lauantai 24. joulukuuta 2016

Minun joulu





Taas on joulu. Minulle se tarkoitta tänä vuonna töitä, yövuoroja. Viimeinen joulu nykyisessä työpaikassa, hieman haikeaa, mutta niin helpottavaa. Ehkä minun ei tarvitse seuraavina jouluina tehdä töitä. Ehkä voin nauttia jouluista niinkuin "normaalit ihmiset", rakkaiden kanssa. No, työstä huolimatta nautin tästäkin joulusta omalla tavallani.

Ensimmäinen yövuoro on selätetty. Joulurauhaa meille ei ainakaan toistaiseksi suotu, vaan 12 tuntia mentiin tukka putkella. Jospa sitten ensi yönä hoitsukin saisi joulurauhan... Heräsin juuri yökköunilta, söin riisipuuron ja lohileivän. Ihana erilainen aamupala! Jos tuo kamala myräkkäsää taukoaa hetkeksi niin tarkoitus olisi käydä läheisellä hautausmaalla ja sytyttää kynttilät rakkaiden vanhempieni muistolle. Ja sitten joulusaunaan. Siinäpä minun jouluaatto tänä vuonna.

Blogini hiljenee loppuvuodeksi, sillä kiirettä piisaa muilla rintamilla. Palaan kertomaan alkuvuoden suunnitemistani ensi vuoden alussa. Kiitos etä olet kulkenut mukanani tämän vuoden. Lupaan, että ensi vuodesta tulee hyvin erilainen myös täällä blogissa. Pysythän siis mukana?!


IHANAA JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2017!


*Anu


perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulun paras leipä







Jos sinun joulupöydästä puuttuu vielä herkkuleipä, niin nyt kannattaa lukea eteenpäin. Pari vuotta sitten sain maistaa parasta joululeipää ikinä. Resepti oli saatava heti ja se onkin ollut ahkerassa käytössä ja levityksessä siitä lähtien, sillä se on vienyt kielen mennessään niin allekirjoittaneelta kuin myös kaikilta sitä maistelleilta. Leipä sopii myös minun herkälle vatsalle paremmin kuin perus ruisleipä, sillä siihen ei ole käytetty ruisjauhoja (paitsi mallasjauhojen muodossa). Leipä on todella helppo tehdä, aikaa se tosin vie reilut kolme tuntia. Mutta leivän valmistumista odotellessa voi onneksi tehdä kaikkea muuta jouluista kivaa. Pidemmittä puheitta, tässä teillekin tämän herkkuleivän ohje.

Tumma Joululeipä (3 kpl)

1 litra piimää (tai appelsiinimehua)
2 palaa hiivaa
3 dl mallasjauhoja (leipä- ja mämmimaltaita)
3 dl vehnärouhetta (esim. Korpelan myllyn rouhe)
3 dl  sämpyläjauhoja
3 dl siirappia
11-12 dl vehnäjauhoja
1 rkl suolaa

Sekoita huoneenlämpöiseen piimään hiiva.
Lisää maltaat, suola, siirappi ja jauhot.
Kohota taikinaa isossa astiassa 1,5h.
Jaa taikina kolmeen pitkään leipävuokaan. 
Jos käytät metallisia vuokia, muista vuorata vuoka leivinpaperilla tai voidella hyvin.
Laita vuoat uunipellille.
Paista 175-asteessa 1h.
Nosta leivät uunista ja voitele runsaalla siirapilla.
Paista leipiä vielä 30min.
Jäähdytä leivät.


Leipä on parhaimmillaan seuraavana päivänä, mutta maistuu i h a n a l t a myös ihan tuoreena! Leipä on hyvää ihan pelkällä voilla voideltuna, mutta maukkailla päällisillä siitä saa täydellisen. Itse tykkään yhdistää makeaan leipään suolaisen päällisen, graavi- ja kylmäsavulohi on parasta. Päälle sopii erinomaisesti myös joulukinkku ja vahvat juustot. Kannattaa kokeilla!

Kiireetöntä aatonaattoa!


*Anu



torstai 22. joulukuuta 2016

Oi, kuusipuu!









