Parhaita hetkiä

Ystävänpäivä meni jo, mutta tällä viikolla minulla on ollut päällimmäisenä ajatuksena ystävyys. Syy tähän löytyy siitä, että viikon sisällä olen tavannut ystäviä niin lapsuudesta, opiskeluvuosilta kuin tältä vuosituhanneltakin. Ihania ihmisiä elämän varrelta, suosikki-ihmisiä. Kohtaamisia, jotka ovat arjen parhaita hetkiä. Ystävänpäivä on joka päivä.

Pisimpään kestänyt ystävyys on noin 35 vuoden takaa. Se on pysynyt tärkeänä ja arvokkaana kaikki nämä vuodet, se ei ole katkennut, vaikka olemme välillä eläneet maailman vastakkaisilla laidoilla. Viime sunnuntaina yhdessä nautittu kuuma kaakao maistui yhtä makoisalta kuin 80-luvulla pikkutyttöinä. Minä ja M, Friends Forever!

Tiistaina sain iltapalavieraaksi ystävän, jonka tunnen 20 vuoden takaa, kun etsimme elämälle suuntaa lukion jälkeen. Muutaman kuukauden kestänyt opiskeluaika niittasi meidät yhteen. Ystävyys on kestänyt, vaikka elämämme ovat kulkeneet eri polkuja ja olemme tavanneet harvakseltaan, ehkä kerran, korkeintaan kaksi vuodessa. Juttu jatkuu aina siitä mihin viimeksi jäätiin. Joistain ihmisistä tulee jollain ihmeellisellä tavalla supertärkeitä ja rakkaita. En osaa edes selittää... R on yksi niistä.

Eilen vietin mukavan illan "kolmen tähden illallisen" merkeissä kahden vähän tuoreemman (tunnettu alle 10 vuotta) ystäväni kanssa. Meillä on pienenpieni ruokapiiri; kokoonnumme kerran vuodessa jokaisen kotona ja illan emäntä kokkaa illallisen alkupalasta jälkiruokaan. Eilen oli minun vuoroni. Herkuttelimme fetasalaatilla, kesäkurpitsamoussakalla ja trooppisella pannacotalla. Ruokailun lomassa vaihdoimme kuulumiset, pohdimme elämän kiemuroita, rakkausasioita (ja niiden puutetta) ja tulevia reissuja. Ihania naisia. Kiitos E ja P!

Eikä tässä vielä kaikki. Huomenna on luvassa mukava iltapäivä yhden suosikki-ihmisen kanssa. Kyllä mua on nyt hemmoteltu. Minulla on ihania ihmisiä ympärillä!

*Anu

Ps. Postauksen kuvituksena aivan ihana valkoinen ruusu-tulppaanikimppu, jonka ystäväni R toi minun kevätkotia piristämään.