Perhe on paras

Heippa!

Täällä on juuri kotiuduttu pikaiselta Hämeenlinnan reissulta. Junailin eilen Hämeeseen viettämään laatuaikaa perheen parissa. Olimme pitkästä aikaa koko perhe saman katon alla. Kerroinkin talvella, että isäni sairastui vakavasti vuoden alussa eikä ole heikon kuntonsa ja sairaalahoitojen vuoksi pystynyt matkustamaan tänä vuonna minnekään. Mutta nyt vointi on sen verran tasainen, jopa hyvä, että hän jaksoi tulla 400 kilometrin matkan veljeni perheen luo. Oli kiva viettää iltaa siinä kaikkein rakkaimmassa seurassa: veli, käly, pikkuneidit 5v ja 8v, isä ja hänen vaimonsa (joka on minulle kuin toinen äiti). Oma äitini on istunut pilven reunalla jo kahdeksan vuotta, mutta on mielessä ja sydämessä aina. Ja hän katselee minua joka päivä pienen tytön silmin valokuvassa olohuoneen pikkupöydällä. Olisiko hän tuossa kenties 2-vuotias?

Ilta hujahti nopeasti kuulumisia vaihtaen, päivän polttavista asioista keskustellen ja lasten touhuja seuraten. Ja tulipa siinä samalla suunniteltua tulevaa perhejouluakin! Minäkin siis maltan tänä vuonna pysyä pois työpaikalta jouluna (viimeiset kuusi joulua töissä!) ja vietämme pitkästä aikaa kunnon perinteisen perhejoulun. En malta odottaa! Ihanaa että minulla on tämä ihana pieni perhe, niin läheinen ja rakas!

Nyt istun kotona hiljaisuudessa ja pähkäilen mitä tekisin. Pyykkikori pursuaa yli, pyykätä pitäisi. Aurinko paistaa, lenkille pitäisi ehdottomasti lähteä viime päivien herkkukaloreita polttamaan. Veljen perhe ajelee illaksi Helsinkiin Linnanmäen Valokarnevaaleille, sinnekin houkuttelisi lähteä. Minkä näistä valitsisin...vai ehtisinkö tehdä vähän kaikkea? ;)


Mukavaa aurinkoista lauantaita sinulle!

*AnuElina

Edit. (klo 20.37): pesin pyykkiä kaksi koneellista ja kävin Lintsillä. Ja palelluin. Nyt viltin alla teekupin ja lämpimien voileipien kanssa. :)