Minun vuosi 2015

Vuoden viimeinen päivä, vuoden viimeiset tunnit. Nyt on sopiva hetki kelata vuotta taaksepäin ja koota ajatukset ja tuntemukset tästä vuodesta. On siis vuosikatsauksen aika. Kollaasien tekemisen sijaan valitsin jokaiselta kuukaudelta yhden merkittävän kuvan. Jostain merkittävästä tapahtumasta tai muuten vaan suosikkini. Tervetuloa pikakelaukselle vuoteen 2015!

Tammikuu: Minun talvilomakuukausi, niin myös tänä vuonna. Suuntana oli jälleen kerran ihana Thaimaa, siellä Chiang Mai, Krabi ja Bangkok. Soololomailua parhammillaan, ehkä kaikista ikimuistoisin ja kokemusrikkain Thaimaan matkani. 

Helmikuu: Helmikuussa treenasin ahkerasti ja ulkoilin kauniissa talvimaisemissa. Varasin kaksi seuraavaa lomamatkaa ja vietin aikaa ystävien kanssa. Sitä perusarkea.

Maaliskuu: Kuukauden kokokohta oli matka Istanbuliin kollegani kanssa. Upea ja mystinen kaupunki Euroopan ja Aasian rajalla. Tykkäsin jopa enemmän kuin olin odottanut. Maaliskuussa otin aurinkoa bikineissä parvekkeella ja bongasin luonnosta kevään ensimmäiset leskenlehdet. Vietimme kälysten viikonloppua luonani ja vierailin veljen perheen luona Hämeenlinnassa.

Huhtikuu: Huhtikuussa osallistuin FitFarmin juoksuvalmennukseen ja juoksin ahkerasti! Laitoin parveketta kevätkuntoon ja fiilistelin kevättä. Kuukausi huipentui Indiedays Blog Awardseihin, missä sain taas kerran tavata mahtavia blogisiskoja. Illan juhlassa avecinani oli ihana kälyni.

Toukokuu: Kuun lopussa sain toteuttaa pitkäaikaisen unelmani ja matkustin ystäväni kanssa New Yorkiin. Matka oli aivan mahtava ja New York jäi ihon alle. Tämä kaupunki täytyy ehdottomasti kokea uudelleen!

Kesäkuu: Kuukausi alkoi mukavasti ystävien kanssa mekkobileiden merkeissä. Jälkkäriksi nautimme ihanaa Daim-jäätelökakkua. Nautin hyvästä musiikista Helsinki-päivän konsertissa. Pyörähdin Lahdessa ja junailin päiväksi Turkuun. Lähimatkailua kotimaassa! Hengailin turistina Helsingissä ja auringon paistaessa istahdin ystävien kanssa terasseille.

Heinäkuu: Heinäkuu alkoi helteessä ja siitä otettiin ilo irti kaupungin terasseilla ja merenrannalla ystävien kanssa. Vietimme jo perinteeksi muodostunutta kälysten mökkiviikonloppua Hämeenlinnassa. Kuun puolivälissä junailimme ystäväni kanssa Tampereelle ja nautimme musiikista Tammerfesteilla. Ja viikon kuluttua jammailu jatkui Tikkurila Festivaaleilla.

Elokuu: K niinkuin Kesäloma! Kuun alussa nautin Suomen kesästä ja pyörähdin Tallinnassa. Seuraavat kaksi viikkoa lomailin Turkin Bodrumissa. Aurinkoa, hellettä, merta, rentoa oloa ja lepoa. Kuun lopussa sain positiivisia sydämentykytyksiä niin juostessani Midnight Runissa kuin vähän muutenkin...

Syyskuu: Syyskuussa urheiltiin taas aktiivisesti ja vietettiin aikaa ystävien kanssa. Kuun alkupuolella kävin Hämeenlinnassa ja toin tuliaisena tatuoinnin. Pitkän harkinnan tuloksena käsivarttani koristaa muistotatuointi isän ja äidin muistolle.

Lokakuu: Kuukausi aloitettiin railakkaasti tupareilla (perheelle ne voi järjestää reilu vuosi muuton jälkeen...). Sitten meno rauhoittui pariksi viikoksi, urheilin ja ulkoilin. Kuun lopulla kävimme työporukalla Tallinnassa kehittämispäivän merkeissä (tutustuimme Tallinnan suurimpaan synnytyssairaalaan) ja seuraavalla viikolla lennähdin vielä Tukholmaan ystäväperheen luokse. Kuukausi päättyi iloisesti IBD-tapahtumaan.

