maanantai 28. syyskuuta 2015

Kuulumisia olohuoneesta














Heipä hei ja syksyiset terviset olohuoneesta!

Moni siellä on varmasti nyppinyt jo harmaita hiuksiaan, kun tässä sisustuspainotteiseksi mainostetussa blogissa ei ole ollut kuvan kuvaa eikä sanan sanaa sisustuksesta miesmuistiin. Kärsivällisyytenne palkitaan nyt! Sisustusaiheet ovat olleet jäissä ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että sisustusrintamalla ei ole tapahtunut mitään moneen kuukauteen. Täällä on katseltu samoja asetelmia ja sohvatyynyjä  jo ikuisuus. Ja myönnettäköön, että katsellaan kyllä osittain vieläkin. Mutta hiljaa hyvä tulee, ideat muhivat jo. 

Olohuone on kotini kuvatuin huone, keskittyyhän siihen pitkälti koko arkeni. Tässä avoimessa tilassa kokataan, syödään, tiskataan, leivotaan, blogataan, luetaan, jumpataan, kudotaan, katsellaan tv:tä ja viihdytetään vieraita. Samaan tilaan linkittyy myös avoin eteinen, johon on suora näkyvyys istuipa sitten sohvalla, nojatuolissa tai ruokapöydän ääressä. Visuaalisesti tilojen pitää siis olla  yhteneväiset ja se tavoite on saavutettu. 

Olohuoneessa ei ole tapahtunut mitään ihmeitä sitten viime näkemän (kuten varmaan moni huomaa), mutta jotain uutta ja kaappien kätköistä kaivettua vanhaakin löytyy. Kaapiston yläpuolelle olen viimein saanut ripustettua alkukesästä tilaamani julisteet ja kaapin päälle olen hankkinut ihanan uuden lyhdyn. Sisustustikapuut olivat aiemmin parvekkeella, mutta toin ne vaihteeksi sisälle. Nyt se toimii torkkupeittojen telineenä, siitä on helppo napata se kaikkein pehmein ja kääriytyä kerälle sohvannurkkaan. Onhan tuonne sohvallekin kerääntynyt pieni kokoelma uusia tyynynpäällisiä, nekin jo alkukesästä hankittuja, syksyä odottaneita. Vanhat taljat pääsivät syksyn kunniaksi peppua lämmittämään niin ruokapöydän tuoleihin kuin nojatuoliinkin. Nyt on pehmeää, harmaata ja harmonista. Uudet asetelmat (sohvapöydälle, kaapiston päälle, ruokapöydälle) ovat vielä mietinnän alla, jotain syksyistä ja luonnollista olisi toiveissa. Katsotaan mitä keksin.

Kiitos että olet siellä, kiitos että käyt kylässä! Olet minulle tärkeä, vaikka aina en sitä osaa kertoa!

Rentoa maanantai-iltaa!


*Anu


sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Muistoissa aina, iholla ikuisesti









Reilu viikko sitten pyörähdin Hämeenlinnassa. Tämä reissu ei tosin ollut ihan tavallinen "kävin veljen perheen luona"- visiitti. Kävin toki rakkaitani moikkaamassa, mutta reissun tarkoitus oli jotain aivan muuta. Reilun vuoden ehdin hautoa ajatusta, en vaan saanut aikaiseksi toteuttaa sitä. Viime viikolla se sitten vihdoin toteutui.

Moni blogini seuraaja tietääkin, että olen menettänyt molemmat vanhempani. Äitini kuolemasta tuli elokuussa jo 10 vuotta ja isäni menetin 1,5 vuotta sitten. Elämä jatkuu, ihanat muistot jäävät. Halusin vanhemmistani jonkin pysyvän muiston. En kuitenkaan kelpuuttanut perintökelloa, valokuvaa tai korua. Tavara ei ole ikuista. Isäni kuoleman jälkeen päätin, että otan vanhempieni muistoksi tatuoinnin. Se on pysyvä muisto ja kulkee AINA mukanani, hautaan asti. Aika nopeasti sain päätettyä millaisen haluan. Ei nimiä, ei päivämääriä, ei mitään liian selkeää ja heti avautuvaa. Halusin tekstin, siron ja yksinkertaisen. En halunnut sitä suomeksi enkä englanniksi. 

Tatuoinnin tekstiksi valikoitui latinankielinen lause, jonka on tarinoiden mukaan muinoin lausunut filosofi Lucius Annaeus Seneca. Mene ja tiedä, mutta hyvä ajatus lauseessa on.

