Juokse tyttö juokse!

Eilen illalla juostiin Helsinki Midnight Run. Instagramin seuraajat tietävätkin, että minäkin olin siellä! Viime vuonnakin olin ilmoittautunut, mutta hellekesänä harjoittelu jäi nollille ja elokuun muuttokiireet sotkivat kuviot, joten juoksu jäi silloin väliin. Tämän kesän juoksukisan ilmoittauduin jo keväällä ja koko kesä tätä tapahtumaa odotettiinkin. Kesän aikana olen juossut 2-3 lenkkiä viikossa, joten pohjakuntoa on jonkin verran. Kymppejä tosin olen juossut tänä kesänä vain kaksi. Nyt elokuussa treenit jäivä hyvin vähäisiksi loman takia. Mutta puutteellisesta treenaamisesta huolimatta kisaamaan oli päästävä ja parhaani päätin tehdä.

Ilmoittauduin lähtöryhmään 4A, jossa tavoiteaika oli 55.00-59.59 minuuttia. Tunnin alitus 10 kilometrillä oli minulle kova tavoite mutta päätin, että elämässä pitää olla haasteita. Reitin alussa oli pitkä loiva ylämäki, joka pisti kintut hapoille heti. Kahden kilometrin kohdalla alkoi kulkea hyvin ja jaksoin vetää hyvää vauhtia aina 8,5 kilometrin kohdalle. Sitten jalat alkoivat tuntua raskailta ja hengittäminen tuntui vaikealta. Sykemittari sanoi sopimuksen irti puolimatkassa, joten en voinut seurata sykettä vauhdin säätämiseksi. Vedin lopun niin kovaa kuin ylämäkeen pystyin. Se ei kuitenkaan ihan riittänyt tavoitteen saavuttamiseksi. Loppuaikani oli 1:02:34. Tyytyväinen pitää kyllä olla, vaikka tavoite jäi saavuttamatta. Tasamaalla (missä aina treenaan) tavoite olisi ollut saavutettavissa, mutta noista ylämäistä tuli minun kompastuskiveni. Olen kuitenkin ylpeä siitä, että olin keskivertoa parempi niin ikäryhmässäni (naiset 35-39v), naisten ryhmässä kuin koko juoksijajoukossakin. Midnight Runiin osallistui tänä vuonna 10 959 juoksijaa, joista naisia 5925 ja mun ikäryhmää 1038. Alla vielä virallinen tulos Midnight Runin verkkosivulta.

Anu (FIN)
club/city/country
age group	K35
number	3612
city	Vantaa
my favourite

totals

place	2291
place (ag)	409
place (total)	4623
time total (netto)	01:02:34

Näistä "itsensävoittamiskisoista" saa hurjasti motivaatiota ja intoa jatkaa harjoittelua. Ensi vuonna aion ehdottomasti osallistua tähän kisaan ja varmasti myös muutamaan muuhun. Ja uskokaa tai älkää, tavoitteenani on juosta ensi syksyyn mennessä elämäni ensimmäinen puolimaraton. Aika iso pala mulle, mutta ajattelin haukata sen ennenkuin täytän 40v.

Tänä iltana lepuuttelen juoksusta kipeytyneitä jalkojani kotosalla. Katsotaan jos huomenna pääsisi taas lenkkipolulle. Rentoa sunnuntai-iltaa sullekin!

*Anu

Tuoksuttomat liljat ja arkeenpaluutunnelmia

Huomenta!

Se ois sitten maanantai 24.8. mikä tarkoittaa, että loma on ohi ja kalenterissa lukee "yö". Kolme viikkoa hurahti kamalaa vauhtia. Tajusinko edes olleeni lomalla? Loman ensimmäiset päivät olin kotona, tapasin ystäviä ja nautin koti-Suomen kesäpäivistä. Sitten lensin kahdeksi viikoksi Turkin Bodrumiin, missä vietin kirjaimellisesti löhölomaa vailla huolen häivää. Reissusta palailin kotiin perjantaiaamuna hieman ruskettuneena ja lihoneena. Kulunut viikonloppu meni arkisissa askareissa reissupyykkiä pesten ja muita arkiaskareita puuhastellen. Sinne se meni, kauan odotettu ja niin tarpeeseen tullut kesäloma. 