Marraskuu: Kuukausi alkoi kamalalla räkätaudilla. Huh. Siitä toivuttuani aloitin taas hiljalleen kuntoilun ja tapasin ystäviäni. Pyörähdin Lahdessa ja Hämeenlinnassa perheen luona. Laittelin hiljalleen kotia jouluun, virittelin tähdet ja tunnelmavalot. Kuun lopulla kunto petti jälleen ja vuorossa oli varmasti elämäni pahin yskä. Kuukaudesta jäi siis valitettavasti päällimmäisenä mieleen sairastelu ja punkan pohjalla pötköttely.

Joulukuu: Kuun alussa paistoin ensimmäiset piparit ja tortut. Tulipa siinä täytettyä vuosiakin. Tapasin ystäviäni glögittelyn merkeissä. Kävin kälyni kanssa Chisun keikalla, oli muuten ihan huippu keikka! Lumettoman ja lämpimän joulun vietin veljen perheen kanssa. Joulukuun alun jälkeen yskä helpotti ja pääsin taas lenkkipoluille. Pääsin vihdoin myös juoksemaan ja sekös tuntui hyvältä! 

                                                                                  ***

Tämä vuoden viimeinen päivä menee rennosti kotosalla vapaapäivää viettäen. Heräsin klo 5.45 eikä uni enää tullut, joten taitaa meikäläisen vintissä valot sammua ennen puolta yötä. Mutta vaihtuu se vuosi vaikka en olisikaan sitä vahtimassa. Ja eipä minulla mitään menosuunnitelmiakaan ole.

Nyt lenkille ja sitten vähän asioita hoitelemaan!

Rentoa vuoden viimeistä päivää ja ONNEKASTA UUTTA VUOTTA! Kiitos että olet siellä ja käyt täällä! <3

*Anu

Välipäivät

Terveisiä meidän joulusta! Minun joulu Hämeessä veljen perheen luona oli juuri sellainen kuin olin toivonutkin: rakkaita ihmisiä, ruokaa, juoma, herkkuja, saunomista, lenkkejä, pelailua, joululauluja ja ihanaa joulutunnelmaa. Joulupäivän iltana junailin takaisin kotiin, sillä tapaninpäivänä huhkin jo töissä aamusta iltamyöhään. Minulle riittää vallan mainiosti pari päivää joulua, sitten iskee jo ähky niin fyysisesti kuin henkisesti. Viimeistään välipäivinä palataan arkeen ihan ryminällä. Se tarkoittaa myös sitä, että joulu siivotaan pois. Tähdet, valot ja koristeet on viety jo varastoon, ainoastaan kynttilät saivat jäädä. Kuoleman porteilla sinnittelevät amarylliksen varret saivat vielä armoa, hyasinteille kävi kalpaten joulun pyhien aikana. Ne lensivät kompostiin. Koti näyttää nyt jotenkin riisutulta. Pöydät ja tasot odottavat uusia asetelmia. Ideat toistaiseksi hukassa. 

Välipäivillä tarkoitetaan normaalisti joulun ja uuden vuoden välisiä arkipäiviä. Minulle ne tarkoittavat tällä kertaa aikaa joulun ja loman välillä. Nämä välipäivät kuluvat osittain matkavalmisteluihin: vaatehuoltoon, pakkaamiseen, asioiden hoitoon, viime hetken ostoksiin. Onneksi on vielä aikaa sulatella jouluähkyä lenkkipoluilla ja tavata ystäviä. Ja on kai minun vielä viisi yötä jaksettava töissäkin. Uusi vuosi vaihtuu vapaalla, suunnitelmia tosin ei ole. Taitaa tulla rauhallinen koti-ilta. Ja kun loppiaisaamu viimein koittaa, suljen "firman" oven takananija avaan sen seuraavan kerran vasta 25.1.16. Reilu kaksi viikkoa pois oravanpyörästä tulee nyt tarpeeseen varmaan enemmän kuin koskaan. Mutta lomasuunnitelmista lisää myöhemmin. 

Nyt taidan lähteä vielä haistelemaan tuota kirpakkaa pakkassäätä ja sitten illan tullen työmaalle.

