Suorittaja relaa

On se vaan jännä, miten luonto pistää kapuloita rattaisiin, vaikka itse yrität pyristellä vastaan. Tällainen aktiivinen suorittajakin joutuu toisinaan taipumaan ja toteamaan, että "Okei, annan periksi!". Kroppa ja pää huutavat liikuntaa, johon on tottunut, mutta pieni järjen ääni sanoo, että nyt on relattava. Täällä sitä sitten kotoillaan, kun järjen ääni niin sanoo. 

Täytyy myöntää, että juuri tätä minun pitäisi opetella tekemään. Myös silloin kun olen terve ja täysissä voimissa. Relaamisen jalo taito. Toisinaan poden huonoa omaatuntoa siitä, että heittäydyn sohvalle lojumaan ja tuijottamaan televisiota. Näin ei kuitenkaan pitäisi tuntea. Olen ansainnut ne hetket. Laiskottelun hetket keskellä muuten niin aktiivista elämääni. 

Nautin aktiivisuudesta, puuhastelusta ja itseni pitämisestä liikkeellä. En koe sitä oikeastaan suorittamisena, vaan elämisenä. Tällainen minä vain olen. Minusta on ihanaa, kun kalenteri täyttyy suunnitelmista ja sovituista menoista. Toisaalta se välillä myös ahdistaa, jos samalle viikolle kasaantuu liikaa. Joskus päätän olla sopimatta mitään menoja, haluan vain olla rauhassa kotona. Mutta minulle "rauhassa kotona" ei tarkoita laiskottelua, vaan siivousta, kokkailua, pyykkäystä, blogien ja lehtien lukemista, valokuvaamista, kutomista, kodin järjestelyä jne. Mutta kyllä tuonne väliin mahtuisi myös pieniä hetkiä sohvailua ja nopeita päikkäreitä.

Tämä saikkuaamu käynnistyi hämyisessä tunnelmassa. Sytytin kynttilän, keitin höyryävää teetä ja vedin villasukat jalkaan. Nautin rauhallisesta hetkestä, heräilin hiljalleen... ja totesin että olen tukkoisempi kuin eilen. Nyt pitäisi valmistaa lounasta ja sutia itsensä sen verran inhimillisemmän näköiseksi, että voisi lähteä ostamaan apteekista nenäsuihketta ja Citymarketista saikkupäivän pelastajaa, PepsiMaxia. 

Kerropa miten sinä relaat? Osaatko ottaa arjen keskellä pieniä hetkiä itsellesi vain laiskottelua varten?

Terveisin,  ...täydellisen rentoutumisen flow' hun pyrkivä *Anu

* R A U H A L L I S T A * J O U L U A * ! !

Joulu on jo ovella! Täällä on pakattu lahjat, herkut, kimpsut ja kampsut valmiiksi ja odotellaan kyytiä, joka vie minut joulun viettoon Hämeen sydämeen veljen perheen luo. Lunta ei ole, mutta sitäkin mukavampi joulufiilis kyllä. Ja aurinkokin paistaa! Edessä kaksi päivää jouluista tunnelmaa hyvässä seurassa. Maistuvaa ruokaa, juomaa ja herkkuja. Haleja, pusuja ja rapsutuksia. Kynttilöitä, kuusen tuoksua ja pakettien rapinaa. Saunaa, kinkusulatuslenkkiä ja makeita unia. Laulua, leikkiä ja naurua. Eiköhän näistä aineksista synny ihan kelpo joulu!

IHANAA  JA TUNNELMALLISTA JOULUA KAIKILLE LUKIJOILLENI!


*Anu

Joulukukilla koti kauniiksi

 

Minun tämänvuotiset joulukoristelut ovat muodostuneet aika pitkälti kukista ja kynttilöistä. Helppoa ja kaunista "kulutustavaraa", joka ei jää nurkkiin pyörimään joulun jälkeen. Kynttilöitä polttelen toki koko talven, mutta näin joulun aikaan varmasti tuplasti enemmän. Joka pöydällä ja hyllyn kulmalla keikkuu jonkinlainen tuikku tai isompi kynttilän möhkäle. Sytyttelen kynttilät heti herättyäni ja ne palavat koko päivän aina kotona ollessani. 

