Elämäni pisin matka - No, miten meni?

Ette usko miten paljon mua jännitti tammikuun alussa, kun seitsemän viikon matka Kaakkois-Aasiaan oli vasta edessä. Maalailin kaikki pirut seinille. Toivoin parasta, pelkäsin pahinta. Mielessä kävi etten selviä matkasta. Kirjoitin jopa veljelleni sähköpostiviestin, missä kerroin kuinka pitää toimia, jos palaan kotiin sinkkiarkussa. Kunnolliset iloiset hautajaiset pitää ainakin järjestää ja kutsua kaikki kaverit. Ei mitään nyyhkybileitä perhepiirissä. Joo, kuulostaa todella hullulta ja kyllä tälle naurettiin jo silloin, nyt varsinkin. Vaikka olenkin aika kokenut reissaaja niin jostain syystä tämä hieman pidempi matka sai mielikuvituksen laukkaamaan harhateille. Ihan suotta.

Olen reissannut ennenkin yksin ja omatoimisesti, mutta vain 2-3 viikon reissuja. Tämä seitsemän viikon rupeama jostain syystä jännitti ihan mielettömästi. Vaatihan se toki aivan erilaista valmistautumista ja järjestelyä. Piti miettiä ihan eri tavalla budjettia, reittiä, majoituksia, paikasta toiseen siirtymisiä. Kotiin piti järjestää joku, joka kastelee kukat, poimii luukusta pudonneet postit ja tarkastaa, että kotona on kaikki kunnossa (huom. matkan aikana asunnossa ramppasi jos jonkinlaista huoltomiestä). Pidempi matka vaati myös erilaista järjenkäyttöä pakkaamisen suhteen. Tässä projektissa sekä onnistuin (kenkävalinnat osui nappiin) että epäonnistuin (liikaa vaatteita). Ja olihan se myös aika jännittävää lähteä ensimmäistä kertaa rinkka selässä matkaan.

No, mutta miten se reissu sitten meni?

Matkat

Olin aivan varma, että jossain kohtaa reissua missaan lennon, myöhästyn lautasta tai hukkaan rinkan. Yhdeksästä lennosta kaikki oli aikataulussa (30-60 min myöhästymisiä ei lasketa Aasiassa) ja ihme kyllä, rinkkakin ehti aina samalle lennolle kanssani. Thaimaan puolella lauttamatkojen varaaminen ja paikallisten organisointitaidot vaikuttivat välillä hieman epämääräisiltä, mutta homma toimi aina. Harakanvarpailla kirjoitettu lippu käteen ja tarra rintaan, sitten menoksi! Vaikka homma näyttää välillä hieman kaoottiselta, paikallisiin tyyppeihin kannattaa vain luottaa eikä hermoilu auta yhtään. Joka kerta pääsin "ovelta ovelle", ehkä vähän myöhässä, mutta mitäpä tuosta. 

Majoitus

Varasin ennen lähtöä ennakkoon lähes kaikki (kahta yötä lukuunottamatta) majoitukseni Kambodzassa ja Vietnamissa. Reittini oli aikataulutettu lentojen suhteen, joten majoitukset oli helppo varata. Käytin ihan tuhottomasti aikaa hotelliarvioiden lukemiseen; vertailin ja pähkäilin. Se kannatti, sillä kaikki hotellit olivat sitä mitä luvattiin, osa jopa ylitti odotukseni. Thaimaan puolelle varasin vain kaksi ensimmäistä yötä, loput paikanpäällä muutama päivä etukäteen. Myöskään Thaimaan hotellit eivät tuottaneet pettymystä. Sanoisin, että aika hyvä tuuri kävi ettei mm. ludeongelmaa ollut yhdessäkään hotellissa. Enkä muuten nähnyt ainuttakaan torakkaa! Pari pikkuliskoa viihdytti mua Kambodzassa eräänä iltana, mutta muuten sain majoittua ilman pikkuruisia kämppiksiä.

Budjetti

Olin asettanut itselleni budjetin lähinnä majoituksia ajatellen, yön keskihinnaksi asetin 30e. En ole tiukan budjetin matkaaja, vaikka niin voisi "reppureissaajasta" ajatella. Haluan oman huoneen, jossa on oma suihku ja wc. Lisäksi halusin, että aamupala kuuluu hintaa (ei kuulunut parissa hotellissa) ja halusin, että hotellista löytyy uima-allas (suurimmassa osassa olikin). Toki nämä vaatimukset nostaavat hintaa. Vietnamissa ja Kambodzassa majoituin yksin, Thaimaassa majoituin suurimman osan öistä 1-2 kaverin kanssa. Kuinka kävi budjetin? 

