sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Maalla kaupungissa















Minulle on hiljalleen valjennut, että asun maalla kaupungissa. Ihan täydellistä! Uusi kotini sijaitsee aivan palveluiden vieressä, kivenheiton päästä löytyy isot supermarketit ja erikoisliikkeet, kaikki aivan nurkan takana. Eikä Helsingin keskustaankaan ole huima matka, sen hurauttaa vuorokaudenajasta riippuen 20-35 minuutissa bussilla. Sen lisäksi, että tunnen asuvani kaupungissa palveluiden ympäröimänä, minulla on aivan mieletön luonto ihan tässä vieressä. Omalta parvekkeelta avautuu luontomaisema (jos ei katso vieressä olevien talojen kattoja), on metsää ja peltoja, puistoaluetta unohtamatta. Vantaajoki virtaa sameana ihan tässä lähellä. 

Vartin kävelymatkan päässä on maatila, jonka tuoksun (?) tunnistaa jo matkan päästä. Tilalta löytyy hassuja otuksia: lehmiä, possuja ja lampaita. Näistä suloisimpia kävimme viikonloppuvieraani kanssa rapsuttelmassa lauantaina. Iso lauma hellyyttä kaipaavia lampaita, jotka työnsivät päänsä aidan raosta, että varmasti saisivat oman osuutensa rapsutuksista. Ihania! Lisäksi tästä läheltä löytyy vanhoja rakennuksia, kuten kuvassa näkyvä punainen torppa. Ei taida kukaan enää asua siellä... 

Täytyy tässä joku kaunis päivä hypätä pyörän selkään (vähemmän tuulisella säällä) ja kierrellä katselemassa kotiseutua vähän laajemmin. Jos löydän jotain mielenkiintoista niin lupaan kertoa löydöistä täälläkin. Ja voi sitä päivää, kun pääsen murtumasta toipuvan jalkani kanssa lenkille! On kuulkaa aikamoiset lenkkimaastotkin tarjolla meikäläiselle! Mutta vielä pitää tovi malttaa, että jalka saa kunnolla parantua ennekuin sitä alkaa juoksuaskelilla rasittaa.

Nyt täytyy alkaa kanavasurffalemaan, sillä TV:stä tulee samaan aikaan Tanssii tähtien kanssa ja uusi Vino Show. Saapas nähdä, kumpaa jatkossa seurataan tiiviimmin, vai jatkuuko kanavasurffailu jatkossakin. MUKAVAA ILTAA!!


*AnuElina



lauantai 27. syyskuuta 2014

Supervoimat












Launatai-Hei sulle!
Pähkäilläänpäs välillä terveysasioita ettei sohvat, pöydät ja tuolit ala kummitella unissakin...
Nykyisin tuntuu olevan tosi "pop" vedellä kaikenmaailman superfoodeja: jauheita, rouheita, marjoja, pipanoita ja papanoita. On chia-siemeniä, maca-jauhetta, camu camu-jauhetta, goji-marjoja, inka-marjoja jne. Itse en ole näihin "terveystuotteisiin" perehtynyt millään tavalla. Kovasti olen kuullut tuotteiden terveysvaikutuksista, mutta jostain syystä en ole innostunut, vaikka tavallaan uskonkin niiden vaikutuksiin. Olen monesti hypistellyt kaupassa näitä pussukoita ja miettinyt miten voisin sisällyttää ne ruokavaliooni. En tiedä vieläkään. Mutta pari päivää sitten otin ensiaskeleen kohti superruokaa. 

