Oi, parveke!

Voiko tätä intoa ja ihastusta sanoiksi pukeakaan: Minulla on parveke! Kuinka monta vuotta olenkaan toivonut, että pääsisin kotona ulos. Kuinka olenkaan toivonut, että voisin laittaa silmäiloksi kukkia ja nauttia niistä keväästä pitkälle syksyyn. Kuinka olenkaan toivonut, että minulla olisi oma pikku keidas, missä voi rentoutua ilta-auringossa ja nauttia lasillisen punaista. Nyt nämä toiveet viimein toteutuu, omalla pienellä parvekkeella.

Sain viimein laitettua parvekkeen kuntoon. Ensimmäiset pari viikkoa parveke toimi varastona, koska en päässyt viemään tavaroita muuton jälkeen varsinaiseen varastoon. Seuraavat pari viikkoa parveke oli sisustettu jämätavaroilla, jotka jäivät yli muun kodin sisustamisesta. Se oli liian romanttinen ja istumapaikatkin olivat lattialla tyynyjen päällä. Ei hyvä, vaikka pari kaveria sanoikin sen olleen viihtyisä jo silloin. 

Ensin ajattelin, että jätän kalustehankinnat ensi kevääseen, mutta enhän minä malttanut. Löysin ihan ex-tempore kivat kevytrakenteiset metallirunkoiset tuolit, joissa istuinosa ja selkänoja ovat muovipunosta. Suht mukavat istua varsinkin kun laitoin istuintyynyt tuomaan mukavuutta ja tukea. Pöydän kyhäsin säilytyslaatikosta ja isosta puutarjottimesta, se saa välttää toistaiseksi. Jos jostain löytyy pieni sopiva pöytä tähän tarkoitukseen niin oma kyhäelmä saa väistyä tieltä. Nurkassa seisoo monitoimihylly, joka on nähty vanhassa kodissani niin keittiössä, makuuhuoneessa kuin olohuoneessakin. Nyt se nauttii ulkoilmasta. Oven puoleisessa nurkassa mahtuu olemaan vielä pyöreä vesihyasinttirahi, istumatilaa on nyt kolmelle. Tämän enempää kalusteita parvekkeelle ei mahdukaan, koko on aika kompakti. 

Syksyksi halusin parvekkeelle vähän vihreyttä, joten ostin kartion muotoisen puksipuun, ison laventelin ja neljä valkoista callunaa, jotka mahtuivat hyvin valkoiseen koriin. Vanhasta kodista toin murattikaaren, joka nauttii valosta ylähyllyllä sekä orkidean, jossa roikkuu vielä neljä sitkeintä kukkaa ( tältä se näytti parhaassa loistossaan). Nämä riittää täksi syksyksi (tai niin kauan kun joku noista ottaa ja kuolee). Lisäksi tunnelmaa tuomassa ovat useat kynttilälyhdyt ja tunnelmavalot (vai miksi tuota lamppuhässäkkää kutsutaan...). 

Parvekkeelta on huikeat näkymät, ollaanhan seitsemännessä kerroksessa. Sieltä näkyy ihanasti myös auringonlasku. Sitä olemmekin ihastelleet ystävien kanssa muutamana iltana. Onneksi on ollut näin upeat syyssäät, niin olen saanut nauttia parvekkeesta oikein kunnolla ennen talven tuloa. Kyllä nyt kelpaa!

Nyt lähden Mehiläiseen kuvauttamaan jalkaa, tehdään ultraäänitutkimus ja otetaan röntgenkuvat. Toivottavasti tutkimuksista selviää jotain, koska nyt alkaa mennä hermot, kun vaiva ei tunnu helpottavan levolla.

AURINKOISTA PÄIVÄÄ!!

*AnuElina