torstai 31. lokakuuta 2013

Vähemmän raitaa, kiitos!












Syksyllä rauhoittuu elämä ja mieli. Elämästä tulee seesteisempää, hiljaisempaa ja rauhallisempaa. Talvea odotellessa koti vetää puoleensa, kotona on hyvä olla. Lämpimässä ja turvassa. Tämä mielentila vaatii rauhoittamista (ei rauhoittumista) myös sisustuspuolella. Tänään rauhallisemman tunnelman sai olohuone. Nämä nurkat ovat teille jo ehkä liiankin tuttuja, mutta jos tarkasti katsotte, niin sohva on saanut uudet tyynyt. Uusia päällisiä on oikeasti vain kaksi, tuo ihana pyöreä ja harmaa suorakaiteen muotoinen (ilman bling-blingiä, molemmat H&M Home). Muut tyynyt löytyivät kaappien kätköistä. Minusta nuo yksiväriset tyynyt näyttävät tummasta sävystään huolimatta aika raikkailta tuota puhtaanvalkoista sohvaa vasten. Sohva todellakin hohtaa valkoisena, sillä pesin kaikki irtopäälliset valkaisevalla pesuaineella! Raidat on nyt karsittu minimiin, raidoista jäljelle jäi vain torkkupeitto,Tine K-tyyny nojatuoliin ja laskosverho ikkunaan. Muut raidat saavat odottaa kaapissa seuraavaa kevättä/kesää. 

Tuohon jalkalamppuun olen etsinyt kissojen ja koirien kanssa uutta varjostinta, mutta en ole löytänyt. Musta sen olla pitäisi, mistähän löytyisi, tiedätkö? Pentikillä niitä on ollut (Deco), mutta haluamani koon (38cm) valmistus on kuulema lopetettu. Ehkä pitää ryhtyä DIY-hommiin, jos ei mistään löydy...

Olohuoneeseen tuli myös jotain muuta uutta ja kaapista kaivettua vanhaa, niistä laitan postausta joku toinen päivä. Ei makeaa mahan täydeltä! Mutta mitäs mieltä olet tyynymerestäni? Tuohon on aika kiva sukeltaa köllimään... 

Rentoa myöhäisiltaa ja kauniita unia!

*AnuElina

Ps. Pahoittelut epätarkoista kuvista... kikkailin kameran säätöjen kanssa eikä mennyt ihan putkeen. Enkä tietenkään malttanut odottaa huomiseen (valoisaan), että saisin uusia parempia kuvia. :)


tiistai 29. lokakuuta 2013

Tea time












Voi mahdoton, miten nopeasti ja aikaisin tulee pimeä! Kyllä se kellon siirtäminen tunnilla tuntuu päivän pituudessa PALJON. Jo ennen viittä on ihan hämärää. Mutta nyt ei auta itku markkinoilla, tätä pimeyttä ja synkkyyttä on luvassa koko pitkän marraskuun verran. Ainakin. Vuoden kamalin kuukausi edessä. Mutta onneksi elämässä kaikki muu on ihan hyvin. Ja voihan tästä pimeästä vuodenajasta ottaa kaiken mahdollisen ilon irti. Voi fiilistellä tunnelmilla ja valoilla sekä valmistautua tulevaan jouluaikaan. Ja omaan kotiin on aina ihana tulla lämmittelemään ja rentoutumaan. Hämyvaloja, kynttilöitä, pehmeitä torkkupeittoja, sohvakulta, villasukkia, paksuja villatakkeja, lämpimiä juomia...