Hotelliyön keskihinnaksi tuli 30,12e. Eli budjetissa pysyttiin! Jos olisin majoittunut yksin myös Thaimaan saarilla, budjetti olisi paukkunut yli reilusti. Pikku saarilla on huomattavasti kalliimpaa, maksoimme mm. kolmen hengen huoneesta Koh Ngailla 124e/yö! Onneksi oli kämppikset! Muilta osin budjettia ei siis ollut, mutta pyrin kuitenkin aina syömään edullisissa paikoissa (en kuitenkaan katukeittiöissä), matkustin lautoilla/busseilla/kimppatakseilla enkä juurikaan shoppaillut.

Turvallisuus ja terveys

Voiko käydä niin hyvä tuuri, että näinkin pitkällä matkalla ei satu mitään ikävää? Kyllä voi, uskomatonta kyllä! Olin lukenut kauhutarinoita ja kuullut varoitteluja mm. mopolla liikkuvista käsilaukkuvarkaista, jotka ajavat vierestäsi ja kähveltävät laukkusi (Kambodzassa ja Vietnamissa). Pidin laukkuni niin tiukasti kainalossa ettei sitä kukaan himoinnut. En kokenut, että esim. kamera kädessä/kaulassa olisi houkutellut epämääräistä väkeä ympärilleni. Rahoja käsittelin mahdollisimman huomaamattomasti enkä kantanut mukanani suuria summia. Passi, pankkikortit ja extra-käteinen olivat turvassa hotellin tallelokerossa (no, turvassa ja turvassa, kai niistäkin hotellin väki voi kähveltää...). Kaoottisesta liikenteestä huolimatta selvisin ilman naarmuja. En onnistunut telomaan itseäni myöskään pyöräretkillä enkä rantakivikoissa. 

Vatsa ilmoitti muuttuneesta bakteerikannasta viikoilla 2-4, mutta pienet vatsanväänteet pari kertaa päivässä eivät millään tavalla vaikuttaneet lomailuun. Pidin huolta käsihygieniasta (aina kun muistin...) ja pyrin välttämään ruokia (majoneesi, maitotuotteet, salaatit), joista todennäköisimmin saa väänteitä. Matkan puolivälissä sain pienen flunssan, joka onneksi meni ohi muutamassa päivässä, kiitos Thaimaan kostean ilmaston. Flunssakaan ei vaikuttanut lomailuun mitenkään, ruoka maistui ja rantaelämää jaksoi viettää oikein hyvin. Ruoka maistui niinkin hyvin, että sain salakuljetettua Suomeen kolme kiloa hyllyvää kamaa vyötärölläni. Hups!

Yleistä

Etukäteen en osannut ollenkaan sanoa olisiko seitsemän viikkoa liian pitkä, liian lyhyt vai sopiva aika. Nyt osaan. Se oli aika sopiva, pari extra viikkoa olisi kyllä vielä mennyt hyvin. Aika meni uskomattoman nopeasti, mutta silti tuntuu, että olin reissussa tosi kauan. Näin ja koin aivan valtavasti, en ehkä vielä ymmärrä, miten paljon!

Ensimmäistä kertaa oli myös ihan kiva palata kotiin. Syy tähän on se, että ensimmäistä kertaa minusta tuntui, että matka ei loppunut kesken. Ja toinen merkittävä syy oli se ettei minun tavinnut palata töihin. Toki paluu talven keskelle vähän ahdisti (ja ahdistaa edelleen), mutta kyllä tämän kestää hampaat irvessä. Onneksi kevät jo kolkuttelee.

Neitsytmatkani rinkka selässä ei ollut hullumpi. Pitkällä matkalla oppi rinkan pakkaamisen salat, koska sitä tuli tehtyä 14 kertaa. Huh. Mutta se on varmaa, että seuraavalla rinkkareissulla pakkaan järkevämmin. Nyt kannoin mukanani ihan turhaa tavaraa ja aivan liikaa vaatteita. No, siperia opettaa, vai miten se meni?! Ehkä kirjoittelen tänne joskus pakkaamisestakin...

Summa summarum: Reissu oli ihana, onnistunut ja monipuolinen! 

Johan tästä taas tuli romaanin mittainen! Ehkä jaksoit lukea, ehkä et. Lue edes tuo edellinen lause niin tiedät miten meni! 

*Anu

Ps. Täällä jo intoillaan seuraavasta reissusta, vielä kuusi viikkoa ja sitten taas mennään! Matkakohteen kerroinkin jo, muistatko? Jos se on päässyt unohtumaan niin käypä lukemassa täältä.