Mutta olenko sitten levännyt ja rentoutunut, valmis aloittamaan syksyn työt? No, rehellisesti sanottuna EN. Työhön palaaminen ei innosta yhtään, oikeastaan ahdistaa. Ehkä eniten kuitenkin ahdistaa se vapaa-ajan puute ja työstä aiheutuva väsymys. Työ sinänsä on kivaa, mutta kaikki mitä sen ohessa tulee on kovin vastenmielistä ja stressaavaa. Tiedän, että tämä on osittain sitä perinteistä lomaltapaluuahdistusta, mutta osittain varmasti ihan aitoa ahdistusta. Kaipaisin ehkä jotain vaihtelua arkielämäni. Mitä se voisi sitten olla? Viime yönä näin unta, että pääsin opiskelemaan matkailualaa. Olisiko opiskelu oikea ratkaisu? Vai työpaikan vaihto? Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan, nyt fakta on kuitenkin se, että töihin pitää mennä tänä iltana. Onneksi tässä on vielä kokonainen päivä aikaa asennoitua arjen paluuseen ja vielä ehtii nauttia aurinkoisesta päivästä ulkona.

Työhönpaluuahdistuksesta kauniisiin liljoihin, jotka osti Hakaniemen torilta lauantaiaamuna. Ihana iso kimppu valkoisia liljoja, jotka ovat tuoksuttomia! En tiennyt, että näitä saa tuoksuttominakin. Se normaali liljojen tuoku on nimittäin niin kammottava enkä siedä sitä ollenkaan. Torimyyjä sanoi, että tämä tuoksuton on se aito ja alkuperinen, tuoksulliset on jalostettuja. Tämä upea kimppu maksoi vain 5 euroa, siis ihan ilmaisia! Kukat olivat ostaessani yhtä lukuunottamatta nupullaan, mutta kauniisti ovat auenneet tässä parin päivän aikana. Nyt auenneita on jo kuusi (kuvat eiliseltä) ja nuppuja reilusti toinen mokoma. Eikä tuoksua ole ollenkaan! Näistä saa kivaa piristystä arkeen ja ovathan ne todella näyttävän näköisiäkin. 

Aurinkoista maanantaita sinulle ja kiitos että olet lukijani! Kiitokset vielä kaikille tsemppikommenteista edelliseen postaukseen!

*Anu

Anteeksi

Mulla on aika syyllinen olo. Olen ollut laiska ja yksipuolinen bloggaaja tänä kesänä. Pelkään että olen tästä syystä menettänyt lukijoita. Kesän postaukset ovat painottuneet kesän retkiin ja matkoihin, nehän eivät yleisesti kiinnosta niin suurta lukijakuntaa (jos kävijä- ja kommenttimääriin on uskominen). Sisustuksesta kiinnostuneet ovat varmaan nostaneet jo kytkintä. Ruokapostauksiakaan ei ole tullut aikoihin, saati kuntoilu- tai käsityöaiheisia postauksia. Kesän aikana kotona ei ole tapahtunut mitään. Kesäkuun alussa hankin uusia julisteita ja sisustustekstiilejä, mutta julisteita en ole saanut seinälle (ei ole poraa eikä poraajaa) ja tekstiilitkin odottavat kaapin perukoilla. Ruoka on ollut pääasiassa salaattia, ei siitä voi joka viikko kirjoitella. Käsityöt kuuluvat minulla syksyyn, joten ainut mitä olen "askarrellut" on värityskirjojen värittely. Joo ja se kuntoilu, juoksulenkeistä ei saa tarpeeksi jutunjuurta.

Suosikkiblogejani olen yrittänyt ehtiä lukemaan, mutta kommentoiminen on jäänyt. Viimeiset kaksi viikkoa olin reissussa ja nyt on valtava määrä teidän postauksia lukematta. Koitan kahlata blogejanne läpi hiljalleen, mutta pahoittelen jos/kun kommenttiboxissa kolisee tyhjää. 

