Minne hävisi heinäkuu?

Hei hei heinäkuu! Minne ihmeeseen hävisit? Jotenkin tänä kesänä on tuntunut, että kesä ei ole kunnolla alkanutkaan, ja nyt eletään jo heinäkuun viimeistä päivää. Heinäkuu ikäänkuin hävisi kalenteristani, valui läpi sormien, en saanut oikein mitään otetta. 

Heinäkuu meni pääosin töissä pakertaessa. Tänä vuonna heinäkuuhun ei mahtunut yhtäkään festaria tai tapahtumaa, ei piknikejä, ei kaupunkiretkiä. Ihan erilainen heinäkuu edeltäjiinsä verrattuna. En silti sano, että heinäkuu olisi ollut huono. Ehkä se oli vaan tavallista mauttomampi, huomaamattomampi, nopeampi ja yllätyksetön.

Heinäkuusta 2016 muistoihini jää kourallinen kauniita aurinkoisia päiviä, pari iloista terassireissua ystävien kanssa, sooloretki Suomenlinnaan, vauhdikas Lintsi-päivä tädin murujen kanssa, 27 urheilumerkintää kalenterissa (harvinaisen paljon urheilua kesäkuukaudelle!) ja retket mustikkametsään. Siinäpä se. Ja paljon töitä, töitä, töitä.

Elokuuta odotan innolla. On luvassa mökkeilyä, seikkailua, pienimuotoiset festarit ja kotimaanmatkailua. Toivottavasti sää suosii ensi kuussa, sillä minun kesä ei suinkaan ole vielä ohi! Ja onhan puolet kesälomastakin vielä pitämättä! Sitä tosin joudun odottelemaan vielä kuukauden päivät.

Kivaa heinäkuun viimeistä!

*Anu

Vitamiinit talteen

Mikä onkaan parempaa kuin kesän makea maku jogurtissa, smoothiessa tai puurossa?! Niinpä. Täällä on nautittu tuoreista marjoista monessa eri muodossa. Maustamaton jogurtti ja vadelmat ovat ehdoton suosikkini, kovana kakkosena tulee kaurapuuro itsepoimituilla mustikoilla terästettynä.

Nyt on marjakausi parhaimmillaan ja olenkin käyttänyt tilaisuuden hyväksi ja laittanut marjoja talteen talven varalle. Kävin itse poimimassa mustikoita läheisestä metsästä ja parin pikaisen reissun saldona pakkasessa on nyt 15 rasiaa antioksidantteja ja vitamiineja. Parin viime päivän aikana olen pakastanut myös vadelmia, sillä bongasin lähikaupasta marjat hyvään hintaan. Vadelma on marjasuosikkini, joten nytpä onkin ihanaa, kun saa talvellakin kotimaisia vadelmia aamujogurttiin ja -puuroon. 

Mansikoiden kanssa minulla kävi vähän köpelösti. Missasin parhaan sadon ja edullisimmat hinnat, joten nyt täytyy tyytyä kaupasta ostettaviin pakastemansikoihin. En nimittäin millään raaski enää ostaa 40 euron laatikkoa, kun laatukin on vähän mitä sattuu. Himoitsen vielä pakastimen täytteeksi herukoita. Niitä pitää kipaista torilta ensi viikon alussa. Ja jos vielä vähän mustikoita kävisi itse poimimassa...

Joko sinä olet pakastanut herkkuja talven varalle? Mikä on suosikkimarjasi?

Se ois perjantai nyt, mutta täällä ei suinkaan päästä nauttimaan viikonlopusta vaan nyrpistellään nenää alkavalle kolmen yövuoron urakalle. Mutta näistä kun selviän, niin ensi viikolla on luvassa jo perinteeksi muodostunut mökkikeikka ihanaisen kälyni kanssa. Mutta kun ei malttaisi odottaa...

Mukavaa viikonloppua sulle!

*Anu

Viikon saldo

Hip hei!

Täällä on vietetty bloggailun suhteen varsin hiljainen viikko. Pariin päivään en edes kurkistanut blogistaniaan, pahoittelut siis siitä etten ole taas(kaan) ihan kärryllä mitä teille kuuluu. Ei täällä kuitenkaan olla maattu laakereilla vaan menoa ja meininkiä riittänyt yllin kyllin.

