Juhannushuumaa ja matkakuumetta

Huhheijaa, juhannus alkaa olla viimeistä silausta vaille taputeltu. Juhannusaaton vietin ystävien ja veljen perheen kanssa Helsingin kattojen yllä. Hyvää seuraa, kuohujuomaa, kesäistä ruokaa, raparperipiirakkaa, kesäisiä kukkaseppeleitä, juhannuskoivuja (maalarinteipit olisi ehkä voinut photoshopata pois...) ja Mauno-muru. Siinä kuohuviinin poreiden kyllästämänä tuli varattua lentolippu ensi kuulle. Hupsis, kuinkas siinä taas näin kävi? Tässä seurassa on vaarallista keskustella matkustamisesta... ja minähän olen toisinaan hieman yllytyshullu. Kälyni sanoin: "Tätä vartenhan sinä otit loparit töistä". Nimenomaan, nyt mennään, kun siihen on mahdollisuus!

Tuo matkalippu odottelee vuoroaan heinäkuun alkupuolelle. Tänään käsiveskaan on pakattu passin kera toinen lentolippu, jolla pääsee ihmettelemään helteistä Krakovaa. Ihana ystäväni ja luottoreissukaverini Niina lähtee seurakseni. Jo on aikakin, sillä edellisestä yhteisestä matkasta on ehtinyt kulua jo yli neljä vuotta. Nyt viimeiset pakkailut ja sitten suunta lentoasemalle. Reissukuvia voi katselle tuoreeltaan Instagramissa huomisesta alkaen!

Ihania kesäkuun viimeisiä päiviä sulle!

*Anu

Epävakaa 6-vuotias

Mitä tehdä 6-vuotiaalle, joka on epävakaa ja kärsii jonkinasteisesta maanis-depressiivisyydestä? Viimeisen vuoden ajan (ehkä jopa pidempäänkin) olen yrittänyt päästä selvyyteen onko se lintu vai kala. Olen miettinyt mikä se haluaa loppujen lopuksi olla. Onko sillä riittävästi voimia rämpiä eteenpäin vai joko sen pitäisi luovuttaa? Välillä se vetäytyy hiljaisuuteen, välillä se taas herää eloon intoa puhkuen. Toisinaan sille joutuu antamaan tekohengitystä, että se jaksaa taas sinnitellä. Tykkääköhän siitä enää kukaan, kun se on niin oikukas? Jääköhän kukaan kaipaamaan, jos sitä ei enää ole?

Ehkä jo arvasitkin kenestä puhun. Kyllä, tästä omasta luomuksestani, blogistani, joka syntyi hetken mielijohteesta tasan kuusi vuotta sitten. K U U S I  V U O T T A !! Alussa blogi oli myötähäpeää aiheuttava räpellys pienine kuvineen ja tekstitkin kuin viidesluokkalaisen kynästä. Siitä huolimatta se sai jo heti alussa muutaman uskollisen lukijan, jotka ovat pysyneet matkassa koko tämän matkan (kiitos Seija, Jenni ja Eija!). Vuosien mittaan pientä kehitystäkin tapahtui, kuvat suurenivat ja laatukin parani mm. uusien kamerahankintojen myötä. Kai sitä on jonkin verran kehittynyt myös kirjoittajana. Lukijamääräkin kasvoi kivasti ensimmäisten vuosien aikana (kiitos teille kaikille!). Se mikä on pysynyt samana kaikki nämä vuodet on blogin aihepiiri. Iloinen sekamelska ja aika kattava läpileikkaus arjestani: sisustusta, kokkailua, kuntoilua, luontoa, retkiä ja matkoja. 

Blogillani on ollut elämänsä aikana peräti kolme nimeä (Unelmia Elämästä, Pieniä Unelmia - Elämän Murusia, Kulkemattomia Polkuja), jonkinlainen identiteettikriisi kai sekin. Tai ihan vaan muuoksen halua. Viimeisin muutos tapahtui viime vuoden vaihteessa, kun koko elämäni koki muutoksen. Viimeisimmän muutoksen myötä päätin myös panostaa enemmän matkailuaiheisiin teksteihin. Ajattelin että tämä muutos saisi aikaan myös uuden innostuksen bloggaamisen suhteen. Samalla elättelin toiveita, että lukijat löytäisivät taas blogini. Muutos ei kuitenkaan tuonut sitä mitä toivoin ja moni on varmaan huomannut, että tahti on hiipunut entisestään tämän vuoden aikana.

