Katutaiteen värittämä Georgetown

Kahden ja puolen viikon matkani Malesiaan koostui kolmen kaupungin koluamisesta. Tämä ei ollut se ensimäinen suunnitelmani, kun Malesian valitsin, mutta jotenkin tuntui yksinkertaisemalta valita kolmen kaupungin kombo kuin lähteä Balin jälkeen Borneon viidakkoon. Jätetään viidako ja orankien bongailu seuraavaan kertaan. Nyt on vuorossa kaupunkikombon kolmas kohde Penang, tai paremminkin sen vanha osa Georgetown. 

Täytyy myöntää, että syy Georgetowniin matkustamiseen oli kaupungin katutaide, josta olin kuullut ja lukenut muista blogeista. Olen vankkumaton katutaiteen ystävä, joten ei sitä voinut jättää väliin. Georgetownista tulikin suosikkikaupunkini Malesiassa monestakin syystä. Nyt aluksi kuitenkin ihaillaan kaupungin kuuluisaa katutaidetta.

Kaupungin katutaide on puhjennut kukkaan vasta tällä vuosikymenellä, kun vuonna 2012 nuori (s.1986) liettualainen taiteilija Ernest Zacharevic maalasi kuusi kaupungin kuuluisimmaksi noussutta katumaalausta. Siitä se buumi sitten alkoiOsassa maalauksista jujuna on maalauksen yhdistäminen johonkin oikeaan arkiseen esineeseen, kuten polkupyörään. Se tekee näistä taidetaoksista interaktiivisia, koska voit itse hypätä vaikka tarakalle! Kauniiden maalausten lisäksi kaupungin kaduilta voi bongailla takoraudasta tehtyjä "pilakuvia" tarinoineen. 

Katutaiteen bongailu tuntuu olevan turistien (ja myös paikallisten vierailijoiden) lempipuuhaa kaupungissa. Jo aamuvarhaisella väki on kännykät selfiekeppeihin viritettynä ja kamerat tanassa sinkoilemassa rastilta rastille. Saatavilla on karttoja, jotka helpottavat taideteosten bongaamista. Toiset tallaavat katuja kävellen, vauhdikkaammat ottavat alleen polkupyörän tai riksan. Useat maalaukset sijaitsevat aivan keskustassa lähekkäin, osa löytyy sieltä täältä ja vähän kauempaa, mutta silti kaikki kävelyetäisyyden päässä toisistaan. Joitain maalauksia kävin ihailemassa toistamiseen, sillä välillä kirkas aurinko ei suonut otollisia olosuhteita kuvaamiseen. 

Oma kuvausvuoroaan joutuu välillä odottelemaan, toisinaan joutuu hätistelemään innokaimpia (kiinalais)turisteja alta pois, kun tuntuvat valtaavan teokset omikseen. Soolomatkailija joutuu turvautumaan kadulta bongattuun kuvausapulaiseen (esim. ravintolan tarjoilijaan), jos haluaa itse istahtaa pyörän tarakalle kuvattavaksi. Ja samalla täytyy hyväksyä vinot horisontit, tärähtäneet kuvat ja kehnot asettelut. Mutta tunnelma kuvissa on mielestäni niin mainio! Ihastuin näihin taideteoksiin ihan täysin!

Penang ja Georgetown on toki paljon muutakin kuin kuuluisa katutaide. Miten sain kulumaan kaupungissa kokonaisen viikon, siitä lisää seuraavassa postauksessa!

*Anu