Citytyttö maalla

Viikon hiljaisuus blogissani, tämä ei tule toistumaan kovin usein...toivottavasti. Syynä hiljaisuudelle oli se, että olin reissussa: sukuloimassa Joensuussa, ihailemassa Itä-Suomen luontoa ja kesää, nauttimassa helteestä ja kesäherkuista. Junailin Joensuuhun keskiviikkona heti yövuoron jälkeen. Pienessä univajepöhnässä saavuin helteiseen kaupunkiin. Olo kuitenkin kummasti virkistyi kun sain nukuttua hyvät yöunet "maaseudun rauhassa".

Päivät täyttyivät auringonotosta, grillailusta, retkeilystä, shoppailusta ja rennosta yhdessäolosta.
Torstai-iltana kävimme ihailemassa järvimaisemaa muutaman kilometrin päässä keskustasta. Kaunista oli, järvi tyyni, ilta-aurinko lämmitti. Isä toimi "paparazzina" ja näpsi muutaman kesäisen kuvan minusta ja minä huolehdin että sain hienoja maisemakuvia.

Perjantaina lähdimme heti aamusta Tuupovaaraan Vekaruskoskelle patikoimaan... tai no, jos nyt 2,5 kilometrin metsäpolulla kävelyä voi patikoinniksi sanoa. Kyllä täytyy sanoa, että citytytön mieli lepää suomalaisessa metsämaisemassa veden äärellä. Olimme polun ainoat kulkijat, saimme rauhassa nauttia retkieväät laavulla ja kuunnella kosken pauhua ja toisaalta myös hiljaisuutta. Ja mitkä maisemat!

Polun varrelta  löytyivät kesän ensimmäiset mustikat maisteltaviksi... mustikaltahan ne maistuivat! Pitääpä lähteä tässä joku päivä tutkailemaan keskuspuiston antimia jos vaikka muutaman litran mustikoita saisi talven varalle... tai ainakin heti nautittaviksi jäätelön tai jogurtin kanssa.

Isäntäväki piti huolen etten ainakaan pääse laihtumaan... Joka päivä syötiin jäätelöä ja tuoreita mansikoita! Eilen illalla tämän herkun kruunasi vielä isän paistamat muurinpohjaletut. Voiko parempaa ollakaan! Lisäksi tuli popsittua, uusia perunoita, smetanasilliä, aurajuustolohta, chilibroileria ym. ihanaa. Masu on nyt niiiiin pullollaan!

Omasta puutarhasta haaveilevalle citytytölle isäntäväen ihana piha oli paratiisi. Niin rehevää, vihreää ja kaunista. Kamera räpsyi taas urakalla, kaikki upeat kukat oli saatava "filmille". Tässä teillekin maistiaisia.

 Ja ettei totuus unohtuisi, täytyihän minun myös shoppailla vähän. Mutta siitä lisää myöhemmin kun pääsen taas lempiaiheeseeni sisustamiseen. Nauttikaahan sillä aikaa Karjalan kauneudesta. Hellurei!

*AnuElina