Tuskin tulee yllätyksenä, mutta täällä on kamppailtu  viime viikkoina sen tutuksi tulleen ja vaikean kysymyksen edessä: Jatkanko bloggaamista vai onko jo aika laittaa pillit pussiin? Moni minua seurannut tietää, että olen paininut tämän kysymyksen kanssa jo pari vuotta, eikä minulla ole vieläkään vastausta. Toisaalta halu jatkaa on kova, mutta mistä löytää motivaatio, kun lukijoita ei ole kahteen vuoteen tullut lisää ainuttakaan (muutama jopa lähtenyt) ja kommenttien määrä vähentyy postaus postaukselta? Myönnän että se on ollut osasyy innon hiipumiseen. Toistaalta voin vain katsoa peiliin ja syyttää itseäni. Tästä samasta aiheesta kirjoitti myös Esmeralda's -blogin Essi pari päivää sitten. Allkirjoitan hänen ajatuksensa täysin!

No, mitäs nyt sitten tehdään? Monta päivää jahkailtuani olen päättänyt antaa rakkaalle lapselleni vielä yhden mahdollisuuden. Synttäreiden kunniaksi. Ja ihan vaan siksi, että en pysty lopettamaan juuri nyt. Tahti pysyy rauhallisena ja toivon, että pysyt mukana, vaikka postaisin vain kerran kuussa!

Kiitos että olet siellä! Toivottavasti jaksat heittää myös kommentteja, sillä niiden voimalla jaksan jatkaa! Te olette mun parhaimpia motivaattoreita!

IHANAA AURINKOISTA LOPPUVIIKKOA!


*Anu

Viikonloppufiiliksiä ja nousevaa matkakuumetta

Jälleen on vietetty jokakeväiset Bloggers' Inspiration Day- ja Indiedays Blog Awards-tapahtumat oikein mukavissa fiiliksissä Kattilahallissa Suvilahdessa. Varsin mainio tila tällaisten tapahtumien järjestämiseen, niin valoisaa ja avaraa. Järjestelyt eivät pettäneet tälläkään kertaa. Päivätapahtumassa oli mielenkiintoisia esittelypisteitä ja tietoiskuja, joista sai ammentaa inspiraatioita. Eikä kylmäksi jättänyt tarjoilupuolikaan. Meitä hemmoteltiin todella maistuvalla kasvisruualla, herkullisilla raakakakuilla ja raikkailla juomilla. Parasta koko päivässä oli tietenkin ihanien blogisiskojen tapaaminen. Aikamoisen iso blogiperhe meistä on näiden Indiedays-vuosien aikana muodostunut. Kiitos jokaiselle, jonka kanssa sain vaihtaa kuulumisia, hassutella, herkutella ja poseerata! Pus pus!

Tämä sunnuntaipäivä on mennyt aivan toisenlaisissa merkeissä. Ensinnäkin herätessäni kauhistuin, kun maa oli TAAS valkoisena. Ei enää huhtikuun lopulla, pliiiiss!! Aamun pidennetyn vetkuiluhetken jälkeen olen viimeistellyt pakkailuja ja lyhentänyt To Do-listaani. Hyvältä alkaa näyttää ja viimeiset yöt kotosalla voin ehkä nukkua rauhassa miettimättä näitä juttuja. Matkakuume huitelee nyt jo varmaan 39:ssä ja kuumemmaksi vielä käy! Tulen vielä huikkaamaan heipat ennen lähtöä, pysyttelehän kuulolla!

Rentoa sunnuntai-iltaa kamut!

*Anu


Ps. Viimeinen kuva by Henri Ilanen

Parasta pääsiäisessä on se, että se on ohi!

Mikä helpotus, pääsiäinen alkaa olla tältä vuodelta paketissa! Huokaan helpotuksesta siitä syystä, että tämä pääsiäinen ei mennyt ihan niinkuin olin toivonut. Ei tähän mitään darmatiikkaa sisältynyt, mutta ei mitään muutakaan. Varmaan tylsin pääsiäinen ikinä. 

