Viisi väriä: V I H R E Ä

Sain jokunen viikko sitten värihaasteen Lauralta Heinässä heiluvassa-blogista ja sama nakki napsahti tänään Jenniltä Keski.-blogista. Kiitos haasteesta, mukana ollaan! Ideana on siis esitellä kodin viisi väriä viitenä päivänä ja haastaa lisää väkeä mukaan.

Minun kodista ei kovin ihmeellisiä värejä löydy ainakaan näin syksyllä, mutta kyllä minä ne vaaditut viisi sain kasaan. Aloitetaan VIHREÄLLÄ. Vihreää löytyy kodistani aina, nimittäin kasvien muodossa. Keittiön pöydällä on useimmiten joku yrtti, josta napsin parhaat palat ruokiin. Välillä basilikaa, toisinaan timjamia. Onpa täällä nähty rosmariinikin. Tänä syksynä viherrystä on tuonut myös ensikokeiluni oliivipuun kanssa. Vielä vihertää, vaikka kovasti se lehtiään pudotteleekin. Saa nähdä jaksaako elää talven yli. Tykkään kovasti myös mehikasveista (?), jotka tuntuvat helppohoitoisilta ja kauniitakin ovat.

Näiden lisäksi parvekkeelta löytyy kaunis puksipuu, joka täytynee pelastaa talveksi sisätiloihin. En vaan tiedä kuinka se viihtyy sisällä. Sitä taitaa odottaa sama kohtalo kuin oliivipuuta. Makuuhuoneessa rehottaa suuri muratti, joka ei tällä hetkellä miellytä silmää kuten aiemmin, mutta en raski siitä luopuakaan. Annetaan sille siis jatkoaikaa. Toisinaan vihreää löytyy myös leikkokukista ja näin joulun alla kotiini kotiutuu myös joku havupuu.

Haastaisin mukaan Vanilja-blogin Sannan, lähdetkö mukaan?

Värejä enemmän täällä kaivataan VALOA! Missä aurinko? Yövuorolainen ei juuri päivänvaloa näe, kun aamulla kotiutuessa on pimeää ja iltapäivällä herätessä on pimeää. Ette siis arvaakaan miten paljon odotan vapaapäiviä ja kuinka paljon toivonkaan, että aurinko näyttäytyisi silloin!! 

*AnuElina

Ps. Olen hiljalleen alkanut laitella kuvia myös Instagramiin, minut löytää sieltä nimellä anuelina76. Instan kuvapäivitykset eivät ole sidoksissa blogiin, julkaisen kuvia fiiliksen mukaan sieltä täältä. 

Olohuoneen siro kaunotar

Olohuoneeseen jäänyt tyhjä nojatuolin kokoinen paikka on nyt täytetty. Siinä istuu sirona ja kauniina Storsele, hoikkarakenteinen kaunotar ruotsalaisesta sisustuskaupasta. Tämä tuoli on ollut haaveeni jo ainakin parin vuoden ajan. Jo vanhassa kodissani himoitsin sitä, mutta sille ei ollut tilaa, kun silloin nojatuolin paikan vei muhkea Ektorp-rouva. Muuton yhteydessä menivät sitten lähes kaikki huonekalut uusiksi, joten nyt uudessa kodissa pääsin toteuttamaan tämän haaveeni. Sohvan kääntämisen myötä olohuone jäi kaipaamaan jotain, nojatuolia tietenkin. Ja siinä se nyt on! 

Tuoli sopii kevyen rakenteensa puolesta tuohon loistavasti ja sitä on helppo siirrellä tarpeen mukaan. Tuolissa on yllättävän mukava istua, varsinkin kun pyllyn alla on istuintyyny ja talja. Selän taakse pehmikkeeksi voi sujauttaa muokkautuvan tyynyn. Nyt käyttöön pääsi jo viime keväänä ostettu seeprakuosinen tyynynpäällinen. Lisämukavuutta istumiseen tulee, kun heittää jalat suoraksi köysirahille. Tässä tuolissa on jo nautittu useampi iltatee ja katseltu tv-viihdettä. Sohva on nyt valitettavasti jäänyt kakkoseksi. 

Sattuipa minulle vielä tosi hyvä tuuri, kun viime perjantaina tuoliostoksilla ollessani huomasin tämän tuolin tulleen tarjoukseen juuri kyseisenä päivänä. Ja vielä suurempi tuuri oli se, että sain jäljellä olevan viimeisen tuolin. Seuraavat tuolin himoitsijat ovat jääneet näppejään nuolemaan (niinkuin minulle kävi aiemmin ruokapöytäostoksilla, tiedän siis karvaan pettymyksen tunteen).

