Joulukuu on juhlakuu

Hatunnosto itselle, taas selvisin vuoden ankeimmasta kuukaudesta, marraskuusta! Miten siitä onkaan tullut se jokavuotinen mörkö kalenterissa, joka saa angstitunteet pintaan? Ja miten satunkin niin usein sairastamaan juuri silloin? Ankeuden maksimointia, sanoisin! No, nyt se on onneksi ohi ja tautikin alkaa pikkuhiljaa helpottaa, kun vaadin lääkäriltä kahden viikon sairastamisen jälkeen penisilliinikuurin. 

Joulukuu on talven kuukausista ihanin, vaikka meillä täällä etelässä ei ole valkoisesta joulusta vielä lupaustakaan. Vaikka valoa on yhtä vähän kuin marraskuussa, niin tunnelmaa tuovat kynttilät, tunnelmavalot ja positiivinen ajatus siitä, että vuosi on taas paketissa, vuodenvaihteessa valon määrä alkaa lisääntyä ja minulla koittaa uusi elämä. Se jos mikä tekee tästä kuukaudesta täysillä elämisen arvoisen!

Minulle tämä joulukuu on juhlakuukausi. Joulun olen töissä, joten sitä en juurikaan odota enkä juhli, mutta sitä ennen on kekkeriä jos jonkinmoista. Minulle tulee ensi viikolla täyteen täydet kymmenet, joten täytyyhän sitä vähän juhlistaa... kolmesti! Itsenäisyyspäivänä olen kutsunut perheeni synttäribrunssille. Ihanaa saada pieni perheeni koolle saman pöydän ääreen herkkuja maistelemaan. Varsinaisena juhlapäivänä olen kutsunut työkaverini perinteisille kakkukahveille. Parisenkymmentä naista on tulossa, joten useampi kakku pitäisi leipoa. Mikäs sen mukavampaa, olenkin odottanut, että pääsen pitkästä aikaa leipomaan ja kestitsemään vieraita. Kuun puolivälissä lähdemme kahdentoista naisen voimin Tallinnaan juhlimaan tuplasynttäreitä. Yhdelle ystävälleni tuli myös uusi kymppi täyteen lokakuussa, joten tämä reissu on meidän yhteinen juhla yhteisen kaveriporukan kanssa. En malta odottaa reissua! Eikä sovi unohtaa vuodenvaihdetta, jonka vietän veljen perheen kanssa. Silloin vasta onkin syytä kohottaa maljat! Jääkäähän kuulolle, sillä tulette varmasti kuulemaan näistä kekkereistä täällä blogissakin. 

Tunnelmallista joulukuun alkua!

*Anu