sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Kirsikkapuistossa äitienpäivänä












Tänään äidit saavat kaiken huomion. Ansaitusti. Äidit saavat onnitteluhalauksia, rakkaudella tehtyjä tai sydämellä valittuja onnittelukortteja. Aamiainen tuodaan sänkyyn onnittelulaulun ja lahjapakettien saattelemana. Syödään äitienpäivälounasta ja illallista. Halataan, suukotellaan ja nautitaan yhdessäolosta. 

Kaikille päivä ei kuitenkaan tuo onnea ja iloa. Monista naisista ei koskaan tule äitejä ja tämä päivä saattaa tuottaa murhetta. Syitä on monia, osa omasta halusta, osa kohtalon tai huonon onnen sanelemana. Osalla meistä ei ole enää äitiä. Äitienpäivä tuntuu  yksinäiseltä, merkityksettömältä.

Minä menetin äitini kymmenen vuotta sitten. Asiaan on jo sopeutunut, mutta silti nämä päivät tuovat äidin ajatuksiini entistä voimakkaammin ja ikävähän siinä tulee. Näinä päivinä kaipaisi kovasti seuraa ja piristystä, mutta ymmärrettävästi kaikki viettävät päivän perheensä, äitiensä ja mummojensa kanssa. Näin sen pitääkin olla. Niin kauan kun on mahdollisuus halata, suukottaa ja muistaa äitiä.

Minä lähdin tuulettamaan ajatuksiani ja muistelemaan äitiäni Roihuvuoren kirsikkapuistoon. Puistossa on pitänyt käydä jo monena keväänä, mutta olen aina unohtanut. Kirsikan kukinta-aika on niin lyhyt, että täytyy "kärppänä" olla paikalla kun kukat aukeavat. Seurailin kukkien avautumista nettisivujen kautta (klik), ja satuinkin valitsemaan oikein hyvän päivän. Aurinko paistoi kauniisti ja kirsikkapuiden kukat hehkuivat kauniina sinistä taivasta vasten. Osa kukista on vielä nupullaan, joten varmasti viikon sisällä puisto pääsee täyteen loistoonsa. Puisto on suhteellisen pieni, mutta sitäkin kauniimpi. Ihmiset olivat kokoontuneet puistoon piknikille kauniin kevätpäivän ja äitienpäivän kunniaksi. Tänne täytyy muistaa mennä myös tulevina vuosina!

Nyt haluan toivottaa voimia ja iloa erityisesti niille, joilla ei ole äitiä ja niille, joista ei koskaan tule äitiä! Ja toki onnittelut lähtevät myös onnekkaille äideille ja niille, jotka voivat vielä halata äitiään ja kertoa kuinka paljon rakastavat!


*AnuElina


22 kommenttia:

  1. Upeat kuvat!
    Lämmin rutistus sulle.<3

    VastaaPoista
  2. <3

    Kauniita kuvia! Pitäisi itsekin käydä tuolla kauniissa paikassa <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ..ja täälläkin ikävöidään äitiä!!

      Poista
    2. Kiitos! Kannattaa ehdottomasti käysä tuolla ennenkuin kukat varisevat. :)
      Tsemppiä meille äidittömille...

      Poista
  3. Aivan huikeat kuvat <3 tuollainen puisto on unelma <3

    Itsekin ikuistin tänään samaisia puita kun eilen kauppa reissulla ohi mennen näin upean Loiston :) oli pakko päästä kuvaamaan sitten. :)

    Voimia suurella lämmöllä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kauniista paikasta saa kauniita kuvia. :)

      Poista
  4. Lämpöinen ajatus luoksesi♥ Samansuuntaisissa mietteissä minäkin tänään, samalla kun olen saanut iloita ja olla kiitollinen yhä niin pirteästä ja elämäniloisesta äidistäni sekä omasta äitiydestäni tyttärieni myötä.

    Huokaamaan saavat hurmaavat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Äitienpäivä aiheuttaa vähän ristiriitaisia tunteita...

      Poista
  5. Upea puisto, en tämmöistä tiennyt olevankaan!
    Jaan surusi äidittömyydestä, omani kuoli jo 17 vuotta sitten. Mutta voimia ja tsemppiä sitten siihen toiseen asiaan ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen kyllä puiston tiennyt jo muutaman vuoden ajan, mutta olen sen aina toukokuussa kukinnan aikaan unohtanut.
      Kuule, Eija, en minä siihen toiseen asiaan tsemppiä tarvitse, en halua lapsia enää 4-kymppisenä. Se juna meni jo vuosia sitten. ;)

      Poista
  6. <3
    Itselläni on äiti vielä elossa, mutta ajatus siitä, ettei äitiä enää ole, käy aina välillä mielessä.
    Äitienpäivänä muistan taas, ettei minusta tule koskaan äitiä. Mutta onneksi olen tottunut ajatukseen, sillä asia on ollut tiedossa useamman vuoden ajan ja elämässä on muitakin ihania asioita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Useimmitenhan järjestys menee niin, että vanhemmat kuolevat ennen meitä. Siksi asiaa on hyvä ajatella joskus (näin äiti meitä opasti eläessään). Minä halusin äidiksi vielä muutama vuosi sitten, mutta noin viiden vuoden ajan ajatus lapsista on lähinnä puistattanut. Eli aion olla loppuelämäni lapseton ihan omasta tahdosta. :) Sinulla syy on varmasti eri, mutta hyvä jos olet oppinut hyväksymään asian.

      Poista
  7. Upea kirjoitus, kiitos siitä. Itsekin kun vietän äitienpäivät vähän ristiriitaisissa tunnelmissa, niin tuntuu hyvältä tietää ettei ole ainoa <3
    (ps. On muuten upeita kuvia!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marianne! varmasti monille meistä ko. päivä aiheuttaa ristiriitaisia ajatuksia syystä tai toisesta. Et todellakaan ole ainoa...

      Poista
  8. Oi, suuri halirutistus täältä sinulle! <3 Meillä mies vietti ensimmäistä äiditöntä äitienpäivää, ja kyllähän se ihan erilaiselta tuntuu. :/

    Puistokuvat ovat huumaavaan upeita, kunpa täälläkin näkyisi vastaavaa! :o <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina! Jokainen äitienpäivä ja isänpäivä ilman rakkaita vanhempia nostaa tunteet pintaan, samoin heidän syntymäpäivänsä, juhlapyhät jne. Asiaan sopeutuu vuosien varrella, mutta koskaan se ei tunnu hyvältä.

      Poista
  9. Voi miten kaunis paikka! Haaveilen pääseväni katselemaan kirsikkapuita livenä, niissä on vain sitä jotakin. Upeaa kauneutta. Iso voimahalaus sinulle, äitienpäivä ei ole kaikille se helpoin päivä ja monellakin tapaa päivä voi muistuttaa meitä rakkaista ihmisistä.

    VastaaPoista