En suunnitellut pääsiäiseksi  mitään ihmeempää ohjelmaa, koska halusin olla valmiudessa työkeikkoja varten. Olin ihan varma, että keikkaa pukkaa enemmän kuin jaksaa tehdä. No, kuinka kävi? Puhelin ei soinut kertaakaan. Täällä kotona olen siis päivystänyt. Ihan turhaan. Tästä seuraa tietenkin se, että käyttötilin saldo alkaa näyttää tosi huonolta (arkikuluihin en haluaisi käyttää matkakassaani). Mutta eihän tälle mitään voi, keikkoja ei voi ennustaa. Tämän kun olisin arvannut, niin olisin voinut viettää pääsiäisen toisin...

Huomaan nyt pieniä pitkästymisen ja tylsistymisen merkkejä tässä vapaassa arjessa. Päivät ovat kyllä menneet nopeasti, mutta nyt kaipaisin jo jotain muutakin sisältöä elämääni urheilun ja rentoilun lisäksi. Yksinäisyydestä olen kärsinyt tavallista enemmän. Töihin en kyllä vielä kaipaa (keikkoja lukuunottamatta). Pari kuukautta on mennyt kotona hengaillessa täytyy myöntää, että harmittelen ettei tullut buukattua mitään reissua maalis-huhtikuulle. Olisi pitänyt, koska nyt oli mahdollisuus. 

Voi blaah, nyt tästä tuli ihan valitusvirsi, vaikka asiat on oikeesti tosi hyvin. Kunhan nyt tuli taas pohdittua ääneen näitä vapauden kääntöpuolia. Ja on tässä pääsiäisessä ollut jotain hyvääkin: auringonpaiste joka päivä, hyviä treenejä, ihana keltainen pääsiäiskimppu ja lounas/kahvitteluhetki ystävien kanssa. Ja mikä parasta, nyt voin sanoa, että ensi viikolla lennetään! :)

Miten sun pääsiäinen meni? 

Aurinkoista maanantaita!

*Anu

Kiireetön pääsiäinen

Heräsin tähän pitkäperjantaiaamuun yhdessä auringon kanssa. Eiliseen harmaaseen ja lumiseen maiseman verrattuna tämä kirkas (ja lumeton) pakkasaamu oli varsin  mukavaa vaihtelua. Rauhallinen hidas aamu, ei kiirettä minnekään. Tosin viime aikoina kiirettä ei ole minun huushollisa tavattukaan. 

Minun pääsiäinen menee rennosti kotoillessa. Paitsi jos tulee keikkakutsu töihin. Olen ilmoittatunut vapaaehtoiseksi, jos tarvitsevat lisäkäsiä ex-työpaikallani. Kiireetön pääsiäinen saattaa siis ykskaks vaihtua hulinaan. Sitä odotellessa nautin kuntoilusta, sohvailusta ja toivottavasti myös aurinngonpaisteesta. Pitäisi myös hiljalleen alkaa valmistautua tulevaan matkaan. Jos sen aloittaisi vaikka reissugarderobia suunnittelemalla. Siispä biksut ja vaelluskamat esiin!

Kiireetöntä ja onnellista pääsiäisen aikaa kaikille lukijoilleni!

*Anu

Naistenpäivänä

Tänään Naistenpäivänä minä...

... olen nauttinut vaaleanpunaisen aamupalasmoothien vähän hienommasta lasista..

... olen ihaillut niinikään vaaleanpunaisia tulppaaneja...

... olen hämmästellyt miten mun kynsilakka "mätsää" väriltään niin hyvin noihin edellä mainittuihin...

... olen tehnyt yhden elämäni kalleimmista kertaostoksista, edes pankin nostoraja ei riittänyt...hups...

... söin jättimäisen lounassalaatin Factoryssa...

... herkuttelin kämmenen kokoisella korvapuustilla ja lattella uudehkossa Paulig Kulma- kahvilassa...

... nautin vanhan ystävän seurasta ja antoisasta juttutuokiosta...

... totesin ystäväni säestämänä, että nelikymppisille naisille vain tulee jostain noita vatsaröllyköitä...

... olen miettinyt mikä tekee minut onnelliseksi ja mitkä asiat elämässä ovat tärkeitä...

... olen ollut kiitollinen upeista ystävistäni...

... jätin iltalenkin väliin, koska sää on niin kökkö (seli seli)...

... suunnittelin makaavani illan sohvalla suosikkisarjoja katsellen, mutta tässähän minä olen koneella istunut jo tunteja...

... olen ollut todella innoissani tulevasta...