Kukkiakin kotoani löytyy ympäri vuoden, mutta näin joulun aikaan villiinnyn ehkä vähän tässäkin asiassa. Perinteisesti olen ostanut vain hyasinttejä, mutta tänä vuonna rakastuin amaryllikseen. Jos ihan oikein muistan, niin minulla ei ole ollut amaryllistä koskaan (?) aikaisemmin... Tai ainakan blogin elossaoloaikana? Muistaako kukaan nähneensä? Ostin kerralla kaksi ruukkuamaryllistä ja olen nauttinut niiden aukeavista ja täydessä loistossaan olevista kukista joka päivä. Toivottavasti kukat säilyvät hengissä vielä muutaman päivän, sillä kohtahan on joulu! Olen minä toki amaryllishuuruissani nauttinut hyasinteistakin, ne kuuluvat minun jouluun yhtä vahvasti kuin tortut ja glögi. 

Mulla alkaa olla tämän viikon työt kohta paketissa, enää ensi yöksi töihin. Huomenna saan ystäväni luokseni viettämään koti-iltaa kutomisen merkeissä. Olemme molemmat innokkaita kutojia ja päätimme viettää illan yhdessä mukavan harrastuksen ja muun oheistoiminnan (sauna, ruoka ja viini) parissa. Perjantaiksi on luvassa vähän pikkujoulumeininkinä Chisun keikan siivittämänä ja viikonloppunakin jotain sosiaalista ja mukavaa tiedossa. Kivat vapaat siis edessä! 

Mukavaa keskiviikon jatkoa sinulle, kiva kun käyt täällä kurkkimassa!

*Anu

Ensimmäinen adventti

Ensimmäinen adventti tuli ihan yllättäen. Se kertonee jotain siitä, että joulu tulee tänä vuonna kotiini (ja mieleeni) jotenkin paljon hitaammin kuin aiempina vuosina. Katsellessani viime vuosien kuvia marraskuulta, kotona on ollut ihan täysi joulutohina päällä. Ensimmäiset tortut syötynä, riisipuurot keitettynä ja koti jouluasussa. Tänä vuonna kaikki tapahtuu kuin hidastetussa filmissä. Johtuuko se siitä, että ei ole edes talven tuntua vielä? Ei lunta eikä pakkasta. Tortuista olen vasta haaveillut, pipareita ei tee edes mieli. Riisipuuron sijaan mieli tekisi mannapuuroa. Jouluvalot (tähtiä lukuunottamatta) on vielä varastossa, samoin kaikki joulukoristeet. Kynttilöitä olen sentään ripotellut sinne tänne ja joka päivä niitä polttelenkin. Glögiäkin on tullut juotua jo useampi purkki.

Tänään innostuin joulusta vähän enemmän, olisiko se sitten tämän adventin aikaansaannosta. Tein pieniä jouluisia asetelmia kynttilöistä ja hyasinteista, ripustin ikunaan pari tähteä lisää. Ja lämmitin taas sitä glögiä. Pikkukuusi tuo joulun tuntua, ehkä sen oksille voisi jonkun pienen korsteenkin ripustaa. Huomenna taidan hakea jouluvalot varastosta ja virittelen vähän lisää jouluista tunnelmaa. Sohva kaipaisi vaaleampia tyynyjä tummien tilalle. Ja kohta kolme kuukautta eteisen nurkassa odottanut valkoinen sohvanpäällinenkin pitäisi viritellä. Se vaan ei ole ihan niin helppo projekti, koska se vaatii sohvan purkamisen osiin (Hei Ikea, mikä älynväläys tämä on ollut?!). Ehkäpä ensi viikonloppuna tulee paistettua ja syötyä ne ensimmäiset joulutortukin. Kyllä se joulufiilis sieltä tulee vaikka vähän jälkijunassa ollankin. 

Vaikuttaa siltä että monella muullakin on joulufiilis vähän hukassa. Miten paljon sinua jouluttaa näin ensimmäisenä adventtina? 

Rentoa ja tunnelmallista adventtia!

*Anu

Ps. Täällä Vantaalla nähtiin pieni väläys aurinkoa aamupäivällä... ja kamera pääsi sen ansiosta vihdoin töihin!

Jos voisin olla karhu

Viime yönä siirryttiin talviaikaan. Olin töissä, työvuorosuunnittelun "grande catastrophe". Klo 4.00 tajusin, että kellon on vasta 3.00. Seinäkello pysähtyi. Yksi tunti yövuorossa elettiin kahteen kertaan. Onneksi oli rauhallista, nuokuttiin sohvalla ja nojatuolissa.