Mukavia välipäiviä sinulle!

*Anu

Ps. Kuvat jouluaatolta ja kuvissa minun rakkaat: veljentytöt E ja H sekä ihana Mauno-mäyris.

* R A U H A L L I S T A * J O U L U A * ! !

Joulu on jo ovella! Täällä on pakattu lahjat, herkut, kimpsut ja kampsut valmiiksi ja odotellaan kyytiä, joka vie minut joulun viettoon Hämeen sydämeen veljen perheen luo. Lunta ei ole, mutta sitäkin mukavampi joulufiilis kyllä. Ja aurinkokin paistaa! Edessä kaksi päivää jouluista tunnelmaa hyvässä seurassa. Maistuvaa ruokaa, juomaa ja herkkuja. Haleja, pusuja ja rapsutuksia. Kynttilöitä, kuusen tuoksua ja pakettien rapinaa. Saunaa, kinkusulatuslenkkiä ja makeita unia. Laulua, leikkiä ja naurua. Eiköhän näistä aineksista synny ihan kelpo joulu!

IHANAA  JA TUNNELMALLISTA JOULUA KAIKILLE LUKIJOILLENI!


*Anu

Valmiina jouluun!

Täällä aletaan olla valmiina jouluun. Minkäänlaista joulustressiä tai -kiirettä ei ole ollut havaittavissa, mikäs tässä valmiiseen joulupöytään mennessä. Tänään pääsin jouluvapaille. Ihan koko joulua en halunnut olla vapaalla, pari päivää riittää. Tapaninpäivänä voi hyvin mennä sulattelemaan jouluähkyä sairaalan käytäville (15 tunniksi!). Mutta sitä ennen on luvassa nautintoja ja yhdessäoloa. 

Kotona jouluvalmistelut ovat ollet hyvin minimaalisia. Juuri nyt uunissa paistuvat maailman parhaat saaristolaisleivät, jotka pääsevät joulupöytään. Ihastuin leipään viime vuonna ja totesin, että joulu ei tule ilman tätä herkkua. Uunista alkaakin jo leijua ihana maltainen ja makea tuoksu. 

Viimeiset paketit on paketoitu ja kotia hieman siivottu, että on kiva palata joulunvietosta kotiin. Joulureissun vaatetus on jo valmiiksi katsottu, huomenna vielä pakkaillaan. Siinäpä se sitten alkaa olla.

Joululahjoista pari sanaa. Olenkin jo aiemmin kertonut, että emme osta perheen aikuisten kesken lahjoja. Poikkeuksena tietenkin leikkimielinen arvonta, jossa lahjan saajat arvotaan aikuisten kesken ja jokainen saa sitten yhen paketin. Veljen tytöille ostan tietenkin lahjat joka vuosi. Minä kai jossain määrin vastustan pakonomaista lahjomista joulun aikaan. Kamalaa kuunnella, kun ihmiset joka puolella stressaa lahjojen hankkimisesta. Lahjan antaminen/saaminen on varmasti kaikista oikein mukavaa, mutta eikö myös lahjan hankkimisen pitäisi olla sellaista myös eikä suinkaan stressaavaa? Minun mielestä on paljon mukavampaa lahjoa ihmisiä pitkin vuotta. Juuri silloin, kun löytää täydellisen lahjan jollekin tietylle ihmiselle. Tai silloin kun tietää jonkun tarvitsevan jotain. Tai silloin, kun haluaa kiittää läheistä/ystävää jostain. Lahjojen antaminen on tietenkin iso osa joulua, mutta yritetään hoitaa se ilman paniikkia, stressiä ja kassajonoissa kiroilua. Ja jokainen itselleen sopivalla tyylillä ja aikataululla. 

Nyt leivät saavat runsaan siirappivoitelun ja jatkavat vielä uunissa muhimista. Sitten tämä leipuri lähtee lenkille virkistymään! Mukavaa aatonaatonaattoa!

*Anu

Jouluisia herkkuja ja kauniita sanoja

'

Torstai-iltana sain ihanan ystäväni E:n kylään luokseni. Vietimme mukavan illan saunoen, kutoen ja rupatellen. Söimme mutkatonta kotiruokaa ja vuodenaikaan sopien jälkkäriksi torttuja ja glögiä. Rennon rauhallinen ja jouluinen tunnelma jouluradion soidessa hiljaa taustalla. Sinä samalla vaihtuivat kuulumiset ja joululahjasukat saivat lisää pituutta puikkojen heiluessa kiivaasen tahtiin.

