Puoli vuotta vapautta - Miltä nyt tuntuu?

Onhan se huomattu aikaisemminkin, mutta erityiesti tänä vuonna se on konkretisoitunut todella: Aika lentää! Voitteko uskoa, että siitä on jo reilu puoli vuotta, kun hyppäsin oravanpyörästä ja heittäydyin tyhjän päälle nautiskelemaan elämästä ja vapaudesta?! Ihan uskomatonta! Nyt on aika katsoa menneitä kuukausia taaksepäin ja miettiä, mitä vapaudesta on jäänyt käteen.

Voin käsi sydämellä sanoa, että päätös irtisanoutua oli elämäni paras teko. En ole katunut päätöstäni hetkeäkään. En kertaakaan. Päätös vaati rohkeutta. Syksyllä tuli vuodatettua niin helpotuksen kuin onnen kyyneleitä, välillä epäröin ja välillä pelotti. Kun vuosi vaihtui, en ole pelännyt enkä epäröinyt. Uskon että elämä kantaa ja vie minua sinne minne minun kuuluukin mennä.

Vapaus on tuntunut käsitämättömän ihanalta ja lisääntynyt oma aika kullanarvoiselta. Aluksi mietin, miten saan aikani kulumaan, kun en ole töissä. No, voin sanoa, että ongelmia ei ole ollut. Paremminkin tuntuu siltä ettei meinaa ehtiä kaikkea mitä haluaisi. Kuulema monet eläkeläisetkin ovat kiireisiä. Enemmän aikaa, enemmän kiirettä? Se on tietysti ihan itsestä kiinni tylsistyykö vai haluaako pitää itsensä ja elämänsä aktiivisena. Olen nauttinut aikatauluttomuudesta ja riippumattomuudesta. Olen nauttinut siitä ettei mikään ulkopuolinen taho määrää elämääni ja mihin aikani käytän. 

Näiden kuukausien aikana minulla on ollut aikaa itselleni. Olen nauttinut liikunnasta ihan eri tavalla, koska energiaa on huomattavasti enemmän kuin töissä käydessä. Olen tavannut ystäviäni enemmän. Olen yrittänyt jakaa positiivista energiaa ja innostusta niihin, jotka haikailevat samanlaisen irtioton perään. Olen ollut iloisempi, sosiaalisempi, avoimempi ja rohkeampi. Olen miettinyt mitkä asiat tekevät minut onnelliseksi ja yrittänyt karsia elämästäni asioita ja ihmisiä, joilla on negatiivinen vaikutus minuun. Olen armollisempi itselleni, tykkään itsestäni vähän enemmän. Tiedostan elämän rajallisuuden entistä paremmin, haluan elää nyt. Haluan tehdä elämästäni itseni näköisen, en halua tyytyä ja alistua yleiseen normiin ja siihen mitä ihmisiltä yleensä odotetaan. 

Yksi tämän vuoden tavoitteista oli päästä nauttimaan matkustelusta enemmän kuin koskaan. Halusin tehdä pitempiä reissuja, seikkailla ja reppureissailla. Asetin tavoitteeksi matkustaa viiteen uuteen maahan. Tällä hetkellä uusia on kertynyt jo neljä ja vuotta on vielä reilusti jäljellä. Alkuvuoden Aasian matka oli kaikinpuolin upea, sain lisää rohkeutta yksin reissaamiseen ja tapasin ihania ihmisiä. Keväinen USA:n luonto yllätti täysin, en ollut villeimmissä unelmissakaan uskonut pääseväni niin mahtaviin paikkoihin! Matkakuume on vain noussut ja muutama idea onkin taas hautumassa...

Alkuperäinen suunnitelmani oli, että palaisin työelämään elo-syyskuussa. USA:n matkalla toukokuussa päätin, että en muuten varmasti palaa! Olen nauttinut tästä ajasta niin paljon, että en ole valmis vielä luopumaan vapaudesta. En ole vielä valmis työelämään. Ja toisekseen, en edes tiedä mitä haluan tehdä. Kuvittelin, että vapauden aikana ajatukset tulevaisuuden suhteen selkiytyisivät, mutta ainakaan vielä ei ole näin käynyt. Tarvitse siis lisää aikaa. Niinpä päätin, että pidän ihan kokonaisen välivuoden. Olen sen ansainnut. Tuleva syksy ja vuodenvaihde tuovat elämääni lisää seikkailua ja muutoksia sekä irtautumista vanhoista kuvioista. Kerron niistä sitten lisää, kun ne tulevat ajankohtaisiksi. Odotan tulevaa puolta vuotta ihan yhtä innokkaana kuin tätä ensimmäistä puolikastakin. Elämä on tosi jännää! 

Kiitos ihanille ystävilleni Essille ja Miialle, jotka omalla esimerkillään rohkaisivat minua tähän irtiottoon ja ovat olleet kannustavasti mukana tällä taipaleella. Olen ikuisesti kiitollinen teille! Isoin kiitos kuuluu edesmenneelle isälleni, joka on mahdollistanut tämän kaiken ja varmasti ylpeänä katselee, kun tytär toteuttaa unelmiaan ja elää isolla E:llä! <3 

*Anu