Ja näin heiluu sulka ja sulka heiluu näin...

Hauska lastenlaulu kyllä, mutta en miellä itseäni mistään kohtaa Täti Moonikaksi. Mutta se on totta, että nyt heiluu sulka, nimittäin molemmissa korvissa! Bongasin Nousevan Myrskyn sulkakorvikset jokunen kuukausi sitten roikkumassa ystäväni korvissa ja ihastuin. Siitä asti ne ovat olleet osatoslistallani, mutta en ole tehnyt asian eteen mitään (paisti että vilkaisin kyseisen yrityksen nettisivuja). Lauantaina ne liitelivät vastaani ihan sattumalta I Love Me-messuilla. Joskus kannatta vähän odotella, voi löytää aarteen yllättävästä paikasta! Korvikset olivat nyt olivat messutarjouksessa, joten ei tarvinnut sen enempää miettiä. Korvikset on tehty kierrätyskumista ja ovat tosi kevyet. Ja ihan minun tyyliset! Korvikset on pakattu kauniiseen mustaan koteloon, jota koristaa kaunis kierrätyskuminen nauha/rusetti. Viimeisen päälle mietitty kokonaisuus. Nyt odotan että pääsen käyttämään niitä tyyliin sopivan asun kanssa. Mitäs tykkäät?

Lauantai meni  tosiaan messuhulinoissa ja ystävien kanssa illallisella. Siinä samalla juhlistimme pienesti yhden ystäväni synttäreitä. Kiva päivä kaikenkaikkiaan. Sunnuntain olin "pyhittänyt" itselleni. Urheilua ja lepoa sopivassa suhteessa sekä rentoa kotoilua ja TV:n katselua. Arjen hulinassa on välillä hyvä ottaa aikaa itselle ja relata ilman aikatauluja tai "pakko tehdä"-listoja. Viikonlopusta tuli juuri sellainen kuin olin toivonutkin: Paljon unta (3x10-11h!), urheilua (2 salitreeniä ja juoksulenkki), ystäviä ja joutenoloa. Napakymppi!

Reipasta viikon alkua sulle!

*Anu

Ps. Blogini Facebook-sivu on nyt poistettu (tai ainakin pitäisi olla...). Tuli ähky kun on liian monta paikkaa minne "pitää" jotain päivittää. Instagram on ja pysyy (anuelina76), siellä sinun kannattakin liityä seuraajakseni, että näet vinkit blogin päivittymisestä ja paljon muutakin. Tervetuloa!

Unia taulukollaasin alla

Heippa!

Täällä blogissahan tapahtuu ihmeitä, sillä tämä on jo toinen postaus tälle viikolle. Ja tällä kertaa minulla on vähän asiaa sisustamisesta niinkuin lupasin. 

Makuuhuoneen seinä on kaivannut uudistusta  jo pitkään. Aiemmin tuossa huoneen pitkällä ja ainoalla ehjällä seinällä  on ollut suuri mustavalkoinen karttataulu tai suuri peili. Molemmat ovat olleet tilapäisratkaisuja. Nyt sain asiaa vietyä viimein eteenpäin ja laitoin julistetilauksen Deseniolle. Vähän teetti taas vaikeuksia valita julisteet kollaasiin, mutta mielestäni tein hyvät valinnat. Pari julistetta minulla oli jo ennestään jemmassa, ja koitin rakentaa yhteneväisen tunnelman niiden ympärille. Onnistuinko? Ehkä, ehkä en. Tuliko tauluja liikaa? Ehkä. Tai sitten ei.

Taulujen asettelu tuotti tuskaa ja päänvaivaa. Asettelin taulut ensin sängylle, vaihtelin paikkaa ja pähkäilin. Lopulta sain päätettyä millaiseen muotoon kollaasin rakennan, mutta eihän se mennyt niinkuin elokuvissa. Kiinnitin taulut taulutarroilla (ovat muuten näppäriä eikä tarvitse rei'ittää koko seinää!), menihän ne vähän sinnepäin. Yksin tauluja asetellessa EI TODELLAKAAN näe, miten taulut asettuvat seinälle, tulevatko suoraan jne. Vasta kun kaikki taulut olivat seinällä pääsin katsomaan lopputulosta kauempaa. No, olisihan niitä voinut asetella vähän paremmin, mutta siinä ovat nyt. Ah, tätä yksineläjän elämää... Kyllä yhdet apukädet ja makutuomarin silmät olisivat taas olleet tarpeen! Lopputulokseen olen kuitenkin suht tyytyväinen (kunhan ei katsele kovin tarkkaan ovatko taulut suorassa...) ja nyt makuuhuoneessa on kaivattua uutta ilmettä. Ostoslistalla olisi vielä uusi yövalaisin (tiedän jo millaisen haluan) ja ehkäpä valkoinen päiväpeitto. Ja vähän voisi tuon hyllyn ilmettäkin uusia...