Ystäväni toi minulle ihanan joulutuliaisen: lakritsikorppuja ja jouluista appelsiini-karpalomarmeladia. Lahja oli kauniisti sellofaaniin pakattu, pakettia koristi pieni hopeinen koristepallo. Korppuja oli ihan pakko maistaa jo ja ne olivatkin oikein herkullisia glögin kanssa. Marmeladin ajattelin viedä jouluillan herkkupöytään keksien ja juustojen kaveriksi.

Illasta jäi todella hyvä ja lämmin olo. Ystäväni kertoi rentoutuneensa jouluisen tunnelmallisessa kodissani. Tuntuu hyvältä, että voin jakaa hyvää mieltä ja mukavaa oloa myös muille. Ihanaa jos kodissani tulee muillekin hyvä ja rento olo, Kiitos E kun kävit, olet rakas!

*Anu

Ps, Pähkinät kuvausrekvisiittaa. ;)

Joulukukilla koti kauniiksi

 

Minun tämänvuotiset joulukoristelut ovat muodostuneet aika pitkälti kukista ja kynttilöistä. Helppoa ja kaunista "kulutustavaraa", joka ei jää nurkkiin pyörimään joulun jälkeen. Kynttilöitä polttelen toki koko talven, mutta näin joulun aikaan varmasti tuplasti enemmän. Joka pöydällä ja hyllyn kulmalla keikkuu jonkinlainen tuikku tai isompi kynttilän möhkäle. Sytyttelen kynttilät heti herättyäni ja ne palavat koko päivän aina kotona ollessani. 

Kukkiakin kotoani löytyy ympäri vuoden, mutta näin joulun aikaan villiinnyn ehkä vähän tässäkin asiassa. Perinteisesti olen ostanut vain hyasinttejä, mutta tänä vuonna rakastuin amaryllikseen. Jos ihan oikein muistan, niin minulla ei ole ollut amaryllistä koskaan (?) aikaisemmin... Tai ainakan blogin elossaoloaikana? Muistaako kukaan nähneensä? Ostin kerralla kaksi ruukkuamaryllistä ja olen nauttinut niiden aukeavista ja täydessä loistossaan olevista kukista joka päivä. Toivottavasti kukat säilyvät hengissä vielä muutaman päivän, sillä kohtahan on joulu! Olen minä toki amaryllishuuruissani nauttinut hyasinteistakin, ne kuuluvat minun jouluun yhtä vahvasti kuin tortut ja glögi. 

Mulla alkaa olla tämän viikon työt kohta paketissa, enää ensi yöksi töihin. Huomenna saan ystäväni luokseni viettämään koti-iltaa kutomisen merkeissä. Olemme molemmat innokkaita kutojia ja päätimme viettää illan yhdessä mukavan harrastuksen ja muun oheistoiminnan (sauna, ruoka ja viini) parissa. Perjantaiksi on luvassa vähän pikkujoulumeininkinä Chisun keikan siivittämänä ja viikonloppunakin jotain sosiaalista ja mukavaa tiedossa. Kivat vapaat siis edessä! 

Mukavaa keskiviikon jatkoa sinulle, kiva kun käyt täällä kurkkimassa!

*Anu

Kauneus on katsojan silmässä

Tämä vuodenaika on karu. Harmaa, pimeä, märkä, väritön, lumeton, kylmä. Varsin negatiivisia sanoja. Ja rehellisesti myönnän, että tämä aika vuodesta on inhokkini. Loppusyksy tai alkutalvi, kumpi vaan. Lumen kanssa se vielä menisi, mutta tänä vuonna sitä ei ole saatu vielä tänne etelään. Luonto on kuollut ja aika ruma. Paitsi jos katsoo tarkemmin. Ja oikealla asenteella. 