Niin siinä sitten kävi, että eipäs-juupas-väittely kuusen hankinnasta kääntyi "juupaksen" voitoksi ja nyt olkkarin nurkassa tönöttää itseni pituinen aito metsäkuusi. Latvasta harva ja vyötäröltä pönäkkä niinkuin omistajansa. Ihan luvallisesti Bauhausin kuusitorilta kävin sen hakemassa huokeaan 15 euron hintaan. Ei ole kuusi ainakaan hinnalla pilattu ja kestänee varmasti neulasineen joulunpyhien yli. Kuusi kotiutui eilisaamuna ja hätäpäissäni ennen iltavuoroon suunnistamista kaivelin koristelaatikosta vanhat koristeet ja ripustelin ne puolihuolimattomasti kuusen oksille. Vaikka koristelu on tyyliltään sellainen jouluun sopiva sekametelisoppa, niin onneksi värimaailma on turvallinen musta-valkoinen. 

Oksilla keikkuvat sulassa sovussa itse virkatut (joo, olen joskus osannut!) ja tärkätyt (vasta viime viikolla) lumihiutaleet, kennopaperipallot, paperitähdet ja -hiutaleet sekä jokunen perinteinen pallerokin. Kuusenkynttilöitä en ole koskaan omistanut, joten valaistuspuolen hoitaa ihan tavalliset jouluvalot, jotka on nähty välillä niin taulujen ympärillä, ikkunassa kuin lasipulloihin sullottuinakin. Varsin monikäyttöiset ja vanhat valot toimivat edelleen. Kun kuusi oli valmis ja kuusenjalka täytetty vedellä niin tajusin, että olisihan joku kuusenalusmattokin ollut kiva. No, ilman mattoa mennään nyt, onpahan helpompi imuroida varisseet neulaset. 

Nyt täällä kotona näyttää vihdoin jouluiselta. Kyllä se kunnon joulu kuusen vaatii! Kun muuten olen aika hillitty joulukoristelujen kanssa (kukat, kynttilät ja valot), niin kuusi tuo joulutunnelman takuuvarmasti tuoksuineen päivineen. Tulipa tuossa innostuksissani heitettyä myös pari jouluista tyynyä sohvalle ja nojatuoliin. Nyt mun joulukoti on valmis.

Rentoa aatonaatonaattoa!


*Anu


keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Jouluisia raksahommia









Koskaan en ole taloa rakentanut enkä juuri mitään muutakaan, mutta rohkeasti otin haasteen vastaan ja ryhdyin hommiin. Viime perjantai-illan puhteina rakensin elämäni ensimmäisen piparkakkutalon. Kaivelin helpon kaavan netistä, piirsin paperille, kaulin valmistaikinan ja leikkasin osat. Sitten uuniin, hetki jäähdytystä ja eiku koristelemaan. Pikeeri soveltui tähän hommaan erinomaisesti. Harjoitusta koristeluun olin saanut pikkupiparien koristelusta, mutta onhan se vähän eri juttu koristella kokonainen talo... harjoituskappaleita kun ei ole ja olisi onnistuttava kertayritämällä. En ottanut mallia mistään vaan aloin taiteilla ihan "omasta päästäni". Vähän sydämiä, kiekuroita ja koukeroita. Siinä se! Kun pikeeri oli sitten kuivahtanut, sulattelin sokerin pannulla ja liimailin talon kasaan. Enkä onnistunut edes polttamaan sormiani kuumalla sokerilla, sitä pelkäsin projektissa eniten. 

Talosta tuli ihan vahingossa aika nätti. Varsinaista tuuria ensikertalaisella! Luulenpa että jäin nyt koukkun tähänkin puuhaan. Luultavasti mun on rakennettava joku mökkeröinen tästä lähtien joka joulu. Seuraavalla kerralla voisin tietysti kokeilla jotain vähän haastavampaa mallia. Oisko mansardikattoinen kartano kiva? Tai rantamaja palmuineen? Seuraavalla kerralla täytyy ostaa vähän enemmän taikinaa (nyt käytin 500g), sillä nyt jäi kuuset sun muut pihan koristukset tekemättä, kun lopputaikina oli säästettävä pikkuruiseen pihaan. Tuohon talon ovelle olisi kiva saada pieni tonttu vahtimaan, mistähän sellaisen löytäisi?!

Talo koristaa kotiani nyt keittiön pöydällä. Se levittää hentoa piparintuoksua kotiin. Varsin jouluista! Katsotaan kuinka kauan se saa tuossa ehjänä tönöttää. Raskiikohan sitä syödä ollenkaan?
Oletko rakentanut piparkakkutaloja? Mikä malli on suosikkisi? Minkä koet haastavimpana vaiheena piparkakkutalon rakentamisessa?

Mä lähden nyt  joulukuusiostoksille ja sitten iltavuoroon! Jouluntuoksuista keskiviikkoa sulle!


