tiistai 31. tammikuuta 2017

Oi, ihana Hoi An!



















Terveisiä kauniista pienestä Hoi Anin kaupungista keski-Vietnamista! Täällä on vierähtänyt jo tasan viikko rentoillessa. Tulin Hoi Aniin lukemieni suositusten perusteella. Olin kuullut, että tämä on Vietnamin kaunein kaupunki, pieni helmi maan itärannikolla. Kyllä, allekirjoitan nämä kehut täysin. Kaupunki, joka ennen tunnettiin nimella Faifoo, pääsi UNESCOn maailmanperintölistalle vuonna 1999, eikä suotta. Vanha ja tärkeä satamakaupunki (1500-luvulta 1900-luvulle) on säilynyt erittäin hyvin ja menneen ajan tunnelma on edellen käsinkosketeltavissa vanhan kaupungin kaduilla. Kauniit, pääosin keltaiset talot ovat säilyttäneet vanhan aidon tyylinsä. Ne kätkevät sisälleen nykyisin lukemattoman määrän kahviloita, ravintoloita, matkatoimistoja ja pikku putiikkeja. Kun yrittää sulkea silmänsä siltä, että kaupunki on "tehty" meitä turisteja varten, niin kaupungissa voi todellakin tuntea menneensä ajassa muutaman sata vuotta taaksepäin. Turismilla on valitettavasti aina myös kääntöpuolensa. Siitä huolimatta ihastuin kaupunkiin kovasti, niin upea kuvauksellinen kaupunki! Ihanat vanhat talot puisine ikkunaluukuineen ja hiljaiset sammaloituneet kujat, ahh!

Katuja kulkiessa vastaan tulee temppeleitä, perinnemuseoita ja kaunis japanilainen katettu silta. Kadulla törmäät  koreista hedelmiä myyviin naisiin, munkki- ja pannukakkukojuihin, katugrilleistä nouseviin herkullisiin tuoksuihin ja veneretkiä tarjoaviin setiin. Vanhan kaupungin itäpäädyssä on ihmisiä kuhiseva paikallinen tori, missä poukkoilevat sulassa sovussa niin paikalliset ruokaostoksillaan kuin turistit kameroiden kanssa ihmetellen. Ja kyllä, niitä mopoja on torillakin!  Kaupunkia halkoo joki, jonka yli pääsee kulkemaan useampaa siltaa pitkin. Joen toisella puolella on myös paljon ravintoloita ja majoituspaikkoja matkalaisille. Löytyypä sieltä myös iltatori, mistä saa hankittua mukaansa "pakolliset" matkamuistot ja lyhdyt, joista tämä kaunis kaupunki on tunnettu. 








Iltaisin kaupunki muuttuu lyhtyjen valaisemaksi satukaupungiksi. Lyhtyjä on viritelty katujen ylle, ravintoloihin ja putiikkeihin. Lyhdyt hehkuvat kaikissa sateenkaaren väreissä. Joen ylittävällä kävelysillalla mummelit myyvät pieniä kynttilälyhtyjä, jotka lasketaan joen virran vietäväksi. Kaunis näky iltahämärässä. Iltaisin kaupungin kadut kuhisevat elämää. Satuin kaupunkiin kiinalaisen uudenvuoden aikaan, joten kaupunki on ollut tavallista ruuhkaisempi. Muutamina iltoina liikkuminen on ollut jo aika hankalaa suurien ihmismassojen vuoksi ja ravintolatkin ovat olleet tupaten täynnä. Paikalliset juhlivat uutta vuottaan viikon verran, joten turistien lisäksi kaupungin on valannut myös paikallinen juhlakansa. Minulta jäi vuoden vaihtuminen väliin, sillä en jaksanut valvoa niin myöhään. Kukon vuosi alkoi siis minun osaltani hotellin vällyjen välissä. Kuulin tosin jälkeenpäin etten missannut mitään. Ilotulitteet olivat olleet enemmänkin sellaista papattien paukuttelua.

Hoi An on monipuolinen pikkukaupunki, sillä tämä sopii kulttuurimatkailun lisäksi hyvin myös rantalomailuun. Vanhasta kaupungista on rannalle matkaa noin viisi kilometriä. Kerronkin ihan omassa postauksessa seuraavaksi vähän Hoi Anin maaseudusta ja rannoista. Ehkä päästään kurkkaamaan myös mitä opin kokkauskurssilla.

