Saarihyppelyä Thaimaassa osa 1: Koh Jum ja Koh Lanta

Sawaddee kha!

Seitsemän viikon Kaakkois-Aasia-kierrokseni on nyt onnellisesti ja onnistuneesti takana. Matkan puolivälissä blogini hiljeni, sillä siirryin Vietnamista Thaimaan upeille rannoille ja minulla oli rehellisesti sanottuna parempaa tekemistä. Lisäksi minulla oli vihdoinkin matkaseuraa, joten bloggaamisen sijaan vietin illat hyvässä seurassa. Krabin Ao Nangissa viisi soolomatkailevaa naista löivät hynttyyt yhteen (kiitos Facebookin matkaseuraryhmien!), löysivät yhteisen sävelen ja lähtivät saarihyppelylle. Hyppely käsitti viisi saarta Andamaanien merellä. Tässä ensimmäisessä postauksessa hyppäämme niistä kahdelle, Koh Jumille ja Koh Lantalle ja seuraavassa on luvassa upea saaritrio Koh Ngai- Koh Mook - Koh Kradan. Laita aurinkolasit päähän, sillä nyt saattaa häikäistä!

Koh Jum

Saarihyppely starttasi rauhalliselta Koh Jumin saarelta. Saari sijaitsee lähellä mannerta monille tutumman saaren, Koh Lantan pohjoispuolella. Saavuimme saarelle lautalla Krabi Townista (noin tunnin matka). Lautta ei pääse rantaan, koska laituria ole, joten pitkähäntävene kuljetti meidät lautalta rantaan. Tämä on varsin yleinen käytäntö Thaimaan pikkusaarilla, joilla ei ole satamaa/laituria.

Saarella on jonkin verran paikallisasutusta ja muutamia hotelleja. Saaren eteläkärjessä on pieni Koh Jumin kylä, jossa piipahdimme mopotaksikyydillä. Kylällä on muutama ravintola (joista saattaa löytää myös sängyn... kts. kuva alla) ja minimarketti. Koh Jumilla turismi keskittyy saaren länsirannalle, missä onkin kilometrikaupalla todella rauhallista valkeahiekkaista rantaa. Palveluja täällä rannan tuntumassa ei ole paria pikku kioskia lukuunottamatta (n. 1km matka hotelliltamme). Ravintolatarjontakin keskittyy hotelleihin (tai paremminkin bungalowiresortteihin). Vietimme saarella kolme yötä Andaman Beach Resortissa. Resortti oli varsin yksinkertainen, mutta oikein mukava ja ravintola tarjosi todella hyvää ruokaa. Jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut viettää saarella pari lisäyötä. Rantaelämän lisäksi saarella ei ole oikeastaan mitään muuta aktiviteettia. Paitsi jos käy yhtä hyvä tuuri kuin meille, niin saattaa päästä kuokkimaan rantahäihin auringonlaskun aikaan. Saimme todistaa, kun tanskalainen nuoripari sai toisensa. Oh, so romantic!

Koh Lanta

Koh Jumilta siirryimme lautalla saariviisikon suurimmalle ja vilkkaimmalle saarelle, Koh Lantalle. Koh Lanta on monille tuttu, sillä tänne pääsee Suomesta myös pakettimatkalle. Saari on muodoltaan pitkulainen ja suurin osa rannoista sijoittuu saaren länsirannalle. Me majoituimme neljän yön ajan saaren pohjoispuolella sijaitsevalla Khlong Dao Beachillä. Pieni hotellimme Lemonade Boutique Inn sijaitsi loistavalla paikalla pääkadun varrella, siitä oli ainoastaan viiden minuutin kävely rantaan. Ranta on yksi Koh Lantan vilkkaimmista, mutta silti tunnelma oli varsin rauhallinen. Rannalta löytyy hotelleja, ravintoloita, hierontakojuja ja pari minimarkettia. Ja löysimmepä rannan eteläpuolelta myös SUP-lautavuokraamon ja kävimmekin yhtenä päivänä vähän "suppailemassa". 