On pimeää. Ja sataa. Ja on tosi pimeää. Ja synkkää. Ja sataa. Ja sanoinko että on aika kamalan pimeää? Syksy on mukavaa aikaa niin kauan, kun aurinko paistaa ja illat ovat vielä suht valoisia. Mutta nyt on pimeää. Sytytin kynttilät ja tunnelmavalot. Päätin pysyä yövuorokoomassani sisällä lämpimässä. Keitin teetä ja söin suklaata. Villasukat jalassa. 

Tämä vuodenaika on haastava. Ja hieman uuvuttava. Voisin vain nukkua. Ja syödä. Olisinpa karhu. Talviuni olisi kiehtova ajatus (silloin ehkä laihtuisikin). Mutta en ole karhu. Mutta onneksi on koti, lämmin ja turvallinen. Onneksi on ystäviä. Onneksi on kynttilät, kutimet ja teetä. Onneksi on villasukat, tunnelmavalot ja lampaantaljat. Onneksi on kuntosali ja lenkkipolut. Onneksi kalenterissa lukee Tuhkolma, IBD, Lahti, pikkujoulut, Chisun keikka ja joulu. Todennäköisesti myös tyttöjenilta ja Hämeenlinna. Ja talviloma kaukana lämpimässä 73 päivän kuluttua. Selviän. Ihan varmasti. Ja kohta on kevät (jos oikein positiivisesti yritän ajatella).

Pimeyttä vastaan taistellen, 

*Anu

Kyllä on harmaata!

Niinpä. Harmaata on ulkona ja nyt myös enemmän sisällä. Talvea odotellessa on kiva vaihtaa kodin ilme pehmeämmäksi, utuisemmaksi ja vaaleammaksi. Mustat tekstiilit saivat siirtyä harmaan ja valkoisen tieltä kaappiin odottelemaan taas sitä vaihetta, kun tekee mieli särmää ja selkeämpää kontastia sisustukseen. Kaivelin kaapista esiin vanhat, mutta niin hyvin palvelleet ja uskolliset tyynynpäälliset. Maailman pehmein torkkupeittouutuus pääsi tyynyjen kaveriksi sohvalle. Ihan totta, noin pehmeää torkkupeittoa en ole ennen tavannut. Superihana. Sanoinko jo, että se on pehmeä?

Samalla kun peuhasin sohvatyynyjen kanssa, ripustin viimein myös vanhat pallovalot roikkumaan ikkunaan. Keltainen valo ei ole suosikkini, mutta siihen on tyydyttävä. Tunnelmalliset ne ainakin ovat. Lyhdyt, kynttilät ja muut koriste-esineet vaihtoivat paikkaa ja tulevat varmasti vaihtamaan vielä paikkaansa monta kertaa, koska en ole nykyiseen tyytyväinen. Oliivipuukin pääsi sohvan viereen ikkunan eteen nauttimaan valosta (en vaan tiedä tykkääkö se siitä...). 

Saihan tuohon rymsteeraukseen kulumaan taas monta tuntia. Mutta mikäs siinä, mukavaa puuhastelua kotona, aina ei tarvitse tehdä hyödyllisiä asioita tai juosta tukka putkella paikasta toiseen. Ihan vaan levon, oleskelun ja kotona puuhailun kannalta olen tämän päivän ottanut (tarpeeseen tuli) ja kohta singahdan taas töihin. Kolme yötä vaan ja sitten on luvassa mukava viikonloppu toivottavasti lumisissa maisemissa. :)

Rentoa tiistai-iltaa kaverit!

*AnuElina

01.11.2014

Lokakuu vaihtui marraskuuksi aika poikkeuksellisessa säässä: Aurinko paistaa kirkkaan siniseltä taivaalta. Olisipa tämä enne koko marraskuun säästä... Toiveajattelua, tiedän. 

Täksi marraskuun ensimmäiseksi päiväksi sattui myös pyhäinpäivä. Päivä jolloin (kaikkien muidenkin päivien tavoin) muistelen rakkaita poismenneitä. Sytytin kynttilät kaikkein rakkaimmille, äidille ja isälle. Suru on vaihtunut suureksi ikäväksi ja onnellisiksi muistoiksi. Tiedän, että heillä on kaikki hyvin nyt. Ja he taatusti tietävät, että minä pärjään. Hymyilevät siellä varmaan auringon kanssa kilpaa.

Ihana aurinkoinen päivä saa nyt yllättävän käänteen, sillä minä suuntaan poikkeuksellisesti iltavuoroon. Tämä työpäivä aloittaa suht' järkyttävän työputken, mahdan nimittäin olla aika puhki ensi perjantaina, kun työtunteja on takana 58! Mutta tänään vielä hymyilyttää!