*Anu



maanantai 19. joulukuuta 2016

Forty & Fabulous- synttärireissu Tallinnaan














Päätin aikoinaan, että en juhi 4-kymppisiäni kovin suuresti. Pidin lupaukseni, suuria juhlia ei tullut, mutta sen sijaan tulikin juhlittua kolmesti mutta pienesti. Viimeisimmät kemutkin on nyt onnistuneesti ohi. Eilen illalla palasin kotiin aivan mahtavalta synttärireissulta.  Kahdentoista naisen voimin vietettiin mukava Forty & Fabulous- viikonloppu Tallinnassa. Kyseessä oli siis minun ja ystäväni yhteinen synttärireissu (2x 40v) yhteisellä kaveriporukalla.

Lauantaiaamuna lähdimme Tallinkilla matkaan ja parissa tunnissa olimme perillä sumuisessa Tallinnassa. Ajoimme satamasta taksilla suoraan lounaalle Telliskiveen ravintola Kivi Paber Käärid'iin. Lounas oli todella maukas ja täyttävä ja ravintola tunnelmaltaan oikein viehättävä. Lounaan jälkeen hurautimme Radisson Blu Sky- hotelliin, mistä meille oli varattu huoneet. Iltapäivä menikin hotellilla rentoutuen, ehtipä muutamat pyörähtämään kaupoillakin. Kun lounas oli vähän laskenut, suuntasimme vanhaankaupunkii illalliselle. Olimme varanneet pöydän itämaisesta Chedi-ravintolasta, joka osoittautui todella hyväksi paikaksi niin tunnelmaltaan kuin ruualtaan. Nautimme illallisen pitkän kaavan mukaan, tuli pitkästä aikaa syötyä ihan kolmen ruokalajin illallinen, ilman ähkyn tunnetta. Tarjoilijapoika oli pikkuisen hukassa meitä palvellessaan, ruokatilaukset hän otti parilta naiselta kerrallaan ja säntäsi keittiöön välillä. Samoin hän toimi juomatilausten kanssa. Laskutus se varsinainen farssi olikin! Varsin huvittavaa sähläystä, mutta onneksi meillä ei ollut kiire minnekään, joten annettiin pojan hikoilla ja säntäillä ihan rauhassa. Ruuan jälkeen etsimme mukavaa drinkkipaikkaa, mutta parin hudin (yksi liian täynnä, toinen teinimesta) jälkeen suuntasimme hotellimme 24. kerroksen baariin yhdelle yömyssylle. Sitten tulikin uni. Vanhuus ei tule yksin...vai miten se meni?!

Sunnuntaiaamuna nautimme runsaan ja maittavan aamiaisen hotellilla. Minun perinteinen puuroaamiainen vaihtui pekoniin, munakokkeliin, lettuihin ja croisantteihin. Ja voi niitä tuorepuristettuja tuoremehuja! Aamiaisen jälkeen hengailimme kaupungilla pienemmissä porukoissa. Itse nautiskelin vanhankaupungin jouluisesta (ja todella sumuisesta!) tunnelmasta ja istahdin parin kaverin kanssa hämyiseen kahvilaan tarinoimaan. Osa käytti aikansa tehokkaaseen shoppailuun. Iltapäivällä hyppäsimme taas laivaan ja seilailimme alkuillasta kotisatamaan.

Tämä oli ensimmäinen kertani Tallinnassa näin joulun alla. Keskusaukion joulutori oli oikein viehättävä jouluvaloineen ja valtava kuusi oli upea! Turisteja oli liikkeellä paljon, suomalaisia taisi olla suurin osa. Olisihan se kaupunkin ollut varmasti tunnelmallisempi jos olisi ollut edes vähän lunta ja aurinkokin ehkä pilkistänyt pilvien takaa, mutta olihan tuo sumuinen ja harmaakin tavallaan kaunis. Tallinnassa on kiva käydä uudestaan ja uudestaan, en varmaan ikinä kyllästy noihin vanhankaupungin katuihin ja vanhoihin rakennuksiin. 

Kiitos ihanat ystäväni tästä ikimuistoisesta reissusta! Ihan mahtavaa oli saada koko jengi kasaan juhlan kunniaksi näin joulun alla!


