perjantai 22. toukokuuta 2015

New York, New York!


Elämään mahtuu paljon unelmia, osa isompia, osa pienempiä. Unelmat ja haaveet ovat toteuttamista varten ja silloin, kun jostain on unelmoinut vuosikaudet, sen toteutuminen tuntuu uskomattomalta, aivan epätodelliselta. Yksi suuri unelmani toteutuu huomenna, kun otan aamulla suunnaksi Helsinki-Vantaan lentoaseman ja sieltä lennän Reykjavik-pompulla valtameren yli unelmien Manhattanille. Kyllä, haave New Yorkin matkasta toteutuu viimein! 




Tämä unelmien matka on odottanut toteutumistaan vuosia, sillä en ole aiemmin saanut matkaseuraa. Viime joulukuussa mainitsin eräissä pikkujouluissa ihan ohimennen juhlaseurueelle, että haluaisin toukokuussa New Yorkiin. Yksi ystäväni tarttui oitis tilaisuuteen ja lennot varattiin alkuvuodesta. Nyt meitä odottaa viikon mittainen unelmaloma Manhattanilla! Opaskirjat on luettu, vinkkejä New Yorkin matkailijoilta kuunneltu ja laukut pakattu (siis puolilleen vain että voi shoppailla täyteen!). New York, olen valmis!

Blogi hiljenee reiluksi viikoksi, mutta Instagramiin päivitän pikakuulumisia matkan varrelta reaaliajassa (aina kun löytyy ilmainen wifi jostain). Kannattaa käydä siis kurkkimassa siellä! 

Koto-Suomen alkukesästä nautiskeleville toivotan oikein ihanaa viikonloppua!

*AnuElina


torstai 21. toukokuuta 2015

Vadelma-valkosuklaamuffinssit








Pitkäaikainen leivontahimo on nyt taltutettu hetkeksi. Tänään oli erittäin hyvä syy leipoa ja näillä herkuilla aion hemmotella työkavereitani. Se olisi nimittäin viimeinen yövuoro edessä ennen ensimmäisen kesälomapätkän alkua. Huomenna paljastan missä aion viikon mittaisen lomani viettää. Mutta sitä ennen herkutellaan! 


Vadelma-valkosuklaamuffinssit (12 isoa muffinssia)



7,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
2 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria tai vanilliinisokeria
125 g voita sulatettuna
2  kananmunaa
2,5 dl kevytmaitoa
4 dl (n. 200 g) tuoreita vadelmia tai pakastevadelmia
100 g valkosuklaata rouhittuna

1. Sekoita kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe, sokeri ja vaniljasokeri.
2. Sekoita toisessa kulhossa sulaneen mutta jäähtyneen voin joukkoon kananmunat ja maito.
3. Yhdistä seos kuiviin aineisiin nopeasti sekoittaen. Älä sekoita liikaa, ettei taikinaan tule sitkoa.
4. Kääntele joukkoon sulatetut vadelmat ja rouhittu valkoinen suklaa.
5. Lusikoi taikina muffinivuokiin ja paista 210 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia.
6. Jäähdytä ja herkuttele.

HUOMISEEN! 
*AnuElina


sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Parvekkeella tapahtuu









Sisustusrintamalla on ollut aika hiljaista nyt kevään aikana.  Koti tuntuu jotenkin niin sisustetulta ja "valmiilta" ettei ole tarvetta muuttaa juuri mitään. Muutama ajatus muhii kyllä, mutta ne pääsee toteutukseen vasta myöhemmin kesällä. Vaikka sisällä ei juurikaan tapahdu, niin "ulkona" eli parvekkeella tapahtuu koko ajan. Kirjoittelinkin parvekkeestani jo kuukausi sitten (postaus täällä), mutta se ei ole enää samannäköinen kuin silloin. 

Huhtikuussa parveke eli vielä "välivaihetta" odotellessaan sitä lopullista (?) ilmettään. Musta-valkoinen ei oikein mielyttänyt, halusin vähän vaaleampaa ja raikkaampaa. Siksi musta vaihtui harmaaseen. Kyse on siis oikeastaan vain parveketekstiileistä. Mustat selkänojatyynyt vaihdoin vanhoihin kaapista löytyneisiin harmaisiin (HM Home), istuintyynyt ovat uudet (Anno). Eipä siihen ilmeen raikastamiseen muuta tarvittu.

