Jalostuksen tuote

Muutama päivä sitten kerroin huonosta ruokahalusta ja siitä miten kaikki "tavalliset ruuat" tökkii. Hoidoksi tähän vaivaan tein pikkuisen parempaa salaattia. Ja hyväähän se oli. Suunnittelin syöväni seuraavana päivänä samaa salaattia, mutta sain idean ja päätin hieman jalostaa ateriaani. Salaatista tulikin täytetty pitaleipä. Valmiita kaupan pitaleipiä, lämmitys leivänpaahtimessa ja sisälle edellispäivän salaattiaineksia: broileria, halloumia, bataattia, salaattia ja tomaattia. "Kostukkeeksi" ostin kaupasta valmista tsatsikia. Voi elämä, mikä lounas! Näitä jalostettuja ruokia pitää kehitellä lisää. Onko sitä salaattia pakko vetää aina samassa muodossa, jos sen voi tunkea myös leivän sisään jolloin se maistuu vieläkin paremmalta?! Mä jatkan ehdottomasti tällä tiellä, toivottavasti ideoita poikii lisää pitkin kesää!

Mun  maanantai meni veljentytön kanssa Linnanmäellä hurvitellessa. Nyt tätirukka on jännityksestä (asuntoasiat etenee), huonosti nukutuistä öistä ja laitteiden pyörityksestä niin uupunut, että täytyy köllähtää pariksi tunniksi sohvalle ja ummistaa silmät. Pitäisi nimittäin jaksaa tämän kaiken päälle aloittaa vielä yövuorotkin. Tiukkaa settiä, huh huh!

Iloa sateiseen alkuviikkoon!


*AnuElina


Ps. Kuvissa näkyvä ihana eväspaperi on löytö Tukholmasta ihanasta Leila's General Store-kaupasta.

Ostoslistalla: Oma koti

Rivien välistä ja välillä ihan riveiltäkin on pystynyt lukemaan, että etsin uutta kotia. Omaa kotia. Nyt haluan kertoa tarkemmin, mistä haaveilen. Mutta ensin valotan aikuisvuosien asumishistoriaani. Muutin pois lapsuudenkodista 18-vuotiaana. Ensin asuin muutaman kuukauden kahdeksan tytön soluasunnossa ollessani talouskoulussa. Päästyäni opiskelemaan ammattia, asuin 4,5 vuotta kahden tytön solussa. Valmistuttuani vuonna 2000, muutin Helsinkiin ja siitä alkoi vuokralaiselämäni. Olen siis koko aikuisikäni asunut vuokralla. Ensimmäinen kotini oli 25 neliön kokoinen yksiö Helsingin Kalliossa. Vuosien 2003-2006 välisenä aikana asuin vuokralla Lahdessa, Tampereella ja Hämeenlinnassa. Siinä tuli kierrettyä eteläistä Suomea oikein urakalla ja nähtyä monta vuokrakotia. Kokoa näillä kodeilla oli 35-52m2. Yksiöitä ja kaksioita. Nykyisessä helsinkiläisessä vuokrakaksiossani olen asunut 7,5 vuotta. Pisin aika mitä ole missään kodissa koskaan asunut!

Tämän kodin nurkat on nyt nähty, on aika vaihtaa maisemaa. Suurin sysäys tähän päätökseen oli se, että tässä talossa alkaa putkiremontti ensi talvena ja sen alta on pakko päästä pois. Alkuperäinen suunnitelmani oli, että muutan taas vuokralle, mutta talven ikävät tapahtumat perheessä saivat mieleni muuttumaan. Kaiken ikävän ohella siitä seurasi myös jotain hyvää ja nyt minulla on ensimmäistä kertaa  mahdollisuus ostaa oma koti. Lainatarjouksia on kyselty ja lupauksia saatu. Vielä pitäisi päättää minkä tarjouksen hyväksyn. Tarkkaa peliä. Rahoitusasiat alkavat olla siis kunnossa, joten nyt voi todenteolla alkaa etsimään "sitä oikeaa".

