Pitkästä aikaa lautasella: Banaaniletut

Kevät on monelle keventelyn aikaa, niin myös minulle. Syksyn ja talven aikana vartalolle kertynyttä rasvavarastoa aletaan sulatella heti vuodenvaihteen jälkeen. Välillä paremmalla, välillä huonommalla menestyksellä. Minulla motivaation löytyminen on antanut odottaa pitkälle helmikuuhun, mutta nyt mennäänkin sitten "sata lasissa". 

Keventelyssä en ole koskaan ehdoton vaan hoidan asian maalaisjärjellä. Sovellan, joustan ja järkeilen. Kitukuureille sanon "NO-NO"! Ei ole kiellettyjä ja sallittuja ruoka-aineita (paitsi tällä hetkellä karkkilakossa...). Lisään ruokavalioon proteiineja ja kasviksia, vähennän sokeria ja rasvaa. Kaikkea saa syödä, kohtuudella. Energiaa pitää saada niin paljon, että jaksaa treenata ja painaa arkea eteenpäin. Minun keventely sallii myös satunnaisen herkuttelun herkuilla, joista ei tule morkkis ja joissa on viisaat raaka-aineet.

Instagramia seuraavat tietävätkin jo, että eilen illalla herkuttelin. Tein pitkästä aikaa (ja olisiko toinen kerta ikinä) banaanilettuja. Yksi banaani, kaksi kananmunaa ja ripaus vaniljasokeria. Hyvät raaka-aineet, joista ei voi saada aikaan mitään pahaa. Letut ovat herkkua sellaisenaankin, mutta minä heitin kylkeen pensasmustikoita ja tuoretta mangoa. Herkkuhetken kalorimäärä pysyi kohtuullisena ja sain tyydytettyä makeannälkäni terveellisesti. Kannattaa kokeilla!

Tämä lumipöpperöinen sunnuntaipäivä menee treenaillessa ja kotihommissa. Illalla taidan lähteä nostalgiselle keikalle... Reipasta sunnuntaita!

*Anu

Kevättä vaikka väkisin

Blogi elelee hiljaisena tätä kovin harmaata talvea/alkukevättä (via liekö syksy?). Arki rullailee nihkeästi samaa vanhaa rataa: Pyhä kolminaisuus koti-työ-kuntosali/lenkkipolut. Kovin on tasaista ja tasapaksua. Voisi kai sanoa myös tuttua ja turvallista. 

Mitä minulle kuluu? 

No, tässä harjoitellaan jo neljättä viikkoa 3-vuorotyöhön paluuta. Vielä en osaa sanoa juuta enkä jaata, miltä tämä tuntuu. Väsymys ei ainakaan vielä ole hävinnyt minnekään (tuskin sitä kannattaa odottaakaan). Mutta ainakin tämä on mukavaa vaihtelua, kun saa olla enemmän "normaalien ihmisten" rytmissä, nukkua enemmän öisin (eikä päivällä) ja tehdä töitä eri tyyppien kanssa. Yritän ottaa tämän positiivisena muutoksena. Ja kovasti odottelen loppukevättä, jolloin työelämään on oikeasti tulossa pientä kevennystä. 

Urheilut maistuvat joulu-tammikuun löysäilyn (ja marraskuun sairastelun) jälkeen TOSI HYVÄLTÄ. Vaihdoin kuntosalia kuun alussa ja nyt pystyn yhdistämään treenit paremmin myös työpäiviin, kun sali on työmatkan varrella. Lihakset ovat jumissa joka helv...n päivä, mutta sehän on vaan hyvä, että treeni tuntuu siellä missä pitää. Tämän vuoden juoksuja olen vasta aloittelemassa. Pientä herättelyä tässä kyllä kaivataan ja kuukauden kuluttua aloitan aktiivisen juoksuohjelman, jonka avulla aion olla puolimaratonkunnossa 11.6.16.

Viime talvi meni aikamoisena erakkona elellessä, joten tänä talvena/keväänä olen päättänyt olla sosiaalisempi. Olen hoitanut perhesuhteitani Hämeen eri kolkissa ja sopinut ystävien kanssa kaikenlaista mukavaa kiipeilystä kokkailuun. Tulipa tässä varattua seuraavat lennotkin, vihdoin! Luvassa keväinen retki huippuseurassa erääseen Euroopan metropoliin. Tapani mukaan säästän yksityiskohdat myöhemmäksi. Ovela kettu kun olen...

Ja mitä muuta? Yritän voittaa lotossa sen ison jätipotin. Yritän karsia kaapeista pois kaiken turhan ja vähälle käytölle jääneen. Kevennän elämää ja oloa myös fyysisesti. Yritän aktivoitua deittirintamalla (voi luoja, miten hiljaista on ollut!). Nautin pidentyneistä päivistä. Odotan aurinkoisia kevätpäiviä ja yritän tehdä kevättä kotipesään vaikka väkisin. Kannan sisälle kukkia, keväisiä narsisseja, tulppaaneja, helmililjoja. Kyllä se sieltä tulee. Kevät.

