Oivalluksia puhtaasta ruuasta ja ruokavalion sudenkuopista

Rakastan ruokaa! Nautin aamiaisesta, odotan nälkäisenä lounasta, haukkaan mielelläni välipalan ennen päivällistä ja rauhoitun iltapalalla. Syön monta kertaa päivässä, sopivia annoksia, monipuolisesti. Ruokavalioni on ollut päällisin puolin kunnossa oikeastaan aina. Olen ajatellut syöväni terveellisesti ja luullut saavani kaiken, mitä kroppani kaipaa. Vasta tänä syksynä olen huomannut ettei asia olekaan ollut niin. 

Tässä syksyn aikana olen kiinnittänyt paljon huomiota siihen mitä syön, kiitos valmennuksen ( klik ja klik ), johon osallistuin. Ruokavalio perustui puhtaaseen ruokaan, jossa on aktiiviselle treenaajalle sopivassa suhteessa hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvaa. Jätin pois mm. sokerin, einekset, kovan rasvan, kastikkeet ja alkoholin. Ruokavalion vaikutukset alkoivat tuntua nopeasti. Turvotus ja pöhötys hävisivät, nesteet lähtivät liikkeelle. Sokerinhimo väheni huomattavasti. Tosin tämmöisellä pullahiirellä se ei missään vaiheessa katoa kokonaan. Entiseen ruokavaliooni verrattuna hiilihydraatteja ja rasvaa söin huomattavasti enemmän, myös marjojen syöminen lisääntyi. Vettäkin tuli litkittyä aiempaa enemmän. 

Ruokavaliota oli todella helppo noudattaa. Aterairytmi oli minulle jo ennestään tuttu: aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Viisi kertaa päivässä, joka aterialla proteiinia, annoskoko maltillinen. Aterian jälkeen ei koskaan jäänyt nälkä eikä myöskään tullut ähky. Ruoka-aikojen välillä sen sijaan ehti tulla terve nälkä, joka oli kiva oppia tunnistamaan. Turha napostelu jäi, koska olo oli kylläinen. Ruoka-aineet sai joka kaupasta, ostoskori täyttyi väreistä, tuoreudesta ja tuotteista ilman E-koodeja. Tunsin jopa ylpeyttä asetellessani ostoksia kassahihnalle. 

Mitä sitten olen oppinut syksyn aikana?

Ymmärsin syöväni aivan liian vähän hiilihydraatteja siihen nähden, että treenaan paljon (4-6x/viikko). Aiemmin en syönyt riisiä/pastaa/perunaa päivän pääaterioilla juuri ollenkaan. Söin vain kasviksia ja proteiinia. En kaivannut hiilareita, koska ne eivät edes maistu millekään. Mieluummin söin suuren annoksen vihanneksia, koska niissä sentään oli makua. Ja tässä mentiinkin sitten metsään. Valmennuksen aikana huomasin, että jaksan paljon paremmin, kun kroppa saa kunnolla polttoainetta. Ja nimenomaan hiilareista! Kehityin treenissä ja potkua riitti ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Nyt hiilarit ovat tulleet jäädäkseen, siitäkin huolimatta, että ne eivät edelleenkään maistu juuri millekään (poikkeuksena ihana bataatti!).

Ja sitten se paha paha rasva. Näinhän me usein ajatellaan, että rasva on pahasta. Kyllä, huono rasva on pahasta, mutta hyvä rasva on parasta voiteluainetta meidän koneistolle. Tämä oli paras oppini tänä syksynä. Kerronpa nyt esimerkin. Olen kärsinyt vuosia, ellen jopa koko aikuisikäni, liuskoittuvista ja halkeilevista kynsistä. Olen ihmetellyt missä vika mahtaa olla. Olen syyttänyt kuivaa ja talvella kylmää ilmastoa, työn vuoksi toistuvaa käsienpesua ja käsihuuhteen käyttöä. Olen manannut miksei kalkkilisän syöminenkään auta. Olen vain tyytynyt haaveilemaan vahvoista, pitkistä ja kauniista kynsistä. Mutta mitä tapahtui tänä syksynä? Ensimmäistä kertaa vuosiin minulla on vahvat ja kauniit kynnet! Ja kiitos kuuluu rasvalle! Päivän viidestä ateriasta neljällä olen syönyt hyviä rasvoja: avokadoa, pähkinöitä, siemeniä ja oliiviöljyä. Ja syön aivan varmasti tästä eteenpäin, koska näistä kynsistä en luovu! Toivon että rasvan lisääminen vaikuttaisi pidemmällä ajalla myös hiuksiini, jotka ovat vuosien mittaan harventuneet reilusti. 

Sokerin ja huonojen hiilihydraattien (esim. vehnä) poisjättäminen on tuntunut olossani myös positiivisesti. Ja mistä olen sen huomannut? Olen kärsinyt niinkin ärsyttävästä (ja nolosta) vaivasta kuin yöhikoilu. Olen syyttänyt liian paksua peittoa ja hormoneja. No, ehkä hikoilen joskus niidenkin takia, mutta selvin yhteys hikoiluun löytyy juuri sokerista ja "pullamössöhiilareista". Tässä syksyn mittaan olen pitänyt valmennuksen ohjeen mukaan pari hiilaritankkauspäivää, toisin sanoen vetänyt kaksin käsin mm. pullaa, kakkua, jäätelöä, vaaleaa leipää. Röyh. No, ensinnäkin niistä tuli heti huono  ja turvonnut olo sekä ähky, ja toisekseen, hikosin aina seuraavana yönä kuin iso sika. Tankkauspäivä siis tuotti toivotun tuloksen eli laittoi aineenvaihduntaan buustia, mutta en-halua-uida-öisin-sängyssäni!  Nyt kun tuo syy-yhteys löytyi, niin voitte varmaan arvata, että jatkan erittäin mielelläni näiden uusien ruokavalio-oppien noudattamista. 

Näiden oivallusten ja sudenkuoppien lisäksi tajusin, että olen syönyt jo pitkään liian vähän ja ajanut itseni säästöliekille. Siitä kirjoittelinkin jo aiemmassa postauksessa ( klik ). Näiden fyysisten muutosten ja oivalluksien lisäksi paljon on tapahtunut myös pään sisällä. Olen oppinut olemaan hieman armollisempi itseäni kohtaan ja arvostamaan omaa kroppaa ja terveyttä enemmän. Henkisestä hyvinvoinnista puhumattakaan! Tämä syksy on ollut siis kaikin puolin erittäin silmiä avaava ja antoisa ja sen ansiosta alan pitää itsestäni entistä parempaa huolta. Onhan mulla vielä ainakin puolet elämästä jäljellä!

Näissä hyvinvointiajatuksissa haluan toivottaa sinullekin oikein rentouttavaa ja mukavaa sunnuntaita! Itse suuntaan iltavuoroon työmaalle...

*Anu

Ps. Nämä ovat omia ajatuksiani ja oivalluksiani, eivät välttämättä täyttä faktaa. Älä siis ammu minua, jos olen mielestäsi oivaltanut jotain väärin. Jokainen voi kokeilla puhtaasti syömistä ja tehdä omat oivalluksensa. Ja senhän tiedämme jo, että kaikki ei toimi kaikilla. :)