... huomasin miten jumissa hartiani ovat, pitäisi venytellä...

... olen ollut kiitollinen siitä, että olen syntynyt hyvinvointivaltioon, missä ollaan aika lähellä tasa-arvoa...

... haluan toivottaa sinulle IHANAA NAISTENPÄIVÄÄ!


*Anu

Forty & Fabulous- synttärireissu Tallinnaan

Päätin aikoinaan, että en juhi 4-kymppisiäni kovin suuresti. Pidin lupaukseni, suuria juhlia ei tullut, mutta sen sijaan tulikin juhlittua kolmesti mutta pienesti. Viimeisimmät kemutkin on nyt onnistuneesti ohi. Eilen illalla palasin kotiin aivan mahtavalta synttärireissulta.  Kahdentoista naisen voimin vietettiin mukava Forty & Fabulous- viikonloppu Tallinnassa. Kyseessä oli siis minun ja ystäväni yhteinen synttärireissu (2x 40v) yhteisellä kaveriporukalla.

Lauantaiaamuna lähdimme Tallinkilla matkaan ja parissa tunnissa olimme perillä sumuisessa Tallinnassa. Ajoimme satamasta taksilla suoraan lounaalle Telliskiveen ravintola Kivi Paber Käärid'iin. Lounas oli todella maukas ja täyttävä ja ravintola tunnelmaltaan oikein viehättävä. Lounaan jälkeen hurautimme Radisson Blu Sky- hotelliin, mistä meille oli varattu huoneet. Iltapäivä menikin hotellilla rentoutuen, ehtipä muutamat pyörähtämään kaupoillakin. Kun lounas oli vähän laskenut, suuntasimme vanhaankaupunkii illalliselle. Olimme varanneet pöydän itämaisesta Chedi-ravintolasta, joka osoittautui todella hyväksi paikaksi niin tunnelmaltaan kuin ruualtaan. Nautimme illallisen pitkän kaavan mukaan, tuli pitkästä aikaa syötyä ihan kolmen ruokalajin illallinen, ilman ähkyn tunnetta. Tarjoilijapoika oli pikkuisen hukassa meitä palvellessaan, ruokatilaukset hän otti parilta naiselta kerrallaan ja säntäsi keittiöön välillä. Samoin hän toimi juomatilausten kanssa. Laskutus se varsinainen farssi olikin! Varsin huvittavaa sähläystä, mutta onneksi meillä ei ollut kiire minnekään, joten annettiin pojan hikoilla ja säntäillä ihan rauhassa. Ruuan jälkeen etsimme mukavaa drinkkipaikkaa, mutta parin hudin (yksi liian täynnä, toinen teinimesta) jälkeen suuntasimme hotellimme 24. kerroksen baariin yhdelle yömyssylle. Sitten tulikin uni. Vanhuus ei tule yksin...vai miten se meni?!

Sunnuntaiaamuna nautimme runsaan ja maittavan aamiaisen hotellilla. Minun perinteinen puuroaamiainen vaihtui pekoniin, munakokkeliin, lettuihin ja croisantteihin. Ja voi niitä tuorepuristettuja tuoremehuja! Aamiaisen jälkeen hengailimme kaupungilla pienemmissä porukoissa. Itse nautiskelin vanhankaupungin jouluisesta (ja todella sumuisesta!) tunnelmasta ja istahdin parin kaverin kanssa hämyiseen kahvilaan tarinoimaan. Osa käytti aikansa tehokkaaseen shoppailuun. Iltapäivällä hyppäsimme taas laivaan ja seilailimme alkuillasta kotisatamaan.

Tämä oli ensimmäinen kertani Tallinnassa näin joulun alla. Keskusaukion joulutori oli oikein viehättävä jouluvaloineen ja valtava kuusi oli upea! Turisteja oli liikkeellä paljon, suomalaisia taisi olla suurin osa. Olisihan se kaupunkin ollut varmasti tunnelmallisempi jos olisi ollut edes vähän lunta ja aurinkokin ehkä pilkistänyt pilvien takaa, mutta olihan tuo sumuinen ja harmaakin tavallaan kaunis. Tallinnassa on kiva käydä uudestaan ja uudestaan, en varmaan ikinä kyllästy noihin vanhankaupungin katuihin ja vanhoihin rakennuksiin. 