Kaipasin parvekkeelle myös enemmän vihreää, joten siirsin palmukasvin (mikä se nimi on?) olohuoneesta parvekkeelle. Saa nähdä, mitä se tykkää parvekkeen kuumuudesta. Huhtikuussa ostamani valkoiset orvokit ovat vielä täysissä voimissaan, muurikellot sen sijaan lakastuivat jo. Muratti on kaunis viherkasvi, joten amppelissa roikkuvan lisäksi ostin samanlaisen myös pöydälle. Kesäkuussa ostan varmasti vielä jotain lisää. Tuleekohan parvekkeesta kohta jo liian ahdas viidakko?

Aiemmin eteisessä palvellut kärry sai uuden paikan parvekkeelta. Se toimii mm. kukkaruukkujen, kesälukemisen ym. tavaroiden säilytyspaikkana ja ylin hylly myös kukkapöytänä. Ehkäpä kesän juhlissa siihen voisi laittaa myös jotain tarjottavaa. Valkoisella hyllyllä kesän seesteistä meininkiä vahtii suuri uusi buddhapatsas. Niin Zen! En kai vaan ole jotenkin koukussa näihin buddhafiguureihin? Montakohan niitä löytyy kotoani...




Tämän näköisellä pervekkeella nautitaan nyt pitenevistä kesäpäivistä. Nyt siellä vielä pystyy olemaankin, kun ei ole liian lämmintä. Parvekelasien sälekaihtimet ovat vielä hankintalistalla... Lisää parvekekuulumisia on taatusti luvassa pitkin kesää.

Nyt toivottelen mukavaa sunnuntai-iltaa ja virtaa edessä olevaan työviikkoon! MOI!

*AnuElina


Ps. Minua voi seurata myös Instagramissa: anuelina76


torstai 14. toukokuuta 2015

Puurosta voimaa (ja iltapalaksi jäätelöä!)






Tämän hetken lempiaamiaiseni: Kaurapuuro. Höysteeksi marjoja ja hunajaa. Päälle vielä puoli purkkia raejuustoa ja eiku syömään! Tästä saa sopivasti hiilareita ja protskuja, tämän voimalla jaksaa tehdä salitreenit ja juoksulenkit. Pakastemarjat saa vaihtaa jo tuoreisiin (kuvan mustikat tosin vielä pakasteena), maku vaan paranee ja vitamiinit saa taatusti parhaassa muodossa. 

Tällä satsilla käynnistyi tämäkin päivä. Aamupuuroa iltapäivällä klo 13.45 kun heräsin yökköunilta. Neljän yön putki on onnellisesti takanapäin ja loppuviikko on vapaata. Hip hip hurraa! Vapaapäiviksi ei ole mitään aikataulutettua ohjelmaa, mikä tuntuu ihanalta. Luvassa urheilua, kotihommia, parvekkeen sälekaihtimien metsästämistä ja ehkäpä yhdet tuparit, jos jaksan mennä. Toivottavasti sää olisi keväinen ja lämmin niin voisin ottaa vähän väriä pintaan parvekkeella istuskellen. Reilun viikon kuluttua alkaa loma ja olisihan se kiva, että ei näyttäisi ihan jäätyneeltä kalkkunalta, kun heittää ensimmäisen kerran kesämekon päälle. Thumbs up for sunny days!

Nyt taidan lähteä hakemaan piristystä iltaan tuolta raikkaasta kevätsäästä, lenkkarit jalkaan ja menoksi! Jos sitten vaikka lämmittäisi saunan, ottaisi ison kipollisen jäätelöä (mansikoilla tottakai) ja koittaisi pysyä hereillä siihen asti, kun Suomen Leijonat kaatavat Tsekki-joukkueen. ;)

Rentoa helatorstain iltaa ja iloa loppuviikkoon! Ja syökää puuroa (ja jäätelöä!)

*AnuElina


maanantai 11. toukokuuta 2015

Kylässä kälylässä


Hei siellä!

