Penni ajatuksistani

Työviikko on tällä erää paketissa ja nyt saan nauttia pidennetystä viikonlopusta peräti perjantaista maanantaihin asti. Ja voin sanoa, että kyllä tulee vapaat taas niin tarpeeseen. Ihan pelkäksi rentoiluksi ja laiskotteluksi päivät eivät kuitenkaan mene, sillä suunnitelmia riittää jokaiselle päivälle. Luvassa on laatuaikaa ystävien ja perheen kanssa, messuilua, herkuttelua ja urheilua. Ja ajatusten sekä suunnitelmien järjestämistä pään sisällä. Hyviä unia, hitaita aamuja, rentoutumishetkiä.

Kerroinkin pari viikkoa sitten, että päässäni sinkoilee tänä syksynä tuhansia ajatuksia, kaikki vielä aika sikinsokin. Tässä muutamia poimintoja viime päiviltä:

* Omaa kroppaa pitää kuunnella ja vastata siihen mitä se kaipaa.

* Meillä on vain yksi elämä, joka pitää elää niinkuin itse haluat, ei niinkuin perhe, yhteiskunta tai lähipiiri haluaa.

* Tilillä olevista säästöistä ei ole mitään iloa sinulle sitten, kun olet kuollut, ne täytyy käyttää elämiseen. Ja elämä on nyt.

* Maito ei taida sopia minulle... tai ainakaan minun vatsalle.

* Riisikakku avokadolla ja ruususuolalla on todellista herkkua!

* Riskitön elämä on turvallista, mutta todella tylsää.

* Yövuorot eivät sovi minulle enää. Vuorokausi valvomista ja neljä tuntia unta on aika huono yhdistelmä.

* Elämässä ei aina saa sitä mitä eniten tarvitsee, kaipaa, odottaa ja etsii. Silloin täytyy priorisoid asiat uudelleen.

* Kutominen ei ole tämän syksyn juttu. En tiedä minne jokasyksyinen into on kadonnut.

* Himoitsen joulutorttuja. Haluaisin leipoa porkkanakakkua. 

Tässä vain penni ajatuksistani. Nyt lämmitän syksyn ensimmäisen glögikupposen ja valun sohvalle.

Rentoa iltaa!

*Anu

Jotain sinistä ja vähän tekoitkua

Alkuviikon raskas työputki on vihdoin takana, nyt on aika relata pari päivää ennen sunnuntain pitkää työvuoroa. Suunnitelmissa olisi pääasiassa kotona hengailua ja koko ajan toisestapäästä pidentyvän "to do"-listan lyhentämistä sieltä toisesta päästä. Listalla on mm. jotain niinkin eksoottista kuin kylppärin pesua, kaappien järjestelyä ja kirppispuuhia. 

Huomenna treenaan kolmannen ja viimeisen kerran pt:n kanssa, joten luvassa on hikeä ja ehkä jopa kyyneleitä. Sen verran tiukille se köriläs mut viime kerralla pisti ettei (teko)itku ollut kaukana. Ihanaa, kun joku työntää sut väkisin pois mukavuusalueelta ja suunnilleen anelet armoa, että se vetäisi sut takaisin sinne, missä pääsee vähän helpommalla. Siis ihanan kamalaa. Ymmärräthän?

Jos suinkaan viitsin ja jaksan niin ehkä voisi Hulluilla Päivilläkin pyörähtää. Vaikka enhän mä mitään tarvitse. Ja kaikki ylimääräinen tilille kilahtava täytyisi pistää visusti talteen. Mutta jos löytäisin jotain pientä-kivaa-sinistä, niin ehkä voisin höllätä kukkaron nyörejä. Syksyiseen kotiini nimittäin pääsi ihan yllättäen livahtamaan sininen väri. Whaaat? Kyllä, samettinen koristetyyny löysi tiensä sohvalle ja kaapin kätköistä löytyi ikivanha vaaleansininen (eli ihan väärän sävyinen) Pentikin kynttilä tyynyn ei-niin-sopivaksi pariksi. Tuleepahan nyt polteltua tuotakin ennenkuin löydän oikean sävyisen sen tilalle. Ostoslistalla on siis: Jotain sinistä. Ja kynttilä.