*Anu



perjantai 16. joulukuuta 2016

Jouluaskartelua









Jouluherkkujen aika alkaa olla kuumimmillaan. Perinteisimmät leivonnaiset, piparit ja tortut tuoksuvat varmasti lähes jokaisessa suomalaiskodissa näin joulun aikaan. Olen ihan mahdoton torttufani, mutta mites ne piparit? No, en ole mikään suuri piparinkuluttaja, mutta tulehan niitä joka joulu tehtyä ja kummasti ne häviävät purkista. Olen laiska leipoja, mitä näihin pipareihin tulee: ostan aina valmiin taikinan. En ole koskaan tehnyt taikinaa itse, vaikka se on kuulema ihan helppoa. 

Piparien koristelu on yksi joulunajan suosikkipuuhista. Askartelua minun makuun! Aiemmin olen käyttänyt koristeluun kaupasta valmiina saatavaa sokerikuorrutetta (vesipohjainen?). Minusta tuon kuorruteen käyttö on hankalaa ja jälki usein epäsiistiä ja töhnäistä. Tällä kertaa päätin kokeilla pikeerikuorrutusta. Ohje löytyi helposti netistä (klik). Ihastuin pikeerin helppokäyttöisyyteen heti. Jos aiemmin tykkäsin piparien koristelusta, niin nyt olen aivan koukussa! Pikeeri ei katkeile eikä paakkuunnu samalla tavalla kuin vesipohjaiset kuorrutteet. Sillä saa tosi siistiä jälkeä vaikkei ammattilainen olisikaan. Pikeeri kovettuu paremmin ja näyttää ihanan valkoiselta.

Innostuin koristelusta niin paljon, että piparit loppuivat kesken. No, mitä koristeluun koukuttunut sitten tekee? Hakee kaupasta lisää taikinaa ja tekee elämänsä ensimmäisen piparkakkutalon. Osat on paistettu ja koristeltu, nyt pitäisi ryhtyä siihen vaativimpaan hommaan eli talon kokoamiseen. Jos siitä tulee talon näköinen niin lupaan esitellä ensimmäisen mökkini myös täällä blogissa. Toivottavasti en polta sormiani! Nyt siis talon kimppuun, sitten reissukamat laukkuun ja huomenna suuntaamme ystäväporukalla 40v + 40v-synttärireissulle Tallinnaan.

Rentoa viikonloppua kamut!

*Anu


torstai 15. joulukuuta 2016

Pari ajatusta muutoksesta





Pari kuukautta sitten kerroin edessä olevasta suuresta elämänmuutoksestani. Silloin päätös irtisanoutumisesta oli vielä suhteellisen tuore, olinhan vasta viikkoa aiemmin hoitanut asian virallisen puolen pomon kanssa. Nyt olen saanut haudutella asiaa päässäni, lukenut aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja fiilistellyt. Päivittäin ja monta kertaa! Tämä muutos on saanut minussa aikaan tunteiden ja ajatusten vuoristoradan... mutta minähän rakastan vuoristoratoja!

Lähes joka päivä mieleeni hiipii epäusko ja hämmennys. Mitä ihmettä olen mennyt tekemään, olenko ihan pähkähullu? Luovun vakituisesta työpaikasta, ihanasta työyhteisöstä ja säännöllisestä palkasta. Ihan hullua. Eihän kukaan järkevä ihminen tee näin. Mutta samantien käännän ajatukseni toisin päin: Ihanaa, että työ ei enää sido minua, saan olla ainakin muutaman kuukauden ajan oman elmäni herra. Tulen taatusti toimeen vähemmälläkin, opettelen priorisoimaan. Saan kokea jotain, mitä en ole koskaan kokenut, saan nähdä uusia paikkoja ja tutustua uusiin ihmisiin. Saan vihdoin tehdä asioita joihin ei ole koskaan aikaisemmin ollut aikaa. Saan vihdoin levätä ja rentoutua eikä kalenteri sido minua (ainakaan ikävillä asioilla). Ristiriitaiset ajatukset kuuluvat näin isoon prosessiin. Onneksi olen reippaasti "plussan puolella" ja varma siitä, että päätös oli oikea.




Olen muuttunut. Ja tulen varmasti muttumaan tulevan vuoden aikana vielä lisää. Ajattelen monista asioista toisin kuin ennen. Arvostan elämässä eri asioita kuin aikaisemmin. Luotan itseeni ja luotan siihen, että elämä kantaa. Olen tämän syksyn aikana oppinut pitämään itsestäni enemmän ja arvostamaan sitä, mitä olen ja mitä minusta voi tulla. Olen oppinut olemaan armollisempi itselleni, tiedän mikä on minulle hyväksi ja mikä minua vahingoittaa. Olen tunteillut, olen hihkunut ilosta ja itkenyt helpotuksesta.