Eilen kävin pitkällä kävelylenkillä tässä kotikulmillani. Meinasin ottaa kameran mukaan, mutta eihän se lenkkivarustukseen sopinut. Onneksi on kännykkä ja siinä ihan kelpo kamera, joka sai tällä kertaa ikuistaa hämyisiä joulukuisia tunnelmia reitin varrelta. Taivas oli harmaa, aurinko yritti kainosti pilkistellä pilvien raoista. Mittari oli nollan tuntumassa, peltojen yllä leijui hento utu. Maa oli kuurassa. Lehdet, heinät ja marjat olivat saaneet pitsimäisen kuorrutteen. Luonto näyttikin yhtäkkiä todella kauniilta. Eilen taisin ihastua tähän vuodenaikaan. Ihan vähän. Kauneus on katsojan silmässä. 

Tänään en valitettavasti pääse nauttimaan ulkoilmasta, sillä minä suksin töihin... koko piiiiitkäksi päiväksi (7-22)!
Tunnelmallista kolmatta adventtia sinulle! Toivottavasti pääset nauttimaan karun kauniista luonnosta!

*Anu

Sohvan valkaisu

 Launataihuomenia!

Vapaalla ollaan jo toista (ja viimeistä) päivää. Ihana olla kotona ja puuhastella kaikkea mukavaa ilman aikataulua. Eilen aamulla otin vihdoin itseä niskasta kiinni ja tartuin tehtävään, joka on odottanut jo melkein kolme kuukautta. Joskus ei vaan saa aikaiseksi, vaikka kuinka haluaisi.

Reilu vuosi sitten muuttaessani tähän kotiin pistin lähes kaikki huonekalut uusiksi. Samassa rytäkässä vaihtui myös sohva. Sohvaksi valikoitui Ikean Karlstad vaaleanharmaalla päällisellä. Tykkään sohvasta kovasti niin ulkonäön kuin mukavuutensa puolesta. Jo ostovaiheessa ajattelin, että tähän olisi kiva joskus kokeilla myös valkoista päällistä. Asia jäi hautumaan. Noin kolme kuukautta sitten syyskuussa eräällä Ikean reissullani ostin valkoisen päällisen. Paketti jäi kuitenkin eteisen nurkkaan odottamaan inspiraatiopurkausta. Totesin nimittäin (jo aikoinaan sohvaa kootessani), että vaihtaakseen päällisen, sohva täytyy purkaa osiin. Liian hidas ja vaativa urakka. Eilen tartuin viimein toimeen. Purin sohvan, vaihdoin päälliset ja kokosin uudelleen. Ja siinä se nyt on. Valkaistu sohva!

Tykkään tästä valkoisesta ihan hurjasti! Kun maisema on harmaa ja kotona jatkuvasti hämärää, on ihanaa, kun valkoinen sohva tuo vähän lisää valoa. Samalla vaihdoin tummien koristetyynynpäällisten tilalle vaaleammat ja aavistuksen jouluisemmat päälliset. Olkkarin ilme raikastui kertaheitolla. Onhan tuo vitivalkoinen kyllä mahdottoman arka väri, mutta täytyy olla nyt varovainen glögi- ja punaviinilasien kanssa. Ehkä joudun heittämään jonkun viltin tuohon päälle sohvala loikoillessani ettei mene heti nuhjuiseksi. Mutta käyttöönhän sohva on tarkoitettu, ei koriste-esineeksi.

Mitäs pidät tästä valkaisuoperaation tuloksesta? 

Aamu on valjennut pilvisenä mutta kuivana, joten taidanpa lähteä kameran kanssa kävelylle. Lähden katsomaan löytyykö rumasta ja värittömästä luonnosta jotain kaunista (no löytyyhän sieltä kun tarkkaan katsoo!).

Mukavaa viikonloppua!

*Anu

Ps. Edellisessä postauksessa näet sohvan harmaan version.

Itsenäisyyspäivänä 2015

Täällä pienessä vantaalaisessa "penthousessa" on herätty sateiseen ja harmaaseen sunnuntaihin. Kun sain silmät auki, sytytin kynttilät ja tunnelmavalot. Vedin lökäpöksyt ja villasukat jalkaan. Keitin teetä ja lusikoin aamiaispuuron vatsaa lämmittämään. Päivä alkoi heti näyttää kirkkaamaalta ja toiveikkaammalta. Säästä huolimatta tästä tulee hyvä päivä. 

