Kymppikunnossa

Elämässä täytyy olla tavoitteita ja unelmia. Jotain minkä eteen tehdä töitä, jotain mitä voi innolla suunnitella, jotain mistä voi uneksia. Osa unelmista on sellaisia, joita ei koskaan pysty toteuttamaan. On tavoitteita joihin ei yrityksistä huolimatta pääse. Mutta ilman unelmia ja tavoitteita minun elämäni olisi todella tylsää. 

En ole saanut läheskään kaikkea, mistä olen haaveillut ja mitä olen tavoitellut. Välillä tuntuu, että minulta on vain otettu eikä annettu mitään tilalle. Mutta yksi asia minulla on, mihin kukaan muu ei voi vaikuttaa: oma henkinen ja fyysinen terveys ja hyvinvointi. Ja tosiasia on, että tästä kropasta ei saa enää nuorempaa. Mutta siitä voi saada voimakkaamman, paremman, nopeamman ja vahvemman. Ehkä myös kauniimman. 

Tein eilen päätöksen. Minulla on tavoite. Se ei ole pelkästään unelma vaan aion tehdä paljon työtä sen eteen ja aion sen saavuttaa. Päätin, että olen elämäni kovimmassa kunnossa, kun täytän 40 vuotta. Tehokasta työaikaa on päivälleen yksi vuosi ja seitsemän kuukautta. Mitä tämä sitten tarkoittaa?

 Paino

Olen aina ollut normaalipainoinen. Pituutta minulla on 175cm, joten kyllä tähän pituuteen kilojakin mahtuu. Aikuisiällä painoni on vaihdellut 12 kilon haarukassa, normaalipaino haarukan molemmissa päissä. Painon pitäminen normaalina on ollut minulle aina tärkeää, koska tiedän että normaalipainossa olo on hyvä ja energinen eikä tarvitse pelätä ylipainosta aiheutuvia sairauksia, Tavoitteeni on, että painoni alkaa kutosella myös sitten, kun ikäni alkaa nelosella.

Ruokavalio

Terveellinen ruoka on kaiken a ja o. Lapsuuden perheessä sain terveellisen ruokailun mallin. Meillä syötiin tavallista kotiruokaa, käytettiin paljon kasviksia ja herkuteltiin silloin tällöin. Limuja ei juotu kuin juhlahetkinä, karkkipäivä oli kerran viikossa. Pizzat, hampurilaiset, ranskalaiset ym. "roskaruuat" eivät vielä minun lapsuudessa olleet arkiruokaa, hyvä jos edes tiesin mitä ne olivat.

Nykyisin ruokavalioni koostuu pääasiassa puhtaasta ruuasta, eineksiä käytän hyvin vähän/harvoin. Syö runsaasti kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Proteiinin saantiin kiinnitän erityistä huomiota ja olen karsinut turhat hiilihydraatit (vehnä, sokeri) pois. Rasva on hyvälaatuista, oliiveista tai kookoksesta tehtyä. Syön 5-6 ateriaa pävässä 3-4 tunnin välein. Näin verensokeritaso pysyy tasaisena ja jaksan hyvin töissä, urheillessa ja arjen askareissa. Tavoitteena on pitää kiinni tästä ruokavaliosta (jonka pohja on Fitfarmin Superdieetistä/ Run-juoksuvalmennuksesta) lopun ikääni. Lisäksi tankkaan vitamiineja ja hivenaineita purkista. Elämään mahtuu toki myös herkkuhetkiä, niistä en luovu!

Liikunta

Entisestä liikunnan vihaajasta on viime vuosina kuoriutunut innokas liikunnan rakastaja. Aiemmin juokseminen ja salitreenit olivat kaksi kamalinta inhokkilajiani, mutta nykyisin olen koukussa molempiin. Tavoitteellisesta (?) salitreenistä innostuin pari vuotta sitten. Kilpailen ainoastaan itseäni vastaan, on mahtavaa kun saa ladattua tankoon lisää painoja viikko toisensa jälkeen! 

Juoksemisen aloitin reilut kolme vuotta sitten. Hiljalleen askel on vauhdittunut ja lenkit ovat pidentyneet. Juokseminen on todella palkitseva laji, koska siinä kehittyy todella nopeasti. Tavoitteena olisi juosta elämäni ensimmäinen puolimaraton ensi keväänä/kesänä. Se onkin yksi suuri etappi ennen 40-vuotissynttäreitä!

Kehonhuolto

Olen tässä iän karttuessa huomannut, että pelkkä liikunta ei riitä vaan kehoa täytyy myös hellästi (ja vähemmän hellästi) huoltaa. Tämä tarkoittaa minun elämässäni venyttelyä, rullailua ja hierontaa. Myönnän olevani laiska venyttelijä, mutta yritän ottaa sen tavaksi. Sain ystävältäni "foam rollin" ja muutaman kerran olen sitä kokeillut (ja kiroillut). Ai että se ottaa makeasti kipeisiin kohtiin esim. reisissä! Kotihuollon lisäksi käyn kollegani miehellä hierottavana. Ammattilainen osaa hieroa urheilusta kipeytyneet lihakset vetreämmiksi.

Asenne

Olisiko tämä sittenkin kaiken a ja o? Olen tietoisesti tehnyt elämässäni asennemuutoksen. Muutamat isot mullistukset ja asiat elämässäni ovat saaneet muutoksia aikaan myös pääkopassani. Ennen murehdin sitä mitä minulla ei ole, nykyisin haluan keskittyä niihin asioihin, jotka minulla on hyvin. Ja niitä on hurjan paljon enemmän kuin noita puutoksia! Nautin pienistä arkisista asioista. Nautin hyvästä ruuasta ja urheilun tuomasta euforiasta. Nautin hyvistä unista ja rauhallisista aamuista. Nautin ystävistä ja perheestä. Nautin kauniista luonnosta, matkustamisesta ja valokuvaamisesta.

Ja miten tämä asenne vaikuttaa tähän tuoreimpaan tavoitteeseen? No, tiedän että pystyn sen saavuttamaan. Tiedän, että olen vahva ja nopea. Tiedän että jaksan ja pystyn. Tiedän, että vain minä voin pitää huolta minusta!

Sellaisia ajatuksia tänään, päivänä jolloin juoksin jossain ihme euforiatilassa tämän vuoden ensimmäisen kympin (aika 01:02:35). Voi mikä fiilis! Jos sinä jaksoit lukea tänne asti, saat uskollisen lukijan virtuaalidiplomin! :)

Reipasta loppuviikkoa!!

*AnuElina

Ps. Olisin voinut tarinoida aiheesta kilometrin mittaisen postauksen (koska aihe on niiiiiin rakas ja tarkeä!), mutta eihän sellaista paatoksellista tarinointia jaksa kukaan lukea. Tuskin tätäkään...