Vaatimuslistani on pitkä. Ei liene mikään yllätys. Minulla on aika vaativa maku, siksi kai tässä sinkkunakin vielä ollaan. Toivottavasti tämä projekti kuitenkin osoittautuu helpommaksi kuin sulhasen metsästys.
Etsin tilavaa kaksiota tai sopusuhtaista kolmiota, neliöitä 50-70. Mieluummin uudesta talosta kuin vanhasta, en halua joutua jatkuvien taloyhtiöremonttien keskelle (ja niiden maksajaksi). Haluan kodin, joka on valmiiksi remontoitu ja siisti (tai uusi), remonttihommiin en halua ryhtyä. Maalia ja tapettia voin korkeintaan laittaa, siihenkin taidan tarvita apua. Yksi ehdoton vaatimukseni on parveke. Tilava lasitettu parveke, josta saan lisähuoneen kesäksi. Oma pikku keidas, minne voin istuttaa kukkia ja yrttejä, nauttia ulkoilmasta poistumatta kotoa. Sauna olisi kiva bonus ( 2000-luvulla rakennetuista taloista sellainen usein löytyykin), mutta ei pakollinen. Sitten tietenkin nämä "perinteiset": hyvin varusteltu keittiö ja runsaasti säilytystilaa. Sijainnin suhteen en ole niin kranttu. Pääasia, että pääsisin yhdellä julkisella kulkuvälineellä töihin eikä matka saisi kestää yli puolta tuntia. Se tietenkin rajaa aluetta jonkin verran. Mutta sillä ei ole väliä onko uusi kotikaupunkini Helsinki, Espoo vai Vantaa.

En ole vielä käynyt katsomassa yhtään asuntoa, en vaan ole ehtinyt. Potentiaalisia katsomisen avoisia koteja on ollut tarjolla vain muutamia (yllätys) ja usein niissäkin on ollut lopulta jotain vikaa, joko huono sijainti, liian korkea vastike tai tulevat isot remontit. Mutta ei tässä hätää, minulla on koko loppuvuosi aikaa. Parempi katsella ja harkita asiaa rauhassa. En halua tehdä hätiköityä päätöstä, sillä onhan kyseessä elämäni suurin ostos, jonka kanssa olen naimisissa lähivuodet. Vaikka täytyy myöntää, että olen kyllä todella malttamaton! Haluaisin muuttaa uuteen kotiin heti. Nyt! Ihan kamala muuttovimma, mutta yritän pistää jäitä hattuun. Täydellinen koti löytyy ihan varmasti kunhan maltan rauhassa odottaa.

Nyt siellä ruudun toisella puolella peukut pystyyn, että löydän ihanan kodin mahdollisimman pian! Tänään olisikin edessä ensimmäiset näytöt, jännää!

Aurinkoista (vihdoinkin paistaa!) sunnuntaita!


*AnuElina

Pikkuisen parempi salaatti

Viime viikkoina ruokahaluni on ollut ihmeen huono. Tämä on aika poikkeuksellista, koska yleensä minulla on aina hyvä ruokahalu. Nyt vaan ei oikein tee mieli mitään. Siis oikeaa ruokaa. Kaikki perinteiset kotona väsäämäni ruuat tökkivät. Ravintolassa voisin toki syödä vaikka joka päivä, koska ravintolaruoka poikkeaa arkisista mössöistä. Lisäksi voisin elää maustamattomalla jogurtilla, rahkalla, jäätelöllä ja marjoilla. Niistä tämänhetkinen ruokavalioni onkin pääasiassa muodostunut. Suhteellisen yksipuoliseksi se tosin käy pitemmän päälle. Mutta mitä ihmettä sitä kokkaisi, että saisi maistuvaa, terveellistä ja suhteellisen kevyttä ruokaa?

Tänään taas yritin. Ja ehkä "semisti" onnistuinkin. Tein nimittäin pikkuisen parempaa salaattia sen iänikuisen tomaatti-kurkku-jäävuorisalaatin sijaan. Pohjaksi reilusti vihreää: ruukkusalaattisekoitusta, vuonankaalia ja rucolaa. Lisäksi kurkkua ja tuoretta ananasta. Ruokaisammasta osuudesta vastasivat uunissa paistetut bataattilohkot ja sitruunabroileri sekä pannulla väriä ottanut halloumi. Hyppysellinen pinjansiemeniä ja roiskaus balsamicoa päälle ja eiku syömään! Hyvää oli, pitkästä aikaa. Toinen samanlainen setti jäi vielä huomiseksikin, sen aion nauttia hieman paremman kastikeen kanssa (taion sen ihan itse kaapin aineksista).

