Kuinkas sitten kävikään?

Nyt olisi treenikuulumisten aika. Kirjoittelin muutama viikko sitten, että olen mukana FitFarmin Bikini Challenge-valmennuksessa. Kymmenen viikkoa on mennyt hujauksessa ja nyt ollaan valmennuksen lopussa. Loppupunnitus on suoritettu, mitat otettu ja kuvissakin "pullisteltu". 

Valmennus meni suoriutumisen osalta hyvin. Treeni kulki ja ruokavaliota oli helppo noudattaa. Olo oli hyvä, motivaatio pääosin korkealla ja into huipussaan. Kymmenestä viikosta kaksi meni hieman harakoille, kun viikko kakkosen olin flunssassa ja viikko neljä meni Madeiralla lomaillessa. Mutta ne jäljelle jääneet kahdeksan viikkoa vedin tunnollisesti ohjeiden mukaan. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Käsi sydämellä voin sanoa noudattaneeni ohjelmaa tunnollisesti. Mutta tulokset jäivät laihoiksi. Paino putosi vain vaivaisen kilon ja senttejä jäi matkan varrelle vain kolme. Peilistä katsoo takaisin lähes samankokoinen nainen kuin projektin alussa, housutkin kiristävät melkein yhtä paljon. Miksi näin kävi? Suurin syy huonoihin tuloksiin on totuus, jota en olisi halunnut kuulla: säästöliekki. Olen valitettavasti ajanut itseni säästöliekkitilaan jo vuosien ajan, aineenvaihdunta on hidastunut rajusti (eikä ikä helpota tätä asiaa yhtään). Olen tietämättäni syönyt liian vähän kulutukseen nähden. Olen kuvitellut syöväni riittävästi, en ole kärsinyt nälästä, olen ollut energinen ja jaksanut treenata. Päivittäinen kalorimäärä on ollut arviolta 1800-2000kcal. Niin, se on peruskulutukseni verran. Mitäs sitten kun peruskulutukseen lisätään fyysinen työ, hyötyliikunta ja säännöllinen (3-6x/vk) urheilu? Ei taida kalorit riittää paikkaamaan tuota kulutusta. Olen tätä epäillyt jo jonkin aikaa, ihmetellyt kun paino ei putoa, vaikka kuinka treenaan ja syön "oikein". Nyt ammattilaisen suusta kuultuna totuus pysäytti minut. Kroppa pitää tiukasti kiinni jokaisesta sentistä ja grammasta, siksi mitään ei tapahdu, vaikka kuinka treenaisin ja söisin ohjeiden mukaan.

Kuinka sitten tästä eteenpäin? Valmennus loppuu, mutta projektini tiiviimmän paketin saamiseksi ei. Nyt alkuun pidän lepoviikon. Sitten alan hiljalleen lisäämään hiilareita, että kroppa pääsisi balanssiin ja aineenvaihdunta normalisoituisi. Treenit jatkuvat, mutta otan yhden lepopäivän viikkoon lisää. Se nelikymppisen naisen unelmakroppa (joka on eri kuin 2-kymppisenä) on vielä tavoitteena, vaikka se nyt ottaakin enemmän aikaa kuin olin suunnitellut (jospa jo vuodenvaihteessa...). Nyt on oltava kärsivällinen. Tärkeintä tässä kaikessa on kuitenkin terveys ja hyvä olo.

Tämä nettivalmennus oli laihoista tuloksistaan huolimatta ihan huippuhyvä. Vika kun ei ollut valmennuksessa vaan meikäläisessä. Ammattilaisilta sai neuvoja aina kun niitä tarvitsi. Facebookisssa meillä oli oma ryhmä (ja yhteydenpito jatkuu), mistä sai hurjasti tsemppiä ja vertaistukea. Treeniohjeita ja ruokavaliota on helppo noudattaa ja soveltaa myös ns. normaalissa arjessa. Tästä jatketaan samalla hyvällä draivilla eteenpäin, olen oppinut paljon mm. siitä miten tärkeä on kuunnella oman kropan viestejä.

Mä suuntaan nyt ystävien kanssa I Love Me-messuille ja ystävän 40v-dinnerille!

Reipasta viikonloppua sulle!


*Anu