Viikkoon on mahtunut mm:

31 tuntia töitä (ja 4,5 vielä edessä tänä iltana)

3 vapaapäivää

2 vuorokautta täti-hommia

9 tuntia Lintsillä hurvittelua maailman rakkaimpien veljen tyttöjen kanssa

4 juoksu/kävelylenkkiä

3 salitreeniä

1 leffakäynti

2 metsäreissua (mustikoita, mmmmm.....)

2 ravintolareissua

1 jaettu hattara

3 annosta jäätelöä

1 lomamatkan varaaminen

shoppailua ja torilla hengailua

aurinkoa ja sadetta

paljon hyvää mieltä ja naurua

Täällä odotellaan jo ensi viikon vapaapäiviä ja helteisiä kesäpäiviä. Joo, minä tykkään, kun on lämmintä ja aurinko porottaa! Keskiviikolle on varsin mukavaa ohjelmaa luvassa, toivotaan että sää suosii. Noihin kuvien maisemiin ollaan matkalla, ei tosin tuohon Löylyyn, mutta samoille rannoille kuitenkin. Oletko muuten käynyt Löylyssä? Tykkään kovasti tuon ravintolan ilmeestä ja suuresta terassista. Nämä kuvat ovat reilun viikon takaa, kun kävin Löylyssä nauttimassa lounaan ja lasin viiniä. Jos meille suodaan vielä lisää kauniita hellepäiviä niin aion parkkeerata itseni vielä uudelleen tuonne rantatuoliin muutamaksi tunniksi. Mukaan hyvää luettavaa ja aurinkoiseen päivään sopivia virvokkeita. Ahhhh!

Nyt jorinat seis ja salille...ja sitten metsään...ja sitten pidennettyyn yövuoroon! Ihanaista sunnuntaita sulle!

*Anu

- UNIIKKI -

Viime viikonloppuna kävin pitkästä aikaa tutkailemassa Kallion kulmia. Edellisestä kerrasta on jo vuosia, joten ei ihmekään, että uusia pikku putiikkeja, kirpputoreja ja kuppiloita on putkahdellut katukuvaan. 

Yhtä putiikkia olen tiiraillut ohi kulkiessani bussin ikkunasta jo monta kertaa ja nyt päätin käydä kurkkaamassa sisälle. UNIIKKI -kangaskassiputiikki houkuttelee astumaan sisään, värimaailma hivelee tällaisen mustavalkoisen ihmisen silmää. Ihanat kangaskassit ovat ekologisia, sillä ne on valmistettu Reilun kaupan puuvillasta ja kierrätyspuuvillasta. Kassit valmistetaan käsityönä ja painetaan Kalliossa. Kassit ovat todellakin nimensä mukaisia, uniikkeja, sillä valmituserät ovat pieniä. Näitä ei ihan joka tytön olalla keiku! Jokainen löytää taatusti mieleisensä, sillä kasseja löytyy eri kokoisina ja erilaisilla painatuksilla. Kauniiden kassien lisäksi putiikissa myydään mm. rintanappeja. Enhän minä ilman ostoksia selvinnyt ulos sieltä...

Olen viimeaikoina tietoisesti vähentänyt muovikassien käyttöä ruokakauppareissuilla. Nappaan aina mukaan pari kangaskassia, joissa ostokset on helppo kuljettaa kotiin ja teen samalla pienen ekoteon. Ihastuin tuolla kaupassa hieman suurempaan kassiin (kassi tuolilla ja kolmannen kuvan hyllyllä), joka voisi toimia hyvin mm. lyhyillä yökyläilyreissuilla tai rantakassina. Ihan ensimmäisenä se pääsee kuitenkin mukaani ruokakauppaan.

Käyhän kurkkaamassa tähän UNIIKKIin, jos Kallion nurkilla pyörit. Löydät sen helposti osoitteesta Hämeentie 34 (Helsinki) ja netistä (linkki yllä).

*Anu

 ***Blogiyhteistyö***

Mustaa kultaa

Muutama päivä sitten kävin metsälenkillä. Kykkimiseksihän se meni. Mustikat ovat kypsyneet. Onneksi oli pussi taskussa ja sain noukittua kesän ensimmäiset ilmaiset herkut aamupuuron ja jogurtin kaveriksi. Löysin pari hyvä apajaa ja nyt pitää vain odotella muutama päivä, että pääsen oikein poimurin ja ämpärin kanssa viuhtomaan. Kunha vaan kukaan muu ei ole huomannut samoja apajia! Toiveena olisi saada muutama rasia pakkaseen talven varalle. Toivotaan siis sopivia kelejä, että viimeisetkin raakileet pääsevät kypsymään ja kasvamaan isoiksi ja makoisiksi.