Välillä täällä blogissa tulee huikattua ohimennen, että lähden Hämeeseen sukuloimaan. Tarkemmin ottaen suuntaan aina Hämeenlinnaan veljeni perheen luo. Monta kertaa on ollut puhe kälyni L:n kanssa siitä, että esittelisin täällä blogissa paloja heidän kodistaan. Yhtä monta kertaa asia on sitten unohtunut, kun olen perille päässyt. Viime viikolla korjasimme tilanteen. L teki alakerrassa pikasiistimisen (lasten ja koiran lelut piiloon!) ja minä tartuin kameraan.

Perhe on asunut tässä vuonna 1998 rakennetussa omakotitalossa vuodesta 2009 asti. Talossa on 150 neliötä kahdessa kerroksessa. Alakerrasta löytyy tilava eteisaula, olohuone, keittiö ja sauna- ja kodinhoitotilat. Yläkerrassa on neljä pientä makuuhuonetta, yksi vanhemmille, molemmille tytöille omat ja yksi vieraita varten. WC:t ja vaatehuoneet löytyvät molemmista kerroksista. Yläkerrassa on parveke ja alhaalla suuri terassi.

Tällä kertaa keskityin kuvaamaan alakerrassa olohuonetta ja keittiötä. Nämä tilat ovatkin kokeneet viimeisen vuoden sisällä suurimman muutoksen keittiöremontin ja huonekalujen uusimisen myötä. Olohuoneen ilme vaaleni ja keveni, kun tummanruskea sohva vaihtui kauniin harmaaseen ja muut huonekalut raskasrakenteisista kevyempiin. Ihana K-tuoli taitaa olla monen lempparipaikka tässä huoneessa. Olohuoneessa on kaunis valkoinen takka, jota perhe lämmittääkin toisinaan talvella. On siinä muutamat takkamakkarat paistettu! Olohuoneen ja eteisaulan välillä on upeat vanhat pariovet. Olohuone on todella valoisa, kun valo tulvii suurista ikkunoista joita on melkein kahden seinän mitalla. Valaisimet keittiössä-olohuoneessa ovat kauniita, vähän vanhaa ja vähän designia, sopivat hienosti tähän kotiin. L on hankkinut kotiin kauniita pienhuonekaluja (mm. String-hylly, Everyday Design-lehtitelinen ja -tarjoiluvaunu) ja koriste-esineitä, harkitusti ja hyvällä maulla.

Viime kesänä veljeni nikkaroi kotiin uuden keittiön. Alkuperäinen alkoi olla aikansa elänyt, valkoiseksi maalatut puiset kaapinovetkin alkoivat vedellä viimeisiään. Ja olihan se vähän 90-lukulainen. Uusi keittiö ostettiin Ikeasta. Kaunista valkoista ilman vetimiä. Yläkaapeissa on normaalisti avautuvat ovet, alakaapeissa vetolaatikot. Samalla uusittiin myös kaikki kodinkoneet. Astianpesukone on integroitu, muut ovat näyttävästi mustia ja erottuvat edukseen valkoisessa keittiössä (ne jäi vahingossa kuvaamatta kun kuvaushetkellä tuli kahvivieras). 















Kälyn kanssa oli puhe, että seuravalla Hämeenlinnan reissullani ikuistaisin kuviin heidän ihanan pihan ja suuren terassin. Ja toki sekin saisi palstatilaa täällä blogissa. Jäänpä siis odottelemaan milloin saan kutsun kesäisiin terassigrillibileisiin!

Aurinkoista maanantaita!


*AnuElina


Ps. Lisätietoja esim. huonekaluista saa kysymällä kommenttiboxissa. 


sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Kirsikkapuistossa äitienpäivänä












Tänään äidit saavat kaiken huomion. Ansaitusti. Äidit saavat onnitteluhalauksia, rakkaudella tehtyjä tai sydämellä valittuja onnittelukortteja. Aamiainen tuodaan sänkyyn onnittelulaulun ja lahjapakettien saattelemana. Syödään äitienpäivälounasta ja illallista. Halataan, suukotellaan ja nautitaan yhdessäolosta. 

Kaikille päivä ei kuitenkaan tuo onnea ja iloa. Monista naisista ei koskaan tule äitejä ja tämä päivä saattaa tuottaa murhetta. Syitä on monia, osa omasta halusta, osa kohtalon tai huonon onnen sanelemana. Osalla meistä ei ole enää äitiä. Äitienpäivä tuntuu  yksinäiseltä, merkityksettömältä.

