Alkutalvesta Kaakkois-Aasiassa reissatessani mieleeni tuli ehkä hieman hullu ajatus, joka jäi hetkeksi mieltäni vaivaamaan ja nyt ajattelinkin pohtia sitä äänen. Hetken ajan nimittäin tunsin olevani huono turisti. Sellainen joka hukkaa mahdollisuutensa ja joka ei ota kaikkea irti ihan kaikesta. Ajatus meni onneksi nopeasti ohi. Mistä tämä ajatus sitten tuli?
Jotenkin sitä ajattelee, että matkustaessa täytyisi hankkia ihan hurja määrä kokemuksia ja elämyksiä, koluta joka ikinen kylä ja kukkula, tutkia jokainen temppeli ja tori. Sitten jos et toimikaan näin, tuntuu ettet käytä tilaisuutta hyväksi ja tuhlaat lomasi. Ihan typerä ajatus, tiedän, mutta tältä minusta tuntui sen pienen hetken verran. Tuhlaanko todella osan lomastani ja matkastani, jos en ota kohteesta irti kaikkea mitä siitä lähtee? Onko ihan hullua jättää ainutlaatuiset tilaisuudet käyttämättä?
Tästä pääsemmekin taas yhteen nykyisistä lempi puheenaiheistani: Suorittamiseen. Minusta tuntuu, että joutuisin suorittamaan lomani, jos koluaisin jokaikisen paikan ja nähtävyyden vain siitä "pakosta", että minun kuuluu tehdä niin, koska olen maailman ääriin asti matkustanut. Minun kuuluu nähdä se, tämä ja tuo, tai muuten en voi sanoa käyneeni edes koko maassa. Viis siitä vaikkei se museo, näköalapaikka, luontopolku, temppeli, patsas tai kyläpahanen edes kiinnostaisi, pakko mennä "koska niin kaikki muutkin". Onko Pariisissa pakko nähdä Louvre, jos taide ei kiinnosta? Ei ole, skippasin sen. Onko New Yorkissa pakko käydä Empire State Buildingissa? Ei ole, skippasin senkin, koska mahtavat maisemat näkee muualtakin. Onko Lontoossa pakko käydä London Eye-maailmanpyörässä? Ei ole, maailmanpyörään pääsee Helsingissäkin.
Mietittyäni asiaa hetken, totesin, että saan reissata juuri niinkuin haluan ja mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä ja oikealta. Oli se sitten parin viikon rantaloma all inclusive- resortissa, missä vain syöt ja makaat laiskana tai aktiivinen kaupunkiloma, jolla juokset kantapäät rakoille, koska haluat nähdä kaiken. Suurin osa matkoistani on jotain siltä väliltä tai sekoitus molempia. Välillä otetaan rennosti, hengaillaan kaduilla ja istutaan kuppiloissa, maataan rannalla ja rentoudutaan. Välillä juostaan nähtävyydestä toiseen, tutkitaan kaikki kylät ja kadut, ahmitaan kokemuksia ja elämyksiä ähkyyn asti.
Tämän oivalluksen myötä aloin myös ymmärtää hieman enemmän niitä ihmisiä, jotka matkustavat aina samaan paikkaan vuodesta toiseen, vähän niinkuin kesämökille. Tuttu paikka, takuuvarma rentoutuminen, ei yllätyksiä. Ne ovat niitä, jotka eivät kaipaa sillä hetkellä uusia ärsykkeitä lomaansa eikä elämäänsä. Hetkittäin sellaista kaipaan minäkin. Onneksi sellaiset hetket ajoittuvat useimmiten aikaan, jolloin olen kotona. Reissussa ollessa voin sitten imeä uusia ärsykkeitä jokaisella aistillani. Jopa ähkyyn asti.
Mitä tästä pähkäilystä opimme? Jokainen reissatkoon tyylillään. Onneksi nämä matkailua koskevat valinnat eivät tee kenestäkään sen huonompaa tai parempaa turistia/matkailijaa/seikkailijaa, jokainen tekee sitä mitä juuri sillä hetkellä elämäänsä kaipaa. Peace!
Tästä pääsemmekin taas yhteen nykyisistä lempi puheenaiheistani: Suorittamiseen. Minusta tuntuu, että joutuisin suorittamaan lomani, jos koluaisin jokaikisen paikan ja nähtävyyden vain siitä "pakosta", että minun kuuluu tehdä niin, koska olen maailman ääriin asti matkustanut. Minun kuuluu nähdä se, tämä ja tuo, tai muuten en voi sanoa käyneeni edes koko maassa. Viis siitä vaikkei se museo, näköalapaikka, luontopolku, temppeli, patsas tai kyläpahanen edes kiinnostaisi, pakko mennä "koska niin kaikki muutkin". Onko Pariisissa pakko nähdä Louvre, jos taide ei kiinnosta? Ei ole, skippasin sen. Onko New Yorkissa pakko käydä Empire State Buildingissa? Ei ole, skippasin senkin, koska mahtavat maisemat näkee muualtakin. Onko Lontoossa pakko käydä London Eye-maailmanpyörässä? Ei ole, maailmanpyörään pääsee Helsingissäkin.