Tällä yökyöpelillä on yövuoroputki taas takana ja vapaa viikonloppu edessä. Ihan rennosti mennään tämä viikonloppu: paljon unta ja liikuntaa ja huomenna ystävän kanssa I Love Me-messuille pyörähtämään. Toivottavasti aurinko paistaa ja mittari pysyttelee kympin hujakoilla!

Aurinkoista viikonloppua!

*Anu

Ps. Pahoittelut ihan järjettömän huonolaatuisista kuvista. Näitä on koitettu kirkastaa ja säätää kontrastia ja lopputulos on hirveä. Eikö satojen eurojen kameralla (Olympus Pen E-PL 7) todellakaan voi saada hyviä kuvia sisätiloissa? Vai onko vika kuvaajassa? Mitä teen väärin?

Ylös, ulos ja Lammassaareen!

Viime talvena kävin ensimmäistä kertaa ulkoilemassa Helsingin Lammassaaressa (klik). Oli helmikuu, lunta ja jäätä siellä täällä. Karua mutta silti niin kaunista. Silloin päätin, että saaressa täytyy ehdottomasti vierailla myös silloin, kun puissa on vielä lehdet. Eilen oli juuri sopiva aurinkoinen syyspäivä pienelle ulkoiluretkelle. Lammassaareen pääsee näppärästi Helsingin Vanhankaupunginkoskelta. Pitkospuita pitkin, kyllä vain! Kauneinta on oikeastaan juuri tuo matka Lammassaareen. Pitkää heinää pitkospuiden molemmin puolin, kaunis sininen taivas ja niitä pitkospuita niin pitkälle kuin silmä kantaa. Saaresta löyty myös kauniita paikkoja, mm. lintutorneja joista voi tähyillä ympärilleen ja syödä eväät (vaikka yhden satsuman...). Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka mihin vuodenaikaan tahansa.

Tykkäätkö liikkua luonnossa? Onko Lammassaari sinulle tuttu paikka?

Tämä tytsy lähtee nyt postiin, sillä sinne on saapunut kauan odotettu lähetys. Pian luvassa jotain uutta sisustusrintamaltakin. Kiva kun käyt jättämässä sormenjälkesi blogiini! Iloa tiistaihin!

*Anu


Ps. Poistan blogin Facebook-sivun piakkoin. Jos olet ilokseni liittynyt seuraajaksi sitä kautta, niin toivoisin, että kipin kapin klikkaat itsesi seuraajaksi Instagramiin (anuelina76), koska jatkossa blogin uusimmat päivitykset on tsekattavissa sieltä. Someähkystä johtuen koitan karsia kaiken ylimääräisen. Kiitos sinulle että seuraat, luet ja kommentoit! :)

Karusti kaunista

Tänään aamuna töistä lähtiessäni tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että talvi tulee. Mittari lähenteli nollaa, maa oli kuurassa, hengitys höyrysi. Kaunista oli, myönnetään. Mutta kyllä minä olen sen verran vastarannan kiiski, että en halua ajatella talvea vielä lokakuun alussa! Lumen tuloa saadaan toivottavasti odotella vähintäänkin marraskuulle, kuivia juoksukelejä kaipaisin vielä pitkälle myöhäissyksyyn.

Mutta faktahan se on, että syksy on täällä, kesä meni jo. Syksy on hiljalleen hiipinyt myös kotiini. Mitään suurta ei sisustusrintamalla tapahdu (edelleenkään), koska tykkään kodistani tällaisena. Jotain pientä piristystä kuitenkin aina kaipaan. Tykkään kovasti karun kauniista asioista, siksipä uuteen Annon maljakkoon päätyivät mustuneet ja kuivuneet koiranputket. Kovin varisevia ovat, parempi olla tönimättä niitä. Mutta varsin kauniita kyllä. Sittemmin maljakko on siirtynyt jo ruokapöydälle, missä ne ovat pois pahimmalta vaaravyöhykkeeltä ja pysyvät siten paremmassa kunnossa. 

Vaikka kovasti haraankin talven tuloa vastaan niin täytyy myöntää, että on tässä syksyssä jotain aika ihanaa. Kirpeät aurinkoiset päivät, kuura maassa, kynttilät, villasukat, karu luonto, kutominen, höyryävä teekuppi, ruska, vilttiin kääriytyminen... Jokaisessa päivässä on jotain kaunista ja nautittavaa! Nauti sinäkin!

*Anu