Phnom Penh: Vankilamuseo S-21 ja Killing Fields

Matkailu on useimmiten mukavaa, kevyttä ja huoletonta. Mukavia asioita, upeita nähtävyyksiä ja kauniita maisemia. Monessa paikassa voi halutessaan ummistaa silmänsä ikävämmiltä asioilta: köyhyydeltä, lialta, rikollisuudelta, ihmiskaupalta. Moni ei välttämättä tule ajatelleeksi myöskään maan historiaa, sitä mitä paikalliset ihmiset ovat kokeneet ennen kuin suuret turistivirrat ovat saapuneet maahan. Täällä Kambodzan Phnom Penhissä halusin oppia tuntemaan enemmän maan historiaa, vieläpä melko lähihistoriaa. Olin vain kuullut jotain maan kauheuksista, mutta tieto puuttui.

Phnom Penhissä on kaksi merkittävää, mielenkiintoista ja karmaisevaa paikkaa, jotka kertovat maan brutaalista lähihistoriasta. 70-luvun lopulla maata hallitsi Pol Pot ja Punaiset khmerit, jotka yrittivät luoda maahan utopistisen agraariyhteiskunnan tuhoamalla keskiluokkaa. Ihmiset vangittin ja heitä kidutettiin Tuol Slengin (S-21) vankilassa. Sieltä heidät vietiin teloitettavaksi Choeung Ekiin, Kuoleman kentille (Killing Fields). Noin 20 000 ihmistä menetti henkensä äärimmäisen raa'alla tavalla näissä paikoissa (koko maassa määrä on moninkertainen). Suurimpana uhkana punaiset khmerit pitivät koulutettuja ihmisiä: opettajia, diplomaatteja, lääkäeitä, lakimiehiä, kielitaitoisia, ulkomaalaisia. Myös vastarintaa tekevät sotilaat tapettiin, samoin suuri joukko naisia ja lapsia.

Tuol Selengin vankila oli ennen lukio. Siitä tehtiin vankila vuonna 1975. Vuoteen 1979 mennessä vankilassa ehti olla noin 17 000 vankia. Se olikin maan suurin vankila tuohon aikaan. Siellä heitä kuulusteltiin ja kidutettiin. Kidutuskeinot olivat todella brutaaleja: katkottiin sormia, leikattiin naisilta nännit, upotettiin likaiseen veteen pää alaspäin, hakattiin... Osa kuoli jo vankilassa saamiinsa vammoihin, nälkään ja sairauksiin. Ne ketkä säilyivät hengissä kidutuksesta, kuljetettiin noin 15 kilometrin päähän Choeung Ekiin, Kuoleman kentille, missä heidät teloitettiin heti. Teloittamiseen käytettiin pääasiassa muita keinoja kuin ampumista, silä panokset olivat kalliita. Teloitusvälineeksi kävivät niin kepit, kuokat, hakut, metalliputket kuin veitset.

Vauvat ja pikkulapset surmattiin pitämällä jaloista kiinni ja hakkamalla puuta vasten (kuva alla). Sitten ruumiit heitettiin joukkohautaan lasten äitien joukkoon. Perustelu lasten tappamiselle oli se, että ei haluttu jättää jälkeen ketään, kuka voisi tulla kostamaan. "Rikkaruohot on vedettävä maasta juurineen".

Kuoleman kentälle on rakennettu valkoinen stupa, joka toimii muistomerkkinä. Stupan sisällä on 17 kerroksinen hylly, joka pitää sisällään tuhansia pääkalloja ja muita ihmisluita.

Choeung Ekissä harras, kauhunsekainen tunnelma ja hiljaisuus oli melkein käsin kosketeltavaa. Turistit liikkuivat hitaasti ja hiljaisina  rastilta toiselle. Ei puhetta, ei naurua. Kasvot vakavina. Audiolaitteista pystyi kuuntelemaan koko riipaisevan tarinan, se vei mukanaan. Välillä piti istahtaa ja hengähtää.

Tuol Slengin vankilasta selvisi hengissä tietojen mukaan 7-12 ihmistä (tiedot vaihtelevat). Heidän joukkoon kuuluvat Chum Mey ja Bou Meng. Nämä vanhat herrat olivat tavattavissa vankilamuseossa. Herra Mey esitteli kirjaa, joka kertoo hänen selviytymistarinansa.

Jos ikinä vierailet Phnom Penhissä, käy ihmeessä näissä kahdessa paikassa. Ne ovat ehdottomasti tämän kaupungin mielenkiintoisimmat ja mieleenpainuvimmat retkikohteet. S-21 sijaitsee kaupungin keskustan tuntumassa (esim. Independence Monumentilta kävelymatka). Choeug Ek on 15 kilometrin päässä kaupungista, sinne matka taittuu näppärästi esim. tuktukilla. Hinta on neuvoteltavissa, vaihtelee 10-20USD välillä, itse maksoin 13 USD. Molempiin kohteisiin pääsylippu maksaa 6 USD (1/2017) ja siihen sisältyy audiolaite, jolla saat kuunneltua mahtavan infomäärän paikoista ja historiasta. Käynteihin kannattaa varata 1-2h (+matkat).

Seuraavaksi lupaan kertoa jotain positiivisempaa!

|| In Phnom Penh you must visit two of the most interesting and also horrifying places: Tuol Sleng Genocide Museum and Choeung Ek, The Killng Fields. ||


*Anu