Poimintoja työnvieroksujan arjesta

Kuten suurin osa lukijoistani tietääkin, irtisanouduin vakituisesta työstä viime vuoden lopussa. Oravanpyörästä poishyppäämisen tarkoitus oli saada tuntea, mitä on vapaus. Miltä tuntuu, kun ei tarvitse hyppiä toisten laatimien aikataulujen mukaan. Kaipasin kunnollista breikkiä, että voin nauttia lisääntyneestä vapaa-ajasta, tehdä asioita joihin ennen ei ollut riittävästi aikaa. Halusin ottaa aikaa itsestäni huolehtimiseen ja rentoutumiseen. Kolme kuukautta on nyt mennyt ja voin sanoa, että irtisanoutuminen oli elämäni paras päätös ja ehdottomasti kannattavin veto oman elämänlaadun parantamiseksi ja rentoutumisen maksimoimiseksi. Kertaakaan en ole katunut.

Vapauteni kaksi ensimmäistä kuukautta matkustelin Kaakkois-Aasiassa. Ihana ja ikimuistoinen reissu! Sydäntalvi meni auringosta, lämmöstä ja uusista kokemuksista nauttiessa. Tämän kuluneen maaliskuun olen hengaillut kotona. Aluksi mietin, miten saan ajan kulumaan, tylsistynkö tai pitkästynkö. No, en todellakaan! Aika on lentänyt eikä minulla ole ollut minkäänlaisia ajankuluongelmia. Olen nukkunut ihanan pitkiä unia ja säännöllinen elämänrytmi on tuonut lisää virtaa arkeen. Olen päässyt hiljalleen eroon suorittamisesta. Nyt jaksan urheilla ja olla sosiaalinen ihan eri tavalla. Salilla sekä lenkkipoluilla on tullutkin hikoiltua lähes joka päivä. Olen tavannut kavereita ja perhettäni, nauttinut rauhallisista hetkistä kahviloissa ja maailmaa parantavista keskusteluista. Olen opetellut laiskottelemaan ja nauttimaan siitä ilman syyllisyyden tuntoa. Olen tyhjentänyt kotiani turhista tavaroista ja laittanut ne kiertoon kirppiksillä. Olen tajunnut pärjääväni vähemmällä. Olen testaillut uusia aamu- ja välipalareseptejä. Olen opetellut kuuntelemaan itseäni ja sitä, mikä on minulle hyväksi. Olen suunnitellut tulevaa matkaa ja haaveillut jo seuraavistakin. Minulla on ollut aikaa miettiä, mikä elämässä on tärkeää ja mikä tekee minut onnelliseksi.

Nautin suunnattomasti siitä, että minä olen nyt oman elämäni pomo. Minä laadin aikataulun kalenteriini. Minä päätän mitä jaksan ja mitä haluan. Olen tehnyt muutaman yövuorokeikan entiselle työpaikalleni. Tuntuu ihanalta, että nyt minä saan päättää kuinka usein käyn töissä tai mitä vuoroja haluan tehdä. Pari vuoroa viikossa on tuntunut sopivalta. Ja työntekokin on maistunut paremmalta, kun päätösvalta  on itsellä. Saan keskittyä ainoastaan oikeaan työhön eikä minun tarvitse välittää ympärillä vellovista muutoksista ja ongelmista. Uskon olevani nyt parempi hoitaja. Tällä hetkellä minua houkuttelee ajatus keikkatyön jatkamisesta ehkä jopa vuoden loppuun asti. Saisin säilyttää vapauden ja päätösvallan itselläni. Ei kuulosta hassummalta, eihän?!

Huomenna alkava huhtikuu on lupaus keväästä (vaikka tänään satoikin lunta!) ja täynnä mukavia asioita. Työnvieroksujan arki jatkuu samaan tapaan rennosti nautiskellen ja omaa itseä kuunnellen. Luvassa on viikonloppuvisiitti ystävän luo länsirannikolle, kälyn yökyläilyvisiitti, juoksulenkkejä ja salitreenejä, kampaajakäynti (luuhaketukka kuntoon!), pääsiäishippaloita, keikkatöitä, matkasuunnitelmia ja -valmisteluja sekä yhdet vuoden odotetuimmista bileistä (näenhän sinutkin siellä?). Sitten onkin aika lentää länteen. Ihana kuukausi edessä!

Millä mielellä sinä aloittelet huhtikuuta?


*Anu

Ps. En kutsu itseäni työttömäksi, koska päätös jättäytyä pois töistä oli ihan oma valintani. Kutsun itseäni työnvieroksujaksi. Tai "downshiftaajaksi". Tai vaihtoehtoisesti sanon olevani sapattivapaalla tai "omalla lomalla". En myöskään nauti elämästäni veronmaksajien kustannuksella, vaan jokainen roponen on omasta pussistani.