Ensikertalaisena Kambodzassa

Kambodzan reissuni alkaa olla nyt taputeltu. Puolitoista viikkoa on vierähtänyt valtavan nopeasti. Ensimmäiset kuusi päivää ihmettelin temppeleitä Siem Reapissa ja nyt kuluneet neljä päivää olen tallannut Phnom Penhin katuja. Tänään lennän Vietnamiin Ho Chi Minh Cityyn, taas ovat uudet seikkailut uudessa maassa edessä. Mutta viihdytäänpä vielä hetki Kambozdassa ennen lentoasemalle lähtöä.

Tämä oli ensimmäinen kertani Kambodzassa. Kulttuuri ei yllättänyt juuri mitenkään, sillä olenhan kolunnut naapurimaata Thaimaata useaan kertaan eikä tämä nyt niin paljon poikkea naapuristaan. Köyhempää ja rupuisempaa täällä kyllä on, maa on vasta hiljalleen kehittymässä. Rento ja aito kotikutoisuus saa näkyä, se on aitoa Aasiaa. Ihmiset ovat valtavan ystävällisiä. Välillä olen tuntenut oloni jopa hieman kiusalliseksi, kun tuntuu, että minua kohdellaan kuin kuninkaallista. Kumarrellaan ja niiaillaan, noustaan ylös kun tulen esim. hotellin respaan. En vaan ole tottunut sellaiseen. Ystävällisyys tosin ei koske virkamiehiä (esim. lentoasemalla). Heiltä ei hymy irtoa millään, saati tervehdys, kiitos tai muu ystävällinen ele. No, suodaan se heille, he toimittavat tärkeää virkaansa, ei siinä sovi heittäytyä kaveriksi.

Ruoka täällä on ollut todella maistuvaa ja melko edullistakin. Olen suosinut ravintoloita katukeittiöiden sijaan, vaikka tiedän että juuri niistä katukeittiöistä saisi parhaat ruuat. Ruoka-annokset saa ravintolasta 4-6 taalalla, juomat ovat suhteessa kalliimpia (limut 1,50-2 USD). Olutta saa halvemmalla happy hour- aikan, jopa alle taalan tuoppi. Torimyyjät taitavat kusettaa tietämätöntä turistia, sillä olen todella yllättynyt hedelmien hinnoista. Pyytävät mokomat 2-4 USD per kilo ihan tavallisista paikallisista hedelmistä. Luulenpa vaan, että paikalliset eivät tuollaisia hintoja maksa. Torit ovat muuten yksiä suosikkipaikkojani reissatessani maailmalla. Rakastan värien kirjoa hedelmä- ja vihannesosastoilla, kukkamyyjien kojuista puhumattakaan. Torilla näkee ihmisten arkielämää aidoimmillaan.

Täällä Phnom Penhissä kävin tutustumassa maan surulliseen historiaan vankilamuseossa ja kuoleman kentillä (lue edellinen postaus). Tuon historiapläjäyksen lisäksi olen lähinnä vain hengaillut kaupungilla. Pyörinyt erilaisilla toreilla ja temppeleiden pihoilla, ihmetellyt joenrannassa ja istunut kuppiloissa. Ja tulipa käytyä myös kokkauskurssilla! Olen bongannut pikkulapsia kännyköiden kimpussa (lapset on samanlaisia kaikkialla!) ja temppelikoiria päiväunilla. Olen hihitellyt kadunvarsikampaamoille (bongaatko kuvaajan kuvasta?) ja melkein hermostunut liian innokaisiin tuktuk-kyydin tarjoajiin. Olen ihaillut lootuksia ja paikallisten omistautumista uskonnolleen. Olen taatusti ollut outo näky kaduilla, koska ei siellä juuri kukaan kävele. Kaikki huristelevat autoilla, mopoilla ja tuktukeilla. No, onhan tuo liikenne aikamoinen jalankulkijalle, moottoriajoneuvoilla on AINA etuajo-oikeus. Eikä täällä oikeastaan ole minkäänlaisia jalkakäytäviä. Mutta olenpa ainakin saanut liikuntaa ja hikoillut litrakaupalla!

Neljä vuorokautta tässä kaupungissa oli ehkä hieman liikaa. Kaksi kokonaista päivää olisi riittänyt vallan mainiosti. Mutta eipä minulla mikään kiire tässä matkustaessa ole, olen luppoaikana nauttinut rennosta olosta hotellin altaalla ja kahviloissa. Lomalla ei ole kiire eikä päivien aina tarvitse olla niin ohjelmoituja.

Kuullan taas, seuraavat terveiseni tulevatkin sitten HCMC:n pakokaasunkatkuisilta kujilta!

|| My ten days stay in Cambodia is almost over. Lots of temples, friendly people, horrific traffic and lovely food. Next stop will be HCMC Vietnam! See you there!||

*Anu