Minä menetin äitini kymmenen vuotta sitten. Asiaan on jo sopeutunut, mutta silti nämä päivät tuovat äidin ajatuksiini entistä voimakkaammin ja ikävähän siinä tulee. Näinä päivinä kaipaisi kovasti seuraa ja piristystä, mutta ymmärrettävästi kaikki viettävät päivän perheensä, äitiensä ja mummojensa kanssa. Näin sen pitääkin olla. Niin kauan kun on mahdollisuus halata, suukottaa ja muistaa äitiä.

Minä lähdin tuulettamaan ajatuksiani ja muistelemaan äitiäni Roihuvuoren kirsikkapuistoon. Puistossa on pitänyt käydä jo monena keväänä, mutta olen aina unohtanut. Kirsikan kukinta-aika on niin lyhyt, että täytyy "kärppänä" olla paikalla kun kukat aukeavat. Seurailin kukkien avautumista nettisivujen kautta (klik), ja satuinkin valitsemaan oikein hyvän päivän. Aurinko paistoi kauniisti ja kirsikkapuiden kukat hehkuivat kauniina sinistä taivasta vasten. Osa kukista on vielä nupullaan, joten varmasti viikon sisällä puisto pääsee täyteen loistoonsa. Puisto on suhteellisen pieni, mutta sitäkin kauniimpi. Ihmiset olivat kokoontuneet puistoon piknikille kauniin kevätpäivän ja äitienpäivän kunniaksi. Tänne täytyy muistaa mennä myös tulevina vuosina!

Nyt haluan toivottaa voimia ja iloa erityisesti niille, joilla ei ole äitiä ja niille, joista ei koskaan tule äitiä! Ja toki onnittelut lähtevät myös onnekkaille äideille ja niille, jotka voivat vielä halata äitiään ja kertoa kuinka paljon rakastavat!


*AnuElina


torstai 7. toukokuuta 2015

Kymppikunnossa


Elämässä täytyy olla tavoitteita ja unelmia. Jotain minkä eteen tehdä töitä, jotain mitä voi innolla suunnitella, jotain mistä voi uneksia. Osa unelmista on sellaisia, joita ei koskaan pysty toteuttamaan. On tavoitteita joihin ei yrityksistä huolimatta pääse. Mutta ilman unelmia ja tavoitteita minun elämäni olisi todella tylsää. 

En ole saanut läheskään kaikkea, mistä olen haaveillut ja mitä olen tavoitellut. Välillä tuntuu, että minulta on vain otettu eikä annettu mitään tilalle. Mutta yksi asia minulla on, mihin kukaan muu ei voi vaikuttaa: oma henkinen ja fyysinen terveys ja hyvinvointi. Ja tosiasia on, että tästä kropasta ei saa enää nuorempaa. Mutta siitä voi saada voimakkaamman, paremman, nopeamman ja vahvemman. Ehkä myös kauniimman. 

Tein eilen päätöksen. Minulla on tavoite. Se ei ole pelkästään unelma vaan aion tehdä paljon työtä sen eteen ja aion sen saavuttaa. Päätin, että olen elämäni kovimmassa kunnossa, kun täytän 40 vuotta. Tehokasta työaikaa on päivälleen yksi vuosi ja seitsemän kuukautta. Mitä tämä sitten tarkoittaa?






 Paino

Olen aina ollut normaalipainoinen. Pituutta minulla on 175cm, joten kyllä tähän pituuteen kilojakin mahtuu. Aikuisiällä painoni on vaihdellut 12 kilon haarukassa, normaalipaino haarukan molemmissa päissä. Painon pitäminen normaalina on ollut minulle aina tärkeää, koska tiedän että normaalipainossa olo on hyvä ja energinen eikä tarvitse pelätä ylipainosta aiheutuvia sairauksia, Tavoitteeni on, että painoni alkaa kutosella myös sitten, kun ikäni alkaa nelosella.