Läheisestä marketista bongasin helposti lähestyttävän pussin, Pirkan Supermixin. Sekoitus sisältää kuivattuja inka-marjoja (ananaskirsikka), mulperimarjoja ja gojimarjoja. Kai näitä voisi heittää vaikka aamujogurtin päälle, mutta toistaiseksi minä olen popsinut sellaisenaan. Hyviähän ne ovat, vaikka gojimarjoja kohtaan minulla oli pieni ennakkoluulo, ajattelin niiden olevan tosi kirpeitä tai muuten pahanmakuisia (ja yleensähän minä en ole ollenkaan ennakkoluuloinen). Ensiaskel on kuitenkin otettu, seuraavaksi uskallan kokeilla ehkä jotain jauhemuotoista. Ja tämän positiivisen kokemuksen myötä aion ottaa paremmin selvää näistä ihmeaineista. Koskahan minä saan ne supervoimat?

Syötkö sinä superfoodia? Mitä terveysvaikutuksia olet huomannut? Kerrothan kokemuksiasi ja suosituksiasi tuolla kommenttilootan puolella, olisi kiva kuulla mitä seuraavaksi kannattaisi kokeilla. 


* Superwoman AnuElina


Ps. Ettei se pääasia eli sisustaminen ihan kokonaan unohdu, niin käyhän kurkkaamassa viimeisimmät sisustuspostaukseni uudesta kodista, jos ne on syystä tai toisesta jääneet huomaamatta.  Täältä löytyy postaukset  makuuhuoneestakeittiöstäruokailutilasta (myös täällä), olohuoneesta ja parvekkeelta. Uuden kotini pohjapiirros löytyy oikeasta sivupalkista.


torstai 25. syyskuuta 2014

Pöydän ääressä





















Olen viimein päässyt pöydän ääreen. Syömään, bloggaamaan, lukemaan, kahvittelemaan (tai teeskentelemään). Kyllä tätä pöytää odotinkin, kuukausi meni sohvalla eläen ja toivoen, ettei sohvalle päädy lasagnet, salaatit, teet ja punaviinit. Eivät päätyneet. Nyt nautin (jälleen kerran) tuosta ikkunasta avautuvasta maisemasta, kun syön pöydän ääressä aamupalani, luen blogiasi ja kirjoitan omaani. 

Pöytää etsin monesta huonekaluliikkeestä, mutta sopivaa ei meinannut tulla vastaan millään. Liikaa korkeakiiltoisia, väärän värisiä, liian isoja tai liian pieniä. Halusin pöydän neljälle ja sen verran suuren, ettei tarvitse ihan kylki kyljessä ruokailla. Ja värivaatimus oli ehdottomasti valkoinen. Niinhän siinä sitten kävi, pitäisikö sanoa "vanhanaikaisesti", että luottotavaratalostani Ikeasta se oikea pöytä sitten löytyi. Kyseessä on jatkettava Bjursta-pöytä, joka on pienimmillään 140cm (arkikäytössä sopiva), mutta sen saa tarvittaessa jatkettua 180/220cm:iin. Jatkettuun pöytään mahtuu kattamaan suuremmankin pitopöydän! 

Tuolit aiheuttivat myös harmaita hiuksia. Haaveilin tietenkin Eamesin DSR-tuoleista, mutta valitettavasti olen sen verran pihi (ja kaikki extraraha menee matkusteluun), että en todellakaan maksa yhdestä tuolista 300e. Kopioita tästä tuolista on onneksi myynnissä vähän siellä sun täällä. Yksi vaihtoehto oli Kodin1:stä löytyvä Porgy-tuoli, mutta senkin hinta sai vähän nieleskelemään. Habitare-messuilla bongasin JYSKin (joo, kuulostaa aika pahalta...) esittelypisteeltä vastaavanlaisen tuolin paljon huokeampaan hintaan. Pähkäilin mustan ja valkoisen välillä, lopulta tein mielestäni viisaan valinnan ja ostin neljä valkoista tuolia. Tummaa lattiaa vasten mustat olisivat olleet ehkä hieman synkät. Istuinosat ovat keinonahkaa, joten pitempään istuessa takamus hikoaa aikalailla. Siksi ostin parille tuolille ihanan pehmoiset harmaat lampaantaljat, ne tuovat mukavuutta ja lämpöä (ja eläinaktivistit kauhistuvat). Näihin tuoleihin olen tyytyväinen eikä hintakaan rasittanut kukkaroa kovin pahasti. Halvallakin saa kaunista!