Oikein mukavaa tiistaita!


|| Greetings from the beautiful town of Hoi An! People say that this is the most beautiful town in Vietnam... I agree! Amazing ancient town with its narrow alleys and charming yellow houses. In the evening this town looks like it is from a fairytale, thousands of colorful lanterns light up your way. ||


*Anu



perjantai 27. tammikuuta 2017

Temppelihyppelyä Ho Chi Minh Cityssä





Vielä kerran kurkataan Ho Chi Minh Cityn kujille ja kortteleihin. Kolmantena ja viimeisenä päivänä pääsin mopokyydillä temppelikierrokselle. Luulin jo olleeni aivan täynnä temppeleitä Kambodzan Angkorin (klik) jälkeen, mutta näköjään en ollutkaan. Pointti olikin siinä, että pääsin katsomaan taas täysin erilaisia temppeleitä.  Kuskini halusi näyttää minulle erityisesti kiinalaisia (taolais- ja buddhalais- ) temppeleitä, joten pyörimme myös Chinatownissa. Mopokierroksen jälkeen "eksyin" sattumalta vielä hindutemppeliin, joten varsin uskontopainotteinen tuosta päivästä tuli.

Olen todella vaikuttunut siitä, miten uskonnolleen omistautuneita nämä paikalliset ihmiset ovat. Varmasti löytyy paljon niitäkin, joille uskonto ei merkkaa mitään. Mutta ihailen suunnattomasti näiden erilaisten uskontojen tapoja, rituaaleja ja kunnioitusta. Jumalille viedään ruokaa ja juomaa, uhrataan lintuja ja kilpikonnia (siis eläviä, niitä ei tapeta), sytytetään kynttilöitä ja suitsukkeita, kumarrellaan ja rukoillaan. Vanhemmat opettavat lapsiaan, perheet käyvät temppeleissä monesti yhdessä.

Temppeleissä on ihanan rauhallinen ja harras tunnelma. Turistina siellä tuntee olonsa välillä tunkeilijaksi ja tuntuu vähän epäkohteliaalta räpsiä kuvia. Kuvauskieltoa ei kuitenkaan ole. Yritän tehdä sen kuitenkin häiritsemättä toisten hengellistä hetkeä. Suitsukkeiden tuoksu ja savu on välillä niin sakeaa, että silmiä kirvelee, mutta jotenkin olen oppinut tykkäämään siitäkin. Näissä temppeleissä ei tarvinnut riisua kenkiä ovelle niin kuin monissa buddhalaistemppeleissä mm. Thaimaassa. Temppeleihin ei ole pääsymaksua.

Chua Ba Thien Hau Pagodalle saapuessamme sen pihalla oli mahdoton kuhina päällä. Nuoret pojat harjoittelivat (vai kenties ihan esiintyivät?) lohikäärme-esitystään. Liekö treenanneet tulevan uuden vuodenjuhlia varten... Kun he sitten asettuivat ryhmäkuvaan virallista valokuvaajaa varten niin kyllä siinä samalla räpsyivät myös paikalle sattuneiden turistien kamerat. Olipa hauska nähdä tuollainen show! Itse tempeleistä en nyt sen enempää kertoile, kuvat alla kertokoon oma tarinaansa.