Koh Lantalla on paljon nähtävää ja moni ottaakin kaiken ilon irti saaresta ajelemalla skootterilla ympäriinsä. Meistä ei ollut skootteriajelulle, joten palkkasimme itsellemme kuskin päiväksi ja kiertelimme ympäri saarta lava-autolla. Saaren eteläkärjessä on kansallispuistoalue (Koh Lanta National Park) ja kaunis pieni majakka. Kävelimme parin kilometrin mittaisen viidakoreitin (pääasiassa rappujen kiipeämistä, huh!) ja yritimme parhaimpamme mukaan väistellä varastelevia apinoita. Pelottavia otuksia! Kansallispuistolta ajelimme pikkuisille vesiputouksille (Khlong Chak waterfall). Putousten löytymisen suhteen meinasi iskeä epäusko, mutta puolen tunnin viidakossa rämpimisen jälkeen ne löytyivät. No, olisin kyllä toivonut vähän isompia putouksia siitä hyvästä, että hikipäässä flunssaisena raahauduin perille asti. 

Päivän viimeisenä etappina oli saaren itäpuolella sijaitseva Old Town. En kyllä tiedä, mikä siitä tekee niin vanhan. Minun mittapuulla pieni kylä näytti aika tavalliselta thaimaalaiselta kylältä puutaloineen. Old Town oli selkeästi "tehty" turisteille. Ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä vierivieressä, välissä jokunen hostelli. Tunnin mittainen visiitti oli vallan riittävä. Huomattavasti parempi vaihtoehto tuliaisten shoppailuun on pääkylä Saladan, joka sijaitsee saaren pohjoisosassa. Saladanista löytyy runsaasti ravintoloita, matkatoimistoja, basaari ja iso supermarketti. Saladanissa on myös saaren pääsatama, josta lähtee suurin osa lautoista. Kaksi viimeistä yötä majoituimme juurikin Saladanissa Lanta Pura-hotellissa.

Kaksi varsin erilaista saarta niin kooltaan kuin tunnelmaltaan. Koh Jumin rauhasta oli mukava poiketa muutamaksi päiväksi vilkkaammalle Koh Lantalle, mutta odottakaahan kun kuulette seuraavasta saaresta. Siellä ei ole edes teitä! 

Toivottavasti viihdyt näillä nojatuolimatkoilla! Kauniita rantamaisemia luvassa vielä (ainakin) yhden postauksen verran ja lisäksi mielenpäällä on kaikenlaista muuta matkailuun liittyvää pohdintaa, joista osa päätyy varmasti tänne blogin puolellekin. Pysyhän kuulolla! Ja kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa myös edeltävät postaukseni Vietnamista ja Kambodzasta, ne vasta mielenkiintoisia maita ovatkin. 

Mukavaa torstai-iltaa ja lähestyvää viikonloppua!

*Anu

Pakko tunnustaa

Tähän kohtaan voisin käyttää puhelimen emoji-valikosta sitä apinan kuvaa, joka häpeissään peittää kasvonsa käsillään. Nyt on ihan pakko tunnustaa, että lomalla iski totaalinen stoppi bloggailulle (kuten olet varmasti huomannut). Alkumatkasta oli vielä aikaa ja intoa, mutta Thaimaan rantamaisemiin päästyäni blogi oli viimeisenä mielessä. Ymärrätte varmaan. Olen siis anteeksipyynnön velkaa ja toivon, että olet jaksanut odottaa. Siis kiitos ja anteeksi!

Saavuin eilen alkuillasta kotiin upealta seitsemän viikon Aasian matkaltani. Hetki menee taas arkeen totutellessa. Täytyy taas opetella käymään ruokakaupassa, kokkaamaan ruuat itse, pesemään pyykit itse jne. Reissussa oppi liian hyvälle. Poikkeuksen tähän kotiinpaluuseen tekee se, että nyt ei tarvitse palata töihin. Miten ihanaa! Ensimmäistä kertaa kotiinpaluu ei aiheuttanut ahdistusta vaan tuntui jopa aika mukavalta. Ja kerrankin jäi reissusta sellainen olo, että se ei loppunut kesken. Täydellistä!