Tänään on itsenäisyyspäivä. Ja toinen adventtisunnuntai. Ja kotonalorvailupäivä. Ajattelin keitellä ensimmäistä kertaa borch-keittoa (katsotaan tuleeko syötäväksi kelpavaa) ja paistaa myös pienen erän (pakostakin pienen, koska unohdin ostaa vehnäjauhoja!) Marjan kanelimuropikkuleipiä. Jospa vielä saman tien paistaisi vuoden ensimmäiset joulutortut, kun kerta uunin lämmitän. Luvassa siis myös herkuttelupäivä! Katselen TV:stä asiaa ja varmasti jotain asian vierestä. Jos jaksaisi ensimmäistä kertaa keskittyä katsomaan myös Tuntemattoman sotilaan. Kolme tuntia pyssyjen pauketta, ei ehkä ihan mun juttu, mutta Suomn kunniaksi voisin siitä selvitäkin. Ehkäpä tartun samalla kutimiin, niin saa jotain hyödyllistä aikaan. Ja ei tietenkään unohdeta iltaa ja linnan juhlien pukuarvostelua. Saatanpa jossain välissä heilutella vähän kahvakuulaaki, etteivät tortut ja piparit heti näkyisi jenkoissani. Sellaiselta kuulostaa minun itsenäisyyspäivä. Miten sinä ajattelit viettää tämän juhlapäivän?

TUNNELMALLISTA ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!

*Anu

Blogin tarina

Sain muutama päivä sitten Stella Vanilja-blogin Seijalta Blogin tarina -haasteen. Enpä olekaan saanut haasteita pitkään aikaan, joten tämä haaste oli kiva ottaa vastaan. Kiitos siis haasteesta!

Miksi perustin blogin?

Oli kesäkuu 2011. Olin seurannut muutamia blogeja, mutta ajatus omasta blogista ei aluksi käynyt mielessä ollenkaan. Kunnes sitten eräänä yönä töissä päätin, että nyt alan kirjoittaa blogia. Ihan yhdestä päähänpistosta blogini siis syntyi keskellä yötä! Enpä arvannut miten tämä harrastus veisi mukanaan ja mitä ihania asioita sen kautta tulisin kokemaan ja kuinka ihania ihmisiä pääsisin blogini ansiosta tapaamaan. Täytyy sanoa, että tämä päätös oli yksi elämäni antoisimmista!

Blogista tuli nopeasti ystävä, jolle voi kertoa omista kiinnostuksen kohteista ja ajatuksista. Blogiin tallentuvat kaikki mieluisimmat kuvat ja muistot kodin muuttumisesta, matkoista jne. Blogista tuli tärkeä kanava, jonka kautta voin jakaa muillekin palasia elämästäni, siitä mikä tekee minut iloiseksi ja mistä innostun. 

Mikä on blogini aihepiiri?

Blogini on iloinen sekamelska kaikkea kaunista. Pääpaino on ollut alusta alkaen sisustamisessa, mutta mukaan mahtuu juttuja myös kokkaamisesta, leipomisesta, matkoista ja luonnosta. Ja välillä jotain ihan muuta. Lifestyle-blogiksi tätä nimittäisin, kyllähän tästä päällisin puolin näkee millaista elämää vietän ja mitkä asiat minua kiinnostavat eniten.

Miten läheiseni suhtautuvat blogiini?

Kerroin blogistani aika pian kaikille, niin perheelle kuin ystävilleni. Minulla ei ollut mitään tarvetta piilotella tekemisiäni. Kaikki ovat suhtautuneet harrastukseni positiivisesti. En tosin tiedä mitä selän takana puhutaan...

Mitä blogille kuuluu nyt?

Tänä kuluneena vuonna blogini on ollut hieman vaisumpi ja hiljaisempi. Postauksia on tupsahdellut tavallista hitaampaan tahtiin, toisinaan vain kerran viikossa. Syynä tähän on ehkä jonkinlain väsähtäminen ja tunne, että kaikki on jo sanottu ja nähty. Harrastus on kuitenkin niin tärkeä ja rakas etten voi kuvitella lopettavani (ainakaan vielä). Päätin ettei minun tarvitse ottaa stressiä siitä, että huhuilen täällä harvakseltaan. Kirjoitan silloin kun siltä tuntuu ja on jotan sanottavaa. Väkisin en halua vääntää. Vahvistusta asialle sain tästä Lady of The Mess-blogin kirjoituksesta. Sain luvan olla hidas. Meidän kaikkien ei tarvitse postata joka päivä. Tästä on merkkinä myös blogini sivupalkissa Ladyn jakama kuva: Olen hidas bloggaaja - I am a slow blogger.

