sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Rakas päiväkirjani - Päivä Ubudissa





Klo 6.30 Herätyskello soi, herään kevyestä unesta, sillä kukot ovat herättäneet minut hetki sitten ensimmäisen kerran. Majataloni isäntäväki on myös alkanut heräilemään, kuulen pikkulapsen höpötyksen. Olen päättänyt tänä aamuna mennä kokeilemaan joogaa, sillä olenhan Balin Ubudissa, joogaajien mekassa. Puen treenivaatteet päälle, syön pari hedelmää ja kävelen viiden minuutin matkan joogastudiolle.

Klo 7.30 Jännittyneenä aloitan ohjaajan opastuksella elämäni ensimmäisen joogatunnin. Naapuri huomauttaa, että mattoni on väärin päin. Niinpä tietenkin. Ensin rentoudutaan, joku ehkä meditoi. Hiljalleen liikkeet muuttuvat haastavammiksi ja huomaan hien kihoavan otsalle, selkään... hetken kuluttua valun hikeä, jota koitan huomaamattomasti pyyhkäistä kämmenselällä, sillä eihän minulla mitään hikipyyhettä tullut mukaan. Imitoin ohjaajaa, katson mallia vierustovereista, sillä englanninkielisestä ohjauksesta ei ihan joka sana mene perille. Eikä taida mennä ihan jokainen liikekään, saati hengitysrytmi. Myös joogan henkinen anti jää varsin laihaksi, sillä ajatukseni poukkoilevat sinne tänne. Lopuksi rentoudutaan lattialla maaten, sen minä osaan. Tunnin päätteeksi kysyn ohjaajalta miten mulla meni, niinku oikeesti. Omasta mielestä pärjäsin nimittäin aika hyvin ensikertalaiseksi. Samaa mieltä oli ohjaajakin, kehui kovasti kehonhallintaani ja hämmästeli, olinko todellakin ensikertalainen. Täytyy myöntää, että sain kipinän. Ensi viikolla menen uudestaan.




Klo 9.00 Palaan onnellinen virne kasvoilla majatalooni. Treenihiki on ehtinyt kuivahtaa, vatsa kurnii. Istahdan aamupalalle. Tilaan sen perinteisen: munakkaan, tuoreita hedelmiä ja tuoretta vesimelonimehua.

Klo 9.45 Aurinko paistaa. Päätän mennä pariksi tunniksi altaalle lukemaan kirjaa. Altaalla ei näy muita, vain yksi nuoriherra sivummalla suorittaa aamujoogaansa. Kukot kiekuvat edelleen, taustalla kuuluu isäntäväen puheensorinaa. Tuuli ei käy altaalle, alkaa tulla kuuma. Pulahdan viileään veteen virkistäytymään. Nälkäkin alkaa taas hiipiä.




Klo 12.15 Kävelen jo tutuksi tulleeseen warung-ravintolaan ja tilaan alkupalaksi paikallisia perunakroketteja ja pääruuaksi turvallisen kana-nuudeliwokin. Vastapäisen pöydän tyttö löytää ruuastaan kärpäsen. Tai ehkä hiuksen tai klimpin. Ruoka lähtee takaisin keittiöön ja niin lähtee tyttökin... nimittäin ravintolasta. Minä haarukoin lounaani sen tarkemin tiirailematta, hyvää oli!

Klo 13.00 Lounaan jälkeen pyörähdän torilla, missä törmään ensimmäisiin suomalaisiin Ubudissa. Vaihdamme pari sanaa tinkimisestä, jatkan sitten matkaa. Torilta tarttuu mukaan lökäpöksyt (joita rakastan!), joiden alkupeärisestä hinnasta saan tingittyä pois melkein 3/4. Hyvä diili, tämän homman mä osaan. Lisäksi löydän keräilykokoelmiini I Love Bali-magneetin. Noniin, tuliainen itselle ostettu! Paluumatkalla majatalolleni poikkean vielä vaihtamassa rahaa. Taas ollaan miljonäärejä, kun rahapussissa on vajaa 2 miljoonaa rupiaa.




Klo 14.30 Palaan majatalolle, jään aamiaiskatokseen somettelemaan. Samalla taivas repeää ja siinä istuskellessa menee tovi jos toinenkin sadetta pidellen.