Annattehan minulle vielä hetken aikaa, että voin koota ajatuksiani, käydä läpi tuhansia valokuvia ja miettiä mitä kertoisin? Luvassa on upeita maisemia, rantoja, auringonlaskuja ja rentoa biitsitunnelmaa, matkavinkkejä unohtamatta. Kyllä tämä reissunaisen blogi herää vielä henkiin, se vaan taisi jäädä vielä vähän lomamoodiin...

Leppoisaa laskiaistiistaita!

*Anu

Ps. Mun on pakko saada tänään laskiaispullaa, vaikka salakuljetinkin reissusta 3 yimääräistä kiloa...vyötärölläni! Auts!

Riisipellolta hiekkarannalle - Mitä tehdä Hoi Anissa?

Viimeksi kirjoittelin ihanasta pikkukaupungista nimeltään Hoi An (klik). Tämä pikkuinen Vietnamin kaupunki on matkailijoiden suosiossa monestakin syystä. Tärkein  syy tänne matkustamiseen lienee maine Vietnamin kauneimpana kaupunkina. Moni tulee tänne varmasti myös kaupungin monipuolisuuden vuoksi. Samalla saa palasen kulttuuria ja historiaa, mutta myös kauniita retkikohteita ja rantaelämää. Kaupunki tarjoaa monenlaista harrastetta ja puuhaa monenlaiseen makuun. Täältä löytyy aktiivisille pyöräretkiä ja herkkusuille lukuisia kokkauskursseja. Hurjimmat hyppäävät mopon/moottoripyörän selkään ja lähtevät seikkailemaan mutkaisille rantateille.  Minusta ei ole moottoripyörän selkään, joten valitsin hieman verkkaisemman tavan edetä eli vuokrasin polkupyörän.

Hoi Anin kaupunkia ympäröi rauhallinen maaseutu riisipeltoineen ja vihannesviljelmineen. Polkupyöräretkellä vastaan tulee pellolla käyskenteleviä lehmiä ja riisinviljelijämummoja. Kaupungin ulkopuolella on varsin mukava pyöräillä, sillä liikenne on huomattavasti vähäisempää ja rauhallisempaa kaupungin vilinään verrattuna.  Pyöräily täällä on helppoa, sillä maasto on todella tasaista. Hyvin siis pärjää ihan vaihteettomalla mummomankelilla. Eikä vuorokausivuokrakaan päätä huimaa, maksoin kahdesta päivästä 6e.

Peltojen yli poljettuani saavuin rannalle. Kylläpä oli ihana nähdä meri ensimmäistä kertaa tällä reissulla. Hoi Anin rannat eivät ole ehkä jokaisen mieleen, sillä paikoittain ne ovat todella roskaisia. Ravintoloiden kohdalla rannat ovat siistimpiä ja sieltä saa vuokrattua rantatuolejakin. Rannalla sijaitsevilla hotelleilla on usein oma siisti rantansa. Päärantoja ovat An Bang ja Cua Dai. Molemmilta rannoilta löytyy paljon palveluja ja toki sen vuoksi myös paljon porukkaa. Rauhallisempia alueita löytyy näiden yleisten rantojen väliltä. Täällä meri ei ole kaikkein "ystävällisin", sillä aallokko on varsin hurja. Itse en uskaltautunut mereen ollenkaan (kylmää!), mutta kivahan sitä aallokkoa oli katsella ja kuunnella.

Tähän väliin sopiikin sananen Hoi Anin säästä. Täällä on tällä hetkellä (tammi-helmikuu) kevät ja paikalliset ovat vielä vähän viluissaan. Meille pohjoismaalaisille tämä on kuin hyvä kesäsää kotona. Päivällä lämpötila on +23-27'C ja iltaisin +18-20'C tienoilla. Sää on vielä hieman epävakaista, välillä tulee vettä taivaan täydeltä, välillä paistaa. Olen saanut kokea molemmat. Pari ensimmäistä päivää täällä satoi lähes taukoamatta, sitten sain nauttia neljä päivää ihanasta auringonpaisteesta. Nyt sää on taas ollut epävakaista ja sateista parin päivän ajan. Kovin kotoisa meininki siis sään suhteen.

