Täällä ollaan, omassa ihanassa kodissa! Kaksi viikoa sitten aloitin muuttourakan. Hiljalleen viikon aikana kuskasin tavaroita uuteen kotiin ja lopulta viime viikon torstaina roudausurakka saatiin päätökseen ja sain nukkua ensimmäisen yön uudessa kodissa. Reilu viikko on nyt mennyt kotia siivotessa ja järjestellessä. Laatikot on kutakuinkin purettu ja siellä täällä alkaa näyttää jo kodikkaalta. Uudet huonekalut on hankittu ruokapöytää ja tuoleja lukuunottamatta. Onnistuneita ja juuri tähän kotiin sopivia valintoja, tykkään kovasti.
Kaikki ei suinkaan mennyt ihan putkeen, vaikka pääasiassa intoa puhkunkin. Edelliset asukkaat eivät jättäneet minulle varaston avainta (ns. emännän avain), joten olen joutunut siedättämään itseäni, kun olen elänyt varastotavaroiden keskellä jo reilun viikon. En ole päässyt nauttimaan vielä parvekkeesta, koska se toimittaa varaston virkaa. Sekalaisia laatikko- ja pussukkakasoja on siellä täällä ympäri kämppää. Perfektionistille tämä ei ole millään tavalla ihannetila. Ärräpäät ovat lennelleet! Isännöitsijän toimistosta lupasivat teettää minulle kyseisen avaimen, toivottavasti saan sen mahdollisimman pian.
Eikä tässä vielä kaikki: Ex-asukkaat olivat sikoja, jättivät minulle todella törkyisen kodin. Pesuainetta, vettä, taikasieniä jne. on kulunut aikamoiset määrät, kun olen jynssännyt paikkoja kuntoon. Ei ole tarvinnut harrastaa muuta liikuntaa, kun on hiki päässä saanut raataa täällä kotona. Olenkin tässä miettinyt, että onko asunnon myyjällä mitään vastuuta asunnon siisteydestä... Itse en kehtaisi jättää niin paskaista kotia kenellekään. Kiukutusta on aiheuttanut myös jääkaapin puuttuvat vihanneslaatikot ja pakastimen laatikot. Sanoivat kaikkien kodinkoneiden olevan kunnossa... Minusta ne eivät ole kunnossa, jos sisältä puuttuu jotain todella olennaista. Taidanpa ottaa puhelun asunnon välittäjälle ja kysyä myyjän vastuuta tässäkin asiassa.
Mutta valitukset sikseen (vaikka pinnaa onkin kiristänyt). Oma koti on ihana! Täytyy sanoa, että kyllä tämä oli elämäni paras ostos ja sijoitus. Asunnon kokokaan ei enää häiritse, mahdun tänne oikein hyvin. Tavaroita pitää hiljalleen vielä karsia, että saan kaiken mahtumaan väljästi ja mukavasti. Sisustushommia olen aloittanut vähitellen, seuravaksi pitäisi saada taulut seinälle. Postauksen kuvituksen hoitaa tällä kertaa olohuoneen kaapiston päälle kootut mehikasvit, uusi lyhty ja vanha tuttu taulu. Kuvia koko kodin ilmeestä tulee sitten myöhemmin, kunhan olen saanut ylimääräiset tavarat varastoon. Kannatta siis jäädä kuulolle. :)
Kesän mittainen blogilaiskuus ja kahden viikon täydellinen blogihiljaisuus on nyt mennyttä aikaa ja herättelen blogini uudelleen henkiin. Saas nähdä, mitä kaikkea tänä syksynä keksitään... Lupaan ja vannon, että parannan tapani myös blogien lukijana. Mitähän kaikkea olen missannut kun en ole vieraillut ihanissa blogeissanne?
ILOA SYYSKUUN ALKUUN!
*AnuElina