Kiitos ihanat ystäväni tästä ikimuistoisesta reissusta! Ihan mahtavaa oli saada koko jengi kasaan juhlan kunniaksi näin joulun alla!

*Anu

Minustako kondiittori?

Terveisiä juustokakkutehtaalta!

Täällä on ollut varsin makoisa viikko. Alkuviikosta tuli pyöräytettyä kakku jos toinenkin, kun piti juhlia uuden vuosikymmenen vaihtumista niin perheen kuin työkavereiden kanssa. Tiistain perhebrunssista kerroinkin jo ( täällä ) ja kiusasin teitä herkkukuvilla. Keskiviikkona tarjosin työkavereilleni perinteisemmät synttärikakkukahvit. Leivoin kahvipöytään kolme erilaista juustokakkua. 

Amerikkalainen suklaajuustokakku on tuhti suklainen herkku, joka saa suklaanystävän sydämen sulamaan. Pohjan minttukeksit antavat kakulle vahvan mintun maun, jollekin saattaisi tulla mieleen Pätkis-patukka. Itse en ole suuri minttufani, joten seuraavalla kerralla teen pohjan jostain muusta suklaakeksistä. Koristeeksi murskasin hassel- ja saksanpähkinöitä ja ripottelin sekaan vähän valkosuklaarouhetta. Kakku keräsi kovasti kehuja suklaan ystäviltä.

Puolukkajuustokakku oli minulle uusi tuttavuus. Itse asiassa tarkoitus oli leipoa uunissa paistettava juustokakku, mutta muutin mieltäni viime hetkellä ja päädyin tähän reseptiin, koska halusin ehdottomasti hyydytetyn kakun. Reseptin ohjeesta poiketen tein pohjan Digestive-kekseistä ja täytteen tein puolitettuna. Vaalea rahkainen täyte oli sopivan makea ja puolukkainen "kansi" toi kakulle ihanaa pirteyttä ja raikkautta. Koristelin kakun pakastepuolukoilla ja metsän reunasta kerätyillä puolukanvarvuilla. Tämä kakku nousi monen suosikiksi juuri tuon ihanan makea-kirpeä-yhdistelmän vuoksi. Kyllä tämä oli myös minun suosikkini!

Valkosuklaa-limejuustokakku on vanha tuttu, tätä olen tehnyt useita kertoja ja menestys on aina taattu. Sama kakku oli muuten itsenäisyyspäivän brunssilla kahvipöydässä. Valkosuklaa antaa kakulle makeuden ja runsaan maun, lime tuo mukavasti raikkautta. Reseptin mukaan kakkuun tulee limekiille, mutta minä jätin kiilteen tällä kertaa pois ja koristelin kakun limeviipaleilla ja sitruunamelissan lehdillä. 

Ja mitä tuohon otsikkoon tulee, se ei ole aivan tuulesta temmattu ajatus. Kondiittorin työ on kiinnostanut minua jo nuoresta tytöstä asti, olenhan aina ollut innokas leipoja. Nautin todella paljon erityisesti makeiden herkkujen leipomisesta (ja syömisestä). Nyt kun edessä on suuri elämänmuutos, niin täytyy varmasti punnita myös vaihtoehtoja uudelleenkouluttautumisesta. Yksi suuri unelmani olisi perustaa oma kahvila, jossa olisi tarjolla oman leipomon herkkuja. Eihän sitä koskaan tiedä, unelmat saattavat joskus toteutua jos niihin oikein kovasti uskoo... 

Nyt taidan nautiskella piccolopullon kuplivaa, koska se unohtui synttärikiireissä juomatta! Sinulle toivottelen oikein makoisaa lauantai-illan jatkoa!

*Anu

Itsenäisyyspäivän brunssi

Tänään on juhlittu 99-vuotiasta Suomea kauniissa auringonpaisteessa lippujen liehuessa pakkassäässä.  Itsenäisyyspäivän ja huomisen oman juhlapäivän kunniaksi halusin kutsua perheeni kokoon brunssin merkeissä. Nautin todella paljon kutsujen järjestämisestä, leipomisesta ja kokkailusta. Tänään oli tosin pakko oikoa mutkia suoriksi ja käyttää osittain puolivalmiita tuotteita, sillä flunssani otti taas takapakkia ja kylkiluukin on luultavasti murtunut yskimisen vuoksi. Vähän kehnosta olosta huolimatta sain loihdittua varsin maittavan (niin ne ainakin sanoi...) juhlapäivän brunssin. 