Klo 16.30 Sade on hieman rauhoittunut, joten uskaltaudun repsottavan sateenvarjoni kanssa pienelle kävelylenkille läheiseen supermarkettiin. Rapa roiskuu takareisille, totean etteivät flip-flopit ole parhaimmat kengät kurakelillä, mutta eipä tullut kumppareitakaan mukaan. Vartin kuluttua olen supermarketilla. Poimin koriini trooppisia hedelmiä ja pientä naposteltavaa tulevien päivien retkille. Kuvittele, kokonainen tuore papaija maksaa saman verran kuin cola-tölkki! Voi kunpa meillä Suomessakin...




18.00 Olen taas majatalolla, nyt on suihkun aika. Kauneusrutiinit on karsittu täällä minimiin. Hiustenkuivainta ei ole, saati suoristusrautaa. Antaa siis luonnon kuivata ja kihartaa. Huomasin että oikean korvan viereen tulee korkkiruuvikiharaa. En kyllä oikeastaan tykkää yhtään. Vähän vielä ripsaria etten näytä ihan albiinolta ja sen on siinä. Valmiina lähtöön!

Klo 19.15 Taas on nälkä! Sade on lakannut, suuntaan suosikkikadulle syömään. Tänään valitsen pikkuisen Thai-ravintolan Ja kyllä, pakko se on sanoa ettei ole thairuuan voittanutta. Punainen curry vei kielen mennessään. Viereisen pöydän herran tilaus ei tainnut mennä ihan nappiin, sillä sen verran kiihkeästi hän siirteli valkosipulinkynsiä lautasen reunalle samalla sadatellen.




Klo 20.30 Alkaa jo väsyttää. Istun vielä hetkeksi sängylle läppäri sylissä ja naputtelen päivän kuulumiset. Kuuntelen samalla kotoisaa Haloo Helsinkiä. Bongaan sängystä pari minimuurahaista ja nitistän ne. Tuttu juttu, niitä on löytynyt sängystä ja muualtakin huoneestani päivittäin. Ei se niin tarkkaa ole. Pidensin muuten täällä Ubudissa oleskeluani parilla päivällä, eihän mulla ole kiire täältä vielä minnekään, vastahan olen päässyt kylän leppoisaan tunnelmaan sisälle.




Klo 21.45 Postaus on loppukaneettia vaille valmis. Kuviksi valitsin ihan mitä sattuu, sillä päivän ruoka-annoksista ei ole kuvia, torikuvat oli sekavia ja rumia eikä joogahuoneessa saanut käyttää kameraa. Nyt väsyttää ihan oikeasti, joten taidanpa pestä turhamaisen reppureissaajan tyyliin hampaani sähköhammasharjalla ja sujahdan pehmeään sänkyyn peiton alle. Jos sää sallii niin aamuvarhaisella olisi pieni patikkamatka tiedossa.

HYVÄÄ YÖTÄ!


*Anu


Ps. Kiinnostaako lukea enemmän tämän tyyppisiä postauksia vai mieluummin vähän perinteisempiä?


10 kommenttia:

  1. Kiitos kivasta blogista!
    Matkaasi on mukava seurata. Olen tykännyt kaikista postauksistasi.

    VastaaPoista
  2. Kiva oli lukea päivästäsi. Välillä on mukava lukea tälläisiäkin.
    Kivaa päivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva! Enköhän mä kirjoittele vastaavanlaisia postauksia jatkossakin. Toivottavasti tulee kirjoiteltua vähän eri tyyppisistä päivistä ettei tule liikaa toistoa, vaikka sitähän nämä päivän ainakin täällä Ubudissa ovat olleet. ;)

      Poista
  3. Olipa mukavaa päästä reissuun mukaan päiväkirjamuodossa, tykkäsin. <3 Ihanaa reissun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni! Päiväkirjan sivuja tulee varmasti lisää jossain vaiheessa. :)

      Poista
  4. Tälläisiä ehdottomasti lisää, oikein mukavaa luettavaa 🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että kuulla että välillä maistuu tällaisetkin tarinat.

      Poista
  5. Ehdottomasti lisää tällaisia päiväkirja-postauksia! Vaikka aika ankeelta nuo sinun päiväsi kyllä vaikuttaa... 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea on valehdella, tätähän ne päivät pitkälti on. ;)

      Poista