"Non est ad astra mollis e terris via"

Englanniksi käännettynä lause tarkoittaa: "There is no easy way from the earth to the stars". Tämä pätee hyvin vanhempiini. Heidän tiensä tähtiin ei todellakaan ollut helppo. Sama pätee varmasti meihin kaikkiin. Tuskinpa kukaan selviää elämästä ilman karikoita, sairauksia, suruja, menetyksiä tai pettymyksiä. 

Siinä se nyt on, ikuisesti iholla. Vasemmassa kyynärvarressa, sydämen puolella. Kauniisti kirjoitettuna, taitavan Ninan kädenjälki (Unique Art). 

Aurinkoista sunnuntaita! Muistakaa rakkaitanne, niin elämässänne mukana olevia kuin poismenneitä!


*Anu



tiistai 15. syyskuuta 2015

Auringonkukkapellolla






Kuinka onnekas olenkaan! Ihan naapurissani on valtava auringonkukkapelto, jolta saa käydä poimimassa väriä ja iloa kotiin, ihan ilmaiseksi! Pellolla on tullutkin vierailtua muutaman kerran ihailemassa ja huokailemassa. Upea aurinkoinen näky! Mahtavaa että kaupunki tarjoaa tällaista "palvelua" ihan kotinurkilla. Tosin täytyy myöntää, että pelto on Helsingin puolella ja minä vantaalainen käyn naapurissa kuokkimassa. Heh. Mutta eiköhän tuolta valtavalta pellolta riitä iloa myös naapurikaupungin väelle. 

Mitäs mulle kuuluu? Taas on ollut hiljaista blogini sivuilla. Viikot hurahtavat hurjaa vauhtia, vapaapäivät sitäkin nopeammin. Jotenkin se bloggauskipinä ei ole vielä iskenyt, vaikka niin kovasti tuossa taannoin uhosin, että palaan enstistä ehompana linjoille. Bloggaamiselta ajan on vienyt työt ja nukkuminen, salitreeni ja juoksulenkit ja tietenkin sosiaalinen elämä. Olen puuhastellut kaikenlaista mukavaa: käynyt Nuuksiossa haistelemassa metsän tuoksua, pelannut frisbeegolfia(!!), vieraillut veljen perheen luona Hämeessä, käynyt teettämässä taidetta (kerron teille kunhan saan hyvät kuvat taideteoksesta) ym. Olen jopa aloittanut jälleen joka syksyisen käsityöharrastukseni kutomisen. Sukkaa pukkaa! :) Eli kyllä täällä elossa ollaan ja oikein hyvissä voimissa, vaikka blogi jatkaakin hiljaisempaa eloa. Tämä tahti (1 postaus/viikko) tuntuu nyt sopivalta, kun on niin paljon muutakin kivaa elämässä. 

Aurinkoa sinun päivääsi!

*Anu



maanantai 7. syyskuuta 2015

Turkki lämmittää kesälläkin



Vielä yksi, jaksatteko? Kyseessä olisi nimittäin tämän kuluneen kesän (ja tämän vuoden) viimeinen reissupostaus. Ja megamuhkea sellainen mitä kuvien määrään tulee. Tiedän, että reissupostaukset eivät ole niitä suosituimpia, mutta siitä huolimatta haluan jakaa parhaat palat kesälomamatkastani teidän kanssa täällä blogissa. 

Kesäloma minulla oli elokuussa, kokonaiset kolme viikkoa (liian vähän). Lomasta kaksi viikkoa olin rentoutumassa ja lämmittelemässä vanhenevia luitani Bodrumissa Turkissa. Paikka on minun mittapuulla sitä "turkkilaista perusturistimössöä", ihan sama oletko Alanyassa, Marmariksessa vai Bodrumissa (saat olla eri mieltä). En lähtenyt hakemaan mahtavia kulttuurielämyksiä, kulinaristisia nautintoja tai upeita hiekkarantoja. Toivomuslistallani oli aurinko, lämpö ja rentoutuminen. Ja sitä sain. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja mittari huiteli lähellä neljääkymppiä. Tarkenin. 

