Oi, ihana Hoi An!

Terveisiä kauniista pienestä Hoi Anin kaupungista keski-Vietnamista! Täällä on vierähtänyt jo tasan viikko rentoillessa. Tulin Hoi Aniin lukemieni suositusten perusteella. Olin kuullut, että tämä on Vietnamin kaunein kaupunki, pieni helmi maan itärannikolla. Kyllä, allekirjoitan nämä kehut täysin. Kaupunki, joka ennen tunnettiin nimella Faifoo, pääsi UNESCOn maailmanperintölistalle vuonna 1999, eikä suotta. Vanha ja tärkeä satamakaupunki (1500-luvulta 1900-luvulle) on säilynyt erittäin hyvin ja menneen ajan tunnelma on edellen käsinkosketeltavissa vanhan kaupungin kaduilla. Kauniit, pääosin keltaiset talot ovat säilyttäneet vanhan aidon tyylinsä. Ne kätkevät sisälleen nykyisin lukemattoman määrän kahviloita, ravintoloita, matkatoimistoja ja pikku putiikkeja. Kun yrittää sulkea silmänsä siltä, että kaupunki on "tehty" meitä turisteja varten, niin kaupungissa voi todellakin tuntea menneensä ajassa muutaman sata vuotta taaksepäin. Turismilla on valitettavasti aina myös kääntöpuolensa. Siitä huolimatta ihastuin kaupunkiin kovasti, niin upea kuvauksellinen kaupunki! Ihanat vanhat talot puisine ikkunaluukuineen ja hiljaiset sammaloituneet kujat, ahh!

Katuja kulkiessa vastaan tulee temppeleitä, perinnemuseoita ja kaunis japanilainen katettu silta. Kadulla törmäät  koreista hedelmiä myyviin naisiin, munkki- ja pannukakkukojuihin, katugrilleistä nouseviin herkullisiin tuoksuihin ja veneretkiä tarjoaviin setiin. Vanhan kaupungin itäpäädyssä on ihmisiä kuhiseva paikallinen tori, missä poukkoilevat sulassa sovussa niin paikalliset ruokaostoksillaan kuin turistit kameroiden kanssa ihmetellen. Ja kyllä, niitä mopoja on torillakin!  Kaupunkia halkoo joki, jonka yli pääsee kulkemaan useampaa siltaa pitkin. Joen toisella puolella on myös paljon ravintoloita ja majoituspaikkoja matkalaisille. Löytyypä sieltä myös iltatori, mistä saa hankittua mukaansa "pakolliset" matkamuistot ja lyhdyt, joista tämä kaunis kaupunki on tunnettu. 

Iltaisin kaupunki muuttuu lyhtyjen valaisemaksi satukaupungiksi. Lyhtyjä on viritelty katujen ylle, ravintoloihin ja putiikkeihin. Lyhdyt hehkuvat kaikissa sateenkaaren väreissä. Joen ylittävällä kävelysillalla mummelit myyvät pieniä kynttilälyhtyjä, jotka lasketaan joen virran vietäväksi. Kaunis näky iltahämärässä. Iltaisin kaupungin kadut kuhisevat elämää. Satuin kaupunkiin kiinalaisen uudenvuoden aikaan, joten kaupunki on ollut tavallista ruuhkaisempi. Muutamina iltoina liikkuminen on ollut jo aika hankalaa suurien ihmismassojen vuoksi ja ravintolatkin ovat olleet tupaten täynnä. Paikalliset juhlivat uutta vuottaan viikon verran, joten turistien lisäksi kaupungin on valannut myös paikallinen juhlakansa. Minulta jäi vuoden vaihtuminen väliin, sillä en jaksanut valvoa niin myöhään. Kukon vuosi alkoi siis minun osaltani hotellin vällyjen välissä. Kuulin tosin jälkeenpäin etten missannut mitään. Ilotulitteet olivat olleet enemmänkin sellaista papattien paukuttelua.

Hoi An on monipuolinen pikkukaupunki, sillä tämä sopii kulttuurimatkailun lisäksi hyvin myös rantalomailuun. Vanhasta kaupungista on rannalle matkaa noin viisi kilometriä. Kerronkin ihan omassa postauksessa seuraavaksi vähän Hoi Anin maaseudusta ja rannoista. Ehkä päästään kurkkaamaan myös mitä opin kokkauskurssilla.

Oikein mukavaa tiistaita!

|| Greetings from the beautiful town of Hoi An! People say that this is the most beautiful town in Vietnam... I agree! Amazing ancient town with its narrow alleys and charming yellow houses. In the evening this town looks like it is from a fairytale, thousands of colorful lanterns light up your way. ||

*Anu