Kesä talven keskellä

Sää on ollut taas muutaman päivän ajan harmaa ja ankea. Koska auringonpaiste ei ole jokapäiväistä herkkua, täytyy kehitellä korvaavia mielen piristäjiä. Yksi sellainen on Helsingin keskustan tuntumasta löytyvä Talvipuutarha. Ihanan vehreä ja trooppisen lämmin keidas, missä voi nauttia hetken luonnon rauhasta ja rauhoittavasta vihreydestä. Siellä voit istahtaa puistonpenkille ihmettelemään tai nauttia vaikka puutarhapiknikistä. Kyllä, keskellä talvea! 

Puutarha on jaettu kolmeen osaan. Keskellä on runsas viidakkomainen alue runsaine kasvillisuuksineen, palmuhuoneeksikin kutsuttu. Oikealle puolelle jää kaktushuone, jossa viihtyvät kaktuksien lisäksi mehkasvit ja orkideat. Vasemmalla puolella on avarampi tila kasveineen, täällä on runsaasti pöytäryhmiä vaikkapa piknikin viettoon, lukemiseen tai vaikka maalaamiseen (niinkuin eräs tyttö tänään teki).

Tämä oli vasta toinen vierailuni Talvipuutarhassa (joka on nimestään huolimatta auki ympäri vuoden), mutta ei taatusti viimeinen. Seuraavalla kerralla täällä voisi nauttia piknik-eväitä hyvässä seurassa.  Voin lämpimästi suositella paikkaa sinulle, jos viihdyt luonnon keskellä ja kaipaat hetkeksi pakopaikkaa kaupungin vilskeestä. Ja sisään pääsee vieläpä ihan ilmaiseksi! Lisätietoa puutarhasta löydät täältä.

                                                                                      

Viikko on vierähtänyt vauhdilla ystäviä tavatessa, urheillessa ja töissä huhkiessa. Tämän viikon vapaat on nyt lusittu ja huomenna painetaankin duunia taas oikein olan takaa rahankiilto silmissä. Kyllä siitä 15 tunnin tuplavuorosta taas selvitään, tunti kerrallaan! 

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

*Anu

Parhaita hetkiä

Ystävänpäivä meni jo, mutta tällä viikolla minulla on ollut päällimmäisenä ajatuksena ystävyys. Syy tähän löytyy siitä, että viikon sisällä olen tavannut ystäviä niin lapsuudesta, opiskeluvuosilta kuin tältä vuosituhanneltakin. Ihania ihmisiä elämän varrelta, suosikki-ihmisiä. Kohtaamisia, jotka ovat arjen parhaita hetkiä. Ystävänpäivä on joka päivä.

Pisimpään kestänyt ystävyys on noin 35 vuoden takaa. Se on pysynyt tärkeänä ja arvokkaana kaikki nämä vuodet, se ei ole katkennut, vaikka olemme välillä eläneet maailman vastakkaisilla laidoilla. Viime sunnuntaina yhdessä nautittu kuuma kaakao maistui yhtä makoisalta kuin 80-luvulla pikkutyttöinä. Minä ja M, Friends Forever!

Tiistaina sain iltapalavieraaksi ystävän, jonka tunnen 20 vuoden takaa, kun etsimme elämälle suuntaa lukion jälkeen. Muutaman kuukauden kestänyt opiskeluaika niittasi meidät yhteen. Ystävyys on kestänyt, vaikka elämämme ovat kulkeneet eri polkuja ja olemme tavanneet harvakseltaan, ehkä kerran, korkeintaan kaksi vuodessa. Juttu jatkuu aina siitä mihin viimeksi jäätiin. Joistain ihmisistä tulee jollain ihmeellisellä tavalla supertärkeitä ja rakkaita. En osaa edes selittää... R on yksi niistä.

