torstai 15. kesäkuuta 2017

Epävakaa 6-vuotias







Mitä tehdä 6-vuotiaalle, joka on epävakaa ja kärsii jonkinasteisesta maanis-depressiivisyydestä? Viimeisen vuoden ajan (ehkä jopa pidempäänkin) olen yrittänyt päästä selvyyteen onko se lintu vai kala. Olen miettinyt mikä se haluaa loppujen lopuksi olla. Onko sillä riittävästi voimia rämpiä eteenpäin vai joko sen pitäisi luovuttaa? Välillä se vetäytyy hiljaisuuteen, välillä se taas herää eloon intoa puhkuen. Toisinaan sille joutuu antamaan tekohengitystä, että se jaksaa taas sinnitellä. Tykkääköhän siitä enää kukaan, kun se on niin oikukas? Jääköhän kukaan kaipaamaan, jos sitä ei enää ole?

Ehkä jo arvasitkin kenestä puhun. Kyllä, tästä omasta luomuksestani, blogistani, joka syntyi hetken mielijohteesta tasan kuusi vuotta sitten. K U U S I  V U O T T A !! Alussa blogi oli myötähäpeää aiheuttava räpellys pienine kuvineen ja tekstitkin kuin viidesluokkalaisen kynästä. Siitä huolimatta se sai jo heti alussa muutaman uskollisen lukijan, jotka ovat pysyneet matkassa koko tämän matkan (kiitos Seija, Jenni ja Eija!). Vuosien mittaan pientä kehitystäkin tapahtui, kuvat suurenivat ja laatukin parani mm. uusien kamerahankintojen myötä. Kai sitä on jonkin verran kehittynyt myös kirjoittajana. Lukijamääräkin kasvoi kivasti ensimmäisten vuosien aikana (kiitos teille kaikille!). Se mikä on pysynyt samana kaikki nämä vuodet on blogin aihepiiri. Iloinen sekamelska ja aika kattava läpileikkaus arjestani: sisustusta, kokkailua, kuntoilua, luontoa, retkiä ja matkoja. 

Blogillani on ollut elämänsä aikana peräti kolme nimeä (Unelmia Elämästä, Pieniä Unelmia - Elämän Murusia, Kulkemattomia Polkuja), jonkinlainen identiteettikriisi kai sekin. Tai ihan vaan muuoksen halua. Viimeisin muutos tapahtui viime vuoden vaihteessa, kun koko elämäni koki muutoksen. Viimeisimmän muutoksen myötä päätin myös panostaa enemmän matkailuaiheisiin teksteihin. Ajattelin että tämä muutos saisi aikaan myös uuden innostuksen bloggaamisen suhteen. Samalla elättelin toiveita, että lukijat löytäisivät taas blogini. Muutos ei kuitenkaan tuonut sitä mitä toivoin ja moni on varmaan huomannut, että tahti on hiipunut entisestään tämän vuoden aikana.

Tuskin tulee yllätyksenä, mutta täällä on kamppailtu  viime viikkoina sen tutuksi tulleen ja vaikean kysymyksen edessä: Jatkanko bloggaamista vai onko jo aika laittaa pillit pussiin? Moni minua seurannut tietää, että olen paininut tämän kysymyksen kanssa jo pari vuotta, eikä minulla ole vieläkään vastausta. Toisaalta halu jatkaa on kova, mutta mistä löytää motivaatio, kun lukijoita ei ole kahteen vuoteen tullut lisää ainuttakaan (muutama jopa lähtenyt) ja kommenttien määrä vähentyy postaus postaukselta? Myönnän että se on ollut osasyy innon hiipumiseen. Toistaalta voin vain katsoa peiliin ja syyttää itseäni. Tästä samasta aiheesta kirjoitti myös Esmeralda's -blogin Essi pari päivää sitten. Allkirjoitan hänen ajatuksensa täysin!

No, mitäs nyt sitten tehdään? Monta päivää jahkailtuani olen päättänyt antaa rakkaalle lapselleni vielä yhden mahdollisuuden. Synttäreiden kunniaksi. Ja ihan vaan siksi, että en pysty lopettamaan juuri nyt. Tahti pysyy rauhallisena ja toivon, että pysyt mukana, vaikka postaisin vain kerran kuussa!

Kiitos että olet siellä! Toivottavasti jaksat heittää myös kommentteja, sillä niiden voimalla jaksan jatkaa! Te olette mun parhaimpia motivaattoreita!

IHANAA AURINKOISTA LOPPUVIIKKOA!


*Anu


18 kommenttia:

  1. Mutta sitten on meitä anonyymejä seuraajia myös, jotka tsekkaa parin päivän välein, onko tullut jotain uutta! Tykkään blogistasi ja erityisesti matkajutuista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana anonyymi! Teitä anonyymeja on varmasti paljon, mutta en oikein meinaa muistaa teidän olemassaoloa. Kiva että tykkäät blogistani, toivottavasti voin jatkossakin tuottaa mielenkiintoista tekstiä ja kauniita kuvia. :)

      Poista
  2. Täällä kans toinen anonyymi. Useamman kerran viikossa kurkkaan onko tullut uutta juttua ja mukana olen pysynyt vaikka harvoin oletkin kirjoitellut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos että olet siellä! Toivottavasti pysyt matkassani!