Iloa sinun viikonloppuun toivottelee, 

*Anu

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

"A strong friendship doesn't need daily conversation, 

doesn't always need togetherness, 

as long as the relationship lives in the heart, 

true friends will never part."

Hyvää ystävänpäivää!

*Anu

Seiskan loma

Reilut kaksi viikkoa on vierähtänyt siitä, kun palasin lomalta talvisen arjen keskelle. Loma tuntuu kaukaiselta muistolta, loman hyvät vaikutukset taisivat hävitä jo parin työpäivän jälken. Sitähän se on. Myöskään ajatukset eivät ole olleet enää lomassa, siksi tämän postauksen vääntäminenkin on kestänyt. Kiitos kärsivällisyydestä!

Lomailin tammikuun kaksi keskimmäistä viikkoa Puerto Platassa Dominikaanisen Tasavallassa. Jo matkaa varatessani tiesin, mitä odottaa. Ainakin osittain. Kaksi viikkoa samassa paikassa all inclusive-hotellissa oli tylsä mutta helppo ratkaisu soololomalle. Suurin osa lomasta tuli vietettyä siis hotellilla. Ruokaa ja juomaa oli tarjolla aina kun nälkä/jano yllätti, ohjelmaa järjestettiin aamusta iltaan (ohjelman tasosta voidaan tosin olla hyvinkin eri mieltä...). Yksin ei tarvinnut olla, sillä tutustuin muihin suomalaisiin ja vietimme paljon aikaa yhdessä.

Olin mukana kahdella järjestetyllä retkellä. Maaseuturetkellä tutustuimme paikallisiin hedelmäviljelmiin ja maataloon eläimiin ja näimme kuinka sikareita kääritään. Paikalliset elävät todella vaatimattomasti, köyhyys näkyi kaikkialla. Meriretkellä vietimme iltapäivän pienellä hiekkasärkällä keskellä merta.  Lisäksi pyörähdin erään suomalaispariskunnan kanssa omatoimisesti Puerto Platan kaupungissa (5-6 km hotellialueelta). Retkiä olisin mielellään tehnyt enemmänkin, mutta minulle jäi tunne, että tässä maassa turisteilta viedään kaikki mitä saadaan, ts. retket olivat törkyhintaisia. Maksettuani jo pelkästä matkasta niin järjettömän paljon en enää raskinut osallistua useammille retkille. Harmillista.

Sää oli pääasiassa ihana! Sopivan lämmintä (n. +30) ja aurinkoista. Rannalla ei tullut liian kuuma, kun merituuli viilensi kivasti. Illat olivat myös lämpimiä ja leppoisia. Kaksi viimeistä lomapäivää tosin tuottivat suuren pettymyksen, kun aurinkoa ei näkynyt ja loman viimeiset 30 tuntia satoi vettä. Viimeinen päivä hotellilla oli tuskaisen pitkä sateen suojassa istuessa, kun lentokentälle lähtö oli vasta iltamyöhällä. Aurinkoaddiktille jäi siis vähän kakka maku suuhun loman lopusta.

Minusta on tullut aika vaativa reissaaja ja tarvitsen aika paljon, että saan lomasta "isot kiksit". Tämä loma ei sitä tarjonnut miltään osin. Jos lomalle pitää antaa kouluarvosana niin tämä loma saa seiskan... tai ehkä 6+. Odotukset olivat ehkä hiukan suuremmat, vaikka tavallaan tiesin mitä odottaa. Sen tiedän nyt, että all inclusive-lomat eivät ole minua varten (ainakaan kahden viikon pituiset). Kaipaan maiseman vaihtoa, vaihtelua, paljon nähtävää ja ihmeteltävää. Ja tiedän myös sen, että rakastan Aasiaa yhä enemmän! Karibian meno ei saanut sydäntäni sykkimään. En silti sano ettenkö joskus menisi tuohon suuntaan uudestaan. Tuskin Dominikaaniseen, mutta jonnekin lähisaarille kyllä.

Lopuksi vielä lomani plussat ja miinukset:

Plussat: 

*kiva K18 hotelli, kaunis hotellialue

*ihanteellinen sää/lämpötila

*all inclusiven helppous

*kaunis auringonnousu

*suomalaiset kaverit

*rento meininki

*elämäni ensimmäiset vaahtobileet!

Miinukset:

*all inclusiven tylsyys

*korkea hintataso

*yksitoikkoinen ruoka 

*elämäni ensimmäinen ruokamyrkytys/reissuvatsatauti

*hotellin liikuntatarjonta huonosti järjestetty

*kahden viimeisen päivän sää

*kahdessa viikossa tylsäksi käynyt ohjelmatarjonta hotellilla

Seuraavaa lomaa saakin odotella vielä useamman kuukauden verran. Ennen kesälomaa on onneksi luvassa ainakin yksi reissu, siitä kerron varmasti lisää myöhemmin. Nyt pureskellaan tätä arkea, joka onkin hieman erilaista kuin viime vuosina. Yökkö on nimittäin joutunut opettelemaan kokonaan erilaisen elämänrytmin. Katsotaan mitä kaikkea tämä kevättalvi ja edessä häämöttävä kevät tuovat tullessaan.

Iloa harmaaseen laskiaissunnuntaihin!

*Anu