Nyt kelpaa kutsua ystäviä syömään ja pirskeisiin, kun on pöytä, jonka ääreen voi kokoontua. Pirskeitä ja illanistujaisia onkin luvassa pitkin syksyä, kun tulee järkättyä parit tuparit ja muita ruokakestejä erinäisille porukoille. Sitten vaan menu-suunnittelut käyntiin!

Ihanaista iltaa kaikille!


*AnuElina


Aamun palaset











Miten sinun aamusi käynnistyy? 
Kahvikupilla? Teellä? 
Vesilasilla? 
Kaurapuurolla vai muroilla?
 Jogurtilla vai rahkalla?
Kenties voileivällä?

Jokaisella meistä on varmasti omat aamurutiinit mitä syömiseen tulee. Minä en ikimaailmassa pystyisi starttaamaan päivää tyhjällä vatsalla. Jos olen tunninkin syömättä heräämisen jälkeen, minulle alkaa tulla jo huono olo. Siksi aamurutiineista tärkein on aamiainen. Herättyäni laitan vedenkeittimen porisemaan ja valmistan samalla nopean ja terveellisen aamiaisen. 90% aamuistani käynnistyy maustamattomalla jogurtilla tai rahkalla. Jogurttiin laitan marjoja, joko tuoreita tai pakastettuja, toisinaan banaania tai muita hedelmiä. Lisäksi ropsautan päälle hyppysellisen mysliä, jossa on paljon mm. pähkinöitä, jotka sisältävät hyvää rasvaa. Makeuttamisen hoidan juoksevalla hunajalla. Rahka-aamiaisen puolestaan nautin useimmiten smoothien muodossa.  Perussmoothieen laitan rahkan lisäksi marjoja, sokeroimatonta mehukeittoa, leseitä ja ripauksen makeutusjauhetta. Näillä mennään siis useimpina aamuina. Voileipää syön aamuisin yleensä vain erityistilanteissa, kuten silloin kun minulla on yövieraita tai olen itse kylässä. Tai aamuina kun haluan herkutella. Puuroaamiaista nautin suhteellisen harvoin, koska mielestäni puuro ei pidä nälkää yhtä hyvin. Puuroa syön usein illalla, se on kevyttä ja lämmintä ja auttaa "pehmeään uneen". Niin, ja siitä keittämästäni vedestä valmistan ison kupillisen höyryävää teetä! Sitä kulutankin sitten englantilaisten tapaan useita kuppeja päivässä.


Kerropa minulle omat aamiaisrutiinisi!

Sateista torstaita sinne ja tänne!

*AnuElina


Ps. Jottei lukijoilleni tule ihan täydellistä sisustuspostausähkyä, niin livauttelen tänne väliin vähän ruoka-aiheitakin. Ruokapöytäpostaus tulossa myöhemmin tänään (tuplapostauspäivä!). Promise!


keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Hengissäpitämisyritys nro 1


















Nyt se on minulla(kin)! Ihka ensimmäinen oliivipuu. Pyörähdin Plantagenissa ja pitkän (siis vuosia kestäneen) harkinnan jälkeen rohkaistuin hankkimaan tämän haastavan kasvin, jota olen niin paljon ihaillut muiden kodeissa ja blogeissa. Olen lukenut kovasti niistä haasteista, mitä sen kasvattaminen tuo tullessaan. Otan riskin ja katson kuinka pitkään saan sen pysymään hengissä. Talvettaminen tulee olemaan luultavasti se pahin kompastuskivi, koska minulla ei ole paikkaa sellaiseen. Parvekkeella on taatusti liian kylmä ja varasto on aivan liian lämmin. Kävi miten kävi, mutta nyt se on tuossa ja nautin siistä niin kauan kuin se jaksaa vihertää. Jostain luin, että oliivipuu saattaa parhaimmillaan elää 500-vuotiaaksi... Kuka siitä pitää huolta sen jälkeen, kun minusta aika jättää? Sehän voin olla minä, joka tarvitsee elvytysyrityksiä ennen oliivipuuta... ;) 

