Luonto tykkää, minä en

Täällä ollaan, en ole hävinnyt minnekään! Tässä tuli vaan neljän päivän (minulle PITKÄ!) blogitauko, kun olin reissussa sunnuntaiaamusta tiistai-iltaan, enkä päässyt reissussa blogistaniaan. Kävin Joensuussa katsomassa sairasta isääni. Siellä on tullutkin käytyä tämän vuoden puolella jo kolmesti ja lisää reissuja luvassa. Silloin pitää olla läsnä, kun se on vielä mahdollista. :(

Nyt siis takaisin kotona ja yöputkessa, tottakai! Mutta yhtä en tilannut enkä taatusti tuonut mukanani idästä: SADE! Mistä se nyt tuli? Ruotsista varmaan. Vasta eilen istuin ulkona auringonpaisteessa mekko päällä ja sain kesän ensimmäiset rusketusraidat. Nyt esterin perä vuotaa, tuuli velloo ja mittarissa karmeat +11. Suomen kesä! 

Luontohan tätä tietysti rakastaa, tuntuu että vihreys lisääntyy silmissä ja kohina vaan kuuluu. Mutta minä en voi sanoa rakastavani. Paitsi silloin kun voi olla vaan sisällä. Nyt pitäisi lähteä uhmaamaan tuota sadetta ja suunnata ruokakauppaan. Siellä onkin "kiva" viilettää kauppakassien ja sateenvarjon kanssa. Kannanko sateenvarjon hampaissani? Tähän pitänee taas tottua, Suomen lyhyeen ja märkään kesään. (Pessimisti?)

Pienen taukoni aikana olen taas saanut pari uutta lukijaa, tervetuloa!
Yritän tässä hiljalleen kahlata läpi teidän ihania blogejanne ja parhaimpani mukaan kommentoidakin. Ei ole kiva pudota kärryltä! Pysykäähän tekin mun mukana! :)

Sateista mutta mukavaa keskiviikkoa kaverit!!

*AnuElina