Mitkä ovat lempipostauksiani?

Minusta on kiva kirjoittaa ihan kaikenlaisia postauksia. Reissuaiheet ovat itsellä lähellä sydäntä, mutta ne eivät koskaan saavuta suosiota lukijoiden keskuudessa. Hällä väliä. Sisustuspostaukset ovat toki myös siellä kärkipäässä, siitähän tämä koko homma alunperin lähti. Kovasti tekisi mieli oppia kirjottamaan myös syvällisempiä postauksia eri aiheista, mutta koen ettei minulla ei ole siihen vielä tarvittavaa rohkeutta eikä sana ole niin hyvin hallussa. Pitäydyn siis toistaiseksi näissä pinnallisemmissa aiheissa. 

Heitän haasteen eteenpäin blogeille: Esmeralda's, Piirto, Heinässä heiluvassa ja Pastellimaja. 

Hei ihanaiset, otattehan haasteen vastaan?!

Rentoa myrskyviikonloppua ihan jokaiselle, älkää antako tuulen viedä mennessään!

*Anu


Ps. Iso kiitos kuuluu teille lukijoille, olette kuin kirsikka kakun päällä tässä ihanassa harrastuksessa!

Suklaasuun joulukalenteri

Minulla ei ole oikeaa joulukalenteria. Ei perinteistä kuvakalenteria eikä pahaa suklaata sisältävää suklaakalenteria. Edes blogissani ei tänä vuonna nähdä joulukalenteria. Mutta arvatkaapas mitä keksin eilen?

No, sain tuossa marraskuussa eräältä tyytyväiseltä asiakkaaltani kiitokseksi Fazerin suklaarasian. Eilen iski kamala suklaahimo (marraskuun karkkilakko loppui!). Muistin rasian (no, oikeasti se on kummitellut tuolla kaapissa piilossa jo sen pari viikkoa), harkitsin vielä pari kertaa avaanko vai säästänkö jouluksi. Totesin että jouluna herkuttelen muutenkin, joten miksipä en sallisi itselleni joulunodotussuklaata. Pahimpaan suklaanhimoon pistelin suuhuni pari ensimmäistä. Sitten hoksasin, että rasiassa on 48 konvehtia. Siitä se ajatus sitten lähti. 

Tämä herkkusuu keksi ehkä maailman parhaimman suklaakalenterin ikinä! Tässä "kalenterissa" on vain yksi luukku, mutta 48 makeaa yllätystä. Tämähän tarkoittaa sitä, että saan nauttia kaksi ihanaa konvehtia päivässä ihan jouluun asti! Ja eilinen oli tietysti onnenpäivä, koska sain syödä kahden päivän suklaat kerralla. Kaksi konvehtia päivässä on juuri hyvä määrä taltuttamaan pahimman suklaahimon eikä tärvele (ainakaan kovin pahasti) epätoivoisia yrityksiäni päästä eroon parista löysästä kilosta ennen kuukauden päässä siintävää lomaani.

Mitäs sanot tästä joulukalenteri-innovaatiosta? Jos syöjiä olisi kaksi niin molemmat saisivat oman kerroksen. Näppärää, eikö?! :) Tämän päivän suklaat on syöty (kuten kuvasta näkyy), huomista odotellaan jo vesi kielellä. On tuo Fazerin konvehtirasia vaan parasta mitä on tarjolla!

Suklaahuuruista tähän päivään. Arjen työt on taas huhkittu ja edessä on pidennetty viikonloppuvapaa. Kovasti olin suunnitellut urheilevani, mutta jo viikon jatkunut kamala yskä pistää edelleen kapuloita rattaisiin. Lisäksi tuo sateinen sää saa suunnitelmat muuttumaan sisätilapainotteisiksi. Ehkä vähän shoppailua ja leipomista. Rentoa oleilua ja hyviä unia.  Lauantaina on luvassa pikkujoulut ystävien kanssa, pääsee vähän haistelemaan kaupungin juhlahumua. Varmasti ihan kiva viikonloppu tulossa yskästä ja sateesta huolimatta.

Mukava torstain jatkoa sinne ruudun toiselle puolelle!

*Anu