Jos sinulla on vinkkejä miten oliivipuun saisi pidettyä hengissä mahdollisimman pitkään niin otan vinkit ilolla vastaan kommenttiboxiin. Jos nyt edes vuoden loppuun jaksaisi sinnitellä hellässä hoivassani... Ja ainahan saa uusia!

Iloa syyspäivään!


*AnuElina


Ps. Kuvassa vilahteleekin jo uusi ruokapöytäni ja tuolinselkämys. Niistä ihan oma postauksensa huomenna. Kannattaa pysyä kuulolla. :)


tiistai 23. syyskuuta 2014

Hyllyrakkautta





























Hei, pahoittelut heti alkuun kaameasta kuvatulvasta! Hylly edestä, ylhäältä, alhaalta, sivusta ja vähän sieltä sun täältä. Mutta se kertonee minun rakkaudesta tähän hyllyyn ja sen taravroihin. Hyllyhän on tuttu ex-kodistani, tämä hutera ikealainen sinkkihylly. Siellä se nökötti keittiön nurkassa ja sama onnellinen kohtalo sitä odotti uudessa kodissakin. Siinä se on, keittiön nurkassa ruokapöydän vieressä. Suuri pelkoni oli, ettei sille löydy paikkaa uudessa keittiössäni, mutta kun sain viimein ruokapöydän paikalleen totesin, että hylly mahtuu aivan loistavasti olemaan siinä vieressä. 

Aiemmin säilytin hyllyssä mm. kauniimpia astioitani, mutta tässä kodissa se toimii lähinnä kattaustarvikkeiden säilytyspaikkana. Lautasliinoja, tabletteja, puisia lautasia/tarjottimia ja kynttilöitä. Hyllyjen välit ovat sen verran korkeat, että niille mahtuu hyvin myös korkeammat esineet. Ylähyllyllä kasvaa muutama mehikasvi, sopivan rouheita kasveja rouhealle hyllylle. Ihana halpishylly, tästä en luovu koskaan!

On muuten ollut kamala syysmyräkkä täällä eilisestä illasta lähtien. Illalla nukkumaan mennessä melkein pelotti, kun tuuli ulvoi ikkunoissa ja parvekkeella (joka on makkarin edessä). Lämpötilakin on jäänyt alle kymmeneen asteeseen. Kauppareissulla (joka muuten oli jalkavaivaisen päivän kohokohta) totesin, että pipo ois ollu ihan kiva. Onneksi sentään oli hanskat kädessä. Syksy tuli, ei auta itkut nyt. Tähän on vain sopeuduttava. Onneksi on lämmin koti, pehmeät viltit, hurja teevalikoima ja läjäpäin kynttilöitä. 

Pirtsakkaa tiistaita ei-niin-ihanista sääilmiöistä huolimatta!


*AnuElina


Ps. Kun nyt aloin jalastani kertoa jokunen postaus takaperin, niin päivitetäänpäs kuulumiset. Elikkä rasitusmurtumahan sieltä löytyi kun kuvattiin. Olin viime viikon saikulla, sitten kävin yhden yön töissä ja totesin, että jalka ei tykkää. Niinpä lääkäri pakotti minut saikulle vielä KAHDEKSI viikoksi. Täällä sitten nökötetään kotosalla jalkaa parannellen ja koitetaan keksiä puuhaa pitkiksi päiviksi. Huoh.