Nyt käyn ansaitusti sohvalle rötköttämään ja katson tv:stä jotain turhuutta. Relax! 

Ja mukavaa torstai-iltaa sulle!

*Anu

Ps. Kuulin tänään asiakkaani suusta täydellisen päivänpiristyksen: Näytät ihan 25-vuotiaalta! Niin, tuleekos niitä ikävuosia joulukuussa täyteen vasta 26? ;)

Perjantaiaatoksissa

Hei sinä siellä, mitä kuuluu?

Täällä on aloiteltu pidennetyn vapaan viikonlopun viettoa rennosti kotosalla (no, salilla tietenkin kävin). Koneellinen pyykkiä pyöritelty ja tiskarissa puhtaat astiat odottavat kaappiin laittoa. Aurinkoinen sää mahdollisti myös kotona kuvaamisen, joten kamerakin on taas päässyt töihin. Melkein meinasin jo hypätä verkkareihin ja lähteä fillaroimaan tuonne ruskan keskelle, mutta päätinpä kuitenkin tulla moikkaamaan teitä tänne ensin. 

Poden toisinan huonoa omaatuntoa siitä, että blogi on jäänyt to do-listani häntäpäähän. Keksin aina kaikkea (mukamas) mukavampaa puuhaa. Niin, onhan tämä ihan mukavaa, kun alkuun pääsee, mutta viime aikoina sanat on ollu hukassa. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö päässäni viuhahtelisi satatuhatta asiaa, mutta en vaan saa puettua mitään kirjalliseen asuun. Kuvia on useammankin postauksen tarpeiksi, mutta tarinat ovat hukassa. Annetaan juttujen siis hautua ja odotella sopivaa hetkeä. 

Sadastatuhannesta päässäni sinkoilevasta  asiasta yksi on tämä blogi ja millaisena haluan sitä jatkaa. Vaikka olen monenmonta kertaa päättänyt lopettaa, niin aina päädyn jatkamaan. Ja nyt todellakin jatkan, sillä elämässäni on edessä niin suuria muutoksia, että minulla on pakko olla joku paikka missä purkaa kaikkea uutta ja ihmeellistä. Ja tietenkin haluan jakaa kaiken teidän kanssa. Blogi tulee taatusti muuttumaan jonkin verran, tai ehkä aloitan jopa ihan uuden blogin. Katsotaan, aika näyttää. Tiedän, että olen nyt tosi ärsyttävä, koska en kerro vielä mitä tapahtuu. Malttakaa mielenne, kyllä minä kerron viimeistään marraskuun alkupuolella, kunhan kaikki olennaiset asiat varmistuvat. Sen verran voin sanoa, että sisälläni on todella innostunut, kutkuttava ja jopa hieman pelottava tunne! 

Nyt nappaan kameran matkaan ja lähden kurvailemaan lähihuudeille! Ihanaa perjantaita ja iloa viikonloppuun!

*Anu

Ps. Sisustusrintamalla tehdään nyt hyvin varovaisia ja vähäisiä uudistuksia/hankintoja, mutta jotain uutta oli saatava syksyn iloksi: ihana betonitarjotin ja iso lyhty. Tykkään ihan hirmusti molemmista!

Värikylpylä

Kävin tänään kylvyssä, luonnon värikylpylässä! Tämä värikäs puisto löytyy Backaksen kartanon ympäriltä. Valtavia vaahteroita ja tammia, jokunen pihlaja, koivu ja omenapuukin. 

Luonto on nyt todella kaunis, puut säihkyvät keltaisen, oranssin ja punaisen sävyissä. Välissä vähän vihreää ja puiden välistä ihanasti paistava syysaurinko. 

Ruska on yksi suosikkiasioistani syksyssä. Ja vaahterat puista kauneimpia tähän aikaan vuodesta. Jos olisin kehdannut, olisin tehnyt ison lehtikasan ja käynyt siihen makaamaan ja katselemaan puiden latvoja ja sinistä taivasta. En kehdannut. Tyydyin vain vähän potkiskelemaan lehtiä. 

Nautitaan näistä kauniista syyspäivistä!

*Anu