Lämpimistä juomista puheenollen. Olen aikamoinen "teeskentelijä", sen jo moni tietää. Teetä hörpin etenkin syyskuusta huhtikuuhun. Joka päivä, aamuin illoin ja iltapäivällä, monta kuppia päivässä. Monta ISOA kuppia. Kahvia en juo lainkaan. Mitä nyt pari lattea vuodessa, jos johonkin kivaan kahvilaan eksyn. Teestä olen postaillut aiemminkin, joten nyt pitemmittä ylistyspuheitta uuteen teetuttavuuteen. Löysin tänä syksynä CLIPPER-teet. Ja ihastuin. Nyt kokeilussa ovat appelsiinin ja piparmintun makuiset valkoiset teet sekä hyvän unen tee. Ihania kaikki. Suosittelen kokeilemaan, mikäli tee maistuu. Liptonit ja Twiningsit jäävä tänä syksynä/talvena vähemmälle käytölle. Tämän verran minäkin haluan luomuilla. :)

Lämpöä ja iloa tiistai-iltan!

*AnuElina


Ps. Hurjasti kiitoksia kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille! Enpä uskonut, että epämukavuusalueelle poikkeaminen poikii noin paljon kiinnostusta ja keskustelua. Tuotteet ovat jo päässeet testaukseen, kokemuksista kerron marraskuun aikana. :)


maanantai 28. lokakuuta 2013

Pois mukavuusalueelta


Nyt olen ihan pihalla. Poissa mukavuusalueeltani ja samalla pois osaamisalueeltani. Tätä asiaa ei ole blogissani koskaan pohdittu eikä esitelty. Ja todennäköisesti et tule tähän aiheeseen kovin usein törmäämänkään täällä. Kyseessä on nimittäin aihepiiri, josta en tiedä juuri mitään. Ja josta en ole kovin kiinnostunutkaan, jos totta puhutaan. Kyseessä on kuitenkin asia, joka on osa jokapäiväistä arkeani. Iso iso mysteeri: Kosmetiikka.

En tiedä kehtaako tätä julkisesti mainostaa, mutta olkoon. Kosmetiikka on se, mistä säästän. En koe tarvitsevani monen kympin (tai satasen!) kasvovoiteita tai huulipunia. En trendishampoota tai kalliita kasvojen puhdistustuotteita. Tämän tytön kaapista ja meikkipussista löytyy halpiskamaa: Lumenea, Lorealia, Erisania, Aqualania, Dovea, Rexonaa, Pepsodentia... Ihan hyvin ajavat asiansa. Ja ihan hehkeänä iho/ kroppa/ hiukset/ kasvot  pysyy niilläkin, jos on uskomista ihmisten toistuviin kommentteihin siitä, että näytän ikäistäni nuoremmalta. ;) Enkä omasta mielestäkään ole "pilannut" itseäni halpiskosmetiikalla. Iho on terve, hiukset kiiltää, hampaat on valkoiset ja tuoksunkin ihan hyvältä. :)






Olen ollut jo vuosia Lumene-tyttö. Meikit ja kasvojenhoitotuotteet ovat useimmiten löytyneet kyseisen merkin hyllystä päivitäistavarakaupoista. Nyt poikkesin totutusta, kun kävin tutustumassa uuden Sokoksen (kauppakeskus Kaari) kosmetiikkaosastoon. Kaunis ja valoisa kosmetiikkaosasto sai pään pyörälle ja ostin jotain muuta kuin Lumenea. Nyt kokeiluun pääsevät No 7-tuotteet. Kyseessä on vanha kosmetiikkamerkki, mutta minulle uusi tuttavuus. Hinta on kitupiikille sopiva ja tuotteet kauniin näköisiä (ja voiteet hyvän tuoksuisia). Ostin näin aluksi päivä- ja yövoiteen sekä kasvojen puhdistusgeelin. Meikkipuolelta kokeiluun pääsevät huulikiilto ja ripsiväri. Kahden No 7-tuotteen ostajalle tuli vielä kaupanpäälle pieni rasia, joka sisälsi huulipunan, ripsivärin, rajauskynän ja luomivärin. Aika hyvä diili! Nyt vaan testailemaan, katsotaan tuleeko tästä uusi suosikkini.




Onko sinulla kokemusta No 7:n tuotteista? Mitä sinä arvostat kosmetiikassa? Mikä on sinun luottomerkkisi?