maanantai 22. syyskuuta 2014

Hassuttelijan herkkuleipä









Tässä on tämänhetkinen herkkuleipäni. Superhyvää ja luulisin, että myös superterveellistä. 
Ota pussista tumma Reissumies (tai muu vastaava tumma/saaristolaisleipä). Sivele haluamallasi levitteellä (minä sipaisen Ingmariinia). Halutessasi voit laittaa pohjalle myös jonkin lihaleikkeleen, ei välttämätön. Leikkaa 2-3 mehevää tomaattisiivua ja asettele leivälle. Valitse kypsä ihana avokado, kuori se ja viipaloi tomattien päälle. Puolikas riittää hyvin kahdelle leivälle. Ripauta päälle suolaa. Ota voileipä käteen, pidä napakasti kiinni (päälliset ovat kavalan liukkaita!) ja haukkaa. Makunautinto on taattu, olet taivaassa (tai ainakin melkein). 

Tätä voisin syödä aamupalaksi, välipalaksi ja iltapaaksi. Jääkaapille voisin hiippailla tämän herkun perässä jopa yölläkin. Vatsallani on valitettavasti jotain sanottavaa mitä tulee liialliseen ruisleivän syöntiin, joten hillitsen itseni ja herkuttelen vain silloin tällöin. 

Kokeile ja ihastu! 

Reipasta maanantaita! 


*AnuElina (hassuttelutuulella...)




sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Olohuone: Täällä ollaan ja hengaillaan


Ensiesittelyssä olohuone, tervetuloa tirkistelemään!

Uudessa kodissani olohuone ja keittiö ovat yhtenäistä avaraa tilaa, nyt keskitytään olohuoneen puoleen (täällä pääset kurkkaamaan keittiöön). Huoneessa katseenvangitsijana toimii valtavan suuri ikkuna, joka on yli puolet päätyseinän koosta. Ikkunasta avautuu avara ja valoisa maisema edessä ja sivuilla olevien talojen yli. Ison ikkunan ansiosta huone (ja koko) asunto on todella valoisa. En halua blokata valon pääsyä ja maisemaa, joten oli heti selvää, että verhoja ei tähän ikknaan ripusteta eikä tila itseasiassa niitä vaadikaan. 

Huoneessa on vain yksi aukoton seinä, joten huonekalujen sijoittelun suhteen asia oli harvinaisen selvä. Pitkälle ehjälle seinälle sijoitin uuden säilytyskalusteen (Bestå, Ikea). Kaluste toimii tv-tasona ja erinäisten tavaroiden säilytyspaikkana. Lisäksi sen päälle on kiva tehdä erilaisia asetelmia ja tunnelmia fiiliksen ja vuodenaikojen mukaan. 

Vaatimuksiini sopivaa sohvaa oli aika haastava löytää. Sen piti olla kohtuuhintainen, selkeän muotoinen ja sen kokoinen, että siinä voi yksi yövieras nukkua. Toki vaihtoehtoja löytyi vaikka millä mitalla, mutta valitettavasti budjetti asetti aikamoiset rajoitukset. Samoin tilan koko toi haasteita ja jouduinkin luopumaan unelmasohvastani, joka olisi ollut lähes kolme metriä pitkä. Päädyin sitten yksinkertaiseen ja hinnaltaan sopivaan harmaaseen sohvaan, joka löytyi -yllätys yllätys- Ikeasta (Karlstad). Sohva on mukavan napakka ja ryhdikäs, ei siis mikään löhösohva. Tyyliltään se on riittävän selkeä ja sopii mielestäni huoneen kokonaisilmeeseen hyvin. Nojatuolia ei tilaan mahdu, joten lisäistuimeksi hankin mustan napakan köysirahin (Asko).