Chua Quan Am






Chua Ba Thien Hau Pagoda









Jade Emperor Pagoda







Sri Thenday Yutthapani Temple





Pakko kertoa vielä tuosta moporetkestä enemmän. Edellisenä päivänä kadulla minut pysäytti iäkkämpi mies (myöhemmin iäksi paljastui 59v), joka tarjosi moporetkeä nähtävyyksille. Herra luetteli minne kaikkialle voi mopollaan viedä ja kertoi hinnaksi 8e. Hetki meni empiessä, mutta lopulta suostuin. Luin herran "turistivihkosta" muiden turistien kertomuksia retkistään ja olin vakuuttunut. Herra tuli seuravana aamuna hakemaan minut sovitusti hotellilta. Potta päähän ja menoksi. Teimme kierroksen temppeleillä ja lopuksi menimme riippumattokahvilaan rentoutumaan hetkeksi. Kirjoitin herran "turistivihkoon" ylistävät kommentit, miten kivaa oli ollut ja kannatti lähteä. Sitten tuli maksun aika. Yhtäkkiä hinta olikin pompannut 60 euroon. Uskomatonta! Setä selitti että kierros oli niin pitkä ettei 8e riitä ja alkoi vaatia lisää. Minähän tästä suutuin ja sanoin, että on törkeää huijata tällä tavalla. Annoin hänelle 4e lisää, jotta vie minut hotellille (sinne oli usean kilometrin matka). Sanoin antavani lisää vasta sitten, kun olen päässyt turvallisesti hotellille. No, enhän minä näihin huijausyrityksiin lähde mukaan. Hotellin kulmille päästyäni hyppäsin mopon kyydistä ja en todellakaan maksanut enää latin latia huijarimiehelle. Sanoin siinä muiden ihmisten läsnäollessa kovaan ääneen etten anna huijareille mitään arvoa enkä todellakaan maksa lisää. Häneltä sain sitten kiitokseksi kauniit sanat "Fuck you stupid lady" ja sitten hän karautti kiukuspäissään pois. Hänen toimintansa oli todella laskelmoitua, tajusin sen jälkeenpäin. Hän haluaa palautteen ensin ja sitten alkaa huijaus hinnasta. Kuinkahan monelle on käynyt samoin? Kuinka moni on (paniikissa) maksanut herran vaatiman moninkertaisen summan? Mitä tästä siis opimme: Minuahan ei kuseteta, en ole mikään helppo nakki! Taisi ukko valita nyt väärän kohteen! Hih! ;)

Nyt on HCMC koluttu melkein läpikotaisin kahviloista temppeleihin ja vähän siitä väliltäkin. Kurkkaa edelliset postaukset ellet ole vielä niitä bongannut. Tällä hetkellä pidän majaani Hoi Anin pikkukaupungissa keski-Vietnamissa. Täällä huilaan kaupunkiväsymystäni pois viikon verran. Ensimmäiset pari vuorokautta taivaalta tuli vettä enemmän ja vähemmän,  lähes tauotta. Eilen saimme jo nauttia ihanasta säästä (aurinkoa, +27, kiva tuuli) ja minä heiluin tietenkin kameran kanssa kylillä monta tuntia. Hoi Anista sanotaan, että se on Vietnamin kaunein kaupunki. Uskon sen kyllä ja kohta uskotte tekin. Olkaahan siis kuulolla!


*Anu


Ps. Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille. Ihanaa että teitä reissupostauksista tykkääjiäkin löytyy. :)


keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Ho Chi Minh City - koettava kaikilla aisteilla


Vietetään vielä hetki hektisessä aasialaisessa suurkaupungissa. Edellisessä postauksessa (klik) pyörähdettiin Ho Chi Minh Cityn kahvilamaailmassa, joten nyt on vähän laajemman kaupunkikierroksen vuoro. Ho Chi Minh City (vanhalta nimeltään Saigon) on jaettu eri osiin, jotka on numeroitu. Kaupungin ydin on District 1, jonne sijoittuu tärkeimmät nähtävyydet ja turisteja yleisimmin kiinnostavat asiat. Hotellini Cititel Boutique Hotel sijaitsi äärimmäisen hyvällä paikalla keskustassa, kaikki minua kiinnostava oli kävelymatkan päässä. Kuten jo aiemmin kerroin, halusin tutustua kaupunkiin rauhallisesti hengaillen, en päiviä ohjelmoiden. Kaupungissa parasta oli juuri haahuilu ja paikallisten ihmisten touhujen seuraaminen.





Torilla tuli käytyä täälläkin. Keskustan päätori on Ben Thanh Market, joka pursuaa ihan kaikkea. Siellä asioivat niin paikalliset kuin turistit. Ruokakojuissa valmistuvat niin tuoreet kevätkääryleet kuin höyryävät Pho-keitot. Rohkeimmat turistit syövät torilla, minä jätin tällä(kin) kertaa väliin. Minulle riitti pelkkä silmänilo ja värien kirjo. Paikallista ruokaa tuli kyllä syötyä, mutta vähän siistimmän näköisissä paikoissa toriin verrattuna. Ruoka on hyvää, joskin minun makuuni todella mietoa.




