vaellusreitit täytyisi kävellä edestakaisin, reitit eivät nimittäin ole "rinkulamaisia" vaan kohteesta A kohteeseen B. Valmiilla retkillä on se etu, että bussi tuo lähtöpisteeseen ja siirtyy sitten päätepisteeseen odottamaan vaeltajia. Omatoimisilla retkillä olisi toki etuna se, että voit kulkea omaan tahtiin, pysähtyä silloin kun haluat jne. Voit valita ei-niin-ruuhkaisen ajankohdan, vältellä isoja vaellusporukoita ja tutkia vähemmän kuljettuja reittejä. Puolensa siis kummassakin retkeilytavassa. Me valitsimme ensimmäisellä reissullamme tuon helpomman, joskin hieman liian "turistimaisen" vaihtoehdon.

Toivottavasti viihdyit Madeiran sohvamatkalla ja ehkä sait myös vaelluskipinän! Joitain ihania kuvia on vielä jemmassa, ne julkaisen kyllä ehdottomasti täällä blogissa jossain välissä, mutta tällä erää reissu oli tässä! Seuraavaksi palataan arkisempiin aiheisiin, mitä ne sitten ovatkaan, sillä kamera on tällä hetkellä lomalla.

Mukavaa torstaita ja lähestyvää viikonloppua!

*Anu

Kauneuden kahdet kasvot

Nyt luvassa lisää Madeiraa! Ensimmäisessä postauksessa pyörittiin pääkaupungissa Funchalissa, nyt mennään metsään. Vaellukset olivat ehdottomasti matkan parasta antia, nyt pääset mukaan niistä yhdelle.

Ensimmäiselle koko päivän (klo 9-17) vaellukselle lähdimme saaren länsiosiin. Rabacal-Risco- 25 Fontes-vaellus kulki vihreiden vuoristomaastojen reunamilla. Reitti kulki levadan (kastelukanavajärjestelmä) varrella niinkuin moni muukin Madeiran vaellusreiteistä. Kulkureitti oli paikoin vain 30cm leveä, joten varmajalkaisuutta tarvittiin eikä korkeanpaikankammosta kannattanut kärsiä. Ensimmäinen stoppimme oli Riscon vesiputouksella ja lounasbreikin pidimme lammella, johon laskee 25 lähdettä. Satumaisia maisemia! 

Paluumatkalla kuljimme tunnelin läpi erään vuoren toiselle puolelle, missä kohtasemme aivan toisenlaisen maiseman. Elokuussa Madeiralla roihusivat valtavat metsäpalot, jotka tuhosivat muistaakseni lähes 10% saaresta. Palot olivat kuulema tahallaan sytytettyjä. Ihmiset ovat todellisia idiootteja, kun haluavat kostaa kaunojaan naapurin maanviljelijälle tai valtiolle polttamalla kaunista luontoa. Saarella oli nähtävissä myös vuosia sitten palaneita alueita, jotka eivät vieläkään ole toipuneet. Kestää siis todella kauan, että luonto toipuu näiden ajattelemattomien ihmisten tekosista. Kaikesta karuudestaan ja kamaluudestaan huolimatta palaneet eukalyptusmetsät olivat sumuisessa iltapäivässä jotenkin todella kauniita. Ja lohdullisia olivat ne pienet saniaisen taimet, jotka puskivat tuhkaisesta maasta.

Näitä vaellusretkiä pystyi helposti varaamaan paikallisista retkitoimistoissa, homma toimi kuin rasvattu. Nouto aamulla hotellilta ja palautus iltapäivällä samaan paikkaan. Pikkubussilla (n. 16 paikkaa) kuljetus toimi moitteettomasti, opas piti huolen siitä, että retki oli turvallinen ja saimme paljon tietoa saaresta, reitistä jne. Mukaan piti pakata omat eväät, sillä ravintoloita (eikä vessoja!) ollut reitin varsilla, ainoastaan reitin alussa/lopussa saattoi olla pysähdys pienessä kahvilassa/ravintolassa. Tähän vaellukseen (kävelyosuuteen) meni aikaa noin 4 tuntia, matkanteko on rauhallista ja maisemiakin ehti välissä ihastelemaan. Seuraavassa postauksessa kerron lisää näistä vaelluksista yleensäkin ja sitten pääsette mukaan myös huippuretkelle!

Reipasta sunnuntaita sulle, mä suuntaan salille!

*Anu

Lokkien saattelemana Suomenlinnaan

Jokaiseen kesääni kuuluu "pakollinen" retki Helsingin edustalla sijaitsevaan saareen, Suomenlinnaan. Vartin lauttamatkan päässä on kokonaan erilainen miljöö, kauniit maisemat ja komeat rakennukset. Eilen aurinko paistoi jo aamusta niin kirkkaasti, että päätin viettää vapaapäiväni ulkona. Kauppatorin läpi käveltyäni astuin lauttaan ja kohta olinkin lokkien saattelemana Suomenlinnassa. Moni muukin oli keksinyt, että aurinkoinen torstai on hyvä päivä pieneen retkeilyyn, niin kova kuhina kävi saaren mukulakivikaduilla.

Käveli osittain tuttuja reittejä, mutta välillä poikkesin myös uusille poluille, missä en ollut ennen käynyt. Saari on tullut vuosien varrella jo aika tutuksi, joten tiedän mistä löytyy mm. parhaat selfieiden ottopaikat (heh!). Päivä oli kovin tuulinen, joten jätin rannan suosiolla väliin (yhtä harha-askelta lukuunottamatta) ja seikkailin saaren sisäosissa. Upeita rakennuksia, kirkkaita värejä, muhkeita kiviseiniä ja -muureja, mummomankeleita ja maitokärryjä, kauniita yksityiskohtia, suloisia kahviloita ja kirkon hiljaisuutta.

Suomenlinnasta suuntasin merenrantaan terassille lounastamaan ja nauttimaan auringosta. Siinähän se päivä vierähti iltaan terasseja kierrellessä, kun sain vielä kaverin seurakseni. Iltasella nautittiin salaatit minun pikku parvekkeella ilta-auringosta nauttien. Taisi vähän nenänpää ja hartiat punoittaa päivän päätteeksi, mutta kyllä oli upea kesäpäivä! Näitä lisää, kiitos!

Tänään taivas näyttää aivan toisenlaiselta, joten edessä on urheilu-kotipuuha-shoppailupäivä.

Iloa harmaaseen perjantaihin!

*Anu