Nautin tästä tilanteesta, kun en tiedä mitä tulevaisuus tuo. Toki olen miettinyt mitä haluaisin loppuelämälläni tehdä, mikä minusta tulee "isona", missä haluan asua ja mitä työtä tehdä. Mutta tällä hetkellä minulla ei ole oikeastaan mitään visiota eikä varsinkaan aikataulua. Se ei minua pelota, vaan se on suuri helpotus. Minun ei tarvitse tietää nyt. Uskon että asiat menevät juuri niinkuin niiden pitääkin mennä ja löydän itseni juuri sieltä missä minun pitääkin olla. En halua hätäillä, vaan pidän kaikki ovet avoimena ja annan elämän johdattaa. Kuulostaa varmasti ihan hullulta, jopa lapsellisen sinisilmäiseltä, mutta tunnen itseni todella vapaaksi, kun minulla ei ole mitään tarkkoja suunnitelmia. Paitsi muutama lentolippu...




En tiedä saitko nyt mitään tolkkua tästä, mutta minusta tuntuu hyvältä purkaa ajatuksia pääni sisältä. Luulen, että työkaverit ovat jo korviaan myöten täynnä mun elämänmuutosjuttuja, siksi nyt oli hyvä hetki "puklata" ne tänne blogiin teidän lukijoiden pureskeltavaksi ja ihmeteltäväksi. Samanlaista pohdintaa on varmasti luvassa vielä lisää tässä vuodenvaihteen molemmin puolin ja täytyyhän minun tulla kertomaan, minne ne lentoliput on ostettu. Ja arvatkaas mitä? TJ 8!


Kivaa torstaita sulle, pus!


*Anu


Ps. Jos ajatus muutoksesta kiinnostaa, niin suositelen lämpimästi lukemaan Rosita Juurisen blogia Matkaopas vapauteen ja/tai tilaamaan hänen kirjoittamansa e-kirjan Toimistosta travelleriksi. Löysin blogin (ja sitä kautta kirjan) vasta sen jälkeen, kun olin tehnyt oman päätökseni muutoksesta ja nuo Rositan tekstit ovat vain vahvistaneet sitä tunnetta, että olen oikealla tiellä.


maanantai 12. joulukuuta 2016

Muistoissa: Joulu 2015



























Kaunis pakkasviikko on aluillaan, kylläpä tuo aurinko piristää mieltä niin paljon! Tässä joulun alla on monta asiaa, perinnettä ja tapahtumaa, joista tulee hyvä jouluinen mieli. Vaikka lunta ei ole niin olen kovasti ihastellut tuota karua luontoa ja löytänyt sieltä paljon kaunista. Jouluradiosta kantautuva joulumusiikki virittää fiilikset ihan omille taajuuksilleen. Hyasinttien aukeavat nuput ja valtavan kauniisti auennut amaryllis tuovat joulun tuntua sisustukseen. Ja joulutorttuhimo se vaan kasvaa! Fiilikset alkavat olla siis aika jouluiset, mutta palataanpa vielä kuvien ja tunnelmien muodossa viime vuoden jouluun.

Viime joulun vietin osittain vapaalla, osittain töissä. Aatonaatosta joulupäivän iltaan nautin veljen perheen seurasta Hämeen sydämessä ja tapaninpäivänä huhkin töissä aamusta iltaan. Tuollainen joulu on minun makuuni juuri täydellinen, kaksi päivää joulun viettoa, vilskettä ja vilinää riittää mulle oikein hyvin, sitten voikin "rauhoittua" töiden merkeissä. 

Koska vietin joulun pois kotoa, en hankkinut isoa joulukuusta ja muutenkin kodin joulusisustus oli aika hillitty ja minimaalinen. Minikuusi, kynttilät ja tunnelmavalot toki löytyivät sisustuksesta. Ostinpa viime vuonna pitkästä aikaa myös amarylliksen, jota ei kotoani olekaan löytynyt aikoihin. Ihastuin amaryllikseen niin kovin, että se tullaan taatusti näkemään joulukodissani jatkossa.

Näiden kuvien myötä oli kiva palata muistelemaan viime joulun tunnelmia. Vastaavanlaiset muistelot löytyvä myös jolusta 2014 täältä. Mutta nyt tunnelmointi sikseen, mulla on kamala nälkä ja otin juuri pizzan uunista. Eiku syömään! Ja sitten alankin hilautua keskustan suuntaan, sillä pääsen mukaan Olympuksen järjestämään valokuvausiltaan, jei!!

Kivaa viikon alkua!

*Anu