Mun iskä

Näin isänpäivän aamuna ajatukset ovat luonnollisesti isässä, elämäni tärkeimmässä miehessä. Isässä jonka menetin viime vuonna. Isästä tuli isä vuonna 1976, kun minä synnyin. Isä oli hyvä, isä oli reilu. Isä piti kurin ja oli turvallinen. Isä piti huolen, että lapsista kasvaa kunnon kansalaisia. Isä oli rohkea, kun muutti perheensä kanssa maailmalle 80-luvulla. Isä sanoi, että lukio on käytävä. Isä opetti minut ajamaan autoa. Isä piti kädestä kiinni Bangkokin vilkkailla kaduilla. Isä teki maailman parhaat letut, perunamuusin, marjakiisselin ja puolukkavispipuuron. Isä osasi korjata kaiken ja nikkaroi puusta milloin mitäkin. Isä tykkäsi järjestyksestä, siisteydestä ja täsmällisyydestä. Isä rakasti matkustamista. Isä oli säästäväinen, sellainen "tarkan markan mies". Isä tykkäsi Matista ja Teposta ja kuunteli paljon radiota. Isä oli alkuun Mersu- ja Volvo-mies, myöhemmin lipsui vähän. Isä oli pidetty peruskoulun johtaja ja opettaja. Isä sai työstään kunniamaininnan presidentiltä. Isä auttoi koulutehtävissä, isälle oli tärkeää että lapset pärjää koulussa. Isän mielestä "Ihmemies" oli liian raju TV-sarja 10-vuotiaalle. Teini-iässä isän ja minun välillä räiskyi. Isä auttoi taloudellisesti, että pärjäsin opiskeluajan ilman lainaa. Isä oli välillä aika jäärä ja osasi mököttämisen taidon. Isä oli sitkeä. Isä viihtyi paljon kotona ja omissa oloisaan. Isä piti puutarhatöistä. Isä tykkäsi pullasta. Isä osasi laulaa. Isä rakasti TV-uutisia, niitä katseltiin monet päivässä joka kanavalta. Isällä oli iso syli. Ja sydän.

Hyvää isänpäivää kaikille isille, isin tytöille ja isänsä menettäneille!

*Anu