Nyt äkkiä pois tältä epämukavuusalueelta, työt kutsuu!

*AnuElina

Ps. Pitääköhän mun tästä lähtien nolona pukea paperipussi päähän?
Ja tämä ei ole maksettu mainos!


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Hämärän hyssyä & löysäilyä








Mahtava rento viikonloppu alkaa olla viimeisiä tanssikuvioita vaille paketissa. Sää on ollut sateinen, harmaa ja sumuinen, mutta mieli virkeä ja positiivinen. Sain mitä tilasin. Omaa aikaa, omaa rauhaa.

Viikonloppuuni on mahtunut:
* Yhdet huonot ja lyhyet unet ja vastaapainoksi yhdet pitkät ja makoisat. Yksi ylimääräinen tunti viime yönä tuli tarpeeseen.
* Kirjamessut kera Viini- ja ruokamessujen. Sielun- ja silmänruokaa.
* Kahdet salitreenit. Yhdet kotona ja yhdet Elixiassa.
* Paljon kaalikeittoa ja rahkaa. Herkkuvohveleita ruokosokerisiirapilla. Välillä kyllä saa herkutella!
* Monenmonta kuppia teetä. Uusi tuttavuus Clipper-teet. Olen ihastunut.
* Uuteen kauppakeskukseen tutustumista. Uusi kosmetiikkasarja testaukseen (tästä postaus tulossa).
* Puheluita rakkaille. Viestejä ystäville.
* Blogeissa roikkumista.
* Pyykkäilyä, siivoilua, muutamat tiskit.
* Suunnitelmia, haaveita, viisaita ajatuksia.
* Kynttilöitä, villasukkia, sohvannurkka.

Nyt ne viimeiset tanssikuviot MTV3:lta ja omasta olosta nautiskelua kodin lämmössä ja iltatunnelmassa. Pari kuppia teetä ja iltapuuro. Ja sitten (toivottavasti) ne viikonlopun toiset makoisat pitkät unet, kiitos!

Suloista sunnuntai-iltaa!

*AnuElina

Ps. Täällä on muuten kutimet taas viuhuneet kuukauden verran, tekeleet tulevat esittelyyn tänne blogiinkin hiljalleen. :)


lauantai 26. lokakuuta 2013

Paikkansa löytänyt











Tänään esittelyyn pääsee yksi aarteeni, jota ei ole vielä blogissani näkynyt, vaikka olen ollut sen onnellinen omistaja jo kuukausia. Tuossa taannoin, olisiko ollut keväällä tai kesällä, voitin elsass-blogin arvonnassa kauniin kuparisenmustan tuikkulyhdyn. Kaunis yksilö, joka ei vain löytänyt arvoistaan paikkaa kodistani. Siirtelin sitä pöydältä toiselle ja lopulta se päätyi kaappiin odottamaan oikeaa hetkeä...ja sitä oikeaa paikkaa. Nyt se vihdoin löytyi. Se pääsi paraatipaikalle, ruokapöydälle! Siinä se nyt loimottaa kaunista hentoa kynttilänvaloa. Kiitos Elsa kivasta lyhdystä!

Kivaa lauantaipäivää syyssateesta huolimatta!

*AnuElina

perjantai 25. lokakuuta 2013

Kaikessa hiljaisuudessa








Hei, oletko vielä siellä? Toivottavasti, sillä minä olen täällä, vaikka olenkin ollut ihan hiljaa viikon verran. Mutta arvaapa mistä tämä hiljaisuus? Valo on kadonnut! Valokuvaamisesta sisätiloissa ei tule enää mitään pilvisellä säällä. Valo ei vain yksinkertaisesti riitä. Ja kuten olen aiemmikin valittanut, en tykkää kuvata keinovalossa. Eli en juurikaan bloggaa silloin, kun en pääse kuvaamaan kirkkaassa luonnonvalossa (ellei kyseessä ole tunnelmakuvat kynttilänvalossa jne). Ja niitä päiviä on valitettavasti luvassa vielä monta seuraavien kuukausien aikana. Että mä kärsin tästä harmaudesta ja pimeydestä! Onneksi pysyn kuitenkin kiinni blogimaailmassa lukemalla teidän kauniita blogejanne, vaikka en itse niin tiuhaan tahtiin postailekaan.