Joko sinä olet käynyt metsässä kykkimässä? Mitä sait saaliiksi? Vai kykkiikö joku muu puolestasi?

Aurinkoista kesäsunnuntaita!

*Anu

Lokkien saattelemana Suomenlinnaan

Jokaiseen kesääni kuuluu "pakollinen" retki Helsingin edustalla sijaitsevaan saareen, Suomenlinnaan. Vartin lauttamatkan päässä on kokonaan erilainen miljöö, kauniit maisemat ja komeat rakennukset. Eilen aurinko paistoi jo aamusta niin kirkkaasti, että päätin viettää vapaapäiväni ulkona. Kauppatorin läpi käveltyäni astuin lauttaan ja kohta olinkin lokkien saattelemana Suomenlinnassa. Moni muukin oli keksinyt, että aurinkoinen torstai on hyvä päivä pieneen retkeilyyn, niin kova kuhina kävi saaren mukulakivikaduilla.

Käveli osittain tuttuja reittejä, mutta välillä poikkesin myös uusille poluille, missä en ollut ennen käynyt. Saari on tullut vuosien varrella jo aika tutuksi, joten tiedän mistä löytyy mm. parhaat selfieiden ottopaikat (heh!). Päivä oli kovin tuulinen, joten jätin rannan suosiolla väliin (yhtä harha-askelta lukuunottamatta) ja seikkailin saaren sisäosissa. Upeita rakennuksia, kirkkaita värejä, muhkeita kiviseiniä ja -muureja, mummomankeleita ja maitokärryjä, kauniita yksityiskohtia, suloisia kahviloita ja kirkon hiljaisuutta.

Suomenlinnasta suuntasin merenrantaan terassille lounastamaan ja nauttimaan auringosta. Siinähän se päivä vierähti iltaan terasseja kierrellessä, kun sain vielä kaverin seurakseni. Iltasella nautittiin salaatit minun pikku parvekkeella ilta-auringosta nauttien. Taisi vähän nenänpää ja hartiat punoittaa päivän päätteeksi, mutta kyllä oli upea kesäpäivä! Näitä lisää, kiitos!

Tänään taivas näyttää aivan toisenlaiselta, joten edessä on urheilu-kotipuuha-shoppailupäivä.

Iloa harmaaseen perjantaihin!

*Anu

Pikainen pestopasta

Olen todella huono syömään pastaa, perunaa ja riisiä kotioloissa. Ruokani valmistan pääasiassa kasviksista ja erilaisista proteiininlähteistä (kana, kala, liha, juustot). En edes kaipaa hiilareita pääaterioilleni. Aamu- ja iltapalalla hiilareita tulee mm. puuron muodossa, toisinaan syön myös leipää. Ja toki hiilareita tulee myös runsaasti hedelmistä ja marjoista, joita syön paljon päivittäin. Välillä kuitenkin iskee ns. hiilarihimo ja on pakko saada pastaa, perunaa, riisiä. Ja onhan se totta, että paljon urheilevan täytyisi saada niitä huomattavasti enemmän kuin mitä minä saan. 

Nyt olen parina päivänä tehnyt helppoa pestopastaa. Idean tähän sain vilaukselta nähdystä kuvasta, en edes muista missä sen näin. Muistin vain, että siinä oli spagettia, basilikaa ja kirsikkatomaatteja. Siitä se ajatus sitten lähti ja syntyi tämä kesäisen värikäs ja pikaisesti valmistuva herkkuruoka.

Anun pikainen pestopasta (1 annos)

40g spagettia 

120g broileria 

10-15 kirsikka- tai miniluumutomaattia

2 tl (reiluja) sitruunapestoa

sipulinvarsia silputtuna

basilikanlehtiä silputtuna

Keitä pasta. Paista broileri ja mausta mielen mukaan. 

Pilko broileri ja sekoita valutetun pastan sekaan. 

Lisää joukkoon pesto, puolitetut kirsikkatomaatit ja silputut vihreät. 