Paikalliset käyvät paljon kauppaa myös kadulla. Kadun varsiin on pykätty jos jonkinmoista pikku kuppilaa ja herkkukojua. Hedelmiä ja muita herkkuja myydään pyörän ja mopon tarakalta sekä noista hauskoista olalla kannetavista "riukukoreista" (mikähän niiden oikea nimi on?). Ja mitä noihin mopoihin tulee, niin ne ovat kyllä varsin monipuolisia kuljetusvälineitä. Näin mopon tarakalla mm. kaksimetrisen mandariinipuun ja suunnilleen saman kokoisen kukkalaitteen, 4-5 ihmistä, valtavan kasan pahvilaatikoita ja säkkejä...






Minulla oli oikeastaan vain yksi varsinainen turistinähtävyys, jonka halusin ehdottomasti nähdä ja kokea. The War Remnants -museo on HCMC:n kävijän "must", jos maan historia yhtään kiinnostaa. Ja kannattaisi kyllä kiinnostaa, sillä museo oli todella vaikuttava. Vietnamin sodasta kertova näyttely koostui pääosin valokuvista ja tarinoista niiden takaa. Museon pihalla oli paljon sotakalustoa panssarivaunuista helikoptereihin.  Leukapielet jäykkinä pidättelin kyyneleitä, enkä ihan onnistunut. Sodan kauheudet menivät kyllä tunteisiini. Ja minulle tuli melkoisena yllätyksenä se, että sota on vaikuttanut jopa 2000-luvulla syntyneisiin mm. epämuodostumien muodossa (myrkyt joita levitettiin ympäri maata).







Kaduilla kulkiessani bongasin myös muutaman paikan, joita turistit yleensä käyvät ihmettelemässä. Yksi niistä on Notre Damen katedraali ja sen vieressä oleva pääposti. Jonkin matkaa näistä eteenpäin löytyy hauska vaaleanpunainen katolinen kirkko. Ja koska rakastan katsella kaikkea myös lintuperspektiivistä, kiipesin ennen auringonlaskua kaupungin korkeimpaan rakennukseen, 68. kerroksiseen Bitexco Financial Toweriin. Yleisölle tarkoitettu näköalataso on 49. kerroksessa (hinta n. 8e) ja sieltä voi nähdä koko kaupungin (360 astetta). Odottelin hetken auringonlaskua ja sain nauttia myös kaupungin valaistuksesta pimeän aikaan.









Valtavasta betoniviidakosta löytyy onneksi myös muutamia vehreitä puistoja, joissa voi hetken hengähtää puiden varjossa. Osa puistosta oli nyt yleisöltä rajoitettu, koska kaupungissa oli käynnissä valtavat uuden vuoden juhlien valmistelut. Joka puolelle viriteltiin koristeita, joista kukkokoristeet olivat pääosassa, sillä 29.1. alkaa kukon vuosi.








Ho Chi Minh City yllätti positiivisesti. Kaupungista löytyy taatusti jokaiselle jotain. Löydät  samoilta kulmilta paikallisen nuhjuisen torin ja merkkiliikkeitä täynnä olevan hulppean ostoskeskuksen. Vierekkäin ovat myös trendikkäät kahvilat ja kadulle pykätyt ruokakojut. Ihmisiä laidasta laitaan, köyhiä ja rikkaita, turisteja ja paikallisia. Parasta on vain aistia se  kaikki: liikenteen melu, eksoottiset hajut, ihanat maut, paahteisen ilmaston aiheuttama hiki iholla ja kaikki väriloisto, kaaos ja tunnelma.

Seuraavassa postauksessa pysytään vielä HCMC:ssä, sillä viimeisenä päivänä kävin monessa todella kauniissa paikassa, jotka ansaitsevat mielestäni ihan oman postauksensa. Pysyhän linjoilla!


*Anu


Ps. Ikuisuuskysymys: Miksi matkakertomukset eivät kiinnosta lukijoita yhtä paljon kuin uusien sisustusjuttujen esittely, (ts. materia)? Kävijämäärät reissupostauksissaa vain  1/4 siitä, mitä sisustuspostauksissa... Kuka nyt aina jaksaa katsella samojen kotien samoja nurkkia? ;) Kunhan täällä vaan ihmettelen ja pohdin...