Tänään kuitenkin päätin räppästä muutaman kuvan, harmaudesta huolimatta. Mun on nimittäin pakko kertoa, että VIHDOINKIN sain aikaiseksi hakea kauniita lehtikuusen oksia lähimetsiköstä. Osa niistä pääsi makuuhuoneen yöpöydälle uuteen valkoiseen maljakkoon (H&M Home), toinen mokoma kaunistaa olohuonetta (kuvia tulossa myöhemmin). Yöpöydälle pääsi maljakon kaveriksi samaa sarjaa oleva vaaleanharmaa tuikkukippo. H&M Home on taas niin täynnä kaikkea ihanaa, pitänee käydä uudelleen visiitillä lähipäivinä.

Täällä on taas viisi yöuoroa takana ja mulla on perjantai perjantaina! Ihana, rento ja vapaa viikkonloppu edessä. Tänään luvassa siivousta, kaalisopan keittelyä, kuntoilua ja "Vain elämää". Huomenna aamutreenit ja iltapäivällä ystävän kanssa kirja-musiikki-viini-ruoka-hyvä elämä-messuille. Sunnuntaina taas treenaillaan ja hölläillään. :)

Oikein ihanaa viikonlopun alkua sinulle! Kiva kun jaksat käydä visiitillä! :)

*AnuElina


lauantai 19. lokakuuta 2013

Perhe on paras








Heippa!

Täällä on juuri kotiuduttu pikaiselta Hämeenlinnan reissulta. Junailin eilen Hämeeseen viettämään laatuaikaa perheen parissa. Olimme pitkästä aikaa koko perhe saman katon alla. Kerroinkin talvella, että isäni sairastui vakavasti vuoden alussa eikä ole heikon kuntonsa ja sairaalahoitojen vuoksi pystynyt matkustamaan tänä vuonna minnekään. Mutta nyt vointi on sen verran tasainen, jopa hyvä, että hän jaksoi tulla 400 kilometrin matkan veljeni perheen luo. Oli kiva viettää iltaa siinä kaikkein rakkaimmassa seurassa: veli, käly, pikkuneidit 5v ja 8v, isä ja hänen vaimonsa (joka on minulle kuin toinen äiti). Oma äitini on istunut pilven reunalla jo kahdeksan vuotta, mutta on mielessä ja sydämessä aina. Ja hän katselee minua joka päivä pienen tytön silmin valokuvassa olohuoneen pikkupöydällä. Olisiko hän tuossa kenties 2-vuotias?

Ilta hujahti nopeasti kuulumisia vaihtaen, päivän polttavista asioista keskustellen ja lasten touhuja seuraten. Ja tulipa siinä samalla suunniteltua tulevaa perhejouluakin! Minäkin siis maltan tänä vuonna pysyä pois työpaikalta jouluna (viimeiset kuusi joulua töissä!) ja vietämme pitkästä aikaa kunnon perinteisen perhejoulun. En malta odottaa! Ihanaa että minulla on tämä ihana pieni perhe, niin läheinen ja rakas!

Nyt istun kotona hiljaisuudessa ja pähkäilen mitä tekisin. Pyykkikori pursuaa yli, pyykätä pitäisi. Aurinko paistaa, lenkille pitäisi ehdottomasti lähteä viime päivien herkkukaloreita polttamaan. Veljen perhe ajelee illaksi Helsinkiin Linnanmäen Valokarnevaaleille, sinnekin houkuttelisi lähteä. Minkä näistä valitsisin...vai ehtisinkö tehdä vähän kaikkea? ;)


Mukavaa aurinkoista lauantaita sinulle!