Eilen vietin mukavan illan "kolmen tähden illallisen" merkeissä kahden vähän tuoreemman (tunnettu alle 10 vuotta) ystäväni kanssa. Meillä on pienenpieni ruokapiiri; kokoonnumme kerran vuodessa jokaisen kotona ja illan emäntä kokkaa illallisen alkupalasta jälkiruokaan. Eilen oli minun vuoroni. Herkuttelimme fetasalaatilla, kesäkurpitsamoussakalla ja trooppisella pannacotalla. Ruokailun lomassa vaihdoimme kuulumiset, pohdimme elämän kiemuroita, rakkausasioita (ja niiden puutetta) ja tulevia reissuja. Ihania naisia. Kiitos E ja P!

Eikä tässä vielä kaikki. Huomenna on luvassa mukava iltapäivä yhden suosikki-ihmisen kanssa. Kyllä mua on nyt hemmoteltu. Minulla on ihania ihmisiä ympärillä!

*Anu

Ps. Postauksen kuvituksena aivan ihana valkoinen ruusu-tulppaanikimppu, jonka ystäväni R toi minun kevätkotia piristämään. 

Säteitä

Sunnuntai-iltaa!

Kylläpä saatiin upea päätös viikolle ja koko helmikuulle! Kaunis aurinkoinen kevättalven päivä houkutteli ulkoilemaan ja nauttimaan raittiista ilmasta ja lämmittävistä auringonsäteistä. Mukaani sain lapsuudeystäväni M:n. Kävelimme keskustasta Kauppatorin kautta rantoja pitkin kohti Kaivopuistoa. Pysähdyimme ihailemaan maisemia, ihmettelimme sulaa merta ja saimme todeta, että ihmiset ovat tällaisina päivinä hymyileviä ja hyvällä tuulella. Auringonsäteet kimmelsivät vedenpinnassa, kirkkaus häikäisi silmiä. Pieni tuulenvire tuntui nenänpäässä. Rento sunnuntaikävely oli hyvä päättää Café Caruselin kuumaan kaakaoon ja ystävien kesken jaettuun korvapuustiin. Ihana päivä, näitä lisää!

Iloa ja supervoimia uuteen viikkoon!

*Anu

Väriallergiaa

Olen nyt aivan varma. Nimittäin siitä, että minulla on paha väriallergia mitä sisustamiseen tulee. Innostun joka kevät tehosteväreistä ja niitä onkin kokeiltu vuosien varrella useampaa. On ollut vaaleanpunaista, turkoosia ja keltaista. Olen jaksanut katsella värejä muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Sitten se on iskenyt...

Tämän kevään tehosteväriksi valitsin sinivihreän. Hankin pari tyynynpäällistä (ehtivät vilahtaa Instassa) ja kynttilänjalkaa/kynttilää (vilahtavat yhdessä kuvassa yllä), asettelin ne nätisti, ehdin jopa räpsiä muutamat kuvat innostuksessani. Olin vakuuttunut, että tämä väri toimii, tästä tykkään. Vaan kuinka kävikään taas? Viikon niitä taisin katsella ja totesin, että saan oireita. Ei näytä hyvältä, kaipaan mustan, harmaan ja valkoisen rauhallista harmoniaa. Sinne kaapin perukoille joutivat ne kauniit sinivihreät pellavaiset tyynynpäälliset ja tilalle tuli sitä tuttua ja turvallista. Ah, harmoniaa! Nyt olen tyytyväinen. Pitäisikö minun jo pikkuhiljaa oppia, että värien kanssa ei kannata alkaa leikkimään?

Harmonista keskiviikkoa kaverit!

*Anu

Ps. Väriallergia ei onneksi koske pukeutumista, sillä toisinaan päälläni näkee musta-valko-harmaan lisäksi tummansinistä, beigeä, vaaleanpunaista, pinkkiä, keltaista, turkoosia...ja mitä näitä nyt onkaan... Kesää kohti värien käyttö lisäntyy, onneksi!