Yksin ja vain itselle kokkaaminen on suhteellisen tylsää. Mielellään kokeilisin uusia reseptejä, kun olisi joku toinenkin maistelemassa ja kertomassa arviot. Yksin sitä vaan yrittää päästä sieltä missä aita on matalin ja siksi tulee tehtä aina samoja tylsiä ruokia. Ehkä tässä(kin) asiassa auttaisi asenteen korjaus. Kyllä yksinkin on lupa nauttia hyvästä ruuasta ja sen oman pikku annoksen eteen voisi nähdä joskus vähän enemmän vaivaa. Ehkäpä yritän nyt ryhdistäytyä, otan keittokirjan netin reseptihaun käyttöön ja alan kokeilemaan ja kokkailemaan. Ruokahalukin saattaisi taas löytyä...

Minä korkkaan nyt  siiderin (tuo kuvassa oleva jäi juomatta iltapäivällä) ja alan sutia itseäni edustuskuntoon, sillä tänä iltana lähdetään tyttöjen kanssa vähän kartsalle katselemaan kolleja... jep jep...

Makoisaa lauantai-iltaa!

*AnuElina

Kivilintu

Viime viikonloppuna olin auttamassa muutossa, tyhjensimme edesmenneen isäni ja hänen vaimonsa kotia. Minulle on tarjottu "muuton tieltä" jos jonkinlaista tavaraa, huonekaluja, astioita, kirjoja jne. Suurimmalle osalle olen sanonut "ei", koska en oikeastaan tarvitse mitään. Muutamia aarteita kuitenkin löysin jäljellä olevista tavaroista (suurin osa turhasta kamasta oli jo viety kirppikselle/kaatopaikalle). Yksi niistä oli tämä musta kivilintu. Se on itse asiassa aina ollutkin minun, mutta viimeiset 20 vuotta se on ollut "hoidossa" isän luona. Lintu on aikoinaan (80-luvun lopulla) ostettu Keniasta, slloin kun asuimme naapurimaassa Tansaniassa. Lintu on painava, jotain kivimassaa se taitaa olla. Lintu aukeaa keskeltä eli sisälle voi kätkeä aarteita, vaikkapa koruja. Lintu on kaunis ja sopii aika hyvin kotini värimaailmaan. Paikan se sai toistaiseksi ikkunalaudalta kesäkukkien vierestä. Nappasin mukaani myös muutaman muun aarteen: puisia esineitä Afrikan vuosilta, vanhan koulun kattovalaisimen, poronsarvet, vanhoja lusikoita jne. Näistä tulee postusta joskus myöhemmin tänä vuonna. Valaisin on tosi upea, se pääsee aitiopaikalle uuteen kotiini (jos sellaisen löydän...). Ihanaa kun tällaisia vanhoja aarteita on vielä tallessa, kummasti niiden arvo lisääntyy vuosien varrella.

Olen tässä viime päivinä mietiskellyt, miten saan sisustamisesta kiinnostuneet lukijani säilyttämään mielenkiinnon blogiani kohtaan kesän aikana, koska sisustusaiheisia postauksia ei juurikaan ole tulossa. Tällä hetkellä minulla ei ole intoa sisustaa tätä kotia, koska ajatukset siintävät jo uuden kodin sisustamisessa. Tänne vanhaan kotiin en oikein osaa-viitsi-halua ostaa mitään uutta. Odotan innolla uuteen kotiin muuttoa ja sisustamista! Taidankin tehdä pienen postauksen asuntohaaveistani, sitten tekin tiedätte mitä etsin. :)

Nyt tämä tokkurainen yövuoroputkensa lopettanut zombi yrittää sutia naamaan meikkiä ja suuntaa viikonlopun ruokaostoksille Prismaan. Vapaa viikonloppu edessä, luvassa rentoutumista kotosalla ja hauskanpitoa ystävien kanssa. Kaikkea sopivassa suhteessa! Toivottavasti saadaan nauttia myös auringosta, nämä pari päivää jatkuneet sateet saavat olon väkisinkin supernuutuneeksi (unenpuutteen lisäksi).

Iloista viikonloppua ja positiivista mieltä toivottelee, 

*AnuElina