*AnuElina

Edit. (klo 20.37): pesin pyykkiä kaksi koneellista ja kävin Lintsillä. Ja palelluin. Nyt viltin alla teekupin ja lämpimien voileipien kanssa. :)

torstai 17. lokakuuta 2013

Pari ajatusta ystävyydestä







Good friends are like stars.
You don't always see them, 
but you know they're always there.

***
Friends are the family
we choose for ourselves.

***

Allekirjoitan nuo viisaat lauseet ystävyydestä.
Osa kavereistani asuu kaukana, kaukaisin Australiassa asti. 
Osa asuu lähellä, mutta tuntuu, että hekin ovat kaukana, koska tapaan heitä harvoin. 
Yhteyttä tulee toisinaan pidettyä muutenkin aika vähän.
Siitä huolimatta, vaikka emme kovin usein ole yhteydessä ja tapaa, tiedän että he pysyvät ystävinäni. 
Välimatka tai tapaamisten haastavuus ja harvuus eivät muuta ystävyyttä huonommaksi. 
Välillä tuntuu, että silloin se on jopa laadukkaampaa (jos näin voi ilmaista). 
Kun tapaamme, juttu jatkuu siitä mihin se viimeksi jäi. 
Kuulumisia päivitetään puolin ja toisin, siinä vierähtää tunti jos toinenkin.
Minulla ei ole omaa perhettä, johon kuuluisi mies ja lapset. 
Mutta onneksi minulla on lapsuudenperheeni, isä ja hänen vaimonsa sekä veli perheineen.
Ja lisäksi minulla on toinen perhe, ihana iso ystäväperhe, 
joka on kasvanut viimeisten vuosien aikana melko suureksi. 
Minulla on nykyisin enemmän ystäviä/kavereita kuin koskaan aiemmin. 
Ihmisiä samassa elämäntilanteessa, ihmisiä joilla on samanlainen ajatusmaailma, ihmisiä joilla on samoja mielenkiinnon kohteita. Ihmisiä joiden kanssa pidetään hauskaa, parannetaan maailmaa, nauretaan, kyynelehditään, matkustellaan, harrastetaan. 
Olen onnekas. Ja onnelinen.

***

Ajatus tähän postaukseen lähti siitä, että saan tänään ihanan ystävän yökylään. 
Hän asuu Tampereella, joten näemme vain pari kertaa vuodessa. 
Siksi odotan tapaamista innoissani. Istutaan iltaa, vaihdetaan kuulumiset. 
Nautitaan hyvää ruokaa ja kuplajuomaa. 
Laittaudutaan nätiksi ja lähdetään  kaupungin yöhön kiitämään.

Viikonlopuksi luvassa myös tosi ihanaa ohjelmaa, siitä kerron teille joku toinen päivä. :)
Nyt otan vieraani vastaan. Moido!

*AnuElina


keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Tunnelmakuvia ja uuniruokia













Heipä hei!

Taas mennään syysaiheilla, mutta nythän on syksy niin saanen anteeksi?! :)
Piti saada jotain perinteistä syksyistä kodin sisustukseen. Ostin kanervan. Yhden ainoan. Eihän se sisällä olosta oikein tykkää, mutta ihastuttakoon nyt tuossa purkissa senkin päällä sen aikaa kun jaksaa elää... ja ihastuttaa. Kaunis se on, herkkä pienine kukkineen. Sen kaverina kynttilä ja iso musta lasipullo/maljakko (H&M), joka on odottanut lehtikuusen oksia jo viikkotolkulla. Huono emäntä, kun ei ole sen vertaa saanut aikaiseksi, että olisi hakenut niitä oksia tuohon maljakkoon. Tyhjänä saa siinä nyt seisoskella.