      Poista
  3. Onnea ihanalle kuusi vee blogille! <3

    Haluan tähän alkuun sanoa heti, että pidän ihanan rennosta kirjoitustyylistäsi, se tempaa mukaansa, sen lisäksi kuviesi värimaailma on aivan uskomaton, ja niitä katselee niin ilokseen! :) On ne sitten maailman ääristä tai kauniista kodistasi tai ihan mitä vaan siltä väliltä! :) Täällä siis ollaan ja pysytään, on tahti mikä vaan! :)

    Aurinkoa loppuviikkoosi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Seija! Sinä olet niin uskollinen lukija etten oikeastaan edes epäile, että sinä täältä katoaisit! Kiitos näistä kuudesta vuodesta!

      Poista
  4. Täällä myös yksi anonyymi, kurkkinut blogiasi useamman vuoden:) Mielestäni parasta blogissasi on ollut juuri monipuolisuus, ei vain yhden aihepiirin juttuja. Pidän matkoista maailmanääriin sekä myös sisustus-jutuista, kuntoilustakin olisi ollut kiva kuulla enemmän. Ja kuvasi ovat todella ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi! <3 Kiva että tykkäät sekalaisesta tyylistäni ja siedät vähän oikuttelevaa postaustahtiani.

      Poista
  5. Kyllä surku tulee jos lopetat! 😢 Olen tykännyt tästä sinun blogistasi juurikin sen iloisen sekamelskan vuoksi. Tykkään kirjoitustyylistäsi, kuvat on kauniita ja postaustesi aihealueet on juuri sellaisia mitkä itseänikin kiinnostaa. Ja elämäntilanteesi on aika samanlainen kuin itsellä, monet ajatukset joista kirjoitat on kuin suoraan omasta päästäni. Aika usein tulee lueskeltua vanhojakin juttua vuosien takaa, tämä blogi on ollut minulle vähän kuin henkireikä, johon on kiva palata aina uudestaan ja uudestaan. ❤️
    Joten itsekkäästi toivon, että jaksaisit jatkaa, mutta ymmärrän kyllä täysin nuo perustelusi lopettamiselle. Ja loppujen lopuksi on tehtävä niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Loppu on kuitenkin aina vain uuden alku, joten kuka tietää mitä mahtavaa lopettamispäätöskin toisi mukanaan! (Mutta älä silti lopeta!! 😉😂)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marianne! Kyllä mä nyt vielä jatkan, omaan rauhalliseen tahtiini. En vaan pysty lopettamaan, etenkään nyt, kun huomaan miten moni täällä kuitenkin käy vierailulla. Kiva että pysyt matkassani!

      Poista
  6. Onnea 6-vuotiaalle ihanalle blogille! Pidän blogisi monipuolisuudesta, kauniista ja selkeistä kuvista sekä aitoudesta. Uusia postauksia odotellen toivotan sinulle hyvää kesää! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi! Te teette tästä kaiken puurtamisen arvoista!

      Poista
  7. Mukana ole roikkunut myos aika kauan.Kiva on seurata matkoillasi ja ihailla kauniita kuviasi.
    Samanlaisia mietteita minullakin on ollut,mutta olen paattanyt bloggailla omaan tahtiini milloin itselle tuntuu hyvalta.Kieltamatta kommentointi on mukavaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, niin olet, KIITOS siitä! Mun suurin huoli on ollut juurikin se, että kun postaustahti hidastuu radikaalisti niin lukijat häviävät. Nyt täytyy vaan uskoa, että te olette siellä!!

      Poista
  8. Myönnän, että joskus ehkä reilu vuosi sitten luin säännöllisesti blogiasi, mutta sitten jostain syystä lopetin. Nyt olen löytänyt uudestaan tänne ja odottelen innolla uusia postauksia. Varsinkin matkustelu ja hyppysi kulkemattomille poluille kiinnostaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kun palasit, KIITOS! Juuri noista aiheista on tulossa juttuja kunhan saan aikaiseksi!

      Poista
  9. Hei!Useamman vuoden olen blogiasi lukenut. Matkakertomuksesi ovat tosi mielenkiintoista luettavaa. Samoin on kiva lukea sisustuksestasi ja elämästäsi yleensä.Vaikka en sinua tunnekaan, niin ihan kuin lukisin jonkun tuttavani juttuja:)Toki en usein kommentoi, mutta blogiasi haluan edelleen lukea.Mukavaa kesää! terveisin Heli

    VastaaPoista
  10. Tätä on liikkeellä!! Mäkin luin eilen Essin postauksen ja itsellänikin tahti hiipunut. Olen nyt pari kertaa vkossa postannut ja sekin tuntuu liialta. Onko tämä nyt sitten nähty? Mene ja tiedä....

    Tsemppiä sinne mitä ikinä päätätkään <3

    VastaaPoista