Ruokavalio

Terveellinen ruoka on kaiken a ja o. Lapsuuden perheessä sain terveellisen ruokailun mallin. Meillä syötiin tavallista kotiruokaa, käytettiin paljon kasviksia ja herkuteltiin silloin tällöin. Limuja ei juotu kuin juhlahetkinä, karkkipäivä oli kerran viikossa. Pizzat, hampurilaiset, ranskalaiset ym. "roskaruuat" eivät vielä minun lapsuudessa olleet arkiruokaa, hyvä jos edes tiesin mitä ne olivat.
Nykyisin ruokavalioni koostuu pääasiassa puhtaasta ruuasta, eineksiä käytän hyvin vähän/harvoin. Syö runsaasti kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Proteiinin saantiin kiinnitän erityistä huomiota ja olen karsinut turhat hiilihydraatit (vehnä, sokeri) pois. Rasva on hyvälaatuista, oliiveista tai kookoksesta tehtyä. Syön 5-6 ateriaa pävässä 3-4 tunnin välein. Näin verensokeritaso pysyy tasaisena ja jaksan hyvin töissä, urheillessa ja arjen askareissa. Tavoitteena on pitää kiinni tästä ruokavaliosta (jonka pohja on Fitfarmin Superdieetistä/ Run-juoksuvalmennuksesta) lopun ikääni. Lisäksi tankkaan vitamiineja ja hivenaineita purkista. Elämään mahtuu toki myös herkkuhetkiä, niistä en luovu!

Liikunta

Entisestä liikunnan vihaajasta on viime vuosina kuoriutunut innokas liikunnan rakastaja. Aiemmin juokseminen ja salitreenit olivat kaksi kamalinta inhokkilajiani, mutta nykyisin olen koukussa molempiin. Tavoitteellisesta (?) salitreenistä innostuin pari vuotta sitten. Kilpailen ainoastaan itseäni vastaan, on mahtavaa kun saa ladattua tankoon lisää painoja viikko toisensa jälkeen! 
Juoksemisen aloitin reilut kolme vuotta sitten. Hiljalleen askel on vauhdittunut ja lenkit ovat pidentyneet. Juokseminen on todella palkitseva laji, koska siinä kehittyy todella nopeasti. Tavoitteena olisi juosta elämäni ensimmäinen puolimaraton ensi keväänä/kesänä. Se onkin yksi suuri etappi ennen 40-vuotissynttäreitä!

Kehonhuolto

Olen tässä iän karttuessa huomannut, että pelkkä liikunta ei riitä vaan kehoa täytyy myös hellästi (ja vähemmän hellästi) huoltaa. Tämä tarkoittaa minun elämässäni venyttelyä, rullailua ja hierontaa. Myönnän olevani laiska venyttelijä, mutta yritän ottaa sen tavaksi. Sain ystävältäni "foam rollin" ja muutaman kerran olen sitä kokeillut (ja kiroillut). Ai että se ottaa makeasti kipeisiin kohtiin esim. reisissä! Kotihuollon lisäksi käyn kollegani miehellä hierottavana. Ammattilainen osaa hieroa urheilusta kipeytyneet lihakset vetreämmiksi.

Asenne

Olisiko tämä sittenkin kaiken a ja o? Olen tietoisesti tehnyt elämässäni asennemuutoksen. Muutamat isot mullistukset ja asiat elämässäni ovat saaneet muutoksia aikaan myös pääkopassani. Ennen murehdin sitä mitä minulla ei ole, nykyisin haluan keskittyä niihin asioihin, jotka minulla on hyvin. Ja niitä on hurjan paljon enemmän kuin noita puutoksia! Nautin pienistä arkisista asioista. Nautin hyvästä ruuasta ja urheilun tuomasta euforiasta. Nautin hyvistä unista ja rauhallisista aamuista. Nautin ystävistä ja perheestä. Nautin kauniista luonnosta, matkustamisesta ja valokuvaamisesta.
Ja miten tämä asenne vaikuttaa tähän tuoreimpaan tavoitteeseen? No, tiedän että pystyn sen saavuttamaan. Tiedän, että olen vahva ja nopea. Tiedän että jaksan ja pystyn. Tiedän, että vain minä voin pitää huolta minusta!


Sellaisia ajatuksia tänään, päivänä jolloin juoksin jossain ihme euforiatilassa tämän vuoden ensimmäisen kympin (aika 01:02:35). Voi mikä fiilis! Jos sinä jaksoit lukea tänne asti, saat uskollisen lukijan virtuaalidiplomin! :)

Reipasta loppuviikkoa!!