Syksy näkyy myös kokkauksissa, kuten olette viime päivinä saaneet huomata. Suppiskeitto tuli syötyä viimeistä pisaraa myöten, oli niin hyvää. Eilen illalla laitoin ruokaa uunissa, helpoin tapa kokata. Ei tarvitse hämmentää ja sekoittaa, saati vahtia ylikiehumista, roiskeita jne. Ladoin uunivuokaan esikeitetyt ruusukaalit ja punasipulit, mantelilastut sekä broilerin rintafileen. Mausteeksi vain suolaa, pippuria ja valkosipulirouhetta. Uuniin 25 minuutiksi ja "voilà"- ruoka on valmis! Valmiiden ruusukaalien päälle pirskottelin ohjeen (klik) mukaan sinappista kastiketta. Yksinkertainen ja helppo arkiruoka, hyvääkin oli. Tänään saan herkutella vielä toisen satsin.

Nyt jumppailemaan ja sitten pienen löhöhetken jälkeen neljänteen ja tällä erää viimeiseen yövuoroon. Toivottavasti on rauhallisempaa kuin viime yönä...

Kivaa keskiviikkoiltaa!

*AnuElina


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Syksyn satoa: Suppilovahverokeitto








Edelleen mennää ruokateemalla. Pahoittelut niille, joilla on nälkä, joiden jääkaappi on tyhjä ja jotka vihaavat sieniä. Nyt nimittäin herkutellaan sienillä. Rakastan sieniä, mutta käytän niitä todella harvoin ja aivan liian vähän. Miksi? No, luultavasti siksi, että en muista sienien olemassaoloa, kun mietin mitä seuraavaksi kokkaisin. Edullinen (jopa ilmainen, jos itse kerää), vähäkalorinen (ilman kerma- ja juustolisukkeita) ja maukas raaka-aine monenlaiseen kokkailuun. Olen jo jonkin aikaa panostanut kasvisruokaan ja kokkaillut kaikenlaista hyvää vihanneksista, juureksista, pavuista ja linsseistä, mutta sienet ovat unohtuneet. Mutta eivät unohdu enää. Keittelin eilen (ensimmäistä kertaa elämässäni) ihanaa suppilovahverokeittoa. Tämän helpon ja herkullisen ohjeen nappasin Valion reseptipankista. Soppa valmistui nopeasti eikä raaka-aineitakaan tarvinnut kovin montaa. Kannattaa kokeilla! 

Valitettavasti kesä meni jo ja paras sieniaika on ohi, mutta eiköhän kaupasta jotain sieniä löydy pitkin talvea. Sienikeittoa, sienipiirakkaa, marinoituja herkkusieniä, sienisalaattia. Sieniä wokissa, sieniä jauhelihakastikkeessa, sieniä ruisleivän päällä. Nam!

Mikä on sinun suosikkisienesi ja sienireseptisi? 

Minä saan kohta supertärkeitä vieraita oveni taakse, ne kaikkein rakkaimmat. Luvassa laatusunnuntai. <3
Ihanaa aurinkoista sunnuntaita sinullekin!


*AnuElina

Ps. Tulipas sinisävyiset kuvat iltahämärässä...tähän värimaailmaan on vissiin talven hiipiessä totuttava. :/


lauantai 12. lokakuuta 2013

Viikonlopun parempi salaatti










Jos luit eilisen aamiaispostaukseni, niin tiedät että kävin Stockmannin Herkussa hakemassa vähän parempia ruokatarvikkeita viikonlopun kunniaksi. Niistä syntyi mm. tämä herkullinen ja perinteisestä tomaatti-kurkku-paprika-linjasta poikkeava salaatti. Pohjaksi laitoin kartanonsalaattia ja rucola-"mikä lie heinä"-salaattisekoitusta. Varsinaiset salaatin herkkupalat olivat tuore viikuna, granaattiomena, manchegojuusto ja yrttikrutongit. Tämä komeus kruunattiin balsamicosiirapilla. Yksinkertaista mutta silti vähän parempaa. Viikonloppuna saa herkutella. Salaatilla ainakin. Seuraavaksi luvassa samettinen suppilovahverokeitto. Pysy siis linjoilla, mä kokkaan taas!

*AnuElina