Vapauttava hyppy tuntemattomaan

Muutos pelottaa. Hyppy tuntemattomaan saattaa tuntua liian suurelta riskinotolta. Elämä on helpompaa ilman riskejä. Tietenkin. Turvallista, tasaista ja ennalta-arvattavaa. Arjen tuttu kaava toistuu viikosta toiseen, vuodesta seuraavaan. Kaipaat ehkä muutosta elämään ja päätät tehdä sen "ensi viikolla", "sitten kun", "ensi vuonna" tai "kun pääsen eläkkeelle". Mitä jos ajattelisitkin, että teet sen nyt? Tai tänään? Tällä viikolla? Olipa kyse painon pudottamisesta, uuden työpaikan hankkimisesta, perheen perustamisesta, asunnon ostosta, omasta hyvinvoinnsta tai tupakoinnin lopettamisesta, vain sinulla on avaimet muutoksen toteuttamiseen. Ja jos sinulla on siihen mahdollisuus, miksi et tekisi sitä mahdollisimman pian?

Minä olen (ollut) turvallisuushakuinen. Elämä on helppoa ja turvallista, kun on oma asunto, vakituinen työ, ystävät ja perhe lähellä. Palkka tupsahtaa tilille joka kuukauden 16. päivä. Joka vuosi minulla on kesäloma ja talviloma.  Minulla on maailman parhaat työkaverit. Saan käyttää rahani vain itseeni, saan matkustaa, shoppailla, kokea ja nähdä. Minullahan on asiat siis ihan hyvin. Kyllä, elämä on ihan hyvä näin, mutta olen silti tyytymätön. Olen väsynyt, olen kyllästynyt. Olen väsynyt siihen, että jokainen vuosi on samanlainen. Viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet yhtä samaa huttua, vuodet eivät erotu toisistaan millään tavalla. Toisaalta, sellaistahan ihmisten arki pääasiassa on. Mutta tarvitseeko sen olla? Voisiko se olla jotain muuta? Edes hetken?

Töissä käyminen on tuntunut reilun vuoden ajan todella raskaalta. Ei, en ole ollut burn-out-lomalla, vaikka joku muu olisi tässä tilanteessa ehkä ollutkin. Olen selviytynyt, halunnut näyttää muille (ja eniten itselleni), että minä pärjään ja jaksan. Kuusitoista pitkää vuotta 100%:sti 3-vuorotyössä kiinni, non-stop. Olen elänyt viime vuodet vapaista seuraaviin, seuraavaa lomaa odottaen, sinnitellen. Hyppinyt toisten määräysten, aikataulujen ja toiveiden mukaan, passannut ja miellyttänyt. Pelännyt että mokaan. Hymyillyt vaikka mieli tekisi itkeä. Toivonut kiitosta ja kannustusta. Lukenut lehdistä miten media riepottelee ja syö alan arvostusta. Rimpuillut oravanpyörässä, läkähtynyt. Pitkään jaksoin, mutta en jaksa enää.

Tarvitsen irtioton, omaa aikaa, vapautta. Otan ison riskin, hyppään tuntemattomaan. Irtisanoudun töistä. Luovun kymmenen vuotta turvaa tuoneesta toimestani. Siitä mistä niin moni alalla oleva pätkätyöläinen haaveilee. Haluan elämääni muutoksen, eikä siihen ole muuta tietä kuin tämä. Päätös oli vaikea, mutta vielä vaikeampaa olisi jääminen. Pelottaa ja jännittää. Mutta samalla olen todella helpottunut ja onnellinen. Ja rohkea. Hullunrohkea. Et usko kuinka monta helpotuksen kyyneltä on poskillani vierinyt. Ja kuinka monta kertaa olen melkein hyppinyt ilosta! Olo tuntuu vapaalta! Vuosi 2017 tulee varmasti olemaan unelmieni vuosi. Tai ainakin hyvin erilainen kuin mikään vuosi tähän mennessä. Kukaan ei määrää tai käske minua, vaan minä päätän. Ei toisten sanelemia aikatauluja, ei velvollisuuksia, ei toisten miellyttämistä. Lepoa, rentoutumista ja hyvinvointia. Seikkailua, unelmien toteuttamista ja vapautta. Päämäärättömyyttä, leijumista, rajattomasti omaa aikaa. Itseni kuuntelemista, rauhoittumista. Uusia tuulia, uusia haasteita ja edessä aukeavia ovia.


Elä hetkessä, elä nyt! Usko unelmiisi ja uskalla toteuttaa ne!


*Anu

P.S. Lopetan työt vuoden lopussa ja pidän kertyneet lomat tammi-helmikuussa. Ensi vuoden suunnitelmista kerron lisää toisessa postauksessa. :)

P.P.S. Kai tätä muutoksen halua ja irtiottoa voisi kutsua myös neljänkympin kriisiksi tai keski-ikäistyvän naisen hullutukseksi! ;)