Lomani ensimmäisen viikon vietin pikkuruisessa Torban kylässä, hotellini oli Sina Beach. Oikein mukava aikuisille tarkoitettu (K16) hotelli, siisti ja kaunis paikka. Varsinaista rantaa ei hotellin kohdalla ollut vaan rantaan oli rakennettu kiva suuri auringonottolaituri, jolta pääsi suoraan pulahtamaan lämpimään mereen. Kylä oli todella pikkiriikkinen, vain muutama ravintola ja pari pikku supermarkettia. Toiseksi viikoksi siiryin Bitezin kylään, joka oli hieman vilkkaampi. Siellä majoitun Okaliptus-hotelliin. Tässä hotellissa matkan hintaan kuuluu puolihoito, joten eipä minun tarvinnut hotellilta juuri poistua ruokaa etsimään. Hotellialue olikin oikein kaunis rantabulevardeineen ja piha-alueineen. Ihana tyynymeri aivan rannalla, voi pojat, että oli mukava lekotella välillä varjossa lounasta tai drinkkiä nautiskellen!

Loma meni pääasiassa rannalla maatessa ja kirjoja lukiessa. Jonkin verran tuli myös urheiltua, täytyihän herkuttelulle ja makaamiselle olla jotain vastapainoakin. Tein myös päiväretken Kosin saarelle Kreikkaan kahden suomalaistytön kanssa sekä yhden päivän veneretken Bodrumin vesillä. Bodrumin keskustassa kävin muutaman kerran ihailemassa kaunista auringonlaskua, koluamassa basaareja ja syömässä illallista. Toki kävin kiertelemässä myös Bodrumin linnassa, mistä oli kauniit maisemat niin Bodrumin keskustaan kuin merelle päin.

Sitten se kuvatulva, olkaa hyvä! Kuvat ovat sikinsokin, välillä ollaan Kosilla ja sitten taas Bodrumissa, välillä Torbassa ja sitten Bitezissä. Voilà!









































Kiva jos jaksoit rullailla tänne asti. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, siksi panostus nyt kuviin. Jos haluat kuulla enemmän Bodrumista tai vaikka noista hotelleista, annan mielelläni lisäinfoa kommenttiboxin puolella.  Nyt on ulkomaanmatkat tehty tälle vuodelle, joten blogini matkaosio hiljenee muutamaksi kuukaudeksi. No, ehkä jotain tulee kerrottua Tukholmasta, siellä kun tulee varmasti käytyä vielä tämän vuoden puolella. Toivottavasti olet viihtynyt näillä nojatuolimatkoilla!

Iloa alkaneeseen viikkoon! Ja muistakaan haaveilla unelmalomista!


*Anu


sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Parvekkeen uudet asukkaat













Kesäloman aikana parvekkeella kuolleiden kesäasukkaiden tilalle hankin eilen uudet asukit: pallokrysanteemin, muratteja ja koristekaaleja. Vihreää, vihreää ja vihreää. Muratti on ollut kestosuosikkini jo vuosia. Yleensä muratit ovat asuneet kanssani sisällä, mutta nyt kun minulla on tuo parveke, niin ne ovat levittäytyneet sinnekin. Tuntuvat tykkäävän niin sisä- kuin ulkotiloistakin. Koristekaaleja olen aina himoinnut, mutta sisätiloihin en ole niitä koskaan ostanut. Nyt kokeilen kuinka ne viihtyvät syksyisellä parvekkeella. Kauniita ne kyllä ovat! Iso valkokukkainen pallokrysanteemikin on päässyt ensi kertaa kotiini. Kukat ovat vielä pääasiassa nupullaan, joten se näyttää vielä aika karulta. Kunhan kukat aukeavat, siitä tulee varmasti tosi rehevä ja muhkea.

Tämä on vain tämmöinen pieni pikainen "sneak peek" parvekkeen syksyyn, yleiskuvia tulossa myöhemmin kunhan saan tehtyä viimeisen silauksen. Pari tyynynpäällistä pitäisi vielä hankkia. Ehkäpä teen huomenna visiitin ruotsalaiseen sisustusliikkeeseen, olisi nimittäin muutakin hankittavaa näin syksyn kynnyksellä. Toivotaan että edessä on kaunis ja lämmin syksy niin pääsen nauttimaan parvekkeesta enemmän kuin vime syksynä (kun parveke toimi lähinnä varastona). Odotan että saan sytytellä kynttilöitä lyhtyihin ja kääriytyä vilttiin maiselmaan punaviiniä... Täytyykin kutsua kavereita illanistujaisiin nauttimaan syysilloista!

Rentoa sunnuntai-iltaa sinulle!!

*Anu