Pyydän anteeksi laiskuuttani ja blogini yksipuolisutta. Lupaan ja vannon, että tilanne tulee muuttumaan. Syksyn tullen sisustelen kotia (koitan saada ne taulut seinälle viimein) ja laitan parvekkeen syyskuntoon. Hiljalleen kaivan kutimet esille ja saatanpa tarinoida syksyn suosikkiharrastuksestani täälläkin. Lupaan kirjoitella myös ruoka- ja kuntoilupostauksia, ihan varmasti! Syksyn edetessä blogini palaa juuri sellaiseksi, kun se on ennen ollutkin eli monipuoliseksi lifestyle-blogiksi. Kiitos kärsivällisyydestä (jos teitä siellä vielä on) ja anteeksi!

Minä nautiskelen nyt viimeisestä kesälomaviikonlopusta ja maanantaina palaan sorvin ääreen. Toivottelen sinulle aurinkoisia loppukesän päiviä!

*Anu

Ps. Vielä olisi yksi reissupostaus luvassa, jos teitä kiinnostaa... Sitten meneekin kuukausia ennenkuin reissaan seuraavan kerran.

Matkailu avartaa. Myös naapurissa.

Huomenta!

Blogistani on tullut kesän mittaan suhteellisen matka/retkipainotteinen. Samalla linjalla jatketaan tänäänkin. Eilen kävimme ystäväni E:n kanssa päiväretkellä naapurissa: Tallinnassa. Matka Tallinnaan kuuluu kesään. Aamulla laivaan ja illalla takaisin, Hengailuaikaa Tallinnan mukulakivikaduilla kuuden tunnin verran. Päivän missio oli nimenomaan hengailu, fiilistely ja ihmettely. Auringon jumala soikin meille aivan mahtavat olosuhteet tähän missioon. 

Satamasta suuntasimme vanhaan kaupunkiin, niin tutuille, mutta joka kerta ihastuksen huokailua aiheuttaville kapeille kujille. Kauniita vanhoja taloja, söpöjä kahviloita, mielenkiintoisia yksityiskohtia, salaperäisiä sisäpihoja, viehättäviä ovia ja kattoja seka ylväinä taivasta kohti kurottavia kirkontorneja. 

Kuljimme vanhan kaupungin läpi hieman rosoisemmalle alueelle, kovasti huomiota saaneelle Kalamajan ja erityisesti Telliskiven alueelle (vierailin täällä myös viime kesänä KLIK). Vanhojen ja kulahtaneiden, neuvostoaikoja muistuttavien rakennusten sisäpihalta löytyy trendikäs (?) ravintola-alue sekä muutamia kauppoja. Tosi rouheaa ja rujoa, mutta jollain tavalla tosi viehättävää. Ikuistimme itsemme ronskilla graffitiseinällä ja nautimme mahtavan maukkaan ja edullisen lounaan F-Hoonen aurikoisella terassilla. Lounaan jälkeen kurkimme vielä muutamaan liikkeeseen, joita suosikkini oli kaunis sisustusliike HomeArt. Ostoksia ei tehty, tyydyimme vain ihailemaan. Telliskivestä palasimme vielä pariksi tunniksi harhailemaan vanhan kaupungin kaduille ja herkuttelimme vielä mehevillä kakuilla ennen satamaan paluuta. 

Mahtava päivä kaikin puolin, aurinkoa, hyvää seuraa, maistuvaa ruokaa ja kauniita maisemia. Mitäpä muuta voisi päiväretkeltä kaivatakaan. Ja koko pieni ulkomaanmatka tuli maksamaan vain muutaman kympin! Mutta tämä oli vasta "harjoittelua", sillä huomenna lennän vähän kauemmas ja vähän lämpimämpään. Pelaan nimittäin varman päälle sään suhteen ja vietän lomani seuraavat kaksi viikkoa Bodrumissa Turkissa. Pelkkää auringonpaistetta ja lämpöä luvassa +33-37 asteen verran! Lepoa, rentoutumista, hyvää oloa. Hyvää ruokaa, kuntoilua, pitkiä unia. Uusia maisemia, merta, retkiä. Hiekkaa varpaissa ja lämmin merituuli iholla. Tarvitse nyt juuri tätä kaikkea!

Blogi hiljenee pariksi viikoksi, mutta Instagramissa voit seurata lomakuulumisiani mikäli nettiyhteydet toimivat. Nyt pakkaamaan ja sitten ulos nauttimaan aurinkoisesta päivästä!

Toivottelen teille aurinkoisia kesäpäiviä tänne kotimaahan!!

*Anu

Ps. Ja ihan soolona mennään taas! :)