Ja eiku syömään!

***

Tämän helpompaa ei ruuanlaitto voi olla, juuri sopivaa evästä kiireiseen päivään tai laiskalle kokille. Seuraavaksi ajattelin kokeilla broilerin tilalle mozzarellaa tai fetaa. Varmasti hurjan hyvää erilaisina variaatioinakin!

Kivaa tiistai-iltaa!

*Anu

Kesän parhaat

Kesä on lempivuodenaikani. Erityisesti rakastan alkukesää, kun luonto on heleän vihreä ja ensimmäiset auringonsäteet antavat lupauksen valoisista kesäilloista ja lämmöstä. Nyt mennään jo keskikesässä, mutta yhtälailla rakastan tätäkin. Myös loppukesässä, sen hämärtyvissä illoissa ja syksyisessä tuoksussa on taikaa. 

Kesässä on parasta... pitkät valoisat päivät ja illat... auringon paahde... lintujen konsertti metsässä... tuoreet mansikat aamujogurtissa... luonnonkukat maljakossa... pisamat nenänpäässä... uudet perunat tillillä ja sillillä... paljaat varpaat sandaaleissa... itse poimitut mustikat... terassit meren äärellä... pitkät kävelylenkit metsässä... rantasauna järvimaisemassa... kevyet vaatteet... pionit ja auringonkukat... herneet ja kirsikat... auringonnousut ja -laskut... jäätelö... vastaleikatun nurmikon tuoksu... ukkosmyrskyt... sateen tuoksu metsässä... haaveilu ja spontaanius... 

Kuten huomasit, minun lempiasiat ovat pääosin hyvin arkisia ja tavallisia asioita, jotka ovat ilmaisia tai ainakin hyvin edullisia. Jätin suosiolla listasta asiat, joihin tarvitsee taloudellista panostusta, lomaa tai seuraa. Näistä voi nauttia yksin vaikka työpäivän päätteeksi, lähes ilmaiseksi.

Mitä sinulle tulee mieleen kesästä? Mikä on parasta? 

*Anu

Korttelikierroksella

Huomenta!

Täällä on selvitty ensimmäisestä loman jälkeisestä työputkesta ja tuntuu ettei lomalla olisi ollutkaan. Niin tehokkaasti tuo mun työ vie mehut naisesta... Huoh!

Mutta palataanpa vielä kesälomani alkuun ja Joensuun matkaan. Lennähdin entisille kotiseuduillen blogisiskojani moikkaamaan ja pariin päivään saatiinkin mahtumaan vaikka mitä mukavaa. Kolin upeista vaaramaisemista kirjoittelinkin jo aiemmin (klik), mutta nyt tehdään pieni kierros kaupungin keskustassa.

Joensuun keskustasta löytyy varsin viehättävä alue: Taitokortteli. Vanhojen rakennusten rykelmä, joiden sisäpihalta avautuu ovia moniin ihaniin putiikkeihin ja ravintoloihin. Me poikkesimme tuoreen leivän tuoksussa Herkkupajassa, rönsyilevän romanttisessa Sarustiikka-sisustusputiikissa, luomuruokakaupassa (jonka nimeä en kuollaksenikaan muista...) ja Taito Shopissa. Kurkimme myös ravintola Wanhan Aitan ovesta sisään. Ihana vanhan ajan tunnelma tuossa korttelissa, kannattaa käydä jos Joensuussa vierailet!

Taitokorttelin jälkeen kävelimme auringon paisteessa pitkin joenvartta ja katselimme nousevaa siltaa. Lounaan nautimme kreikkalaisessa ravintolassa ja jälkkäriksi masuun mahtui vielä pullavohvelit Vesikioskilla. Enkä tietenkään voinut jättää väliin käyntiä HB Home-sisustuskaupassa, koska ainahan sietlä löytyy jotain kivaa tuliaista omaan kotiin. 

Nyt on lomakuulumiset kerrottu. Paljon mahtui kahteen viikkoon. Lupaan välillä kirjoittaa muitakin kuin pelkkiä reissupostauksia, nämä kun eivät tunnu olevan mikään hittituote täällä blogissani. Nyt nautin parista vapaasta ja yritän pikku puuhastelujen ja urheilun ohessa levätäkin.

Iloa harmaaseen perjantaihin!


*Anu