Olen ottanut elon täällä Hoi Anissa erittäin rennosti. Aluksi suunnittelin tekeväni retkiä sinne ja tänne, mutta luovuin ajatuksesta, sillä mikään retki ei kiinnostanut niin paljon. Ja ajatushan tällä lomalla on se, ettei tarvitse suorittaa. Siispä tyydyin vaan rentoiluun ja hengailuun. To do-listallani oli kuitenkin yksi asia, jonka halusin ehdottomasti kokea: Vietnamilaisen ruuan kokkauskurssi. Niitä täällä onneksi järjestetään todella paljon, joten kurssille pääseminen oli takuuvarmaa. Katsoin Trip Advisorista (matkailijan pelastus!) suositukset ja valitsin Thuan Tinh Island Cooking Tourin. Halusin ehdottomasti kokkailemaan maaseudulle enkä kaupungilla olevaan ravintolaan (niitäkin on tarjolla runsaasti). Minut noudettiin hotellilta aamulla ja lyhyen auto- ja venematkan päässä meitä odotti ulkoilmakeittiö. Meitä oli 10 hengen ryhmä ja vietnamilaisen kokin opastuksella loihdimme neljä ihanaa ruokalajia.

Kokki näytti meille ensin miten kukin ruokalaji tehdään ja sitten me teimme ruokalaji kerrallaan ohjeen mukaan ja söimme annokset sitä mukaa kun ne valmistuivat. Aluksi teimme tuoreita kevätkääryleitä katkaraputäytteellä, jota dippasimme pähkinäkastikkeeseen (sekin itsetehtyä). Seuraavaksi paistoimme riisipannukakun possu-katkaraputäytteellä ja sen dippasimme chili-valkosipulikastikkeeseen. Kolmantena ruokalajina oli makoisa naudanliha-nuudelisalaatti ja lopuksi vielä teimme pho-keittoa naudanlihalla. Täytyy sanoa, että tämä oli kyllä ehdottomasti paras ateriani tällä Vietnamissa. Ravintoloiden ruuat ovat olleet välillä vähän pettymys... Tälle lystille kertyi hintaa 32e verran. Mukaan saimme reseptit, joten näitä herkkuja tulee varmasti kokeiltua myös kotona.

Vietnam-turnee alkaa olla nyt ohi. Kaksi viikkoa vierähti nopeasti varsin erilaisissa ja monipuolisissa maisemissa. Ho Chi Minh Cityn vilinästä Hoi Anin rannoille rauhoittumaan. Paljon näin, mutta vielä enemmän jäi näkemättä. Onpahan joskus syy tulla takaisin. Kyllä minun pitäisi joskus vielä nähdä Pohjois-Vietnam... Nyt kuitenkin pakkaan taas rinkkani ja suuntaan kolmeksi viikoksi Thaimaan hiekkarannoille. Mitäs muutakaan kuin r e n t o u t u m a a n !

Kiitos että olet kulkenut matkassani tämän Kambodza-Vietnam-osuuden matkastani, toivottavasti jaksat vielä matkata kanssani Thaimaahan.

*Anu

Oi, ihana Hoi An!