Sohvapöydän kanssa jouduin myös pähkäilemään, kun en oikein tiennyt mitä haluan. Lopulta päädyin mustaan puiseen sarjapöytään (Yumi, mm. Kruunukaluste, Kodin1). Pöytä on tilaan sopivan kokoinen ja on helposti siirreltävissä. Ainoa asia, mitä kaipaan on puuttuva alahylly, jonne voisi heittää lehdet, kaukosäätimet jne. Hakusessa onkin vielä pieni lisäpöytä sohvan päätyyn, joka voisi toimia lehtien säilytyspaikkana ja tasona, jolle voi laskea juomalasin sohvan nurkassa istuessa.

Vaaleat, hieman itämaishenkiset matot löysin Kodin1:stä/Anttilasta. Aluksi ostin suuren maton (160x230) sitomaan olohuoneen yhteen. Kun pari viikkoa myöhemmin huomasin, että mattoa löytyy myös kapeana, niin oli aivan selvää, että samanlainen matto tulee myös sohvan taakse, mistä on käynti parvekkeelle ja makuuhuoneeseen. Nyt tila näyttää yhtenäiseltä. Ja koska verhoja ei ole, tekstiilipuolesta pitävät huolen tyynyröykkiöt sohvalla. 

Huonekaluhankinnoissa yksi tärkeimmistä kriteereistä oli se, että kaikki huonekalut ovat "irti" lattiasta eli riittävän korkeiden jalkojen päällä, jotta tilaan jää ilmava tuntu. Lisäksi se helpottaa kummasti siivoamista. Näistä kriteereistä pidin kiinni ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. 
















Kodin valaistukseen perehdytään tuonnempana, kunhan saan kaikki valaisimet hankittua ja asennettua. Esittelyyn pääsee piakkoin myös keittiön toinen puoli eli paikka missä syödään. Juu-u, ruokapöytä tuoleineen on viimein hankittu kuukauden odottelun jälkeen!

Tulihan tästä nyt vähän turhankin pitkä selostus, mutta kun kaikki menee kerralla uusiksi, niin onhan sitä kerrottavaakin. Toivottavasti et ihan läkähtynyt lukiessasi...

Rentoa sunnuntaipäivää!


*AnuElina


Ps. Tänään lähden kokeilemaan miten jalka kestää 10 tunnin yövuoron (tai viisihän niitä olisi edessä). Eilen oli aika hyvä päivä, jalka kesti hyvin pienen shoppailureissun kaupungilla. :)

lauantai 20. syyskuuta 2014

Tapastellen









Palataanpa ajassa pari päivää taaksepäin, keskiviikkoiltaan nimittäin. Sain ensimmäisen yövieraan uuteen kotiini. Vieraastahan ei kuitenkaan kyse ole, sillä seurakseni saapui kälyni, joka tuntuu enemmänkin siskolta. Lämmitimme saunan, kylvimme antaumuksella. Vilvoittelimme parvekkeella saunaoluen kera ja ihailimme laskevaa aurinkoa. Saunan jälkeen asetuimme mukavasti parvekkeelle ja nautimme ihanan tapasillallisen punaviinin kera.


Illan menu

bruchettat
valkosipuli-chili-jättikatkaravut 
marinoidut herkkusienet
hunajameloni-mozzarella-parmankinkku-salaatti
coctailkurkut
oliivit
parmankinkku
juustotäytteiset paprikat
manchegojuusto 
viikunahillo 
tuoretta patonkia ja keksejä


Bruchettat, katkaravut, herkkusienet ja salaatin tein itse, muut oli suoran kaupan hyllyltä sellaisenaan. Molempien suosiksiksi nousivat nuo ihanat katkaravut sekä keksit manchegojuustolla ja viikunahillolla. Täydellinen parvekeillallinen hyvässä seurassa!

Elämässä tarvitaan pieniä piristyksiä, ex-tempore juttuja, ystäviä ja hyvää ruokaa! Aina ei tarvita suurta ja ihmeellistä, pienistä asioista seuraa usein suurin ilo. Vai mitä sanot?

Rentoa viikonloppua!!