Tuolin kanssa kotiin päästyäni googlailin tuolin stailauskuvia ja hämmästyksekseni huomasin, että tämähän taitaa olla varsinainen "blogituoli", sen verran monesta blogikodista tämä kaunotar löytyy. Tosin eipä se liene ihmekään, kun kyseesä on massatuotantotuoli edullisesta ruotsalaisesta sisustusliikkeestä. 

Nyt uhmaan sadetta ja pimeyttä ja kipaisen kauppaan, että saan vielä ennen töihin lähtöä pyöräytettyä ruokaa. Eilen valmistamani bataatti-kookoskeitto ei olutkaan menestys (liikaa kookosta...), taitaa mennä loput viemäristä alas. Kauppareissun jälkeen ehdinkin sitten hetken istua tuolissa ja katsellea Suomen kaunein koti-ohjelmaa. :)

Mukavaa iltaa!

*AnuElina

Lumenvalkoista muhkeutta makkariin

Toinen pyhäpäivä peräjälkeen. Eilen ihanan aurinkoista, tänään synkkää harmaata ja vesisadetta. Niin ne säät vaihtelee... ja innokkaan sisustajan mieli!

Eilen laitoin uutta ilmettä makuuhuoneeseen. Muutoskohteena oli tällä kertaa sänky. Kaipasin huoneeseen lisää vaaleutta ja raikkautta, kun ulkona on pimeää ja synkkää. Niinpä ajatuksena oli päiväpeiton vaihto. Tummanharmaa päiväpeitto alkoi tuntua liian synkältä ja olihan se aika lättänäkin. Kaipasin sänkyyn siis vaaleuden lisäksi myös muhkeutta, sellaista lumihangen tuntua, kevyttä ja ilmavaa. Ja ennenkaikkea sellaista tunnelmaa, joka houkuttelee nukkumaan! Toivottu muutos saavutettiin muhkealla parisängyn peitolla (ei siis mikään päiväpeitto), joka löytyi huokeaan hintaan Ikeasta. Peitto on vitivalkoinen ja ainakin toistaiseksi tosi muhkea. Ja ryppyinen, koska silityskiellon takia en uskalla sille rautaa näyttää...

Eilen oli myös sopivasti lakananvaihtopäivä, joten petasin sänkyyn vanhat vaaleanharmaat H&M Homen pellavalakanat ja uudet valkoiset Annon pellavatyynyliinat. Pieni ripaus tummaa tulee Annon pienestä pitkulaisesta tyynystä. Ja sopivasti särmää huoneeseen tuovat tumma metallihylly tavaroineen ja kirjavat matot. Tykkään makkarin uudistuneesta ilmeestä ja kyllä muuten nukuttikin makoisasti viime yönä!

Tulipa tässä mieleen lakanoista puheenollen, että kuinka usein lakanoita pitäisi/kannattaisi vaihtaa? Minulla on tapana vaihtaa kaksi kertaa kuussa, nyt mulle on vakiintuntu tapa vaihtaa ne kuun alussa ja puolivälissä. Miten teillä tehdään? Entäpä, tuuletatteko/pesettekö vuodevaatteita (peitot ja tyynyt) usein? Minun pitäisi parantaa tapani sen suhteen...

Leppoisaa sunnuntaita ja pehmoisia unia (sitten illalla...)!!

*AnuElina

Ps. Uusi nojatuoli on kotiutunut. :) Ostosreissun jälkeen googlaillessani hämmästyin suuresti kuinka monesta blogikodista tuo samainen tuoli löytyy. Tosin kyllähän sen voi melkein arvata, jos Ikeassa asioi... Postausta tuolista tulossa ensi viikolla. :)

01.11.2014

Lokakuu vaihtui marraskuuksi aika poikkeuksellisessa säässä: Aurinko paistaa kirkkaan siniseltä taivaalta. Olisipa tämä enne koko marraskuun säästä... Toiveajattelua, tiedän. 

Täksi marraskuun ensimmäiseksi päiväksi sattui myös pyhäinpäivä. Päivä jolloin (kaikkien muidenkin päivien tavoin) muistelen rakkaita poismenneitä. Sytytin kynttilät kaikkein rakkaimmille, äidille ja isälle. Suru on vaihtunut suureksi ikäväksi ja onnellisiksi muistoiksi. Tiedän, että heillä on kaikki hyvin nyt. Ja he taatusti tietävät, että minä pärjään. Hymyilevät siellä varmaan auringon kanssa kilpaa.

Ihana aurinkoinen päivä saa nyt yllättävän käänteen, sillä minä suuntaan poikkeuksellisesti iltavuoroon. Tämä työpäivä aloittaa suht' järkyttävän työputken, mahdan nimittäin olla aika puhki ensi perjantaina, kun työtunteja on takana 58! Mutta tänään vielä hymyilyttää!

Aurinkoista pyhäinpäivää! Pitäkää huoli rakkaistanne!

*AnuElina

Ps. Kuvissa uudet tiukkukipot ja kaverini tuomat kauniit neilikat.