Terveisiä kauniista pienestä Hoi Anin kaupungista keski-Vietnamista! Täällä on vierähtänyt jo tasan viikko rentoillessa. Tulin Hoi Aniin lukemieni suositusten perusteella. Olin kuullut, että tämä on Vietnamin kaunein kaupunki, pieni helmi maan itärannikolla. Kyllä, allekirjoitan nämä kehut täysin. Kaupunki, joka ennen tunnettiin nimella Faifoo, pääsi UNESCOn maailmanperintölistalle vuonna 1999, eikä suotta. Vanha ja tärkeä satamakaupunki (1500-luvulta 1900-luvulle) on säilynyt erittäin hyvin ja menneen ajan tunnelma on edellen käsinkosketeltavissa vanhan kaupungin kaduilla. Kauniit, pääosin keltaiset talot ovat säilyttäneet vanhan aidon tyylinsä. Ne kätkevät sisälleen nykyisin lukemattoman määrän kahviloita, ravintoloita, matkatoimistoja ja pikku putiikkeja. Kun yrittää sulkea silmänsä siltä, että kaupunki on "tehty" meitä turisteja varten, niin kaupungissa voi todellakin tuntea menneensä ajassa muutaman sata vuotta taaksepäin. Turismilla on valitettavasti aina myös kääntöpuolensa. Siitä huolimatta ihastuin kaupunkiin kovasti, niin upea kuvauksellinen kaupunki! Ihanat vanhat talot puisine ikkunaluukuineen ja hiljaiset sammaloituneet kujat, ahh!

Katuja kulkiessa vastaan tulee temppeleitä, perinnemuseoita ja kaunis japanilainen katettu silta. Kadulla törmäät  koreista hedelmiä myyviin naisiin, munkki- ja pannukakkukojuihin, katugrilleistä nouseviin herkullisiin tuoksuihin ja veneretkiä tarjoaviin setiin. Vanhan kaupungin itäpäädyssä on ihmisiä kuhiseva paikallinen tori, missä poukkoilevat sulassa sovussa niin paikalliset ruokaostoksillaan kuin turistit kameroiden kanssa ihmetellen. Ja kyllä, niitä mopoja on torillakin!  Kaupunkia halkoo joki, jonka yli pääsee kulkemaan useampaa siltaa pitkin. Joen toisella puolella on myös paljon ravintoloita ja majoituspaikkoja matkalaisille. Löytyypä sieltä myös iltatori, mistä saa hankittua mukaansa "pakolliset" matkamuistot ja lyhdyt, joista tämä kaunis kaupunki on tunnettu. 

Iltaisin kaupunki muuttuu lyhtyjen valaisemaksi satukaupungiksi. Lyhtyjä on viritelty katujen ylle, ravintoloihin ja putiikkeihin. Lyhdyt hehkuvat kaikissa sateenkaaren väreissä. Joen ylittävällä kävelysillalla mummelit myyvät pieniä kynttilälyhtyjä, jotka lasketaan joen virran vietäväksi. Kaunis näky iltahämärässä. Iltaisin kaupungin kadut kuhisevat elämää. Satuin kaupunkiin kiinalaisen uudenvuoden aikaan, joten kaupunki on ollut tavallista ruuhkaisempi. Muutamina iltoina liikkuminen on ollut jo aika hankalaa suurien ihmismassojen vuoksi ja ravintolatkin ovat olleet tupaten täynnä. Paikalliset juhlivat uutta vuottaan viikon verran, joten turistien lisäksi kaupungin on valannut myös paikallinen juhlakansa. Minulta jäi vuoden vaihtuminen väliin, sillä en jaksanut valvoa niin myöhään. Kukon vuosi alkoi siis minun osaltani hotellin vällyjen välissä. Kuulin tosin jälkeenpäin etten missannut mitään. Ilotulitteet olivat olleet enemmänkin sellaista papattien paukuttelua.

Hoi An on monipuolinen pikkukaupunki, sillä tämä sopii kulttuurimatkailun lisäksi hyvin myös rantalomailuun. Vanhasta kaupungista on rannalle matkaa noin viisi kilometriä. Kerronkin ihan omassa postauksessa seuraavaksi vähän Hoi Anin maaseudusta ja rannoista. Ehkä päästään kurkkaamaan myös mitä opin kokkauskurssilla.

Oikein mukavaa tiistaita!

|| Greetings from the beautiful town of Hoi An! People say that this is the most beautiful town in Vietnam... I agree! Amazing ancient town with its narrow alleys and charming yellow houses. In the evening this town looks like it is from a fairytale, thousands of colorful lanterns light up your way. ||

*Anu