Aurinkoista pyhäinpäivää! Pitäkää huoli rakkaistanne!

*AnuElina

Ps. Kuvissa uudet tiukkukipot ja kaverini tuomat kauniit neilikat.

Lasinen jouluasetelma

Eilen illalla sain inspiraation hörppiessäni glögiä ja lukiessani uusinta Koti ja Keittiö-lehteä. Jos sinulla on tuo lehti niin kurkkaa sivulle 28. Siitä se ajatus sitten lähti. Keräsin keittiön yläkaapin uumenista kaikki maljakot, lasipurkit ja tuikkukupit yhteen ja sommittelin niistä (valitsin vain sopivimmat ja kauneimmat)) kauniin asetelman olohuoneen senkin päälle. Ja siitä tuli kaunis! Tykkään ihan hirmusti! Sytyttelin kynttilät palamaan ja nautin tunnelmasta.

Tänään oli pitkästä aikaa aurinkoinen ja valoisa päivä, joten sain näpsittyä PALJON kuvia tulevia blogipostauksia varten. Vaikka ulkona on kirkasta ja valoisaa, sisälle asti valo ei kuitenkaan päässyt kunnolla. Iltapäiväaurinko paistaa olohuoneen puolelle, mutta näin talvella aurinko on jo niin matalalla ettei se valaise olkkaria. Makuuhuone sen sijaan kylpee auringonvalossa aamupäivisin. Ihanaa!

Kaunis päivä houkutteli myös ulkoilemaan, niinpä kävin tunnin happihypyllä läheisessä metsässä. Ulkoilutin kameraani ja poimin kassiin jäkälää, havuja ja käpyjä tulevia adventti/jouluasetelmia varten. Nyt nuo metsän tuottet saavat muutaman päivän kuivua lämpöpatterin alla. Sitten pitääkin ideoida adventtikynttiläasetelma näitä tuotteita apuankäyttäen, aikaa on tasan viikko. Siis viikon kuluttua on joulukuu!

Kaikenlaista kivaa tulossa blogiini lähiaikoina, pysyhän kuulolla! Suloista sunnuntain jatkoa!
Tää lähtis salille hakemaan virtaa alkavaan työrupeamaan. Moido!


*AnuElina

Tunnelmia jouluna 2012

Nyt palataan ajassa ja ajatuksissa vuoden taakse. Viime jouluun. Täällä blogistaniassa on viime päivinä vilahdellut useammassakin blogissa fiilistelykuvia viime joulusta, joten siitä inspiroituneena minäkin kävin kuva-arkistojani läpi ja palasin vuoden takaisiin tunnelmiin. Tykkäsin tosi paljon kotini viime vuotisesta joulutunnelmasta. Vaaleaa, raikasta, pehmeää, tunnelmallista. Luulenpa vaan, että tänä jouluna mennään suunnilleen samalla linjalla. Tänä vuonna en kylläkään hanki joulukuusta, koska en ole jouluna kotona. Uskokaa tai älkää, mutta minulla on ensimmäinen töistä vapaa joulu seitsemään vuoteen! Selvennettäköön asiaa sen verran, että olen ihan omasta halusta ollut viimeiset kuusi joulua töissä. Nyt odotan tulevaa joulua kuin hullu kuuta, en malttaisi millään odottaa, että saan vietää joulun pitkästä aikaa perheen parissa.
Onneksi tässä joulua odotellessa on vielä paljon kivoja päiviä ja tapahtumia, jotka antavat ajalle siivet. Kohta huomaan, että joulu tuli ja meni!

Nyt alan hiljalleen viritellä joulutunnelmaa kotiin, sillä mieluummin nautin ihanasta tunnelmasta ennen joulua kuin joulun jälkeen. Yleensä uuden vuoden paikkeilla korjaan kaikki jouluhörsötykset kotoa pois. Osa paperitähdistä on jo viritelty tunnelmanluojiksi, hiljalleen kaivelen esille myös valonauhat ja muut joulukoristeet. Metsäreissukin pitäisi tehdä, että saan jouluasetelmiin havuja ja sammalta/jäkälää. Ja joulukukkia pitää alkaa ketselemaan sillä silmällä kun tuolla kaupoila liikkuu. Hyasinttejä on jo ikävä! Eli hommaa piisaa, erittäin mieluista sellaista!

Leppoisaa isänpäivän iltaa!

*AnuElina