*AnuElina


Ps. Kävin eilen kuvauttamassa jalkani ja sieltähän löytyi pieni rasitusmurtuma, joka on alkanut jo luutua. Eli toiveissa on, että tästä on suunta vain parempaan. :)


perjantai 19. syyskuuta 2014

Oi, parveke!



Voiko tätä intoa ja ihastusta sanoiksi pukeakaan: Minulla on parveke! Kuinka monta vuotta olenkaan toivonut, että pääsisin kotona ulos. Kuinka olenkaan toivonut, että voisin laittaa silmäiloksi kukkia ja nauttia niistä keväästä pitkälle syksyyn. Kuinka olenkaan toivonut, että minulla olisi oma pikku keidas, missä voi rentoutua ilta-auringossa ja nauttia lasillisen punaista. Nyt nämä toiveet viimein toteutuu, omalla pienellä parvekkeella.

Sain viimein laitettua parvekkeen kuntoon. Ensimmäiset pari viikkoa parveke toimi varastona, koska en päässyt viemään tavaroita muuton jälkeen varsinaiseen varastoon. Seuraavat pari viikkoa parveke oli sisustettu jämätavaroilla, jotka jäivät yli muun kodin sisustamisesta. Se oli liian romanttinen ja istumapaikatkin olivat lattialla tyynyjen päällä. Ei hyvä, vaikka pari kaveria sanoikin sen olleen viihtyisä jo silloin. 

Ensin ajattelin, että jätän kalustehankinnat ensi kevääseen, mutta enhän minä malttanut. Löysin ihan ex-tempore kivat kevytrakenteiset metallirunkoiset tuolit, joissa istuinosa ja selkänoja ovat muovipunosta. Suht mukavat istua varsinkin kun laitoin istuintyynyt tuomaan mukavuutta ja tukea. Pöydän kyhäsin säilytyslaatikosta ja isosta puutarjottimesta, se saa välttää toistaiseksi. Jos jostain löytyy pieni sopiva pöytä tähän tarkoitukseen niin oma kyhäelmä saa väistyä tieltä. Nurkassa seisoo monitoimihylly, joka on nähty vanhassa kodissani niin keittiössä, makuuhuoneessa kuin olohuoneessakin. Nyt se nauttii ulkoilmasta. Oven puoleisessa nurkassa mahtuu olemaan vielä pyöreä vesihyasinttirahi, istumatilaa on nyt kolmelle. Tämän enempää kalusteita parvekkeelle ei mahdukaan, koko on aika kompakti. 

Syksyksi halusin parvekkeelle vähän vihreyttä, joten ostin kartion muotoisen puksipuun, ison laventelin ja neljä valkoista callunaa, jotka mahtuivat hyvin valkoiseen koriin. Vanhasta kodista toin murattikaaren, joka nauttii valosta ylähyllyllä sekä orkidean, jossa roikkuu vielä neljä sitkeintä kukkaa ( tältä se näytti parhaassa loistossaan). Nämä riittää täksi syksyksi (tai niin kauan kun joku noista ottaa ja kuolee). Lisäksi tunnelmaa tuomassa ovat useat kynttilälyhdyt ja tunnelmavalot (vai miksi tuota lamppuhässäkkää kutsutaan...). 















Parvekkeelta on huikeat näkymät, ollaanhan seitsemännessä kerroksessa. Sieltä näkyy ihanasti myös auringonlasku. Sitä olemmekin ihastelleet ystävien kanssa muutamana iltana. Onneksi on ollut näin upeat syyssäät, niin olen saanut nauttia parvekkeesta oikein kunnolla ennen talven tuloa. Kyllä nyt kelpaa!

Nyt lähden Mehiläiseen kuvauttamaan jalkaa, tehdään ultraäänitutkimus ja otetaan röntgenkuvat. Toivottavasti tutkimuksista selviää jotain, koska nyt alkaa mennä hermot, kun vaiva ei tunnu helpottavan levolla.

AURINKOISTA PÄIVÄÄ!!

*AnuElina