Pöytään oli katettu kylmäsavulohipiirakkaa, vuohenjuusto-rucolafrittatoja ja leipäjuustosalaattia puolukkakastikkeella. Eikä brunssi ole mitään ilman tuoreita croissanttea, brie-juustoa ja viikunahilloa. Brunssin terveellisemmät herkut löytyivät värikkäältä hedelmälautaselta ja jogurtti-granola-marjamaljoista. Näistä saimme vatsamme täyteen, joten oli pakko pitää reilun tunnin sulattelutauko ennen kahvittelua. Kahvipöytään leivoin lime-valkosuklaajuustokakun ja lisäksi tarjolla oli jouluisia pipareita sekä Fazerin sinistä.

Iltapäivä meni oikein rattoisasti perheen kanssa herkutellessa ja rupatellessa ja tulipahan testattua, miten pieneen asuntoon saa mahtumaan kahdeksan hengen ruokapöydän. Hyvin mahduttiin! Vieraiden lähdettyä jatkoin keittiöhommia ja pyöräytin kolme kakkua huomista varten. Saan nimittäin huomenna parikymmentä kollegaa vieraakseni ja heille on luvassa ihan perinteiset kakkukahvit. Ruusukuppeja ja pöytähopeita en luvannut, mutta sen lupasin, ettei kakku ja kahvi lopu kesken. Saa nähdä joudunko leipomaan vielä neljännen kakun... ovat nimittäin kovia syömään... ;)

Nyt hetkeksi sohvalle glögikupposen kanssa ja sitten peiton alle pitkille unille parantelemaan tautia.

Mukavaa itsenäisyyspäivän iltaa!

*Anu

Joulukuu on juhlakuu

Hatunnosto itselle, taas selvisin vuoden ankeimmasta kuukaudesta, marraskuusta! Miten siitä onkaan tullut se jokavuotinen mörkö kalenterissa, joka saa angstitunteet pintaan? Ja miten satunkin niin usein sairastamaan juuri silloin? Ankeuden maksimointia, sanoisin! No, nyt se on onneksi ohi ja tautikin alkaa pikkuhiljaa helpottaa, kun vaadin lääkäriltä kahden viikon sairastamisen jälkeen penisilliinikuurin. 

Joulukuu on talven kuukausista ihanin, vaikka meillä täällä etelässä ei ole valkoisesta joulusta vielä lupaustakaan. Vaikka valoa on yhtä vähän kuin marraskuussa, niin tunnelmaa tuovat kynttilät, tunnelmavalot ja positiivinen ajatus siitä, että vuosi on taas paketissa, vuodenvaihteessa valon määrä alkaa lisääntyä ja minulla koittaa uusi elämä. Se jos mikä tekee tästä kuukaudesta täysillä elämisen arvoisen!

Minulle tämä joulukuu on juhlakuukausi. Joulun olen töissä, joten sitä en juurikaan odota enkä juhli, mutta sitä ennen on kekkeriä jos jonkinmoista. Minulle tulee ensi viikolla täyteen täydet kymmenet, joten täytyyhän sitä vähän juhlistaa... kolmesti! Itsenäisyyspäivänä olen kutsunut perheeni synttäribrunssille. Ihanaa saada pieni perheeni koolle saman pöydän ääreen herkkuja maistelemaan. Varsinaisena juhlapäivänä olen kutsunut työkaverini perinteisille kakkukahveille. Parisenkymmentä naista on tulossa, joten useampi kakku pitäisi leipoa. Mikäs sen mukavampaa, olenkin odottanut, että pääsen pitkästä aikaa leipomaan ja kestitsemään vieraita. Kuun puolivälissä lähdemme kahdentoista naisen voimin Tallinnaan juhlimaan tuplasynttäreitä. Yhdelle ystävälleni tuli myös uusi kymppi täyteen lokakuussa, joten tämä reissu on meidän yhteinen juhla yhteisen kaveriporukan kanssa. En malta odottaa reissua! Eikä sovi unohtaa vuodenvaihdetta, jonka vietän veljen perheen kanssa. Silloin vasta onkin syytä kohottaa maljat! Jääkäähän kuulolle, sillä tulette varmasti kuulemaan näistä kekkereistä täällä blogissakin. 

Tunnelmallista joulukuun alkua!

*Anu