*AnuElina


Ps. Olisin voinut tarinoida aiheesta kilometrin mittaisen postauksen (koska aihe on niiiiiin rakas ja tarkeä!), mutta eihän sellaista paatoksellista tarinointia jaksa kukaan lukea. Tuskin tätäkään...

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Miljoona valkovuokkoa















Iltapäivällä kävin kameran kanssa kykkimässä valkovuokkometsässä. Näky oli upea! Tuhansittain (vai olisiko ollut miljoona?) kauniita valkoisia kukkia lehtimetsän suojassa. Toivottavasti paikan kauneus välittyy edes osittain näiden kuvien myötä. Pienen kimpun toin mukanani kotiin, mutta eiväthän ne näytä ollenkaan niin kauniilta maljakossa, nuupahtavat hetkessä.

Nautitaan ihanan kauniista ja vihreästä keväästä ja alkukesästä!

*AnuElina


lauantai 2. toukokuuta 2015

Juhlahumusta ihanaan arkeen







Kyllä nyt on juhlittu, oikein sydämen kyllyydestä! Viikon sisällä on juhlittu aina niin mahtavia Indiedays Blog Awardseja ja vappua. Nyt on aika palata arkeen, siihen tuttuun ja turvalliseen, alkoholittomaan, hyväuniseen ja terveelliseen elämään.

IBA ja sitä edeltänyt BID-tapahtuma pidettiin viime lauantaina Helsingissä. Päivätapahtumaan mahtui sponsoreiden esittelypisteisiin tutustumista, paljon herkuttelua ja maistuvia juomia. Ja tärkeimpänä: ihanien blogisiskojen kanssa jutustelua! Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, upeita kaupunkimaisemia olikin mukava ihailla ravintola Maxinesta 6.:sta kerroksesta.

Päivätapahtuman jälkeen treffasin kaupungilla avecini eli kälyni, joka alkaakin olla jo konkari (ja tuttu teille monille) näissä kemuissa. Kävimme herkuttelemassa pizzalla ja suuntasimme hotellille kaunistautumaan ja nauttimaan kuplajuomasta. Juu, nyt kun olen "maalainen Vantaalta" niin täytyihän sitä päästä ensimmäisen kerran hotellilomalle Helsinkiin. 

Huulipunat ja puuterit sudittuna ja tukka lakkapilvellä kuorrutettuna kipittelimme korkkareissamme Club Capitaliin, missä palkittiin tämän kevään suosituimmat blogit eri kategorioissaan. Ohjelma sinänsä ei ole se mikä tapahtumassa kiinnostaa, vaan hauskanpito jo tutuksi tulleen sisustusbloggaajaporukan kanssa. Uskomatonta, miten ihanan blogiperheen olen saanut, teistä monet alkavat tuntua jo ihan ystäviltä (joiden elämästä tiedän enemmän kuin monen kaverini elämästä...). Olette tärkeitä murut!

Ja niin koitti vappu! Emme ole ystäväporukan kanssa olleet viihteellä tämän vuoden puolella, joten asia oli korjattava. Niinpä juhlimme neljän naisen voimin vappuaattoa kaupungin yössä. Minulle se oli jo neljäs yövuoro (kolme edellistä töissä), joten ymmärrettävästi väsähdin ensimmäisenä ja lähdin kotiin yhden maissa. Ja onhan se totuus, että selvin päin ei jaksa katsella baarimenoa aamuyöhön asti. Vappupäivä otettiin ihan iisisti. Kävimme yhden ystäväni kanssa Kaivopuistossa ihmettelemässä vappuhulinoita, mutta hyytävän kylmä tuuli ajoi meidät nopeasti sisätiloihin. Ajauduimme ihan ex-tempore sporttibaariin, missä saimme hyvää ruokaa ja katsoimme Suomen ensimmäisen MM-lätkämatsin. Huonostihan niille pojille kävi, mutta meillä oli kiva vappu!

Nyt on juhlat juhlittu, seuraavaksi blogikin palaa arkisiin aiheisiin. Mukavaa lauantai-iltaa!

*AnuElina


Ps. Kaverit yrittivät houkutella mua viihteelle tänäänkin, mutta tämä "mummo" päätti jäädä kotiin lataamaan akkuja. Antaa nuorempien ja reippaampien juhlia...