Mietittyäni asiaa hetken, totesin, että saan reissata juuri niinkuin haluan ja mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä ja oikealta. Oli se sitten parin viikon rantaloma all inclusive- resortissa, missä vain syöt ja makaat laiskana tai aktiivinen kaupunkiloma, jolla juokset kantapäät rakoille, koska haluat nähdä kaiken. Suurin osa matkoistani on jotain siltä väliltä tai sekoitus molempia. Välillä otetaan rennosti, hengaillaan kaduilla ja istutaan kuppiloissa, maataan rannalla ja rentoudutaan. Välillä juostaan nähtävyydestä toiseen, tutkitaan kaikki kylät ja kadut, ahmitaan kokemuksia ja elämyksiä ähkyyn asti.
Tämän oivalluksen myötä aloin myös ymmärtää hieman enemmän niitä ihmisiä, jotka matkustavat aina samaan paikkaan vuodesta toiseen, vähän niinkuin kesämökille. Tuttu paikka, takuuvarma rentoutuminen, ei yllätyksiä. Ne ovat niitä, jotka eivät kaipaa sillä hetkellä uusia ärsykkeitä lomaansa eikä elämäänsä. Hetkittäin sellaista kaipaan minäkin. Onneksi sellaiset hetket ajoittuvat useimmiten aikaan, jolloin olen kotona. Reissussa ollessa voin sitten imeä uusia ärsykkeitä jokaisella aistillani. Jopa ähkyyn asti.
Mitä tästä pähkäilystä opimme? Jokainen reissatkoon tyylillään. Onneksi nämä matkailua koskevat valinnat eivät tee kenestäkään sen huonompaa tai parempaa turistia/matkailijaa/seikkailijaa, jokainen tekee sitä mitä juuri sillä hetkellä elämäänsä kaipaa. Peace!
*Anu
Ps. Aloitin kirjoittaa tätä postausta jo tammikuussa Vietnamissa, juuri kun syndrooma iski päälle. Tekstin loppuun asti saattaminen kuitenkin vaati lopulta vähän pidemmän mutusteluajan... Tässä se nyt on! Kerro oletko tuntenut joskus samoin!
Hyvä pointti ja se on muuten totta, että niissä tietyissä paikoissa on "pakko" käydä, vaikkei ees kiinnosta! Hyvää pohdintaa ja upeeta, että teet just niitä asioita mitä haluut!
VastaaPoistaSe on kyllä jännä juttu miksi on "pakko"... Vaikka oikeasti mitään ei ole pakko tehdä! Onneksi on valinnanvapaus ja aion jatkossakin tehdä sitä mikä kiinnostaa ja mikä tuntuu sillä hetkellä hyvältä.
PoistaKannatan, täytyy mennä ehdottomasti fiiliksen mukaan eikä pakon. Vaan mistä itse nauttii 🤗
VastaaPoistaNimenomaan! Reissuista täytyy tehdä omannäköisiä!
PoistaIlman muuta samaa mieltä tän kanssa, samat jutut ei vain kiinnosta kaikkia ja ehkä eniten reissuista saakin irti, kun etsii ne "omat" must paikat, joissa käy. :)
VastaaPoistaMä olen ihastunut "haahuiluun" kaupunkilomilla. Silloin eksyy vahingossa mielenkiintoisiin paikkoihin. Hyvä esimerkki oli Berliinin reissu vajaa vuosi sitten!
PoistaTuttu tunne! Ihan samanlaisia fiiliksiä olen minäkin kokenut. On ihan eri asia kierrellä ja käydä paikoissa jos itse aidosti haluaa, mutta joskus niissä tulee käytyä ihan vain sen takia, että "niin kuuluu tehdä". Ja jos et käy, niin kotipuolessa sinua pidetään vähintäänkin omituisena tai "epäaitona" matkailijana kun kuulevat, että 'joo, en kiivennyt Eiffel-torniin, riitti kun näki sen maan tasalta'. Itse olen viettänyt yhden hotelliloman Tukholmassa, siis maannut pari päivää hotellissa, katsellut telkkaria, lukenut kirjoja ja hakenut ruokani läheisestä Icasta - ja nauttinut olostani ihan älyttömästi! Vaikka kaiketi olisi kuulunut juosta pitkin kaupunkia nähtävyyksien ja kauppojen perässä, kahviloita ja ravintoloita koluten...
VastaaPoistaIhanaa että teillä muillakin on ollut samanlaisia ajatuksia! Myönnän että olen tehnyt paljon asioita vaan "pakosta", mutta tästä lähtien teen juuri sitä mikä tuntuu mielenkiintoiselta. Viis siitä mitä muut sanoo! Tuo sun Tukholman lepoloma kuulostaa just hyvältä! Pääsee sinne sit toisella kertaa kiertelemään.
Poista